Päättyvätkö suhteet

mutta onhan tämä huomattavasti selkeämpi tapa selvitellä eroon johtaneita syitä, kuin tuolla aiemmin perustetussa ketjussa olevat kymmenet syyt.

ap. kirjoitti:

mutta onhan tämä huomattavasti selkeämpi tapa selvitellä eroon johtaneita syitä, kuin tuolla aiemmin perustetussa ketjussa olevat kymmenet syyt.

sarjaan pieniä tapahtumia jotka ovat yhdessä se iso tapahtuma, eli ero.

tapahtumien yhdenaikaisuus luo illuusion jostain suuremmasta.

old_profile_51557 kirjoitti:

tapahtumien yhdenaikaisuus luo illuusion jostain suuremmasta.

Ymmärsitkö nyt edes mitä tarkoitin?

old_profile_48636 kirjoitti:

Ymmärsitkö nyt edes mitä tarkoitin?

mutta miksi kysyt?

old_profile_51557 kirjoitti:

mutta miksi kysyt?

kommenttis ei ole paikkaansa pitävä.

old_profile_48636 kirjoitti:

kommenttis ei ole paikkaansa pitävä.

siitä sen tekijälle. Tuolla periaatteella on kyllä syttynyt sotia ja saatu eroja aikaan. Sopii ehkä myös tuohon kertomaasi pienten tapahtumien sarjaan.

old_profile_51557 kirjoitti:

siitä sen tekijälle. Tuolla periaatteella on kyllä syttynyt sotia ja saatu eroja aikaan. Sopii ehkä myös tuohon kertomaasi pienten tapahtumien sarjaan.

on ahdasmielisyyttä, ahdasmielisyys on typeryyttä, suvaitsevaisuus ei ole typeryyttä...

Mut mitä minä taas ajoin takaa on se, että harvemmin ihmissuhteissa teoria ja käytäntö kohtaavat muualla kuin teoretisoijan oman pään sisällä. Kysymys kuuluukin, että oletko elänyt suhteesi käytännössä käytännön tasolla tai sitten teoretisoimalla oman pienen pääsi sisällä? Mitä luulet, kumpi on lähempänä todellisuutta? Teoria tai käytäntö?

old_profile_48636 kirjoitti:

on ahdasmielisyyttä, ahdasmielisyys on typeryyttä, suvaitsevaisuus ei ole typeryyttä...

Mut mitä minä taas ajoin takaa on se, että harvemmin ihmissuhteissa teoria ja käytäntö kohtaavat muualla kuin teoretisoijan oman pään sisällä. Kysymys kuuluukin, että oletko elänyt suhteesi käytännössä käytännön tasolla tai sitten teoretisoimalla oman pienen pääsi sisällä? Mitä luulet, kumpi on lähempänä todellisuutta? Teoria tai käytäntö?

käytännön mukaan, kuitenkin asiaa teoreettisesti tarkastellen. Ja lopulta; missä on käytännön ja teorian raja, kun käytännön tulkitseminen on oikeastaan itsessään se teoria. Tarkoitushan on, että teoria, eli tulkinta on mahdollisimman lähellä käytäntöä. Vaikkeivät ne kohtaisikaan, niin tärkeintä on, että pyrkimys on saada ne kohtaamaan.

old_profile_51557 kirjoitti:

käytännön mukaan, kuitenkin asiaa teoreettisesti tarkastellen. Ja lopulta; missä on käytännön ja teorian raja, kun käytännön tulkitseminen on oikeastaan itsessään se teoria. Tarkoitushan on, että teoria, eli tulkinta on mahdollisimman lähellä käytäntöä. Vaikkeivät ne kohtaisikaan, niin tärkeintä on, että pyrkimys on saada ne kohtaamaan.

kohtaa. Siinä on se juju. Aina on jotain muuttuvia tekijöitä, mitä ei voi ennakoida. Silloin jää aika ainoastaan reagoimiseen ja siihen, että miten sen reagointinsa soveltaa käytäntöön.

Mut mikä ihmeen tarve on saada teoria ja käytäntö kohtaamaan? Mun mielestä käytäntö on paljon kauniimpi ilman rumia teorioita. Teoretisointi ihmissuhteissa on lopulta omilta peloilta pakenemista ja syyn etsimistä muista kuin itsestä. Käytännössä ei lopulta voi syyttää ketään muuta kuin itseään. Näin se vaan menee. Silloin kun syyttää hiljaisesti itseään, huomaa virheensä ja antaa itselle anteeksi heikkoutensa ja tietämättömyytensä asiassa, palaa takaisin mistä lähti ja ympyrä sulkeutuu. Silloin elämää jatkuu, eikä se enää ole ennallaan. Silloin vasta kohtaa elämän. Kohtaa elämän, mitä on sitä ennen paennut henkensä edestä, ensimmäistä kertaa...

Prkl! Tämäkin taitaa olla eräänlainen teoria...

old_profile_51557 kirjoitti:

käytännön mukaan, kuitenkin asiaa teoreettisesti tarkastellen. Ja lopulta; missä on käytännön ja teorian raja, kun käytännön tulkitseminen on oikeastaan itsessään se teoria. Tarkoitushan on, että teoria, eli tulkinta on mahdollisimman lähellä käytäntöä. Vaikkeivät ne kohtaisikaan, niin tärkeintä on, että pyrkimys on saada ne kohtaamaan.

