Nuoren naisen haluttomuus

No, hyvä etten ole epänormaali. :)

Olen kertonut poikaystävälleni tästä, mutta ottaa sen loukkauksena ja harmistuu. Asiat tuntuvat monimutkaisilta, kun ahdistun jo siitä, että mies alkaa suutelemaan kaulaani. Tiedän mikä sen tarkoitus on, ja aina se on se sama tapa millä näyttää halut. Ahdistun ja haluan vain työntää toisen pois.

En tiedä miten päästä vapauden kaipuusta eroon. Huomaan haaveilevani FLIRTISTÄ muiden miesten kanssa. En seksistä, vaan siitä tunteesta kun yritti valloittaa toisen itselleen ja muutenkin se kaikki huomio. Nykyään tuntuu että olen yhtä tavallinen ja arkinen asia kuin tiskirätti. Kaipaan niin paljon sitä jännitystä ja kaikkea, että joskus olen varma että haluan sitä enemmän kuin seurustelua. Sitten taas palaan järkiini ja muistan, että ei se nyt niin hehkeätä ollut. Ihminen ei ikinä kai opi virheistään, aina pitää perkele kaivata sitä mitä ei nyt just tällä hetkellä ole. Sinkkuna kaipasin kipeästi rakkautta, hellyyttä ja seurustelua. Joskus olis vaan kiva, jos mies katsoisi miltä näyttää eikä kulkis aina hiukset sojottaen jne, tekis muutakin kuin lässyttäis niitä söpöilyjä. Jostain syystä en vain syty näistä "hanimussukkakulta" puheista, siksi olenkin varmaan aina juossut pahojen poikien perässä ja ollut niiiiin rakastunut vaikka olenkin ollut ihan samantekevä heille. Olen maininnut lässyttämisestä, mutta eihän siitäkään voi kuin suuttua toinen. Joskus unelmoin siitä, että kaikki olis alussa. Pitäis olla onnellinen, mutta en voi mitään että haluisin kaiken olevan toisin.

Olen melko varma, että tää haluttomuus johtuu seurustelusta. En tiedä miten tässä sais niitä syttymään, kenessä on vika. Haluttomuuteni on varmasti yhteydessä tähän nykyiseen paskaan itsetuntoon. Seurustelun takia en enää käy missään ulkona = ei sosiaalisia kontakteja = ei ihailua = ei itsetuntoa = huono mieli/tyytymättömyys kaikkeen. Valitettavasti mulle ei riitä pelkkä poikaystävä juttukaveriksi, mutta nykyään olen jo jossain loukussa, kun kaikki sosiaalinen juttu ahdistaa.

halutontyttö kirjoitti:

No, hyvä etten ole epänormaali. :)

Olen kertonut poikaystävälleni tästä, mutta ottaa sen loukkauksena ja harmistuu. Asiat tuntuvat monimutkaisilta, kun ahdistun jo siitä, että mies alkaa suutelemaan kaulaani. Tiedän mikä sen tarkoitus on, ja aina se on se sama tapa millä näyttää halut. Ahdistun ja haluan vain työntää toisen pois.

En tiedä miten päästä vapauden kaipuusta eroon. Huomaan haaveilevani FLIRTISTÄ muiden miesten kanssa. En seksistä, vaan siitä tunteesta kun yritti valloittaa toisen itselleen ja muutenkin se kaikki huomio. Nykyään tuntuu että olen yhtä tavallinen ja arkinen asia kuin tiskirätti. Kaipaan niin paljon sitä jännitystä ja kaikkea, että joskus olen varma että haluan sitä enemmän kuin seurustelua. Sitten taas palaan järkiini ja muistan, että ei se nyt niin hehkeätä ollut. Ihminen ei ikinä kai opi virheistään, aina pitää perkele kaivata sitä mitä ei nyt just tällä hetkellä ole. Sinkkuna kaipasin kipeästi rakkautta, hellyyttä ja seurustelua. Joskus olis vaan kiva, jos mies katsoisi miltä näyttää eikä kulkis aina hiukset sojottaen jne, tekis muutakin kuin lässyttäis niitä söpöilyjä. Jostain syystä en vain syty näistä "hanimussukkakulta" puheista, siksi olenkin varmaan aina juossut pahojen poikien perässä ja ollut niiiiin rakastunut vaikka olenkin ollut ihan samantekevä heille. Olen maininnut lässyttämisestä, mutta eihän siitäkään voi kuin suuttua toinen. Joskus unelmoin siitä, että kaikki olis alussa. Pitäis olla onnellinen, mutta en voi mitään että haluisin kaiken olevan toisin.

Olen melko varma, että tää haluttomuus johtuu seurustelusta. En tiedä miten tässä sais niitä syttymään, kenessä on vika. Haluttomuuteni on varmasti yhteydessä tähän nykyiseen paskaan itsetuntoon. Seurustelun takia en enää käy missään ulkona = ei sosiaalisia kontakteja = ei ihailua = ei itsetuntoa = huono mieli/tyytymättömyys kaikkeen. Valitettavasti mulle ei riitä pelkkä poikaystävä juttukaveriksi, mutta nykyään olen jo jossain loukussa, kun kaikki sosiaalinen juttu ahdistaa.

