huoltajuudesta luopuminen

En vaan tiedä voiko sen sijaisvanhemmuuden vaihtaa adoptioksi?? Siihen tahtoisin vastauksen.
Tiedän mitä sydämeni sanoo, ehkä on jopa lapsen kannalta parempi, että jätän hänet kokonaan uuteen elämään, olin 16v juuri täyttänyt kun sain lapsen, isä käytti minua hyväkseen, aborttia harkittiin, isän vanhemmat puhuivat minut ympäri että lapsi pitää pitää. En ollut valmis äidiksi. Tästä on kyllä jo muutama vuosi aikaa. Lapsi asui minun ja isänsä kanssa reilu vuoden ja isä hakkas minua ja lastamme. Näen vieläkin painajaisia lapsen isästä ja ja hänen vanhemmistaan... Se reilu vuosi oli helvittiä, varsinkin kun olin niin nuori. Ja nykyään on niin sukset ristissä näiden isovanhempien kanssa, etten tiedä mitä teen ja tuo adoptio tuntuu nyt ainoalta vaihtoehdolta vaikka se kuulostaa kauhealta. Mutta kuitenkin olen "vieraantunut" lapsestani paljon. mikä johtaa siihen ettei hän kuulukkaan enään elämäni tärkeisimpiin asioihin.

Aina haaveilen saavani nykyisen mieheni kanssa "OMIA" lapsia, ja vasta sitten kun siihen olen täysin valmis.
Tuntuu ettei kukaan ymmärrä minua, on minullakin paha olla, mutta uskon että lapseni voi hyvin uudessa perheessään ja uudessa elämässään mihin minä en välttämättä kuuluisi.

surkeaäiti kirjoitti:

En vaan tiedä voiko sen sijaisvanhemmuuden vaihtaa adoptioksi?? Siihen tahtoisin vastauksen.
Tiedän mitä sydämeni sanoo, ehkä on jopa lapsen kannalta parempi, että jätän hänet kokonaan uuteen elämään, olin 16v juuri täyttänyt kun sain lapsen, isä käytti minua hyväkseen, aborttia harkittiin, isän vanhemmat puhuivat minut ympäri että lapsi pitää pitää. En ollut valmis äidiksi. Tästä on kyllä jo muutama vuosi aikaa. Lapsi asui minun ja isänsä kanssa reilu vuoden ja isä hakkas minua ja lastamme. Näen vieläkin painajaisia lapsen isästä ja ja hänen vanhemmistaan... Se reilu vuosi oli helvittiä, varsinkin kun olin niin nuori. Ja nykyään on niin sukset ristissä näiden isovanhempien kanssa, etten tiedä mitä teen ja tuo adoptio tuntuu nyt ainoalta vaihtoehdolta vaikka se kuulostaa kauhealta. Mutta kuitenkin olen "vieraantunut" lapsestani paljon. mikä johtaa siihen ettei hän kuulukkaan enään elämäni tärkeisimpiin asioihin.

Aina haaveilen saavani nykyisen mieheni kanssa "OMIA" lapsia, ja vasta sitten kun siihen olen täysin valmis.
Tuntuu ettei kukaan ymmärrä minua, on minullakin paha olla, mutta uskon että lapseni voi hyvin uudessa perheessään ja uudessa elämässään mihin minä en välttämättä kuuluisi.

Lue lisää

Lapsesi on siis hoidossa isänsä vanhemmilla? Nämä lapsen isovanhemmat tietävät, että heidän poikansa on hakannut sekä sinua että lasta vauvana? Onko lapsen isä joutunut edesvastuuteen hakkaamisesta?
Eivätkö miehen vanhemmat ja lapsesi isovanhemmat, joilla lapsi asuu, ole puuttuneet mitenkään poikansa väkivaltaisuuteen?

