huoltajuudesta luopuminen

surkeaäiti

Toivon joltakin vastausta tähän , olen erittäin huonossa tilanteessa, lapseni on sijaisperheessä isän äidillä, eli mummonsa luona.
Pystyykö tässä vaiheessa luopumaan huoltajuudesta? ELi itseäni tarkoitan, voinko enää ns muuttaa adoptioksi tuon sijaisperhe muodon? Ja miten asian saisi eteenpäin.

Takana on tosi "raaka" kokemus itselläni ja tyttöni on niin muuttunut kun asuu nykyisen äitini luona, en selitä täällä koko asiaa, mutta toivoisin jos joku tietää kysymyksiin vastauksen.

15

936

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • <3

      Sinä vain itse voit asian tietää ja päättää. Ei kukaan muu. Tee niin kuin sydämesi sanoo

      • surkeaäiti

        En vaan tiedä voiko sen sijaisvanhemmuuden vaihtaa adoptioksi?? Siihen tahtoisin vastauksen.
        Tiedän mitä sydämeni sanoo, ehkä on jopa lapsen kannalta parempi, että jätän hänet kokonaan uuteen elämään, olin 16v juuri täyttänyt kun sain lapsen, isä käytti minua hyväkseen, aborttia harkittiin, isän vanhemmat puhuivat minut ympäri että lapsi pitää pitää. En ollut valmis äidiksi. Tästä on kyllä jo muutama vuosi aikaa. Lapsi asui minun ja isänsä kanssa reilu vuoden ja isä hakkas minua ja lastamme. Näen vieläkin painajaisia lapsen isästä ja ja hänen vanhemmistaan... Se reilu vuosi oli helvittiä, varsinkin kun olin niin nuori. Ja nykyään on niin sukset ristissä näiden isovanhempien kanssa, etten tiedä mitä teen ja tuo adoptio tuntuu nyt ainoalta vaihtoehdolta vaikka se kuulostaa kauhealta. Mutta kuitenkin olen "vieraantunut" lapsestani paljon. mikä johtaa siihen ettei hän kuulukkaan enään elämäni tärkeisimpiin asioihin.

        Aina haaveilen saavani nykyisen mieheni kanssa "OMIA" lapsia, ja vasta sitten kun siihen olen täysin valmis.
        Tuntuu ettei kukaan ymmärrä minua, on minullakin paha olla, mutta uskon että lapseni voi hyvin uudessa perheessään ja uudessa elämässään mihin minä en välttämättä kuuluisi.


      • lapsenko etu?
        surkeaäiti kirjoitti:

        En vaan tiedä voiko sen sijaisvanhemmuuden vaihtaa adoptioksi?? Siihen tahtoisin vastauksen.
        Tiedän mitä sydämeni sanoo, ehkä on jopa lapsen kannalta parempi, että jätän hänet kokonaan uuteen elämään, olin 16v juuri täyttänyt kun sain lapsen, isä käytti minua hyväkseen, aborttia harkittiin, isän vanhemmat puhuivat minut ympäri että lapsi pitää pitää. En ollut valmis äidiksi. Tästä on kyllä jo muutama vuosi aikaa. Lapsi asui minun ja isänsä kanssa reilu vuoden ja isä hakkas minua ja lastamme. Näen vieläkin painajaisia lapsen isästä ja ja hänen vanhemmistaan... Se reilu vuosi oli helvittiä, varsinkin kun olin niin nuori. Ja nykyään on niin sukset ristissä näiden isovanhempien kanssa, etten tiedä mitä teen ja tuo adoptio tuntuu nyt ainoalta vaihtoehdolta vaikka se kuulostaa kauhealta. Mutta kuitenkin olen "vieraantunut" lapsestani paljon. mikä johtaa siihen ettei hän kuulukkaan enään elämäni tärkeisimpiin asioihin.