Lue lisää

Haluttomuus voi toki johtua myös e-pillereistä, mutta kammoan niiden lopettamista/vaihtamista. Jos mun pitäisi valita haluttomuus taikka finninaamasuus ja lihavuus, mielummin valitsen haluttomuuden. Finnit ja painon nousu eivät ole itsestäänselviä asioita pillereitä vaihtaessa/lopettaessa, mutta mahdollisia. Jos saan ne riesakseni, asiat ovat sitten paljon pahemmin ja itsetuntoni vielä paskempi. Mulle tämä haluttomuus ei ole mikään ongelma, kun en edes ajattele koko seksiä. Mutta kumppanille tää on ikävä juttu. Silti ajattelen ensisijaisesti itseäni enkä tee mitään vain siksi että toinen haluaa.

halutontyttö kirjoitti:

Haluttomuus voi toki johtua myös e-pillereistä, mutta kammoan niiden lopettamista/vaihtamista. Jos mun pitäisi valita haluttomuus taikka finninaamasuus ja lihavuus, mielummin valitsen haluttomuuden. Finnit ja painon nousu eivät ole itsestäänselviä asioita pillereitä vaihtaessa/lopettaessa, mutta mahdollisia. Jos saan ne riesakseni, asiat ovat sitten paljon pahemmin ja itsetuntoni vielä paskempi. Mulle tämä haluttomuus ei ole mikään ongelma, kun en edes ajattele koko seksiä. Mutta kumppanille tää on ikävä juttu. Silti ajattelen ensisijaisesti itseäni enkä tee mitään vain siksi että toinen haluaa.

Lue lisää

Hei haluton kohtalotoveri!
Ongelmani on samansuuntainen kanssasi, joten ymmärrän ahdistuksen tunteesi. Olen itse 25-vuotias, kaksi vuotta seurustellut oikein ihanan miehen kanssa. Tosin ehkä viimeisen puolen vuoden ajan ajatuskin seksistä on kammottanut minua, samoin kuin sinullakin. Lisäksi minun ongelmani on puhumattomuus, en saa asioita keskusteltua vaikka kuinka haluaisin vaan patoan sisälleni kaikenlaista. Olen pohtinut asiaa paljon ja harkinnut jopa terapiaakin, tosin hintavuutensa takia olen sysännyt sen ajatuksen toistaiseksi syrjään vaikkakin tarvetta sille olisikin...

En usko että e-pillerillä on vaikutusta haluttomuuteen, ei kannata vaihtaa/lopettaa sen käyttöä. Olisi helppo syyttää jotakin ulkopuolista tekijää vaikka koko asia on oikeasti omien korvien välissä ja joskus tietysti parisuhteessa.

Itse haluaisin hoitaa tätä ongelmaa samoin kuin sinäkin eli käydä ulkona ja haalia sitä positiivista huomiota jostakin. Tosin minulla ei ole ystäviä kotipaikkakunnallani, joten saanpa luopua siitäkin ajatuksesta.

Oletko joskus aiemmissa suhteissa nauttinut seksistä? Vai onko tämä ensimmäinen seksisuhteesi? Itse tiedän omalta kohdaltani että en tunne itseäni tarpeeksi hyvin, tämä on ensimmäinen pitkä parisuhde jota minulla on ollut. Aiemmin olen kuitenkin ollut jopa pelkästään seksisuhteessa, ilman tunteita siis, ja itseasiassa haaveilen siitä nyt jälkikäteen paljon. Siinä oli juuri sitä jännitystä, flirttiä ja sain itse olla se halukas osapuoli. Nykyään tyydytän itseäni jonkin verran, se on ihanaa, yhdynnästä taas en saa mitään tunnetta aikaan. Enkä osaa seksin suhteen oikein mitään kumppanille ehdottaakaan koska mikä tahansa ajatus tuntuu vastenmieliseltä. Itsetuntoni ei myöskään ole kovin hyvä kuten sinäkin kerroit itsestäsi ja olen ollut myös masentunut muista syistä aiemmin. Kuitenkin kumppanini tietää tilanteen ja olemme sopineet ettemme harrasta seksiä vähään aikaan eli toisin sanoen hän ei painosta minua tai tee aloitteita. Odotamme siis minun halujeni heräämistä, toivotaan että se joskus tapahtuu. Ainakin suhteessa mnun on nyt helpompi olla. Voi olla että menneisyydessäni on käsittelemättömiä asioita jotka pitää ensin prosessoida ennenkuin pystyy täysin seksin nautinnoille antautumaan.

No, tämä nyt sen takia että sinulla on kohtalotovereita. Näitä em. asioita kannattaa pohtia ja miettiä mikä teidän kohdallanne on paras ratkaisu. Tuo terapia tulee ainakin meillä todennäköisesti seuraavaksi kyseeseen jos tilanne ei itsekseen helpotu.