Miten ihmeessä olet voinut jättää lapsesi tällaisten ihmisten hoivaan?
Ehkä lapsesi joutuu sielläkin kärsimään väkivallasta? Onko tuo nyt ihan järkevä ratkaisu ja tosiaan lapsen parhaaksi?

lapsenko etu? kirjoitti:

Lapsesi on siis hoidossa isänsä vanhemmilla? Nämä lapsen isovanhemmat tietävät, että heidän poikansa on hakannut sekä sinua että lasta vauvana? Onko lapsen isä joutunut edesvastuuteen hakkaamisesta?
Eivätkö miehen vanhemmat ja lapsesi isovanhemmat, joilla lapsi asuu, ole puuttuneet mitenkään poikansa väkivaltaisuuteen?

Miten ihmeessä olet voinut jättää lapsesi tällaisten ihmisten hoivaan?
Ehkä lapsesi joutuu sielläkin kärsimään väkivallasta? Onko tuo nyt ihan järkevä ratkaisu ja tosiaan lapsen parhaaksi?

Lue lisää

lapsi on sijoitettu nimenomaan tuohon perheeseen?? Outo ratkaisu

lapsenko etu? kirjoitti:

Lapsesi on siis hoidossa isänsä vanhemmilla? Nämä lapsen isovanhemmat tietävät, että heidän poikansa on hakannut sekä sinua että lasta vauvana? Onko lapsen isä joutunut edesvastuuteen hakkaamisesta?
Eivätkö miehen vanhemmat ja lapsesi isovanhemmat, joilla lapsi asuu, ole puuttuneet mitenkään poikansa väkivaltaisuuteen?

Miten ihmeessä olet voinut jättää lapsesi tällaisten ihmisten hoivaan?
Ehkä lapsesi joutuu sielläkin kärsimään väkivallasta? Onko tuo nyt ihan järkevä ratkaisu ja tosiaan lapsen parhaaksi?

Lue lisää

Kyllä lapsen isovanhemmat tietävät mitä lapsen isä teki, olenkin sitä mieltä että he ovat hulluja. Kun olin raskaana oli puhetta että heti dyntymän jälkeen adoptoidaan lapsi, olin niin nuori ja en valmis äidiksi. Mutta nämä isovanhemmat olivat sitä vastaan että ei saa adoptoida. No me siis yritettii kuitenkin sitä perheelämää se reilu vuosi. Ja niin ku selitin kauheaa helvettiä se oli. Isovanhemmat tietää joo hakkaamisesta, hakkaaja oli siis heidän poikansa, eivät he hänelle siitä vihaisia ole, sillä hänhän on heidän lapsensa. Kaikki oli kuulemma minun syytä. lapseni sai turpaan jos sillon ailu aikaan ei kovin mielellään halunnyt ruokaa syödä (kun maidosta siirryttiin kiinteämpään ruokaan) kerran kuulin aamulla hänen antavan aamupuurot, oli ilmeisesti mennyt liian kuumaksi ja heräsin kauheaan lapsen huutoon ja ryntäsin keittiöön (isä ryntäsi samalla ulos kämpästä) ölapseni kasvot oli ihan puurossa ja siitä päättelin että isä oli paiskannut kuuman puurolautasen kasvoille. Käytiin kyllä lääkärissä, olemme olleet oikeudessa myös.
Vaikka sain sen reilu vuoden ajan kerran viikossa turpaan, hän ei useimmiten päästänyt lääkärissä käymään eli eli oikeudessa tapaukset jäivät vain muutamaan kertaan joista minulla oli lääkärin todistuksen. Oikeudessa sain lähestysmiskielto paperit jotka täyttämällä olisin saanut hakea l ähestymiskiellon isälle meitä molempia kohtaan. En saanut niitä eteenpäin, isä uhkaili että ei saa laittaa tai..
Asuimme tytön kanssa hetken turvakodissa, ja silloin myös huomasin ettei minusta yksin ole siihen. (17v) ja tosiaan nämä isovanhemmat niin painostivat tätä lapsesta luopumista vastaan ja että EI saa antaa vieraaseen perheeseen.No minä pieni en sitten sillon vielä ymmärtänyt mihin helvettiin sekin johti kun sovittiin että lapsi menee isovanhempempansa luo :(
Kauheat ongelmat alkoi juuri tämän isoäidin kanssa, mikään ei kelvanutkaan, minulle suututtiin jos en voinutkaan ottaa tyttöä juuri silloin hoitoon kun heille olisi pitänyt käydä. Joskus voi olla oikea syykin ettei se käy. No tätä ei ymmärretty, isoäiti ei ole vastannut tiedusteluihin kun olen tyttöäni pyytänyt kylään ym niin reilu 2vuoteen. Tytön vaari (ovat eronneet) asuu myös lähellä ja hänellä on tyttöni aika usein, hänen kanssaan sitten saanut tapaamisia jä'rjestetyksi) No nyt meni hänen kanssaan sukset ristiin, ja tämä johtui kans siitä kun en voinut ottaa tyttöä yhdeksi viikonlopuksi, en ollut kotona. Hän laittoi kauheat haukkumaviestit ja ilmoitti että jos hänen pihaansa vielä joskus tulen niin joudun siitä oikeuteen.
Onhan nuo tapaamisjärjestelyt sopimukset tehty, mutta niitä on vaikea toteuttaa, esim työni takia, toisinaan joudun päivystysvuoroonkin, joka kestää viikin ym.
Lisäksi sain kauheat haukut kun en pystynytkään viemään tyttöäni tänä kesänä puuhamaahan, kuten olin vähän lupaillut. Syy tähän on nykyisen mieheni yllättäen tullut työttymyys, ja oma palkkani riittää nykyään juuri ja juuri vuokraan, elatusmaksuun, opintolainan lyhentämiseen, siiitä ei jää ku vajaa 300€ ruokaan kuussa ja laskuihin.

