mihinkä se pettäminen sitten lopulta johtaa ??
mies saattaa jäädä kerran jos toisenkin sivusuhteesta kiinni, ehkä vielä useamman vuoden kestoisesta sivusuhteesta, vaimo päättää pitää miehestään kiinni...sillä hetkellä...mutta mihin se loppujen lopulta johtaa ?? onko ne omakotitalot, mökit ja autot ym sen arvoista että toinen saa jatkaa pettämistä selän takana loputtomiin ??
lasten vuoksi yrittäminen on vielä ymmärrettävää mutta jos siinäkin tilanteessa vaimon anteeksi annon jälkeen mies yhä uudelleen jatkaa sivusuhdettaan niin voiko se päätyä hyvin ??
vai mihin se lopulta johtaa ??
viisaammat ja kokeneemmat kertokaa ?
mies saattaa jäädä kerran jos toisenkin sivusuhteesta kiinni, ehkä vielä useamman vuoden kestoisesta sivusuhteesta, vaimo päättää pitää miehestään kiinni...sillä hetkellä...mutta mihin se loppujen lopulta johtaa ?? onko ne omakotitalot, mökit ja autot ym sen arvoista että toinen saa jatkaa pettämistä selän takana loputtomiin ??
lasten vuoksi yrittäminen on vielä ymmärrettävää mutta jos siinäkin tilanteessa vaimon anteeksi annon jälkeen mies yhä uudelleen jatkaa sivusuhdettaan niin voiko se päätyä hyvin ??
vai mihin se lopulta johtaa ??
viisaammat ja kokeneemmat kertokaa ?
Vastaukset 11
Vanhimmat
sen mä tiedän, että tätä samaa jankkaamalla ei homma selviä, kun ei oo tähänkään asti selvinnyt.
Onko pakko joka helvetin aloituksessa ihmetellä tätä samaa asiaa?
Jokainen taplaa tyylillään ja sillä selvä, vai mitä??????????????????????????
ne eihän tätä helvetin uskottomuus palstaa ole pakko lukea eikä varsinkaan kommentoida jos ei ole mitään tuon parempaa sanottavaa.
kyllä ... kaik taplaa tyylillänsä.
ASIALLISIA KOMMENTTEJA KIITOS =)
ps. että miten voikin heti alkuun tulla niin äärettömän "fiksu" kommentti... hohhoi... ;-)
byt anyway ... have a nice day
vuoksi sitten jankkaat tuota samaa asiaa ?! Odotat ilmeisesti tietynlaista "hyväksyttävää" vastausta räksytykseesi ja kun et sitä tunnu saavan, jatkat räksytystä...
No mikä on sinun omakohtainen kokemuksesi uskottomuudesta'? Miten olet asian ratkaissut?
Vastaamalla noihin kysymyksiin päästään ehkä keskustelun alkuun...
Jokainen tosiaan toimii parhaaksi näkemällään tavalla - ei ole olemassa mitään patenttiratkaisu, ei patenttisyytä siihen, miksi joku jaksaa antaa anteeksi, vaikkei ulkopuolisen silmin siinä mitään järkeä olekaan. Taidat unohtaa yhden tärkeän jutun..? Kuten palstan "yläotsikko" kertoo, kyse on suhteista ja TUNTEISTA.
Vaikka jokin "keissi" näyttää sinusta selvältä pässinlihalta, et koskaan voi tietää, miltä se asianomaisista TUNTUU. Ihmisillä on jo sinällään aivan erilaisia käsityksiä siitä, mikä on uskottomuutta, joten tavat sitä käsitelläkin vaihtelevat - etenkin kun mukana on tunteet.
viesti ketjun aloittajana ihmettelen tätä miten nopeasti ja kärkkääsit ihmiset takertuvat näihin asioihin, silti selkeää vastausta tai kokemuksia ei pystytä kertomaan, vaan mieluummin lähdetään tälle jankutus / räksytys linjalle...??
toki, minä aloittajana en sen enempää koe aloittaneeni jankutusta tai räksytystä, vaan vastailin vain viesteihin ...
samaa mieltä olen siinä että yhtä samaa vastausta ei varmasti olekaan, mutta aloituksessa jo pyysin ihmisten kokemuksia ja tuntemuksia enkä YHTÄ selkeää vastausta. on niin monta erilaista tarinaa ja kokemusta kun on ihmisiä ja suhteitakin ... ihan juuri siksi että jokainen kokee ja tuntee asiat eritavalla ... ja sellaisia haluaisin kuullakin. IHAN ASIALLISIA VASTAUKSIA
Kaikilla ei ole samanlainen parisuhde joten ratkaisutkin poikkeavat toisistaan. Jokainen sitten arvioi ratkaisuja sen oman arvomaailmansa mukaan – ne ulkopuolisetkin.