Toivotan onnea!

tammi85 kirjoitti:

Hei haluton kohtalotoveri!
Ongelmani on samansuuntainen kanssasi, joten ymmärrän ahdistuksen tunteesi. Olen itse 25-vuotias, kaksi vuotta seurustellut oikein ihanan miehen kanssa. Tosin ehkä viimeisen puolen vuoden ajan ajatuskin seksistä on kammottanut minua, samoin kuin sinullakin. Lisäksi minun ongelmani on puhumattomuus, en saa asioita keskusteltua vaikka kuinka haluaisin vaan patoan sisälleni kaikenlaista. Olen pohtinut asiaa paljon ja harkinnut jopa terapiaakin, tosin hintavuutensa takia olen sysännyt sen ajatuksen toistaiseksi syrjään vaikkakin tarvetta sille olisikin...

En usko että e-pillerillä on vaikutusta haluttomuuteen, ei kannata vaihtaa/lopettaa sen käyttöä. Olisi helppo syyttää jotakin ulkopuolista tekijää vaikka koko asia on oikeasti omien korvien välissä ja joskus tietysti parisuhteessa.

Itse haluaisin hoitaa tätä ongelmaa samoin kuin sinäkin eli käydä ulkona ja haalia sitä positiivista huomiota jostakin. Tosin minulla ei ole ystäviä kotipaikkakunnallani, joten saanpa luopua siitäkin ajatuksesta.

Oletko joskus aiemmissa suhteissa nauttinut seksistä? Vai onko tämä ensimmäinen seksisuhteesi? Itse tiedän omalta kohdaltani että en tunne itseäni tarpeeksi hyvin, tämä on ensimmäinen pitkä parisuhde jota minulla on ollut. Aiemmin olen kuitenkin ollut jopa pelkästään seksisuhteessa, ilman tunteita siis, ja itseasiassa haaveilen siitä nyt jälkikäteen paljon. Siinä oli juuri sitä jännitystä, flirttiä ja sain itse olla se halukas osapuoli. Nykyään tyydytän itseäni jonkin verran, se on ihanaa, yhdynnästä taas en saa mitään tunnetta aikaan. Enkä osaa seksin suhteen oikein mitään kumppanille ehdottaakaan koska mikä tahansa ajatus tuntuu vastenmieliseltä. Itsetuntoni ei myöskään ole kovin hyvä kuten sinäkin kerroit itsestäsi ja olen ollut myös masentunut muista syistä aiemmin. Kuitenkin kumppanini tietää tilanteen ja olemme sopineet ettemme harrasta seksiä vähään aikaan eli toisin sanoen hän ei painosta minua tai tee aloitteita. Odotamme siis minun halujeni heräämistä, toivotaan että se joskus tapahtuu. Ainakin suhteessa mnun on nyt helpompi olla. Voi olla että menneisyydessäni on käsittelemättömiä asioita jotka pitää ensin prosessoida ennenkuin pystyy täysin seksin nautinnoille antautumaan.

No, tämä nyt sen takia että sinulla on kohtalotovereita. Näitä em. asioita kannattaa pohtia ja miettiä mikä teidän kohdallanne on paras ratkaisu. Tuo terapia tulee ainakin meillä todennäköisesti seuraavaksi kyseeseen jos tilanne ei itsekseen helpotu.

Toivotan onnea!

Lue lisää

"En usko että e-pillerillä on vaikutusta haluttomuuteen, ei kannata vaihtaa/lopettaa sen käyttöä."

Tässä kirjoitat vasten parempaa tietoa. Lue omasta pakkausselosteestasi niin jo siellä mainitaan mahdollisena sivuoireena haluttomuus ja kuivuus. Minä en kirjoittanut vasten parempaa tietoani. Eräs exäni vaihtoi kolme kertaa e-pilleriä, ennen kuin löytyi sellainen, joka ei aiheuttanut joko mielialan muutosta tai haluttomuutta. Toki kun sopiva löytyi, ongelmaa ei ollut, mutta tuohon pelleilyyn kului äkkiä puolitoista vuotta ja edelleen hän oli ihanimmillaan, kun ei käyttänyt pillereitä lainkaan.

Aiheesta voi tietysti jutella vielä kyniksensä kanssa.

C.Lingvist kirjoitti:

"En usko että e-pillerillä on vaikutusta haluttomuuteen, ei kannata vaihtaa/lopettaa sen käyttöä."

Tässä kirjoitat vasten parempaa tietoa. Lue omasta pakkausselosteestasi niin jo siellä mainitaan mahdollisena sivuoireena haluttomuus ja kuivuus. Minä en kirjoittanut vasten parempaa tietoani. Eräs exäni vaihtoi kolme kertaa e-pilleriä, ennen kuin löytyi sellainen, joka ei aiheuttanut joko mielialan muutosta tai haluttomuutta. Toki kun sopiva löytyi, ongelmaa ei ollut, mutta tuohon pelleilyyn kului äkkiä puolitoista vuotta ja edelleen hän oli ihanimmillaan, kun ei käyttänyt pillereitä lainkaan.

Aiheesta voi tietysti jutella vielä kyniksensä kanssa.

