niksejä tarvitaan neuropatiaan

Tässä jotain: http://findarticles.com/p/articles/mi_m0FDN/is_4_11/ai_n27098210/

(Google-kääntäjää http://translate.google.fi/ tai TranslatorBar'ia http://translatorbar.com/ voi käyttää apuna omalla vastuulla.)

Jyrki Launes

Polyneuropatian etiologia
Syyt jaotellaan yleensä metabolisiin, dietaarisiin, hereditäärisiin ja toksisiin, joista erikseen vielä tavallisesti mainitaan kemialliset aineet ja lääkkeet. Metabolisten syiden ryhmä on hyvin laaja. Siihen kuuluvat mm. diabetes, uremia, amyloidoosi, porfyriat, eräät makroglobulinemiat ja dysproteinemiat sekä syöpätaudit. Dietaarisiin syihin kuuluvat lähinnä eri B-vitamiinien puutostilat ja absorptiohäiriöt. Hereditaariset polyneuropatiat ovat osoittautuneet suhteellisen tavallisiksi silloin, kun muut etiologiset tekijät ovat puuttuneet. Polyneuropatiaa aiheuttavia kemikaaleja ovat mm. lyijy, etanoli, elohopea, rikkihiili, n-heksaani ja arseeni. Lääkkeiden ryhmästä mainittakoon kulta, nitrofurantoiini, isoniatsidi, klorokiini ja vinkristiini sekä monet muut sytostaatit. Käytännössä polyneuropatiaa voi aiheuttaa useampi edellä mainituista syistä yhtäaikaisesti, kuten esim. alkoholismissa on asian laita. Polyneuropatioiden määrä on lisääntynyt myös vanhemmissa ikäryhmissä. Yleisimmät polyneuropatian aiheuttajat Suomessa ovat diabetes ja alkoholismi.

Polyneuropatian oireet
Polyneuropatiassa useimmat ääreishermot ovat vaurioituneet. Vauriot voivat olla sensorisia ja/tai motorisia ja/tai autonomiseen hermostoon liittyviä. Käytännössä useimmat polyneuropatiat ovat sekamuotoa. On muistettava, että alkavassa polyneuropatiassa ensioireet tulevat pinnepaikoista, niinpä esim. mansikanpoimijan pareesi tai rannekanavaoireyhtymä voivat viitata polyneuropatiaan.

Tuntohäiriöt huomataan yleensä ensimmäisinä. Ne ovat aluksi erilaisia parestesioita: polttelevia tai pisteleviä harhatuntemuksia. Esimerkiksi jalkapohjien iho voi olla hyperesteettistä, liikaherkkätuntoista, minkä vuoksi potilas ei kykene kävelemään ulkona paljain jaloin. Tyypillistä tuntohäiriöille on niiden painottuminen raajojen distaaliosiin symmetrisinä "hansikas- ja sukkamaisina". Lihasheikkous on niin ikään distaalisesti painottuvaa.

Tavallisin autonomisen hermoston polyneuropatiasta johtuva oire on ortostaattinen eli pystyasennossa ilmenevä verenpaineen lasku ja siihen liittyvät silmien hämärtyminen ja huimaus. Muita polyneuropatian oireita ovat hikoiluhäiriöt, mahasuolikanavan toiminnan häiriöt (ripuli, gastropareesi), erektioimpotenssi miehillä ja ihon troofiset häiriöt (epävärisyys, haavojen huono paraneminen ja säärihaavataipumus).

Polyneuropatian diagnoosi
Ihotunto heikkenee hansikas- ja sukkamaisilta alueilta raajojen distaaliosista. Herkimmin vaurioituvia tunnon kvaliteetteja ovat kosketus- ja vibraatiotunto. Myös jännerefleksit alkavat heiketä ja vaimeta kokonaan. Ensinnä häviävät yleensä akillesheijasteet, sitten patellaariheijasteet ja myöhemmin yläraajarefleksit alkaen sormien fleksioheijasteista.

Lihasheikkous ja -atrofia, jotka niin ikään ovat distaalipainotteisia, ilmaantuvat polyneuropatiassa vasta myöhemmin, mikä johtuu motorisen järjestelmän hyvästä kompensaatiokyvystä.

Autonomisen hermoston vaurion osoittamiseen käytetään sekä sykevariaatioon että verenpaineen säätelyyn perustuvia tutkimuksia. Tavallisimmin mitataan sydämen sykevariaatio EKG:n avulla maksimaalisen syvän 6/min hengityksen aikana, jolloin voidaan määrittää maksimaalinen syke-ero tai laskea hengityssyklin pisimmän ja lyhyimmän R-R-välin suhde (E/I-suhde). Myös Valsalva-suhde ja pystyyn nousun aiheuttama sykemuutos kuuluvat tavallisiin tutkimuksiin. Ortostaattinen verenpaineen lasku voidaan todeta mittaamalla potilaan verenpaine ensin makuulla ja sitten seisomaan noustua.

Polyneuropatiaa epäiltäessä potilas on syytä lähettää neurologisiin jatkotutkimuksiin, koska taustalla voi olla vakava yleissairaus. EMG:llä diagnoosi voidaan useimmissa tapauksissa varmentaa ja samalla arvioida polyneuropatian laajuus ja vaikeusaste. Tärkeää on pyrkiä selvittämään etiologinen tekijä. Noin puolessa kaikista tapauksista se ei heti kuitenkaan ole mahdollista, mutta pitempiaikainen seuranta tuo yleensä vastauksen tähänkin kysymykseen.

Polyneuropatian hoito
Jos kyseessä on ravinnosta johtuva sairaus, on puuttuvat ravintotekijät korvattava. Metabolisen häiriön kyseessä ollen pyritään vinoutunut aineenvaihdunta palauttamaan normaaliksi. Alkoholin liikakulutukseen liittyvät ruokavalion puutteet korvataan lääkehoidolla, ja potilaan raitistamisella (mikä tosin harvoin onnistuu) tähdätään mahdollisen maksan toiminnanhäiriön korjaamiseen ja toksisen tekijän poistamiseen.

Useissa tapauksissa katsotaan potilaan hyötyvän B-vitamiineista. Kroonisissa polyneuropatiaan liittyvissä kivuissa potilaat hyötyvät usein amitriptyliinistä 25-50 mg x 2-3. Parestesioihin, jotka voivat olla varsinkin polyneuropatian alkuvaiheessa varsin tuskallisia kipuja ja särkyjä, voidaan kokeilla karbamatsepiinia 200 mg x 3.