        Aina haaveilen saavani nykyisen mieheni kanssa "OMIA" lapsia, ja vasta sitten kun siihen olen täysin valmis.
        Tuntuu ettei kukaan ymmärrä minua, on minullakin paha olla, mutta uskon että lapseni voi hyvin uudessa perheessään ja uudessa elämässään mihin minä en välttämättä kuuluisi.

        Lapsesi on siis hoidossa isänsä vanhemmilla? Nämä lapsen isovanhemmat tietävät, että heidän poikansa on hakannut sekä sinua että lasta vauvana? Onko lapsen isä joutunut edesvastuuteen hakkaamisesta?
        Eivätkö miehen vanhemmat ja lapsesi isovanhemmat, joilla lapsi asuu, ole puuttuneet mitenkään poikansa väkivaltaisuuteen?

        Miten ihmeessä olet voinut jättää lapsesi tällaisten ihmisten hoivaan?
        Ehkä lapsesi joutuu sielläkin kärsimään väkivallasta? Onko tuo nyt ihan järkevä ratkaisu ja tosiaan lapsen parhaaksi?


      • ..
        lapsenko etu? kirjoitti:

        Lapsesi on siis hoidossa isänsä vanhemmilla? Nämä lapsen isovanhemmat tietävät, että heidän poikansa on hakannut sekä sinua että lasta vauvana? Onko lapsen isä joutunut edesvastuuteen hakkaamisesta?
        Eivätkö miehen vanhemmat ja lapsesi isovanhemmat, joilla lapsi asuu, ole puuttuneet mitenkään poikansa väkivaltaisuuteen?

        Miten ihmeessä olet voinut jättää lapsesi tällaisten ihmisten hoivaan?
        Ehkä lapsesi joutuu sielläkin kärsimään väkivallasta? Onko tuo nyt ihan järkevä ratkaisu ja tosiaan lapsen parhaaksi?

        lapsi on sijoitettu nimenomaan tuohon perheeseen?? Outo ratkaisu


      • surkeaäiti
        lapsenko etu? kirjoitti:

        Lapsesi on siis hoidossa isänsä vanhemmilla? Nämä lapsen isovanhemmat tietävät, että heidän poikansa on hakannut sekä sinua että lasta vauvana? Onko lapsen isä joutunut edesvastuuteen hakkaamisesta?
        Eivätkö miehen vanhemmat ja lapsesi isovanhemmat, joilla lapsi asuu, ole puuttuneet mitenkään poikansa väkivaltaisuuteen?

        Miten ihmeessä olet voinut jättää lapsesi tällaisten ihmisten hoivaan?
        Ehkä lapsesi joutuu sielläkin kärsimään väkivallasta? Onko tuo nyt ihan järkevä ratkaisu ja tosiaan lapsen parhaaksi?