Lue lisää

Tämä ei ole ensimmäinen pitkä suhteeni, ensimmäisen poikaystäväni kanssa seurustelin parisen vuotta. Jos nyt pitää muistella, silloin olin itse se vonkaaja ja toinen ei halunnut niin usein seksiä. Voi kyllä olla, että halusin sitä vain siksi, että toinen torjui minut ja halusin tuntea että kelpaisin. Mulla oli myös tietty käsitys normaalista seksin määrästä parisuhteessa ja mun mielestä se alitti sen. Loppupuolella oli tätä vähän samaa kyllästymistä, arkiintumista jne. Tosin silloin mulla ei ollut kokemusta sinkkuudesta ja villistä menosta, joten sitä ei tullut ajatelleeksi. Sitten kun tuli ero, niin ei helvetti mitkä halut olikaan. Nimenomaan tuota kyseistä ihmistä kohtaan, ei niinkään semmonen että pakko päästä panemaan ketä vain. Voi olla, että mua kiihottaa se, että kun pitää tavoitella jotain. Tuon ensimmäisen suhteen jälkeen oli vähän turhankin monta lyhyttä suhdetta, joihinkin kuului seksi. Haaveilin seksistä nimenomaan niiden kusipäisimpien kanssa. Sitten kun kohdalle osui sellainen kiltimpi, sellainen joka ehkä halusi oikeasti muutakin kuin seksiä, alkoi jotenkin oksettaa koko ajatus seksistä sellaisen kanssa. Hassua, poikaystäväähän minä etsin??

Mä en ole tyydyttänyt itseäni pitkään aikaan. Jotenkin kummallista, kun joskus sitä tein aika usein. Tuntuu pahalta sanoa, mutta jotenkin vaan tuntuu että suhde masentaa mua. Sitä en tiedä, että miksi. Enkö saa olla täysin oma itseni? Ehkä olen ahdistunut tai jotain. Pelkään sitä päivää kun toinen kyllästyy, vaikka ei hänelle seksi olekaan mikään ykkösjuttu. Mutta silti, onhan se pirun masentavaa kun toinen torjuu eikä halua. Ajattelee, että mitä vikaa mussa on. Kun ei toisessa ole mitään vikaa, mä vaan kyllästyn siihen, että joka päivä on samanlaista ja niin selvää. Kaipais jotain draamaa ja jännitystä, yllätyksiä. Häiritsee tosi paljon se, kun ei näe toista niin tärkeänä kuin pitäisi.

halutontyttö kirjoitti:

Tämä ei ole ensimmäinen pitkä suhteeni, ensimmäisen poikaystäväni kanssa seurustelin parisen vuotta. Jos nyt pitää muistella, silloin olin itse se vonkaaja ja toinen ei halunnut niin usein seksiä. Voi kyllä olla, että halusin sitä vain siksi, että toinen torjui minut ja halusin tuntea että kelpaisin. Mulla oli myös tietty käsitys normaalista seksin määrästä parisuhteessa ja mun mielestä se alitti sen. Loppupuolella oli tätä vähän samaa kyllästymistä, arkiintumista jne. Tosin silloin mulla ei ollut kokemusta sinkkuudesta ja villistä menosta, joten sitä ei tullut ajatelleeksi. Sitten kun tuli ero, niin ei helvetti mitkä halut olikaan. Nimenomaan tuota kyseistä ihmistä kohtaan, ei niinkään semmonen että pakko päästä panemaan ketä vain. Voi olla, että mua kiihottaa se, että kun pitää tavoitella jotain. Tuon ensimmäisen suhteen jälkeen oli vähän turhankin monta lyhyttä suhdetta, joihinkin kuului seksi. Haaveilin seksistä nimenomaan niiden kusipäisimpien kanssa. Sitten kun kohdalle osui sellainen kiltimpi, sellainen joka ehkä halusi oikeasti muutakin kuin seksiä, alkoi jotenkin oksettaa koko ajatus seksistä sellaisen kanssa. Hassua, poikaystäväähän minä etsin??

Mä en ole tyydyttänyt itseäni pitkään aikaan. Jotenkin kummallista, kun joskus sitä tein aika usein. Tuntuu pahalta sanoa, mutta jotenkin vaan tuntuu että suhde masentaa mua. Sitä en tiedä, että miksi. Enkö saa olla täysin oma itseni? Ehkä olen ahdistunut tai jotain. Pelkään sitä päivää kun toinen kyllästyy, vaikka ei hänelle seksi olekaan mikään ykkösjuttu. Mutta silti, onhan se pirun masentavaa kun toinen torjuu eikä halua. Ajattelee, että mitä vikaa mussa on. Kun ei toisessa ole mitään vikaa, mä vaan kyllästyn siihen, että joka päivä on samanlaista ja niin selvää. Kaipais jotain draamaa ja jännitystä, yllätyksiä. Häiritsee tosi paljon se, kun ei näe toista niin tärkeänä kuin pitäisi.

Lue lisää

Seksi on hankala aihe puhua kumppaninsa kanssa. Kuitenkin koko joutuu varomaan,ettei omat sanomiset loukkaa toista. Mutta yksi hyvä periaate elämässä on se, että vain totuuden varaan voi rakentaa, vaikka se sattuisikin.