"Kysymys kuuluukin, että oletko elänyt suhteesi käytännössä käytännön tasolla tai sitten teoretisoimalla oman pienen pääsi sisällä?"

old_profile_48636 kirjoitti:

on ahdasmielisyyttä, ahdasmielisyys on typeryyttä, suvaitsevaisuus ei ole typeryyttä...

Mut mitä minä taas ajoin takaa on se, että harvemmin ihmissuhteissa teoria ja käytäntö kohtaavat muualla kuin teoretisoijan oman pään sisällä. Kysymys kuuluukin, että oletko elänyt suhteesi käytännössä käytännön tasolla tai sitten teoretisoimalla oman pienen pääsi sisällä? Mitä luulet, kumpi on lähempänä todellisuutta? Teoria tai käytäntö?

Taitaa aika monelle palstalaiselle tulla sama lopputulos teorissa ja käytännössä :D

12+11=? kirjoitti:

Taitaa aika monelle palstalaiselle tulla sama lopputulos teorissa ja käytännössä :D

Ilmankos aina täällä teoretisoimassa...

kaIikaIi kirjoitti:

"Kysymys kuuluukin, että oletko elänyt suhteesi käytännössä käytännön tasolla tai sitten teoretisoimalla oman pienen pääsi sisällä?"

mutta et ilmeisesti löydä vastausta tekstistäni. :(

old_profile_48636 kirjoitti:

kohtaa. Siinä on se juju. Aina on jotain muuttuvia tekijöitä, mitä ei voi ennakoida. Silloin jää aika ainoastaan reagoimiseen ja siihen, että miten sen reagointinsa soveltaa käytäntöön.

Mut mikä ihmeen tarve on saada teoria ja käytäntö kohtaamaan? Mun mielestä käytäntö on paljon kauniimpi ilman rumia teorioita. Teoretisointi ihmissuhteissa on lopulta omilta peloilta pakenemista ja syyn etsimistä muista kuin itsestä. Käytännössä ei lopulta voi syyttää ketään muuta kuin itseään. Näin se vaan menee. Silloin kun syyttää hiljaisesti itseään, huomaa virheensä ja antaa itselle anteeksi heikkoutensa ja tietämättömyytensä asiassa, palaa takaisin mistä lähti ja ympyrä sulkeutuu. Silloin elämää jatkuu, eikä se enää ole ennallaan. Silloin vasta kohtaa elämän. Kohtaa elämän, mitä on sitä ennen paennut henkensä edestä, ensimmäistä kertaa...

Prkl! Tämäkin taitaa olla eräänlainen teoria...

Eivät kohtaakaan, mutta ei niiden pidäkään kohdata, sillä ymmärrys on jatkuva prosessi; tavoite ei olekaan niiden kohtaaminen, vaan niiden jatkuva pyrkimys kohtaamiseen, eli pyrkimys ymmärtää.
Kun teoretisointi tähtää vain syyn etsimiseen toisesta, se ei pyri kohtaamaan käytäntöä, vaan karttamaan sitä, eikä tällöin ole enää kyse pyrkimyksestä ymmärtää, vaan pyrkimyksestä olla ymmärtämättä.
Teorian totaalipuuttuminen on vaistonvaraista toimintaa ja tähtää myös ymmärtämättä olemiseen.

Pyrkimys ymmärtää johtaa teorian ja käytännön kohtaamiseen äärettömästi, ei koskaan lopullisesti.

siis heittämässä hanskat tiskiin pienistä asioista parisuhteessa? Et välttämättä ole valmis parisuhteeseen.

Ja jos sinun mielestä taas se toinen on halunnut lopettaa suhteen yksittäisen pienen asian takia, et halua katsoa totuutta silmiin, koska jos parisuhde on oike, se ei kaadu koskaan pieneen yksittäiseen asiaan eli asia on vähän suurempi kuin haluat ajatella.

qwase kirjoitti:

siis heittämässä hanskat tiskiin pienistä asioista parisuhteessa? Et välttämättä ole valmis parisuhteeseen.

Ja jos sinun mielestä taas se toinen on halunnut lopettaa suhteen yksittäisen pienen asian takia, et halua katsoa totuutta silmiin, koska jos parisuhde on oike, se ei kaadu koskaan pieneen yksittäiseen asiaan eli asia on vähän suurempi kuin haluat ajatella.

heittänyt hanskoja tiskiin, mutta niitä naisia on paljon, jotka jättävät, jos avaa väärällä kädellä oven, vaikka rakkaus olis kukoistanut vielä sitä ennen. Sitten katkotaan välit saman tien. Varmaankin noissa tapauksissa kyse on ollut jostain muusta, kuin tästä syystä, mikä syynä esitetään, mutta todellinen syy ei koskaan käy ilmi.

Kun ensimmäisen kerran noin tapahtui, syytin siitä pitkään itseäni, mutta en ymmärtänyt, mitä olin tehnyt väärin. Sittemmin olen pistänyt merkille, että kannattaa seurata myös naisen käyttäytymistä, eikä vain yksittäisen suhteen tapahtumia, eli jos nainen käy jatkuvasti läpi lyhyitä suhteita ja ne päättyvät aina selittämättömästi, kuin seinään kaikkien muidenkin miesten kanssa, ongelma saattaa olla lähes kokonaan minusta riippumaton.