Se on se kun olin niin nuori ja suuria päätöksiä oli edessä, isovanhempien painostus oli valtava, jopa sossut sillon painostivat pitämään lapsen kun hän syntyi. En tiedä miten kukaan voi "lapselta" (siis minulta) vaatia että alan äidiksi kun itsekkin olen vielä lapsi.

Olen tätä adoptiota miettinyt jo jonkin aikaa, ja tuntuu siltä että olemme lapsen kanssa niin vieraantuneet toisistamme, ja että hänellä olisi siellä uudessa kodissa hyvä olla. Kun hänet siihen uuteen elämään on kasvatettu. Itse en kyllä sopeutuisi. Mutta sen kyllä huomas, välillä kun tyttö oli meillä esim viikonlopun, hän puhui ikävästä kotiin. Lisäksi minua harmitti se että hän kutsuu isoäitiiään äidiksi. NO se hänestä on tullut.

surkeaäiti kirjoitti:

Kyllä lapsen isovanhemmat tietävät mitä lapsen isä teki, olenkin sitä mieltä että he ovat hulluja. Kun olin raskaana oli puhetta että heti dyntymän jälkeen adoptoidaan lapsi, olin niin nuori ja en valmis äidiksi. Mutta nämä isovanhemmat olivat sitä vastaan että ei saa adoptoida. No me siis yritettii kuitenkin sitä perheelämää se reilu vuosi. Ja niin ku selitin kauheaa helvettiä se oli. Isovanhemmat tietää joo hakkaamisesta, hakkaaja oli siis heidän poikansa, eivät he hänelle siitä vihaisia ole, sillä hänhän on heidän lapsensa. Kaikki oli kuulemma minun syytä. lapseni sai turpaan jos sillon ailu aikaan ei kovin mielellään halunnyt ruokaa syödä (kun maidosta siirryttiin kiinteämpään ruokaan) kerran kuulin aamulla hänen antavan aamupuurot, oli ilmeisesti mennyt liian kuumaksi ja heräsin kauheaan lapsen huutoon ja ryntäsin keittiöön (isä ryntäsi samalla ulos kämpästä) ölapseni kasvot oli ihan puurossa ja siitä päättelin että isä oli paiskannut kuuman puurolautasen kasvoille. Käytiin kyllä lääkärissä, olemme olleet oikeudessa myös.
Vaikka sain sen reilu vuoden ajan kerran viikossa turpaan, hän ei useimmiten päästänyt lääkärissä käymään eli eli oikeudessa tapaukset jäivät vain muutamaan kertaan joista minulla oli lääkärin todistuksen. Oikeudessa sain lähestysmiskielto paperit jotka täyttämällä olisin saanut hakea l ähestymiskiellon isälle meitä molempia kohtaan. En saanut niitä eteenpäin, isä uhkaili että ei saa laittaa tai..
Asuimme tytön kanssa hetken turvakodissa, ja silloin myös huomasin ettei minusta yksin ole siihen. (17v) ja tosiaan nämä isovanhemmat niin painostivat tätä lapsesta luopumista vastaan ja että EI saa antaa vieraaseen perheeseen.No minä pieni en sitten sillon vielä ymmärtänyt mihin helvettiin sekin johti kun sovittiin että lapsi menee isovanhempempansa luo :(