Jos seksi on joka kerta aivan samanalaista, yllätyksetöntä ja tuttujen rajojen sisällä pysymistä, niin eihän siihen enää liity suuria tunteita.

Pitkässä parisuhteessa väistämättä käy niin, että fyysinen komponentti seksissä muodostuu kovin tutuksi. Edelleen henkinen komponentti voi olla tyydyttävää. Siis tarve helliä ja hellityksi, tarve olla lähellä, kokea läheisyyttä, turvallisuutta. Vaikka maailman komein mies saisi maailman seksikkäimmän naisen, niin sadan rakastelukerran jälkeen kaikki olisi tuttua. Niin siinä vaan todellisuudessa käy. Pitkässä parisuhteessa ainoa asia, joka seksissä kantaa on läheisyys.

Ikä vaikuttaa asiaan. Nuorena on levoton, ei ole lapsia. Riittävän nuorena ei ole edes tarvetta lapsille. Sitten ikää tulee lisää ja alkaa kaivata asioita, omia kullannuppuja, omaa perhettä jne. Elämäsi tulee siis muuttumaan, mutta muutos tapahtuu hitaasti.

Minusta ainoa tie uos ongelmastasi on reilu puhe poikaystäväsi kanssa. Hänen pitää ymmärtää, missä ongelma on. Jos hänkään ei enää koe tarvetta nähdä vaivaa viettelemiseksesi, niin sittenhän sinäkin olet vain masturbaation apuväline. Teidän täytyy miettiä, miten monipuolistatte seksielämäänne: paikat, ajankohdat, tekniikat, rajojen rikkominen. Toisaalta vaikka uutta keksisi niin ennemmin tai myöhemmin kaikki on tuttua ja ne asiat joka pitkässä suhteessa kantavat ovat edelleen luottamus, ystävyys ja läheisyys.

Ja kyllä poikaystäväsikin pitää tajuta se, ettei ongelma mene äkkiä pois tekemättä mitään. Ja toisaalta hänen pitää tajuta, ettei kyse ole välttämättä henkilökohtaisuudesta vaan yleisestä ilmiöstä.

Tänään, vietä intiimi hetki itsesi kanssa. Koske itseäsi kauniisti fantasioiden vaistonvaraisesti ja jälkeenpäin mieti sitten, mitä kaipaat.

Hellä suudelma terälehdillesi.

- Ovela Lingivisti

Edelleen haluttomuus vaivaa. :/ Onneksi sentään terapia jatkuu taas.

Mitä mä oikein voin tehdä. ? Tunnen pahaa oloa ja syyllisyyttä. Näen toisen komeana, mutta samalla vastenmielisenä. Huomaan jotain aivan pieniä virheitä jotka jäävät vaivaamaan mieltä, vaikka minä itse olen varmasti epätäydellisempi. ! Tämä vie halujani. Jotenkin sitä vaan miettii että ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella, mutta sitte havahtuu siihen että näyttikö ne muut miehet niin hehkeiltä kun darraisena heräsivät mun vierestä. ?? No eivät todellakaan. Kaiken lisäksi olivat täysiä kusipäitä. Tää ihmisen mieli on jotain aivan järkyttävää. Ensin haluat jotain todella paljon ja kun saat sen, haluat siitä melkein eroon ja se mistä ennen halusit eroon, näyttääkin paremmalta. Mä en vaan voi sille mitään, että saadakseni halut "kokoon" mun täytyy saada tuntea sitä ihastumisen tunnetta, ihailua, yllätyksellisyyttä, pelkoa, perhosia vatsassa yms. Masennun kun en enää saa tuntea niitä tunteita. Kuvittelin seurustelun olevan jotain pilvilinnaa kokoajan, mutta eihän se ole sellaista kuin elokuvissa. Sinkkuus ei ole myöskään mitään sex and the cityä. Ajatukset on sekaisin ja harmittaa ja itkettää. Miten saisin itseni ymmärtämään tän kaiken upean mitä mulla on. ! En edelleenkään käy missään eikä ole kavereita tai yhtään mitään. Tunnen itseni rumaksi ja oksettavaksi. Lopetin pillerit ja vaihoin renkaaseen, mutta mitään päätähuimaavaa muutosta ei ole tapahtunut. Ei kai mitään muutosta. Haluja on ehkä kerran kuukaudessa jos edes silloinkaan. En tiedä onko normaalia eikä se mua haittaa, mutta ärsyttää kun toinen sanattomasti painostaa kokoajan kosketuksillaan. Pelkään, että milloin se kyllästyy ja jättää. :/ Ihan varmaan alkaa kaikki muutkin naiset näyttämään kohta upeilta kun oma ei anna. Hitonhitto.

Halutontyttö kirjoitti:

Edelleen haluttomuus vaivaa. :/ Onneksi sentään terapia jatkuu taas.

