En tiedä mistä aloittaa mutta aloitampa nyt jostakin. Mulla on siis ahmimishäiriö, jota en millään saa kuriin. Yhessä vaiheessa oli parempi kausi meneillään ja sain noin kymmenisen kiloa pudotettua, mutta sitten syömishäiriö sai taas otteensa ja kilot tuli takasi.
Nyt tilanne on tää :
Saatan päivällä rynnätä hirveässä ahmimishalussa kaupunkiin, ostaa itelleni muutaman kokonaisen subin ja pari annosta kiinalaista/intialaista/tms. Pidän huolen etten ikinä osta yhdestä paikasta enempää kuin kaksi annosta etten herätä tarjoilijoitten huomiota tai jotai siihe suuntaan. Otan mukaan ison laukun et ruokaa mahtus enemmä mukaa. Kotona sit syön niin paljo ku maha vetää eli yleensä ainaki ne subit ja yhen ravintola-annoksen. joskus tekee mieli makeeta, niin meen johonki kauppaan jos on karkkei ja ostan itelleni sellase normikokosen karkkipussin ja sit sen jälkeen meen saman ketjun toiseen liikkeeseen ja ostan sieltä saman kokosen pussukan. Sit saatan myös ostaa monta litraa jätskiä, ja sitte meen kotia ja syön niin paljon ku kupuun mahtuu.
Ennen toi homma oli viikottaista mut nyt siit on tullu melkee jokapäiväst. En pysty taistelemaan ahmimishimoo vastaan ku se tulee nii voimakkaana ja kokonasvaltasena. Oon yrittäny syödä jotain ns. ”turvaruokia” joita sais vetää paljonki enne ku niist kasaantuu hirvee määrä kaloreit mut se ei onnistu.
Käyn terapeutilla säännöllisesti muiden vakavien mt-ongelmien takia mut jostaki syyst en yksinkertasesti kehtaa kertoa tästä ahmimisesta. Ihan ku siinä menettäsin kaikki itsetuntoni rippeet ku syöminen on ollu suurinpiirtei ainoa asia joka mun elämässä on ollut kunnossa. No nytpä ei sekää oo kunnossa. En kehtaa enää myöntää että ongelmia on enemmän koska siitä alkaisi hirveä ruokapäiväkirjojen ynnä muun pitäminen ja sitten joutuisin kohtaamaan sen tosiasian että kuinka paljon pahimpien kohtauksien aikana syön. En vaa kehtaa myöntää.
Voi vittu ku tää ongelma ois toisin päin et söisin liian vähän, sen sentää kehtaisin myöntää mutta näin 15 kiloa ylipainosena en kehtaa myöntää ongelmaa. Pienempänä tai siis kevyempänä se ei olisi niin noloa ainakaan mun mielestä.
Tarvitsisin apua, mutta en sitä kehtaa pyytää.
Syömistä syömisen perään
Toivoton__
1
512
Vastaukset
- Aloittaja__
Ainiin ja mulla on hormonihäiriö, joka altistaa ylipainolle vaikeuttaa laihduttamista ja siksi se onkin aina ollut niin takkuista ja luovuttaminen on pidemmän päälle vienyt voiton.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Suomen kansa haluaa Antti Lindtmanista pääministerin
Lindtman on miltei tuplasti suositumpi kuin etunimikaimansa Kaikkonen. Näin kertoo porvarimedian teettämä kysely. http2624606Vain 21% kannattaa Lindtmania pääministeriksi
se on selvästi vähemmän kuin puolueen kannatus, mites nyt noin?1323003Miten löydän sinut
Ja saan sanottua kaiken mitä haluan sinulle kertoa? Ja kuinka kuuntelisit minua sen hetken? Kuinka voin ilmaista sen mit432776Yöllinen autolla kaahari Heinolan seudulla
Asukkaita häiriköivän nuoren herran autokaahaus keskustelu poistettu, onko jokin hyvävelijärjestelmä käytössä ?751749Vaikea tilanne
Hieman kolkuttaa omatuntoa, kun on osoittanut kiinnostusta väärää naista kohtaan. En ymmärrä miten toinen on voinut te1061604Jouluksi miettimistä: kuka tai mikä valmistaa rahan?
Nyt kun on ollut vääntöä rahasta ja eritoten sen vähyydestä, niin olisi syytä uida rahan alkulähteille, eli mistä se syn281493- 581351
- 931245
- 471129
Julkinen sektori on elänyt aivan liian leveästi yli varojensa!
Viimeisen 15 vuoden aikana julkisen puolen palkat ovat nousseet n. 40%, kun taas yksitysellä sektorilla vain n. 20%. En2121128