Kauheat ongelmat alkoi juuri tämän isoäidin kanssa, mikään ei kelvanutkaan, minulle suututtiin jos en voinutkaan ottaa tyttöä juuri silloin hoitoon kun heille olisi pitänyt käydä. Joskus voi olla oikea syykin ettei se käy. No tätä ei ymmärretty, isoäiti ei ole vastannut tiedusteluihin kun olen tyttöäni pyytänyt kylään ym niin reilu 2vuoteen. Tytön vaari (ovat eronneet) asuu myös lähellä ja hänellä on tyttöni aika usein, hänen kanssaan sitten saanut tapaamisia jä'rjestetyksi) No nyt meni hänen kanssaan sukset ristiin, ja tämä johtui kans siitä kun en voinut ottaa tyttöä yhdeksi viikonlopuksi, en ollut kotona. Hän laittoi kauheat haukkumaviestit ja ilmoitti että jos hänen pihaansa vielä joskus tulen niin joudun siitä oikeuteen.
Onhan nuo tapaamisjärjestelyt sopimukset tehty, mutta niitä on vaikea toteuttaa, esim työni takia, toisinaan joudun päivystysvuoroonkin, joka kestää viikin ym.
Lisäksi sain kauheat haukut kun en pystynytkään viemään tyttöäni tänä kesänä puuhamaahan, kuten olin vähän lupaillut. Syy tähän on nykyisen mieheni yllättäen tullut työttymyys, ja oma palkkani riittää nykyään juuri ja juuri vuokraan, elatusmaksuun, opintolainan lyhentämiseen, siiitä ei jää ku vajaa 300€ ruokaan kuussa ja laskuihin.

Se on se kun olin niin nuori ja suuria päätöksiä oli edessä, isovanhempien painostus oli valtava, jopa sossut sillon painostivat pitämään lapsen kun hän syntyi. En tiedä miten kukaan voi "lapselta" (siis minulta) vaatia että alan äidiksi kun itsekkin olen vielä lapsi.

Olen tätä adoptiota miettinyt jo jonkin aikaa, ja tuntuu siltä että olemme lapsen kanssa niin vieraantuneet toisistamme, ja että hänellä olisi siellä uudessa kodissa hyvä olla. Kun hänet siihen uuteen elämään on kasvatettu. Itse en kyllä sopeutuisi. Mutta sen kyllä huomas, välillä kun tyttö oli meillä esim viikonlopun, hän puhui ikävästä kotiin. Lisäksi minua harmitti se että hän kutsuu isoäitiiään äidiksi. NO se hänestä on tullut.

Lue lisää

älä nyt lastasi noiden ihmisten hoidettavaksi jätä
Jotenkin kummallisilta kuullostaa.
Liian outo tilanne.

Isovanhemmat kasvavat vanhoiksi, ei nuoriksi. Nyt lapsesi vielä kelpaa, odota kunnes on vanhempi ja ei niin hauska

tuntuu jotenkin haikean"mukavalta" että joku muukin on samassa tilanteessa. Olen myös miettinyt että miten KEHTAAN mennä lapsenvalvojalle puhumaan siitä että haluan adoptoida lapseni. Mutta joskus se tosiaan voi olla se helpoin tapa.

surkeaäiti kirjoitti:

tuntuu jotenkin haikean"mukavalta" että joku muukin on samassa tilanteessa. Olen myös miettinyt että miten KEHTAAN mennä lapsenvalvojalle puhumaan siitä että haluan adoptoida lapseni. Mutta joskus se tosiaan voi olla se helpoin tapa.