Mitä mä oikein voin tehdä. ? Tunnen pahaa oloa ja syyllisyyttä. Näen toisen komeana, mutta samalla vastenmielisenä. Huomaan jotain aivan pieniä virheitä jotka jäävät vaivaamaan mieltä, vaikka minä itse olen varmasti epätäydellisempi. ! Tämä vie halujani. Jotenkin sitä vaan miettii että ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella, mutta sitte havahtuu siihen että näyttikö ne muut miehet niin hehkeiltä kun darraisena heräsivät mun vierestä. ?? No eivät todellakaan. Kaiken lisäksi olivat täysiä kusipäitä. Tää ihmisen mieli on jotain aivan järkyttävää. Ensin haluat jotain todella paljon ja kun saat sen, haluat siitä melkein eroon ja se mistä ennen halusit eroon, näyttääkin paremmalta. Mä en vaan voi sille mitään, että saadakseni halut "kokoon" mun täytyy saada tuntea sitä ihastumisen tunnetta, ihailua, yllätyksellisyyttä, pelkoa, perhosia vatsassa yms. Masennun kun en enää saa tuntea niitä tunteita. Kuvittelin seurustelun olevan jotain pilvilinnaa kokoajan, mutta eihän se ole sellaista kuin elokuvissa. Sinkkuus ei ole myöskään mitään sex and the cityä. Ajatukset on sekaisin ja harmittaa ja itkettää. Miten saisin itseni ymmärtämään tän kaiken upean mitä mulla on. ! En edelleenkään käy missään eikä ole kavereita tai yhtään mitään. Tunnen itseni rumaksi ja oksettavaksi. Lopetin pillerit ja vaihoin renkaaseen, mutta mitään päätähuimaavaa muutosta ei ole tapahtunut. Ei kai mitään muutosta. Haluja on ehkä kerran kuukaudessa jos edes silloinkaan. En tiedä onko normaalia eikä se mua haittaa, mutta ärsyttää kun toinen sanattomasti painostaa kokoajan kosketuksillaan. Pelkään, että milloin se kyllästyy ja jättää. :/ Ihan varmaan alkaa kaikki muutkin naiset näyttämään kohta upeilta kun oma ei anna. Hitonhitto.

Lue lisää

Apua ihan kuin olisin kirjottanut ton stoorin ite. Oon 20-v tyttö, parisuhteessa ollut kaksi vuotta ja seksihalut 0. Pillerit vaihdossa kolmatta kertaa, enkä usko että vika on niissä, koska ennen oon ollu aina seksuaalisesti tosi aktiivinen vaikka mulla on ollut pillerit. Ja siis oon aina ollu sellanen, että en haluu sitä joka mua haluu vaan sen jonka eteen pitää nähä vaivaa. Mun ehkä suurin henkireikä on ollut lähtee ulos flirttaa miehille, mikä toisaalta on aika sairasta koska seurustelen ja saan todella paljon läheisyyttä ja rakkautta ja kaikkea, mutta siis ajatus seksistä ahistaa ja kuvottaa nykyään, jo pelkkä kosketuskin saa mut työntämään hänet pois. Välillä tyydytän itseäni, mutta harvemmin edes ajattelen seksiä. Tai jos mietin niin jotain muuta miestä. Olen todella ristiriidassa itseni kanssa, koska sinkkuna nautin seksistä, mutta halusin vakavan suhteen ja nyt haluisin olla sinkku ja pitää hauskaa ja flirttailla mutta toisaalta seurustella. Juuri kuin sanoit että tunnet olevasi arkinen tiskirätti, jotenkin tunnen niin samoin, tuntuu että mulla olis niin paljon annettavaa monelle ja olla monen miehen ihailun kohde vaikka kotonakin saan ihailua, mutta sellaista lässytystä ja kaikkea söpöilyä ja mistä toisaalta pidän mutta luulen että se on yks syy myös haluttomuuteen. Vaikka voin sanoa että avomieheni on entisiäni hoitojani ulkoisesti ja sisäisesti niin paljon parempi, en voi käsittää miksi en halua enää seksiä tai ajattele sitä ja tietenkin mieheni on aika allapäin asiasta ja ollaan puhuttu siitä ja hän luulee ongelman olevan fyysinen. Mutta enhän mä voi sanoa, että tekis kuule mieli lähteä baariin ja pokaa sieltä mies ja harrastaa seksiä sen kanssa, mutta se ei tietenkään mun mieltä oikeasti parantaisi. Oon tosin kärsinyt masennuksesta vuoden aikana ja luulen että se on yhtenä syynä haluttomuuteen. Mullakin on sosiaalinen elämä nykyään aika rajottunutta ja kaipaankin ihan sikana juhlimista ja kavereita ja ahistaa ajatus että koko loppuelämä olis tällästä. Ehkä tää tunne tulee kaikille välillä, mutta tuntuu kun mulla olis enemmän annettavaa kuin olla pelkkä kotivaimo. Ehkä haluttomuuden syynä on joku itsetuntokriisi, vaikkakin olen aina ollut tosi itsevarma ja haen varmuutta baarista kun miehet tulee iskemään. Auttakee, järki lähtee. Nyt ollu 2kk ilman pillereitä, ei mitää vaikutusta. Mitä kannattaa kokeilla, onko ideoita? Mieheni ehdotti terapiaa, onko kellään kokemuksia? Tuntuu vähän pöllöltä kun kuvittelen että siellä käy yli 20v avioliitossa olleet mutta olen avoin kaikelle. Tai jotain käytösmuutoksia mitkä olis auttaneet, esim lopettaa lässyttäminen ja olla erillään enemmän tai mitä vaan? Tuntuu ettei huvita edes lähteä hänen kaa mihinkään kun haluan saada huomiota muilta miehiltä ja baarissa ei käydä yhessä ikinä em syystä. Olenko vaan liian huomionhakuinen vai mikä mättää? Tämä on ensimmäinen pitkä suhteeni ja olen aina kuvitellut itseni seurusteluihmiseksi ja kuvitellut seurustelun olevan jotain uskomatonta... Ehkä me ei vaan olla sopiva pari kun mulla on tarvetta hakea huomiota muualta, vaikken ikinä pettänyt olekkaan mutta joku selitys tähän haluttomuuteen täytyy olla.Kaiken lisäksi nykyään kuvittelen olevani joku tyydytysväline vaikka olenkin sanonut että jos mua ei huvita niin ei harrasteta seksiä mutta en toisaalta käsitä ,JA MIEHILLE KYSYMYS miksi se on mieheltä niin paljon pois jos naista ei haluta jos mies saa niin paljon tyydyttää itseään kuin tahtoo, jääpähän vähemmän tekemistä miehelle kun ei halua? Miksi se muuten harmittaisi miestä että naista ei voi panna kuin se että se on joku tyydytysväline? Onko miehelle niin tärkeää tyydyttää nainen että siitä voi suuttua jos nainen ei halua? En ymmärrä miten tai siis miksi joku voi suuttua siitä että toinen ei halua seksiä, vai tarkoittaako se miehelle että hän ei ole haluttava vai mitä? En käsitä miesten ajatusmaailmaa. Ja oon jo sanonu miehelleni että lopettaa sen jatkuvan vinkkailun ja käpälöinnin kun se vaan ahistaa, ja sit ku ehkä kerran kk tekee mieli niin hän sanoo jotain ""ootko sairas kun sulla tekee mieli?" kuinka kannustavaa hei... Mieheni on liian tyrkky!:D

