ahdistaaaaaaaa....

koska tää loppuu?

olen vääntänyt graduani kohta kaksi vuotta, ja se on oikeastaan loppusuoralla. sivumäärä on tällä hetkellä 100, mutta kaikki teksti ei ole lähellekään valmista. välillä on ollut kuukausien taukoja gradunteosta töiden tai ahdistuksen vuoksi, mutta viimeiset kolme kuukautta olen tehnyt sitä suhteellisen ahkerasti, erityisesti edellisen kuukauden ajan. kolmessa kuukaudessa olen saanut sivumäärän lisääntymään 50:llä.

pari viikkoa sitten päätin, että "nyt se valmistuu", ja innoissani laadin kahden viikon aikataulun itselleni. siitä hurjasti motivoituneena aloin tehdä 8-12-tuntista päivää gradun äärellä. olen ennenkin laatinut itselleni täysin absurdeja ja epärealistisia aikatauluja, ja oikeastaan tiesin myös tällä kertaa, että jossakin vaiheessa tipun taas korkealta. leijumista jossakin ihan muissa sfääreissä kesti sen reippaan viikon ja sain ihan mukavasti aikaiseksi, kunnes tänään hajosin taas. gradussani on hyviäkin kohtia, mutta osa siitä on ihan järjetöntä sekasotkua. tulkintaosio on pahasti kesken ja teoriakin on vajavainen. tuntuu, etten hallitse sitä ollenkaan, enkä pysty keskittymään lukemaani.

tiedän, että minun pitäisi tehdä realistisempia aikatauluja, mutta en pysty motivoitumaan niistä. tuntuu, etten vaan JAKSA enää tehdä sitä yhtään kauempaa kuin viikon. jos laadin jonkun kuukauden aikataulun, masennun siitä niin, etten todellakaan saa mitään aikaiseksi. viime kesä meni pilalle gradun takia, ja tästäkin kesästä on mennyt jo puolet. mun on nyt vaan pakko tehdä se ensi viikon loppuun mennessä, en enää kestä jos se ei nyt valmistu.... tiedän myös sen, että se valmistuu vain tekemällä, mutta tuntuu ettei tämä mun tekeminen johda mihinkään.

aiheeni on vaikea, mutta tiedän, että selviytyisin siitä kyllä. paineitani lisää se, että ohjaajani on ollut työkaverini, koska olen ollut laitoksellamme töissä. minun pitäisi pystyä hyvään työhön.

vertaistukea :(?

5

744

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Hiki päässä

      Täällä tuskailee toinen kesäinen gradun tekijä. Itselläni ei oikeastaan ole ollut selkeää aikataulua, ainoastaan deadline syksyllä. Työ alkaa olla kasassa, mutta lähteiden kokoaminen tms. homma on turhauttaa ja älyttömän aikaavievää puuhaa. Kovin laadukas gradu ei ole, mutta ehkä kuitenkin sen verran kelvollinen, että läpi menee... Stressaa silti, koska odotin itseltäni parempaa. Itseäni työssä on auttanut kaksi asiaa - selvän deadlinen lisäksi - eli ensin olen kirjoittanut kokonaisuuden kutakuinkin valmiiksi, tietysti varsin huonon ja alustavan. Sitten olen käyttänyt wordin yliviivauskynää ja maalannut kaiken raakatekstin ... sitten olen ottanut jonkun sopivan pätkän - parista sivusta joskus useampiin - ja patistanut yhden päivän aikana tekemään valitut kutakuinkin lopulliseen kuntoon riippumatta siitä, kauanko kuluu aikaa. Joskus palaan tietysti taaksepäin sitten täydentämään tai lukemaan jonkun artikkelin tms. mutta päivän päätyö on ne määrätyt sivut. Enkä ajattele pidemmälle. Lopuksi tietysti täytyy varmaan vielä lukea kokonaisuus läpi :) Lisäksi olen sopinut kannusteista eli kun olen saanut tehtyä pätkän eteenpäin, olen varannut leffan tms. illaksi ja katsonut sen hyvillä mielin. Ja netissä on jonkin verran kannustusta, mitä olen lueskellut mm. Gradutakuu-nimisiltä sivuilla, mutta löytyy Googlen avulla muitakin. Ja tällä helteellä joku tuuletin tms. on hyödyllinen :D

      • sisuataijotakin

        mutta lähdeluettelo kannattaa koota sitä mukaa kuin kirjoittaa tekstiä. Ja heti standardien mukaisesti. Sillä tavoin säästää paljon työtä, ja virhemahdollisuudet vähenevät.
        Muutenhan sinulla näyttää olevan homma hyvin hallussa.


    • vitun gradu

      täällä sama homma. Gradu ahdistaa niin paljon että yritän unohtaa sen olemassaolon. No nyt olen jo sen verran päässyt siitä sinuiksi että se ei enää ahdista ja on alkanut jo vähän innostaakkin.

