Kitka

Kitkakerroin määritetäään kitkavoiman ja normaalivoiman osamääränä, jos siitä ratkaiset kitkavoiman saat yhtälön toiseksi puoleksi todellakin normaalivoiman ja kitkakertoimen tulon, mutta se ei suinkaan kelpaa kitkavoiman määritelmäksi, kyseessähän olisi ns. kehäpäätelmä.

Pinta-ala voi vaikuttaa kitkaan muuttamalla suurinta mahdollista kitkakerrointa ja siten kitkavoiman maksimiarvoa. Todellinen fysikaalinen vuorovaikutus tulee esim siitä, että normaalivoiman arvo muuttuu ilmanpaineen vaikutuksella suurempaan pinta-alaan, mutta kun se jätetään huomioimatta normaalivoiman määrittämisessä seurauksena on laskennallinen kitkakertoimen muuttuminen.
Näin onesim renkaiden ja tienpinnan välisessä kitkassa, jossa havaitaan leveiden ja sileiden ns. slicksi-renkaiden saavuttavan kuivalla ja puhtaalla kestopäällysteellä paremman pidon kuin kapeilla urarenkailla on mahdollista saavuttaa. Tätä fysikaalista ilmiötä hyödynnetään moottoriurheilussa joissain rata-ajo luokissa.

Kitkakertoimen eiu suinkaan tarvitse olla vakio samoilla materiaaleilla, vaikka monet virheellisesti niin kuvittelevat, vaan voi aivan hyvin riippua välillisesti pinta-alasta, eli siis todellisuudessa kitkapintojen välillä vaikuttavasta pintapaineesta, kuten myös esim lämpötilasta, jne ...