        Kyllä lapsen isovanhemmat tietävät mitä lapsen isä teki, olenkin sitä mieltä että he ovat hulluja. Kun olin raskaana oli puhetta että heti dyntymän jälkeen adoptoidaan lapsi, olin niin nuori ja en valmis äidiksi. Mutta nämä isovanhemmat olivat sitä vastaan että ei saa adoptoida. No me siis yritettii kuitenkin sitä perheelämää se reilu vuosi. Ja niin ku selitin kauheaa helvettiä se oli. Isovanhemmat tietää joo hakkaamisesta, hakkaaja oli siis heidän poikansa, eivät he hänelle siitä vihaisia ole, sillä hänhän on heidän lapsensa. Kaikki oli kuulemma minun syytä. lapseni sai turpaan jos sillon ailu aikaan ei kovin mielellään halunnyt ruokaa syödä (kun maidosta siirryttiin kiinteämpään ruokaan) kerran kuulin aamulla hänen antavan aamupuurot, oli ilmeisesti mennyt liian kuumaksi ja heräsin kauheaan lapsen huutoon ja ryntäsin keittiöön (isä ryntäsi samalla ulos kämpästä) ölapseni kasvot oli ihan puurossa ja siitä päättelin että isä oli paiskannut kuuman puurolautasen kasvoille. Käytiin kyllä lääkärissä, olemme olleet oikeudessa myös.
        Vaikka sain sen reilu vuoden ajan kerran viikossa turpaan, hän ei useimmiten päästänyt lääkärissä käymään eli eli oikeudessa tapaukset jäivät vain muutamaan kertaan joista minulla oli lääkärin todistuksen. Oikeudessa sain lähestysmiskielto paperit jotka täyttämällä olisin saanut hakea l ähestymiskiellon isälle meitä molempia kohtaan. En saanut niitä eteenpäin, isä uhkaili että ei saa laittaa tai..
        Asuimme tytön kanssa hetken turvakodissa, ja silloin myös huomasin ettei minusta yksin ole siihen. (17v) ja tosiaan nämä isovanhemmat niin painostivat tätä lapsesta luopumista vastaan ja että EI saa antaa vieraaseen perheeseen.No minä pieni en sitten sillon vielä ymmärtänyt mihin helvettiin sekin johti kun sovittiin että lapsi menee isovanhempempansa luo :(
        Kauheat ongelmat alkoi juuri tämän isoäidin kanssa, mikään ei kelvanutkaan, minulle suututtiin jos en voinutkaan ottaa tyttöä juuri silloin hoitoon kun heille olisi pitänyt käydä. Joskus voi olla oikea syykin ettei se käy. No tätä ei ymmärretty, isoäiti ei ole vastannut tiedusteluihin kun olen tyttöäni pyytänyt kylään ym niin reilu 2vuoteen. Tytön vaari (ovat eronneet) asuu myös lähellä ja hänellä on tyttöni aika usein, hänen kanssaan sitten saanut tapaamisia jä'rjestetyksi) No nyt meni hänen kanssaan sukset ristiin, ja tämä johtui kans siitä kun en voinut ottaa tyttöä yhdeksi viikonlopuksi, en ollut kotona. Hän laittoi kauheat haukkumaviestit ja ilmoitti että jos hänen pihaansa vielä joskus tulen niin joudun siitä oikeuteen.
        Onhan nuo tapaamisjärjestelyt sopimukset tehty, mutta niitä on vaikea toteuttaa, esim työni takia, toisinaan joudun päivystysvuoroonkin, joka kestää viikin ym.
        Lisäksi sain kauheat haukut kun en pystynytkään viemään tyttöäni tänä kesänä puuhamaahan, kuten olin vähän lupaillut. Syy tähän on nykyisen mieheni yllättäen tullut työttymyys, ja oma palkkani riittää nykyään juuri ja juuri vuokraan, elatusmaksuun, opintolainan lyhentämiseen, siiitä ei jää ku vajaa 300€ ruokaan kuussa ja laskuihin.

        Se on se kun olin niin nuori ja suuria päätöksiä oli edessä, isovanhempien painostus oli valtava, jopa sossut sillon painostivat pitämään lapsen kun hän syntyi. En tiedä miten kukaan voi "lapselta" (siis minulta) vaatia että alan äidiksi kun itsekkin olen vielä lapsi.

        Olen tätä adoptiota miettinyt jo jonkin aikaa, ja tuntuu siltä että olemme lapsen kanssa niin vieraantuneet toisistamme, ja että hänellä olisi siellä uudessa kodissa hyvä olla. Kun hänet siihen uuteen elämään on kasvatettu. Itse en kyllä sopeutuisi. Mutta sen kyllä huomas, välillä kun tyttö oli meillä esim viikonlopun, hän puhui ikävästä kotiin. Lisäksi minua harmitti se että hän kutsuu isoäitiiään äidiksi. NO se hänestä on tullut.