      Mä olen vain ottanut kirjan kerrallaan ja kattonut sen läpi ja palauttanut kirjastoon. Kyllä se varmaan siitä sitten valmistuu viimeistään jouluna.

      • Paniikissa

        Gradu ahdisti minua ihan ensimmäisestä opiskeluvuodesta lähtien. Ajattelin, että koskaan en siihen kykene. No sitten loppuviimeksi ajaduin siihen vaiheeseen, että jo alkutalvesta tiesin, että oli työtön kesä tulossa ja kaikki opinnot puikkarissa. Hommasin aineiston hirveän paperisodan jälkeen ja kesä meni aineistoa analysoidessa. Hirvitti siihen puuhaan ryhtyminen, mutta jotenkin se kesä meni ja sain aineiston analysoitua. 1. seminaari meni mukavasti, vaikka oletin, että olen ihan huono ja kaikki sen huomaavat, varsinkin proffat.

        Siitä positiivisuudesta sain sitten jotenkin tsemppiä uralle ja aloitin varsinaisen työn kirjoittamisen. En ottanut mitään paineita mistään "päivässä tietty sivumäärä" vaan kirjotin sen, mikä irtosi. Ohjauksessa kävin tekeleeni kanssa pari kertaa muistaakseni välissä ja sitten alkoi toinen seminaari häämöttää. Sivuja ja analysoitua aineistoa oli jo ihan ok kasassa, mutta silti ajattelin, että 2. seminaari viimeistään tiputtaa minut pallilta. Ennen seminaarityön palautusta tein viimeisen päivän töitä kuin huomaamatta aamusta ilta kymmeneen (jolloin vasta huomasin, etten ollut syönyt mitään vaan istunut koko päivän koneella).

        Sain taas hyvää palautetta ja loppujen lopuksi palautin gradun helmikuussa. Ennen gradun tarkastusta olin AIVAN kauhuissani. Selailin työtäni ja sadattelin, että tuo ja tämä menee pieleen. Gradun tarkastus meni hyvin, vaikka yllättäen seminaariin oli kutsutttu mukaan alan ulkomainen asiantuntija, joka sattui olemaan vierailulla ja jolle jouduin englanniksi selostelemaan tutkimustulokseni.

        Arvioinnin julkaisupäivänä oli jälleen kauhuissani ja rukoilin mielessäni proffan vastaanotolle mennessäni, että jos edes cumun saisi. No sain eximian ja laudaturista minut jätti vain se, etten ollut menossa jatko-opintoihin. Jotenkin koko hommasta on näin jälkikäteen se mielikuva, että aloitin ja lopetin ja se homma pusertui kasaan. Kirjoitin sitten vielä pari artikkelia aineistostani ja tutkimustuloksistani.

        Tässä oma tarinani. Lähdeluettelon ja muun hallintaan auttoi se, että keräsin sitä ihan heti ensihetkistä saakka ja merkkasin myös lähdeviitteet heti, kun niitä oli. Ahdistukseen auttoi jotenkin se ajatus, että yritin kohdata pelkoni ja istuin sen koneen eteen melkein jokainen päivä. Tosiasia on kuitenkin, että ahdisti ja pelotti aina.


      • Ykskaks se on valmis
        Paniikissa kirjoitti:

        Gradu ahdisti minua ihan ensimmäisestä opiskeluvuodesta lähtien. Ajattelin, että koskaan en siihen kykene. No sitten loppuviimeksi ajaduin siihen vaiheeseen, että jo alkutalvesta tiesin, että oli työtön kesä tulossa ja kaikki opinnot puikkarissa. Hommasin aineiston hirveän paperisodan jälkeen ja kesä meni aineistoa analysoidessa. Hirvitti siihen puuhaan ryhtyminen, mutta jotenkin se kesä meni ja sain aineiston analysoitua. 1. seminaari meni mukavasti, vaikka oletin, että olen ihan huono ja kaikki sen huomaavat, varsinkin proffat.

        Siitä positiivisuudesta sain sitten jotenkin tsemppiä uralle ja aloitin varsinaisen työn kirjoittamisen. En ottanut mitään paineita mistään "päivässä tietty sivumäärä" vaan kirjotin sen, mikä irtosi. Ohjauksessa kävin tekeleeni kanssa pari kertaa muistaakseni välissä ja sitten alkoi toinen seminaari häämöttää. Sivuja ja analysoitua aineistoa oli jo ihan ok kasassa, mutta silti ajattelin, että 2. seminaari viimeistään tiputtaa minut pallilta. Ennen seminaarityön palautusta tein viimeisen päivän töitä kuin huomaamatta aamusta ilta kymmeneen (jolloin vasta huomasin, etten ollut syönyt mitään vaan istunut koko päivän koneella).