Lue lisää

et voi olla tosissasi. Sä siis haluat että sinun tyttäresi kasvattaa ihmiset jotka kasvattivat ihmisen joka pahoinpiteli sinua ja lastasi? Pelasta lapsesi jos yhtään välität hänestä!

uhjb kirjoitti:

et voi olla tosissasi. Sä siis haluat että sinun tyttäresi kasvattaa ihmiset jotka kasvattivat ihmisen joka pahoinpiteli sinua ja lastasi? Pelasta lapsesi jos yhtään välität hänestä!

Lue lisää

kertonut kastenvalvojalle millainen tämä sijaisäiti on, eivät he voi mitään tehdä kun eivät ole itse paikalla näkemässä mitään. Kerran tämä sijaisäiti tarvitsi minun nimmarin että tyttöni saa passin, eli minun suostumukseni täytyi myöt olla. Tyttöni lähti siis ulkomaille vaarinsa kanssa kahdestaan. Olin JYRKÄSTI VASTAAN tätä ajatusta, kävin paikalla juttelemassa tän mummin kans, hän kävi minuun käsiksi, repi hiuksista, töni että kaaduin portaiden kaidetta vasten ja selkään sattui ym. Väkisin pakotti minut allekirjoittamaan paperiin nimen. En luottanut yhtään tyttöni vaariin että he kahdestaan lähtivät ulkomaille, oksetti koko ajatuskin. No näin siinä kävi, pakko oli nimi laittaa. Kerroin kaiken myös lastenvslvojalle sillä tyttöni näki tämän päällekäymisen ja itki siellä taustalla koko ajan.

Elämäni on helvettiä, ja minä näköjään olen syypää kaikkeen joten kaikkien mielestä. joten parempi että häviän kuvioista, sillä en pysty tekemään mitään.

surkeääiti kirjoitti:

kertonut kastenvalvojalle millainen tämä sijaisäiti on, eivät he voi mitään tehdä kun eivät ole itse paikalla näkemässä mitään. Kerran tämä sijaisäiti tarvitsi minun nimmarin että tyttöni saa passin, eli minun suostumukseni täytyi myöt olla. Tyttöni lähti siis ulkomaille vaarinsa kanssa kahdestaan. Olin JYRKÄSTI VASTAAN tätä ajatusta, kävin paikalla juttelemassa tän mummin kans, hän kävi minuun käsiksi, repi hiuksista, töni että kaaduin portaiden kaidetta vasten ja selkään sattui ym. Väkisin pakotti minut allekirjoittamaan paperiin nimen. En luottanut yhtään tyttöni vaariin että he kahdestaan lähtivät ulkomaille, oksetti koko ajatuskin. No näin siinä kävi, pakko oli nimi laittaa. Kerroin kaiken myös lastenvslvojalle sillä tyttöni näki tämän päällekäymisen ja itki siellä taustalla koko ajan.

Elämäni on helvettiä, ja minä näköjään olen syypää kaikkeen joten kaikkien mielestä. joten parempi että häviän kuvioista, sillä en pysty tekemään mitään.

Lue lisää

EI Jos sinä jätät tyttösi kuka katsoo, että hänen asiansa on hyvin? Sinun pitää taistella tytöstäsi, sillä hän on sinun tyttösi. Ei mummin ja vaarin! Ota tyttösi takaisin. Kyllä teidän suhteenne syvenee ajan kuluessa!

Youarethemom kirjoitti:

EI Jos sinä jätät tyttösi kuka katsoo, että hänen asiansa on hyvin? Sinun pitää taistella tytöstäsi, sillä hän on sinun tyttösi. Ei mummin ja vaarin! Ota tyttösi takaisin. Kyllä teidän suhteenne syvenee ajan kuluessa!

Lue lisää

tuollaiselle kahjolole mummille, ei hänestä ole kasvattamaan tasapainoista lasta. Jos mummi käy päällesi huolimatta itkevästä, hädissään olevasta lapsesta, niin ei hänestä ole kasvattajaksi ja rakastamaan lasta riittävästi.

Suomeen olisi hyvä saada sellainen vapaaehtoisten ylläpitämä "turvaverkko" joka auttaisi nuoria äitejä ja heidän lapsiaan pahimpien karikkojen läpi.