Oikotietä onneen ei ole.
Tarvitaan toki oikeita ihmisiä oikeille paikoille, mutta ennen kaikkea tarvitaan;
Laajamittaista juniorityötä, sieltä se kaikki ennen kaikkea lähtee. Pitää saada massat mukaan ympäri Suomen maan, josta siivilöidä timantit esiin. Junioreina olisi hyvä kokeilla eri pelipaikkoja ja vasta myöhemmällä iällä tehdä ratkaisu mihin erikoistuu ja mikä tuntuu omimmalta.Tietysti paino ja ruumiinrakenne hieman rajoittaa, mutta periaatteessa näin. Lisää rekrytointitapahtumia ja yhteistyötä varsinkin jääkiekkojoukkueiden kanssa, lajien jonkunlaisista yhtäläväisyyksistä johtuen.
Ja kun on junioreita niin pitää reenata nuoresta pitäen fysiikka ja taitotaso huippuunsa. Reenillä reenin perään tehdään osaavia taistelijoita, jotka eivät luovuta, jaksavat ja taidollaan voittavat otteluita. Tekemisen pitää olla mielekästä, sillä junnaaminen ja yksipuolisuus tappaa reenihalut lajissa kuin lajissa. Monenlaiset "klinikat" olisivat sangen tervetulleita myös junioripuolelle. Vain kilpailu pelipaikoista luo riittävän motivoivan ympäristön saada kehitystä aikaaan.
Jotta se reenaminen olisi järkevää ja oikeanlaista siis oikein painotettu kussakin ikäluokassa, tarvitaan osaavia, asiansa ymmärtäviä valmentajia, joilla on psykologista silmää tehdä pitkäjänteistä työtä eikä pelkästään repiä vuosittain menestyksen siemen hinnalla millä hyvänsä oman joukkueensa selkänahasta. Tässä valmentaja koulutuksessa olisi varsin iso savotta ratkaistavaksi, ottaen huomioon lajin monien pelipaikojen erikoisosaamisvaatimukset. Jos nyt verrataan esim. jääkiekkoon niin lätkässä on jo juniorijoukkuisssa yleensä päävalkku, apukoutsi, maalivahtivalmentaja, fysikkavalmentajat, osaavat huoltajat, tarvittaessa vielä seuran sisältä haetaan apuja erikseen pakki- ja hyökkäysreeneihin.
Jotta yksilöt kehittyisivät koviksi pelimiehiksi ja -naisiksi niin sitten tarvitaan onnistuneen reenauksen ja valmennuksen lomassa lukuisa määrä kovia otteluita. Vain pelaamalla kovaa ja hyviä vastustajia vastaan kehityy ja rutinoituu hyväksi.
Kaikkeen tarvitaan myös valtava määrä rahaa, jotta homma saadaan pyörimään. Tässä se suurin este lienee, kun ei edustustasollakaan hommat toimi niin miten sitten junioripuolella. Seurojen tulisi saada resurssit kuntoon kokonaisuudessaan kokonaisvaltaisesti, sen jälkeen lienee aika oikeanlaisen juniorityön ja sitä kautta lajin todellisen ryhtiliikkeen. Jefu on aina ja tulee olemaan lätkän ja futiksen puristuksessa, niissä lajeissa voi reenamalla kovaa useampi saada jopa hyväpalkkaisen ammatin itselleen, jefussa se on nyt harvinaisempaa, lähes olematonta, siis miksi juniorit valitsisivat jefun?
Niin miksi? Nythän se taitaa mennä niin, että lajin parissa tavalla tai toisella toimineet vanhemmat tuovat jälkikasvunsa ja heidän kaverinsa lajin pariin ja siinä se pääosin on. Monet vanhemmat edelleen pitävät jefua loukkaantumis alttiina, suorastaan väkivaltaisen kovana lajina, tätäkin puolta pitäisi osata muokata ja muuttaa siten, että kynnys osallistumiseen ja imago saataisiin paremmaksi. Tuomarityöskentely ja koko tuomarointi olisi sataava kukoistamaan, siten että kaikki lajiin kuulumattomat ilmiöt ja "sikailu" saataisiin kitkettyä kovalla kädellä pois sääntönsä osaavien ja lukumääräisesti riittävän raitapaita henkilöiden toimesta.
Suomessa on jefu saralla paljon tehtävää, mä en usko mihnkään lätkän ja futiksen tasolle nousevaan harrastelijamääriin edes tulevaisuudessa, mutta parantamalla ympäristöä ja juniorityötä edes pienin stepein, saattaisi maajoukkuekin olla tulevaisuudessa taas Euroopan kärjessä. Juniori työstä se lähtee, kun siihen ollaan kokonaisvaltaisesti valmiita.
Sitä hetkeä odotellen, työniloa lajin parissa kaikille!