      • kkookkoo
        surkeaäiti kirjoitti:

        Kyllä lapsen isovanhemmat tietävät mitä lapsen isä teki, olenkin sitä mieltä että he ovat hulluja. Kun olin raskaana oli puhetta että heti dyntymän jälkeen adoptoidaan lapsi, olin niin nuori ja en valmis äidiksi. Mutta nämä isovanhemmat olivat sitä vastaan että ei saa adoptoida. No me siis yritettii kuitenkin sitä perheelämää se reilu vuosi. Ja niin ku selitin kauheaa helvettiä se oli. Isovanhemmat tietää joo hakkaamisesta, hakkaaja oli siis heidän poikansa, eivät he hänelle siitä vihaisia ole, sillä hänhän on heidän lapsensa. Kaikki oli kuulemma minun syytä. lapseni sai turpaan jos sillon ailu aikaan ei kovin mielellään halunnyt ruokaa syödä (kun maidosta siirryttiin kiinteämpään ruokaan) kerran kuulin aamulla hänen antavan aamupuurot, oli ilmeisesti mennyt liian kuumaksi ja heräsin kauheaan lapsen huutoon ja ryntäsin keittiöön (isä ryntäsi samalla ulos kämpästä) ölapseni kasvot oli ihan puurossa ja siitä päättelin että isä oli paiskannut kuuman puurolautasen kasvoille. Käytiin kyllä lääkärissä, olemme olleet oikeudessa myös.
        Vaikka sain sen reilu vuoden ajan kerran viikossa turpaan, hän ei useimmiten päästänyt lääkärissä käymään eli eli oikeudessa tapaukset jäivät vain muutamaan kertaan joista minulla oli lääkärin todistuksen. Oikeudessa sain lähestysmiskielto paperit jotka täyttämällä olisin saanut hakea l ähestymiskiellon isälle meitä molempia kohtaan. En saanut niitä eteenpäin, isä uhkaili että ei saa laittaa tai..
        Asuimme tytön kanssa hetken turvakodissa, ja silloin myös huomasin ettei minusta yksin ole siihen. (17v) ja tosiaan nämä isovanhemmat niin painostivat tätä lapsesta luopumista vastaan ja että EI saa antaa vieraaseen perheeseen.No minä pieni en sitten sillon vielä ymmärtänyt mihin helvettiin sekin johti kun sovittiin että lapsi menee isovanhempempansa luo :(
        Kauheat ongelmat alkoi juuri tämän isoäidin kanssa, mikään ei kelvanutkaan, minulle suututtiin jos en voinutkaan ottaa tyttöä juuri silloin hoitoon kun heille olisi pitänyt käydä. Joskus voi olla oikea syykin ettei se käy. No tätä ei ymmärretty, isoäiti ei ole vastannut tiedusteluihin kun olen tyttöäni pyytänyt kylään ym niin reilu 2vuoteen. Tytön vaari (ovat eronneet) asuu myös lähellä ja hänellä on tyttöni aika usein, hänen kanssaan sitten saanut tapaamisia jä'rjestetyksi) No nyt meni hänen kanssaan sukset ristiin, ja tämä johtui kans siitä kun en voinut ottaa tyttöä yhdeksi viikonlopuksi, en ollut kotona. Hän laittoi kauheat haukkumaviestit ja ilmoitti että jos hänen pihaansa vielä joskus tulen niin joudun siitä oikeuteen.
        Onhan nuo tapaamisjärjestelyt sopimukset tehty, mutta niitä on vaikea toteuttaa, esim työni takia, toisinaan joudun päivystysvuoroonkin, joka kestää viikin ym.
        Lisäksi sain kauheat haukut kun en pystynytkään viemään tyttöäni tänä kesänä puuhamaahan, kuten olin vähän lupaillut. Syy tähän on nykyisen mieheni yllättäen tullut työttymyys, ja oma palkkani riittää nykyään juuri ja juuri vuokraan, elatusmaksuun, opintolainan lyhentämiseen, siiitä ei jää ku vajaa 300€ ruokaan kuussa ja laskuihin.

