Tunnistan itsestäni heikon vastoinkäymisen sietokyvyn ja herkkänahkaisuuden. Tiedostamattomista syistä vedän herneet pienestäkin "arvostelusta," ja sille että minua ei valita haluamalleni paikalle, haen heti ensimmäiseksi joko omaa "huonommuuttani" tai arvojen koventumista.
Haluaisin sisimmässäni jo heittäytyä "koulun penkiltä" ja astua työelämään, mutta yhteiskuntatietouden valossa työllistyminen näyttää nykyään äärimmäisen vaikealta. Lisäksi henkilökohtaisessa elämässäni on niin paljon vaille jäämisiä: kävin peruskouluni neljässä koulussa enkä ehtinyt kiinnittyä mihinkään. Ja kiusaamiset yläasteella loivat leiman perusteettomasta "huonoudesta," jota on vaikea olla kytkemättä siihen että en pääsisi, vaikka tekisin kaikkeni. En siedä sitä torjutuksi tulemisen tunnetta, joka iskee kun ei tulekaan valituksi, ihmissuhteista puhumattakaan. En kykene näkemään tällaista tilannetta sellaisessa perspektiivissä, jossa se ei jättäisi minuun jälkiä.
Ja koska kielteistä päätöstä ei mitenkään perustella päätöskirjeessä, täytyy syy etsiä itsestä: siitä, että on jollakin selittämättömällä tavalla niin kelpaamaton, tai sitten on henkensä pitimiksi uskottava salaliittoon, joka tekee kaikkensa pilatakseen elämäni. Sisimmät intressini ovat siis vakavasti ristiriidassa sen kanssa, mitä minun täytyisi joutua kohtaamaan niitä toteuttaakseni. Totaalinen umpikuja?
Ei nykyinen "terapiani" riitä ratkaisemaan tämän tyyppisiä ongelmia! Eli jos elämäntilanteeni todellisuutta katsoo tästä näkökulmasta, niin aika kurjalta näyttää. Kidun uusien pettymysten pelossani ja yksinäisyydessä, eikä yhteiskunnalta löydy mitään varmaa ratkaisua työpaikan saamiseen, saati ulospääsyä tästä lapsuudenkodista riippumattomuuteen. "Opittu avuttomuus," jossa toiminta ja ympäristön palaute ovat toisistaan riippumattomia. Seuraus synnynnäisistä piirteistä, joita on kohdeltu kaltoin.
Haluaisin sisimmässäni jo heittäytyä "koulun penkiltä" ja astua työelämään, mutta yhteiskuntatietouden valossa työllistyminen näyttää nykyään äärimmäisen vaikealta. Lisäksi henkilökohtaisessa elämässäni on niin paljon vaille jäämisiä: kävin peruskouluni neljässä koulussa enkä ehtinyt kiinnittyä mihinkään. Ja kiusaamiset yläasteella loivat leiman perusteettomasta "huonoudesta," jota on vaikea olla kytkemättä siihen että en pääsisi, vaikka tekisin kaikkeni. En siedä sitä torjutuksi tulemisen tunnetta, joka iskee kun ei tulekaan valituksi, ihmissuhteista puhumattakaan. En kykene näkemään tällaista tilannetta sellaisessa perspektiivissä, jossa se ei jättäisi minuun jälkiä.
Ja koska kielteistä päätöstä ei mitenkään perustella päätöskirjeessä, täytyy syy etsiä itsestä: siitä, että on jollakin selittämättömällä tavalla niin kelpaamaton, tai sitten on henkensä pitimiksi uskottava salaliittoon, joka tekee kaikkensa pilatakseen elämäni. Sisimmät intressini ovat siis vakavasti ristiriidassa sen kanssa, mitä minun täytyisi joutua kohtaamaan niitä toteuttaakseni. Totaalinen umpikuja?
Ei nykyinen "terapiani" riitä ratkaisemaan tämän tyyppisiä ongelmia! Eli jos elämäntilanteeni todellisuutta katsoo tästä näkökulmasta, niin aika kurjalta näyttää. Kidun uusien pettymysten pelossani ja yksinäisyydessä, eikä yhteiskunnalta löydy mitään varmaa ratkaisua työpaikan saamiseen, saati ulospääsyä tästä lapsuudenkodista riippumattomuuteen. "Opittu avuttomuus," jossa toiminta ja ympäristön palaute ovat toisistaan riippumattomia. Seuraus synnynnäisistä piirteistä, joita on kohdeltu kaltoin.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Täytyy kysyä että oletko äpärä lapsi? niin kuin allekirjoittanut. Äpärän osa ei ole koskaan kehuttava, joudut hankkimaan kaiken itse (tietokoneet & opintoihin liittyvät kirjat. Mikäli edes saat opiskella). Jos satut saamaan työn jostakin niin muista säästää kaikki ansaitsemasi varat. Olen sentään veli puoliani komeampi & 20cm. pidempi joten olen saanut osani elämästä toisen laisin avuin heihin verrattuna. Niinhän se luonto dokkareistakin on saatu todeta miten naaraat juoksevat sen edustavimman uroksen perässä.
Piti sitten kompensoida eilen kertomalla olemattomista asioista/avuista : ) Mitä se kertookaan minusta (taidan olla vain onneton luuseri).
Terv. 8 3