Justiina5 kirjoitti:

Apua ihan kuin olisin kirjottanut ton stoorin ite. Oon 20-v tyttö, parisuhteessa ollut kaksi vuotta ja seksihalut 0. Pillerit vaihdossa kolmatta kertaa, enkä usko että vika on niissä, koska ennen oon ollu aina seksuaalisesti tosi aktiivinen vaikka mulla on ollut pillerit. Ja siis oon aina ollu sellanen, että en haluu sitä joka mua haluu vaan sen jonka eteen pitää nähä vaivaa. Mun ehkä suurin henkireikä on ollut lähtee ulos flirttaa miehille, mikä toisaalta on aika sairasta koska seurustelen ja saan todella paljon läheisyyttä ja rakkautta ja kaikkea, mutta siis ajatus seksistä ahistaa ja kuvottaa nykyään, jo pelkkä kosketuskin saa mut työntämään hänet pois. Välillä tyydytän itseäni, mutta harvemmin edes ajattelen seksiä. Tai jos mietin niin jotain muuta miestä. Olen todella ristiriidassa itseni kanssa, koska sinkkuna nautin seksistä, mutta halusin vakavan suhteen ja nyt haluisin olla sinkku ja pitää hauskaa ja flirttailla mutta toisaalta seurustella. Juuri kuin sanoit että tunnet olevasi arkinen tiskirätti, jotenkin tunnen niin samoin, tuntuu että mulla olis niin paljon annettavaa monelle ja olla monen miehen ihailun kohde vaikka kotonakin saan ihailua, mutta sellaista lässytystä ja kaikkea söpöilyä ja mistä toisaalta pidän mutta luulen että se on yks syy myös haluttomuuteen. Vaikka voin sanoa että avomieheni on entisiäni hoitojani ulkoisesti ja sisäisesti niin paljon parempi, en voi käsittää miksi en halua enää seksiä tai ajattele sitä ja tietenkin mieheni on aika allapäin asiasta ja ollaan puhuttu siitä ja hän luulee ongelman olevan fyysinen. Mutta enhän mä voi sanoa, että tekis kuule mieli lähteä baariin ja pokaa sieltä mies ja harrastaa seksiä sen kanssa, mutta se ei tietenkään mun mieltä oikeasti parantaisi. Oon tosin kärsinyt masennuksesta vuoden aikana ja luulen että se on yhtenä syynä haluttomuuteen. Mullakin on sosiaalinen elämä nykyään aika rajottunutta ja kaipaankin ihan sikana juhlimista ja kavereita ja ahistaa ajatus että koko loppuelämä olis tällästä. Ehkä tää tunne tulee kaikille välillä, mutta tuntuu kun mulla olis enemmän annettavaa kuin olla pelkkä kotivaimo. Ehkä haluttomuuden syynä on joku itsetuntokriisi, vaikkakin olen aina ollut tosi itsevarma ja haen varmuutta baarista kun miehet tulee iskemään. Auttakee, järki lähtee. Nyt ollu 2kk ilman pillereitä, ei mitää vaikutusta. Mitä kannattaa kokeilla, onko ideoita? Mieheni ehdotti terapiaa, onko kellään kokemuksia? Tuntuu vähän pöllöltä kun kuvittelen että siellä käy yli 20v avioliitossa olleet mutta olen avoin kaikelle. Tai jotain käytösmuutoksia mitkä olis auttaneet, esim lopettaa lässyttäminen ja olla erillään enemmän tai mitä vaan? Tuntuu ettei huvita edes lähteä hänen kaa mihinkään kun haluan saada huomiota muilta miehiltä ja baarissa ei käydä yhessä ikinä em syystä. Olenko vaan liian huomionhakuinen vai mikä mättää? Tämä on ensimmäinen pitkä suhteeni ja olen aina kuvitellut itseni seurusteluihmiseksi ja kuvitellut seurustelun olevan jotain uskomatonta... Ehkä me ei vaan olla sopiva pari kun mulla on tarvetta hakea huomiota muualta, vaikken ikinä pettänyt olekkaan mutta joku selitys tähän haluttomuuteen täytyy olla.Kaiken lisäksi nykyään kuvittelen olevani joku tyydytysväline vaikka olenkin sanonut että jos mua ei huvita niin ei harrasteta seksiä mutta en toisaalta käsitä ,JA MIEHILLE KYSYMYS miksi se on mieheltä niin paljon pois jos naista ei haluta jos mies saa niin paljon tyydyttää itseään kuin tahtoo, jääpähän vähemmän tekemistä miehelle kun ei halua? Miksi se muuten harmittaisi miestä että naista ei voi panna kuin se että se on joku tyydytysväline? Onko miehelle niin tärkeää tyydyttää nainen että siitä voi suuttua jos nainen ei halua? En ymmärrä miten tai siis miksi joku voi suuttua siitä että toinen ei halua seksiä, vai tarkoittaako se miehelle että hän ei ole haluttava vai mitä? En käsitä miesten ajatusmaailmaa. Ja oon jo sanonu miehelleni että lopettaa sen jatkuvan vinkkailun ja käpälöinnin kun se vaan ahistaa, ja sit ku ehkä kerran kk tekee mieli niin hän sanoo jotain ""ootko sairas kun sulla tekee mieli?" kuinka kannustavaa hei... Mieheni on liian tyrkky!:D