        Se on se kun olin niin nuori ja suuria päätöksiä oli edessä, isovanhempien painostus oli valtava, jopa sossut sillon painostivat pitämään lapsen kun hän syntyi. En tiedä miten kukaan voi "lapselta" (siis minulta) vaatia että alan äidiksi kun itsekkin olen vielä lapsi.

        Olen tätä adoptiota miettinyt jo jonkin aikaa, ja tuntuu siltä että olemme lapsen kanssa niin vieraantuneet toisistamme, ja että hänellä olisi siellä uudessa kodissa hyvä olla. Kun hänet siihen uuteen elämään on kasvatettu. Itse en kyllä sopeutuisi. Mutta sen kyllä huomas, välillä kun tyttö oli meillä esim viikonlopun, hän puhui ikävästä kotiin. Lisäksi minua harmitti se että hän kutsuu isoäitiiään äidiksi. NO se hänestä on tullut.

        älä nyt lastasi noiden ihmisten hoidettavaksi jätä
        Jotenkin kummallisilta kuullostaa.
        Liian outo tilanne.

        Isovanhemmat kasvavat vanhoiksi, ei nuoriksi. Nyt lapsesi vielä kelpaa, odota kunnes on vanhempi ja ei niin hauska


    • adoäiti

      Sijaisvanhempi voi adoptoida hänelle sijoitetun lapsen, vaikka alkuun olisikin sovittu sijoituksesta. Sekä sijaisvanhempi että biovanhempi käyvät sossun luona läpi adoptioneuvonnan (onko valmiudet adoptioon olemassa, adoption syyt ja seuraukset jne). Jos lapsi on 8v tai vanhempi (en ole ihan varma iästä), niin myös hän saa adoptioneuvontaa ja hänen mielipiteensä asiaan kuullaan. Jos olet ollut lapsen syntyessä avioliitossa hänen isänsä kanssa tai isyys on lastenvalvojalla tunnustettu, niin adoptioon tarvitaan myös biologisen isän suostumus. Keskustele ensin sijaisvanhemman kanssa, onko hän ylipäätään halukas adoptioon. Jos on, niin ota yhteyttä oman kotikuntasi sosiaalitoimistoon adoptioneuvontaa varten. He laittavat prosessin käyntiin (kunnalla on lakisääteinen velvollisuus antaa ilmaista adoptioneuvontaa) antavat neuvonnat ja tekevät lausunnot. Neuvontatodistusten ja muiden asikirjojen kanssa mennään sitten käräjäoikeuteen, joka vahvistaa adoption. Käräjäoikeuden kulut ovat n. 80€. Adoptio on peruuttamaton, eli et voi saada vanhemmuuttasi takaisin myöhemmin, vaikka haluaisitkin.

    • djslfgjö

      Minulla on poika otettu pari vuotta sitten huostaan ja minulla mennyt niin huonoon suuntaan elämä etten takaisin häntä saisi enkä edes enää haluaisi (se ei ole pojan etu!) Mitään äiti-poika suhdetta meillä ei ole ja tuntuu siltä että harvat käynnit siellä ovat enemmän haitaksi kuin hyödyksi!

      Harkitse päätöstä tarkkaan koska sitä ei voi peruuttaa. Minäkin harkitsen vielä...

      • surkeaäiti

        tuntuu jotenkin haikean"mukavalta" että joku muukin on samassa tilanteessa. Olen myös miettinyt että miten KEHTAAN mennä lapsenvalvojalle puhumaan siitä että haluan adoptoida lapseni. Mutta joskus se tosiaan voi olla se helpoin tapa.