        Sain taas hyvää palautetta ja loppujen lopuksi palautin gradun helmikuussa. Ennen gradun tarkastusta olin AIVAN kauhuissani. Selailin työtäni ja sadattelin, että tuo ja tämä menee pieleen. Gradun tarkastus meni hyvin, vaikka yllättäen seminaariin oli kutsutttu mukaan alan ulkomainen asiantuntija, joka sattui olemaan vierailulla ja jolle jouduin englanniksi selostelemaan tutkimustulokseni.

        Arvioinnin julkaisupäivänä oli jälleen kauhuissani ja rukoilin mielessäni proffan vastaanotolle mennessäni, että jos edes cumun saisi. No sain eximian ja laudaturista minut jätti vain se, etten ollut menossa jatko-opintoihin. Jotenkin koko hommasta on näin jälkikäteen se mielikuva, että aloitin ja lopetin ja se homma pusertui kasaan. Kirjoitin sitten vielä pari artikkelia aineistostani ja tutkimustuloksistani.

        Tässä oma tarinani. Lähdeluettelon ja muun hallintaan auttoi se, että keräsin sitä ihan heti ensihetkistä saakka ja merkkasin myös lähdeviitteet heti, kun niitä oli. Ahdistukseen auttoi jotenkin se ajatus, että yritin kohdata pelkoni ja istuin sen koneen eteen melkein jokainen päivä. Tosiasia on kuitenkin, että ahdisti ja pelotti aina.

        Onnea gradun valmiiksi saamisesta ja hyvästä arvosanasta. Jännä ettet tajunnut itse tehneesi hyvää työtä. Toivottavasti voit nyt iloita menestyksestäsi.

        Pari neuvoa (gradu ja liuta muita pitkäjänteistä työskentelyä vaativia töitä tehneeltä) minulta kaikille ahdistuneille:

        1. Tee joka päivä jotakin (pientä tai isoa) gradun eteen. Lopulta se on sitten valmis :) Sivu- tai tuntimäärien asettelu kahlitsee luovuuden tehokkaasti. Joskus työ ei vain ole siinä vaiheessa, että saisi kirjoitettua edes sivun verran päivässä. Lähteiden haku, lukeminen ja rakenteen pohtiminen ovat myös työtä. Ja eniten ahdistaa se, ettei tee mitään. Ei edes yritä. (Toki vapaapäiviä voi pitää!)

        2. Älä vertaa itseäsi muihin esim. seminaareissa vaan keskity omaan suoritukseen. Kannusta toisia ja ota kannustukset vastaan.

        3. Ihan oikeasti aina voi ottaa edes pienen askeleen lopputulosta kohti!


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Sanna Marin kysyi hämmästyneenä: Onko Suomessa jäänmurtajia?

      Nettilehden toimittaja kysyi Sanna Marinilta suoraan, että sovittiinko nuo jäänmurtajien kaupat jo 2019, jolloin Marin k
      Maailman menoa
      154
      5029
    2. Voiko normaali ihminen ryhtyä vasemmistolaiseksi?

      Tätä jäin pohdiskelemaan.
      Maailman menoa
      191
      4031
    3. SDP haluaa 40 000 nettomaahanmuuttajaa

      SDP:n Suunnanmuutos-vaihtoehtobudjetissa, käy ilmi, että demarit itse asiassa vaativat räjähdysmäistä ”työperäisen” maah
      Maailman menoa
      140
      3695
    4. Mikä tuota vasemmistolaisista jankkaavaa vaivaa?

      Pahasti on ihon alle, siis korvien väliin, päässeet kummittelemaan. Ei ole terveen ihmisen merkki jankata yhdestä asia
      Maailman menoa
      47
      2965
    5. Orpo: Velkajarrua vastustavaa puoluetta vaikea ajatella hallitukseen

      No Minja Koskelan kommunistipuolue jäi ulos tuosta. Kaikki eduskuntapuolueet vasemmistoliittoa lukuun ottamatta sopivat
      Maailman menoa
      36
      2307
    6. Mitä ajattelit kun näit

      kaivattusi ensimmäisen kerran? xd
      Ikävä
      144
      1956
    7. Nyt meni lopulliset lämmöt.

      Alan käyttäytymään yhtä kylmästi miehiä kohtaan kuin mua kohtaan on käyttäydytty ja vain käytetty viimeiset pari vuotta
      Sinkut
      44
      1727
    8. Hienoa! Eduskunta luopui käteisen käytöstä

      Nyt tuo sama muutos pitää saada myös muuhun yhteiskuntaan. Käteistähän ei tarvitse tänä päivänä enää kuin rikolliset.
      Maailman menoa
      35
      1468
    9. Onko erityinen paikka jossa haluaisit nyt olla

      Onko joku spesiaali lempipaikka missä mieluiten olisit?
      Ikävä
      63
      1424
    10. Orpo loukkaantui fasismiin viittaavasta sanavalinnasta

      Mutta miksi loukkaantui? Orpohan on tehnyt yhteistyötä fasistien kanssa jo vuonna 2019, siis jo neljä vuotta ennen loukk
      Maailman menoa
      26
      1319
    Aihe