Lopputuloksena siis voi ehkä olla että suhde jatkuu samanmoisena, usein se pettäjä vanhemmiten asettuu. Voi lopulta seurata erokin, monestakin syystä. Voi jopa yllättäen kääntyä hyvään suuntaan ja suhde alkaa kukoistamaan.
jokaisen oma asia ja mahdollisesti myös aina erilainen. Kuvittele mielessäsi KAIKKI mahdolliset tuntemukset ja kokemukset, niin varmaan menee jonkun kohdalla oikein.
AINA VAAN SÄ JANKUTAT.
Mitä sinä itse ajattelet tästä asiasta, kerro meille.
pettämiskokemuksia puolin toisin kun kukaan ei niitä kerro vaan keskittyy enemmänkin pilkkua viilaamaan, ehkä se on ihan hyvä asia loppujen lopuksi =)
on moneen kertaan puitu? Tai kysymyksesi niin laaja, että on hankalaa vastata. Kyllähän täällä monella on noita kokemuksia suuntaan ja toiseen, mutta he joilla suhteet sujuu, eivät välttämättä tällä palstalla ole. No, joitakin on ollut.
sitä sitten
en jaksa(jaksanut) ruveta roudaamaan kamojani muualle ja lapsetkin on pienia ja velkaakin on paljon ja seksi sujuu hyvin petturimiehen kanssa ja kun se ukko tienaakin niin paljon, niin en halua elintasoni putoavan. Mitä se sukukin siihen sanois, niin hyvä mies se on ollut onkohan sussa jotain vikaa kun sen piti mennä lohtua muualta hakemaan. Enkä halua antaa noin komeaa ja ahkeraa miestä kenellekään hutsulle haluun pitää sen itse. Loppuviimeksi se on aivan kelpo mies ja sillee.
Siinähän niitä syitä, valitse mieluisa.
Aluksi kuvittelin että voin sivuuttaa pettämisen keskittymällä miehen hyviin ominaisuuksiin ja tuntui että kyllä tästä selvitään. Mutta eihän se kuitenkaan kokonaan painunut unholaan. Varsinkin kun mies oli toistanut tekonsa, eli romutti ensimmäisen pettämisen jälkeiset vakuuttelut katumuksestaan, oli vaikea enää luottaa. Arki kuitenkin sujui ja muuten asiat olivat "hyvin". Mutta välillä mietin annoinko liian nopeastui ja helposti anteeksi. Jouduin pettämisen paljastuttua sellaiseen shokkitilaan että ajattelin vain sitä että voisin menettää mieheni ja elämäni sellaisena kun sen tunsin. Halusin tavallaan tehdä miehen teon tekemättömäksi käyttäytymällä mahdollisimman paljon niin kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Tietenkin riitatilanteissa ja välillä purkauduin ja raivosin miehelle siitä kuinka hän oli minua satuttanut, sillä niinhän todellisuudessa tunsin sisälläni. Tuntui pahalta että hän oli pystynyt tekemään miunulle niin, ja pahimmalta tuntui jälkikäteen kaikki ne valheet silmiin katsoen. Silti koska olin jo näennäisesti käytännössä antanut anteeksi, niin tunsin huonoa omaa tuntoa siitä että en oikeasti pystynyt siihen. Eli minä olin nyt se joka oli epärehellinen, mies sen sijaan kellutteli tyytyväisenä siitä että ei käynytkään pahemmin. Sekin ärsytti että hän ei enempää katunut. No näin siis jatkui vuosia, mutta tunne siitä että en voisi ikinä luottaa kasvoi sisälläni ja myös rakkaus miestäni kohtaan hiipui hiljalleen. Yksi päivä havahduin siihen että en minä halua tälläistä. Minulla on oikeus elää elämääni niinkuin haluan, ei ole mikään pakko surra sitä että "joutuu" elämään petturin kanssa. Laitoin eron vireille, ja olin kerrankin rehellinen ja avoin tunteistani ja kerroin että en pääse yli siitä. Nyt olen asunut puolitoista vuotta omassa asunnossa ja tuntuu hyvältä! Miehen kanssa olemme edelleen ystäviä, mikä toimii mielestäni hyvin, nyt ei tarvitse miettiä luottamusta tai sitä onko enää rakkautta, mutta olemme silti osa toistemme elämää. Ja tuntui että vasta silloin mies tajusi että mitä oli tehnyt ja näytti aidosti katuvan. Hän sanoi päätökseni olevan harmillinen mutta antoi minun tehdä niin kuin halusin. Se tuntui hyvin vapauttavalta. Tajusin että olin ollut vuosia suhteessa niin että olin vain miellytänyt miestäni, enkä kuunnellut omaa sydäntäni.