      • uhjb
        surkeaäiti kirjoitti:

        tuntuu jotenkin haikean"mukavalta" että joku muukin on samassa tilanteessa. Olen myös miettinyt että miten KEHTAAN mennä lapsenvalvojalle puhumaan siitä että haluan adoptoida lapseni. Mutta joskus se tosiaan voi olla se helpoin tapa.

        et voi olla tosissasi. Sä siis haluat että sinun tyttäresi kasvattaa ihmiset jotka kasvattivat ihmisen joka pahoinpiteli sinua ja lastasi? Pelasta lapsesi jos yhtään välität hänestä!


      • surkeääiti
        uhjb kirjoitti:

        et voi olla tosissasi. Sä siis haluat että sinun tyttäresi kasvattaa ihmiset jotka kasvattivat ihmisen joka pahoinpiteli sinua ja lastasi? Pelasta lapsesi jos yhtään välität hänestä!

        kertonut kastenvalvojalle millainen tämä sijaisäiti on, eivät he voi mitään tehdä kun eivät ole itse paikalla näkemässä mitään. Kerran tämä sijaisäiti tarvitsi minun nimmarin että tyttöni saa passin, eli minun suostumukseni täytyi myöt olla. Tyttöni lähti siis ulkomaille vaarinsa kanssa kahdestaan. Olin JYRKÄSTI VASTAAN tätä ajatusta, kävin paikalla juttelemassa tän mummin kans, hän kävi minuun käsiksi, repi hiuksista, töni että kaaduin portaiden kaidetta vasten ja selkään sattui ym. Väkisin pakotti minut allekirjoittamaan paperiin nimen. En luottanut yhtään tyttöni vaariin että he kahdestaan lähtivät ulkomaille, oksetti koko ajatuskin. No näin siinä kävi, pakko oli nimi laittaa. Kerroin kaiken myös lastenvslvojalle sillä tyttöni näki tämän päällekäymisen ja itki siellä taustalla koko ajan.

        Elämäni on helvettiä, ja minä näköjään olen syypää kaikkeen joten kaikkien mielestä. joten parempi että häviän kuvioista, sillä en pysty tekemään mitään.


      • Youarethemom
        surkeääiti kirjoitti:

        kertonut kastenvalvojalle millainen tämä sijaisäiti on, eivät he voi mitään tehdä kun eivät ole itse paikalla näkemässä mitään. Kerran tämä sijaisäiti tarvitsi minun nimmarin että tyttöni saa passin, eli minun suostumukseni täytyi myöt olla. Tyttöni lähti siis ulkomaille vaarinsa kanssa kahdestaan. Olin JYRKÄSTI VASTAAN tätä ajatusta, kävin paikalla juttelemassa tän mummin kans, hän kävi minuun käsiksi, repi hiuksista, töni että kaaduin portaiden kaidetta vasten ja selkään sattui ym. Väkisin pakotti minut allekirjoittamaan paperiin nimen. En luottanut yhtään tyttöni vaariin että he kahdestaan lähtivät ulkomaille, oksetti koko ajatuskin. No näin siinä kävi, pakko oli nimi laittaa. Kerroin kaiken myös lastenvslvojalle sillä tyttöni näki tämän päällekäymisen ja itki siellä taustalla koko ajan.

        Elämäni on helvettiä, ja minä näköjään olen syypää kaikkeen joten kaikkien mielestä. joten parempi että häviän kuvioista, sillä en pysty tekemään mitään.

        EI Jos sinä jätät tyttösi kuka katsoo, että hänen asiansa on hyvin? Sinun pitää taistella tytöstäsi, sillä hän on sinun tyttösi. Ei mummin ja vaarin! Ota tyttösi takaisin. Kyllä teidän suhteenne syvenee ajan kuluessa!


