Syömistä syömisen perään

En tiedä mistä aloittaa mutta aloitampa nyt jostakin. Mulla on siis ahmimishäiriö, jota en millään saa kuriin. Yhessä vaiheessa oli parempi kausi meneillään ja sain noin kymmenisen kiloa pudotettua, mutta sitten syömishäiriö sai taas otteensa ja kilot tuli takasi.

Nyt tilanne on tää :

Saatan päivällä rynnätä hirveässä ahmimishalussa kaupunkiin, ostaa itelleni muutaman kokonaisen subin ja pari annosta kiinalaista/intialaista/tms. Pidän huolen etten ikinä osta yhdestä paikasta enempää kuin kaksi annosta etten herätä tarjoilijoitten huomiota tai jotai siihe suuntaan. Otan mukaan ison laukun et ruokaa mahtus enemmä mukaa. Kotona sit syön niin paljo ku maha vetää eli yleensä ainaki ne subit ja yhen ravintola-annoksen. joskus tekee mieli makeeta, niin meen johonki kauppaan jos on karkkei ja ostan itelleni sellase normikokosen karkkipussin ja sit sen jälkeen meen saman ketjun toiseen liikkeeseen ja ostan sieltä saman kokosen pussukan. Sit saatan myös ostaa monta litraa jätskiä, ja sitte meen kotia ja syön niin paljon ku kupuun mahtuu.

Ennen toi homma oli viikottaista mut nyt siit on tullu melkee jokapäiväst. En pysty taistelemaan ahmimishimoo vastaan ku se tulee nii voimakkaana ja kokonasvaltasena. Oon yrittäny syödä jotain ns. ”turvaruokia” joita sais vetää paljonki enne ku niist kasaantuu hirvee määrä kaloreit mut se ei onnistu.

Käyn terapeutilla säännöllisesti muiden vakavien mt-ongelmien takia mut jostaki syyst en yksinkertasesti kehtaa kertoa tästä ahmimisesta. Ihan ku siinä menettäsin kaikki itsetuntoni rippeet ku syöminen on ollu suurinpiirtei ainoa asia joka mun elämässä on ollut kunnossa. No nytpä ei sekää oo kunnossa. En kehtaa enää myöntää että ongelmia on enemmän koska siitä alkaisi hirveä ruokapäiväkirjojen ynnä muun pitäminen ja sitten joutuisin kohtaamaan sen tosiasian että kuinka paljon pahimpien kohtauksien aikana syön. En vaa kehtaa myöntää.

Voi vittu ku tää ongelma ois toisin päin et söisin liian vähän, sen sentää kehtaisin myöntää mutta näin 15 kiloa ylipainosena en kehtaa myöntää ongelmaa. Pienempänä tai siis kevyempänä se ei olisi niin noloa ainakaan mun mielestä.

Tarvitsisin apua, mutta en sitä kehtaa pyytää.