Oletteko huomanneet, että panna-verbi on lähes kadonnut nykysuomesta? Oikeakielisimmissäkin yhteyksissä pistetään kapuloita rattaisiin ja asioita korvan taakse ja pataan, laitetaan hanttiin ja muistiin ja ranttaliksi ja paremmaksi. Vahingossakaan ei panna.
Männävuosien äidinkielenopettajien mukaan ruokaa laitetaan, sikaa pistetään ja kaikkea muuta pannaan. Minä noudatan tuota sääntöä yhä, vaikka teinimielisiä hihityttäisikin. Ehkäpä kitisen tässä suotta, mutta mitä enemmän asiaan kiinnittää huomiota, sitä enemmän se harmittaa. Ärh.
Männävuosien äidinkielenopettajien mukaan ruokaa laitetaan, sikaa pistetään ja kaikkea muuta pannaan. Minä noudatan tuota sääntöä yhä, vaikka teinimielisiä hihityttäisikin. Ehkäpä kitisen tässä suotta, mutta mitä enemmän asiaan kiinnittää huomiota, sitä enemmän se harmittaa. Ärh.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Olen itsekin huomannut usein käyttäväni aikaa sopivamman verbin keksimiseen mutta nyt se on loppu. Eilen jo lähetin monta panoviestiä enkä suostu enää kiertelemään. Panin tapahtumailmoituksen työporukalle ja seuraavaksi panen esille ilmoittautumislistan kiinnostuneita varten. Aletaan porukalla panna aina kun mahdollista.
Ei se ole hävinnyt. Alatyylin harrastajille ei pidä antaa periksi.
Vanhat kiikoislaiset pruukaavat panna tälläkin tavalla:
- Panes ny istuen ja ottaen kahvetta.
- Pankaas poiketen täälä Jaarankyläsä.
Koskahan joku alkaa puhua oluen laittamisesta?
Panna-verbin tietty alatyylinen käyttö lienee ikivanha, ainakin jossakin puolen maata, mutta silti 'panna' kukoistaa varsinkin sanakirjoissa. Kaikki me mm. panemme maata joka ilta.
Ovatko olutpanimotkin Suomesta hävinneet? Ennen ainakin olutta valmistettiin eli pantiin. Ruotsin kielessä "panna" on edelleen kasvoissa, otsana.
ruotsiksi?
Olutpanimo on kohta olutlaitos.
Olipa Helsingin Sanomien uutisjutussa ilmaisu "laittaa merkille". Juttu oli muutenkin kömpelö