Tarvitaan toki oikeita ihmisiä oikeille paikoille, mutta ennen kaikkea tarvitaan;
Laajamittaista juniorityötä, sieltä se kaikki ennen kaikkea lähtee. Pitää saada massat mukaan ympäri Suomen maan, josta siivilöidä timantit esiin. Junioreina olisi hyvä kokeilla eri pelipaikkoja ja vasta myöhemmällä iällä tehdä ratkaisu mihin erikoistuu ja mikä tuntuu omimmalta.Tietysti paino ja ruumiinrakenne hieman rajoittaa, mutta periaatteessa näin. Lisää rekrytointitapahtumia ja yhteistyötä varsinkin jääkiekkojoukkueiden kanssa, lajien jonkunlaisista yhtäläväisyyksistä johtuen.
Ja kun on junioreita niin pitää reenata nuoresta pitäen fysiikka ja taitotaso huippuunsa. Reenillä reenin perään tehdään osaavia taistelijoita, jotka eivät luovuta, jaksavat ja taidollaan voittavat otteluita. Tekemisen pitää olla mielekästä, sillä junnaaminen ja yksipuolisuus tappaa reenihalut lajissa kuin lajissa. Monenlaiset "klinikat" olisivat sangen tervetulleita myös junioripuolelle. Vain kilpailu pelipaikoista luo riittävän motivoivan ympäristön saada kehitystä aikaaan.
Jotta se reenaminen olisi järkevää ja oikeanlaista siis oikein painotettu kussakin ikäluokassa, tarvitaan osaavia, asiansa ymmärtäviä valmentajia, joilla on psykologista silmää tehdä pitkäjänteistä työtä eikä pelkästään repiä vuosittain menestyksen siemen hinnalla millä hyvänsä oman joukkueensa selkänahasta. Tässä valmentaja koulutuksessa olisi varsin iso savotta ratkaistavaksi, ottaen huomioon lajin monien pelipaikojen erikoisosaamisvaatimukset. Jos nyt verrataan esim. jääkiekkoon niin lätkässä on jo juniorijoukkuisssa yleensä päävalkku, apukoutsi, maalivahtivalmentaja, fysikkavalmentajat, osaavat huoltajat, tarvittaessa vielä seuran sisältä haetaan apuja erikseen pakki- ja hyökkäysreeneihin.
Jotta yksilöt kehittyisivät koviksi pelimiehiksi ja -naisiksi niin sitten tarvitaan onnistuneen reenauksen ja valmennuksen lomassa lukuisa määrä kovia otteluita. Vain pelaamalla kovaa ja hyviä vastustajia vastaan kehityy ja rutinoituu hyväksi.
Kaikkeen tarvitaan myös valtava määrä rahaa, jotta homma saadaan pyörimään. Tässä se suurin este lienee, kun ei edustustasollakaan hommat toimi niin miten sitten junioripuolella. Seurojen tulisi saada resurssit kuntoon kokonaisuudessaan kokonaisvaltaisesti, sen jälkeen lienee aika oikeanlaisen juniorityön ja sitä kautta lajin todellisen ryhtiliikkeen. Jefu on aina ja tulee olemaan lätkän ja futiksen puristuksessa, niissä lajeissa voi reenamalla kovaa useampi saada jopa hyväpalkkaisen ammatin itselleen, jefussa se on nyt harvinaisempaa, lähes olematonta, siis miksi juniorit valitsisivat jefun?
Niin miksi? Nythän se taitaa mennä niin, että lajin parissa tavalla tai toisella toimineet vanhemmat tuovat jälkikasvunsa ja heidän kaverinsa lajin pariin ja siinä se pääosin on. Monet vanhemmat edelleen pitävät jefua loukkaantumis alttiina, suorastaan väkivaltaisen kovana lajina, tätäkin puolta pitäisi osata muokata ja muuttaa siten, että kynnys osallistumiseen ja imago saataisiin paremmaksi. Tuomarityöskentely ja koko tuomarointi olisi sataava kukoistamaan, siten että kaikki lajiin kuulumattomat ilmiöt ja "sikailu" saataisiin kitkettyä kovalla kädellä pois sääntönsä osaavien ja lukumääräisesti riittävän raitapaita henkilöiden toimesta.
Suomessa on jefu saralla paljon tehtävää, mä en usko mihnkään lätkän ja futiksen tasolle nousevaan harrastelijamääriin edes tulevaisuudessa, mutta parantamalla ympäristöä ja juniorityötä edes pienin stepein, saattaisi maajoukkuekin olla tulevaisuudessa taas Euroopan kärjessä. Juniori työstä se lähtee, kun siihen ollaan kokonaisvaltaisesti valmiita.
Sitä hetkeä odotellen, työniloa lajin parissa kaikille!
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.