      • lapsi kunnon kotiin
        Youarethemom kirjoitti:

        EI Jos sinä jätät tyttösi kuka katsoo, että hänen asiansa on hyvin? Sinun pitää taistella tytöstäsi, sillä hän on sinun tyttösi. Ei mummin ja vaarin! Ota tyttösi takaisin. Kyllä teidän suhteenne syvenee ajan kuluessa!

        tuollaiselle kahjolole mummille, ei hänestä ole kasvattamaan tasapainoista lasta. Jos mummi käy päällesi huolimatta itkevästä, hädissään olevasta lapsesta, niin ei hänestä ole kasvattajaksi ja rakastamaan lasta riittävästi.


    • ei äiti

      Älä missään nimessä luovuta lastasi noille ihmisille!!!

      Jos koet, ette itse pysty/halua elää lapsesi kanssa, niin yritä järjestää lapsi jonnekin muualle. Kai joku muu voisi vaikka tehdä lastensojeluilmoituksen tuosta perheestä. Vaikka oikeasti tuntuu usein, ettei edes omassa elämässään asioihin voi vaikuttaa, niin kyllä tässä maassa asioihin pystyy vaikuttamaan!

      Tämä on ihan kamala asia! tarvitsetko konkreettista apua? Ihan varmasti tältäkin palstalta löytyy ihmisiä, jotka voivat tarjota apuaan, jahka joku suunnitelma lapsen pelastamiseksi syntyy.

      Nyt heti paikalla lakkaat syyllistämästä itseäsi. Et ole paska äiti, olet vain joutunut kokemaan todella kovia. Eivät omat voimavarat aina riitä ja tuollaisen kokemuksen jälkeen ne hupenevat omaan toipumiseen. Tuo on ihan inhimillistä, eikä tee sinusta paskaa äitiä. Sen sijaan nyt olisi aika taistella lapsen puolesta ja järjestää tämä turvalliseen kotiin. On inhimillistä että sinulla ei tuon kaiken jälkeen ole halua rakentaa yhteistä elämää lapsesi kanssa, mutta älä luovuta vaan järjestä lapsesi ensin pois noiden hirviöiden kynsistä.

      Kerro miten voidaan auttaa?!

      • ArjaTK

        Suomeen olisi hyvä saada sellainen vapaaehtoisten ylläpitämä "turvaverkko" joka auttaisi nuoria äitejä ja heidän lapsiaan pahimpien karikkojen läpi.


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Takaisin ylös

    Luetuimmat keskustelut

    1. Haluaisitko nähdä

      Hänet alastomana?
      Ikävä
      74
      3320
    2. Hilirimpsistä

      Hyvää huomenta ja kivaa päivää. Ilmat viilenee. Niin myös tunteet. 🧊☕✨🍁❤️
      Ikävä
      201
      2872
    3. Nainen lopeta pakoon luikkiminen?

      Elämä ei oo peli 😔😟
      Ikävä
      24
      2709
    4. Älä elättele

      Toiveita enää. Ihan turhaa. Sotku mikä sotku.
      Ikävä
      49
      2648
    5. Olet täällä. Mutta ei minulle.

      Nyt olen tästä 100% varma. Satuttaa. T: V
      Ikävä
      21
      2534
    6. Kuule rakas...

      Kerrohan minulle lempivärisi niin osaan jatkaa yhtä projektia? Arvaan jo melkein kyllä toki. Olethan sinä aina niin tyyl
      Ikävä
      41
      2355
    7. Miten hitsissä ulosoton asiakas?

      On tää maailma kumma, tässä haisee suuri kusetus ja ennennäkemättömän törkeä *huijaus*! Miten to.monen kieroilu on edez
      Kotimaiset julkkisjuorut
      210
      1823
    8. Törmättiin tänään

      enkä taaskaan osannut reagoida fiksusti. Menen aina lukkoon. Yksi asia on varma: tunteeni sinua kohtaan ovat edelleen v
      Ikävä
      24
      1767
    9. Vieläkö sä

      Rakastat mua?❤️😔
      Ikävä
      37
      1640
    10. Dear mies,

      Hymyiletkö ujosti, koska näet minut? 😌
      Ikävä
      18
      1486
    Aihe