Lue lisää

"JA MIEHILLE KYSYMYS miksi se on mieheltä niin paljon pois jos naista ei haluta jos mies saa niin paljon tyydyttää itseään kuin tahtoo, jääpähän vähemmän tekemistä miehelle kun ei halua? Miksi se muuten harmittaisi miestä että naista ei voi panna kuin se että se on joku tyydytysväline? Onko miehelle niin tärkeää tyydyttää nainen että siitä voi suuttua jos nainen ei halua? En ymmärrä miten tai siis miksi joku voi suuttua siitä että toinen ei halua seksiä, vai tarkoittaako se miehelle että hän ei ole haluttava vai mitä? En käsitä miesten ajatusmaailmaa"

Vastailen tähän vaikka onkin niin vanha kysymys koska minusta tämä on tärkeä kysymys...
Vaikka ulospäin saattaisi näyttää siltä että mies haluaa seksiä vain pakottavan fyysisen tarpeensa purkamiseksi, se on todellisuudessa useimmille miehille paljon paljon enemmän.

Se on ensinnäkin se suurin hyväksynnän osoitus jonka mies voi naisen puolelta saada. Kun nainen haluaa miestä ja haluaa seksiä hänen kanssaan, hän samalla antaa hyväksynnän miehen miehisyydelle ja sille minkälainen hän on. Mies siis kelpaa naiselle omana itsenään niin paljon että nainen on valmis hänelle "antautumaan". Tämä hyväksynnän kaipuu on varmaan samaa perua kuin lapsena vanhemmilta haettava hyväksyntä ja rakkaus. Sitä samaa että joku on valmis antamaan kaikkensa sinun eteesi.

Toiseksi seksi antaa myös miehelle sen läheisyyden ja ihokosketuksen nautinnon jota ihminen yleensä haluaa. Olla ihan lähekkäin toiseen painautuneena alastomana on jälleen sitä suurinta läheisyyttä. Kuin lapsi äidin rinnalla.

Ja kolmanneksi miehillä voi myös olla tarve osoittaa hellyyttä ja rakkautta myös muuten kuin vain pienillä pusuilla ja haleilla. Kun näkee toisen nauttivan ja ssvan seksistä yhtä paljon kuin itsekin saa, kokee myös suurta antamisen iloa ja mielihyvää siitä että saa toisenkin olon hyväksi. Ja kun molemmat ovat rakastelun jälkeen rentoja, on paljon helpompi myös tuntea niitä muita hellyyden ja yhteenkuuluvuuden tunteita.

Itsetyydytyksen tarjoaminen vaihtoehdoksi rakastelulle on siis kuin kehottaisi rakkauden kaipuista ihmistä halaamaan vain itseään tai yksinäistä juttelemaan peilikuvalleen...