Tuntuu uskomattoman vaikealta kirjoittaa tästä aiheesta, koska asioiden jakaminen julkisesti tuntuu jotenkin "vaaralliselta" ja oudolta, mutta mitään muuta keinoa en enää näe, kuin heittäytyä kasvottomaan nettimaailmaan ja kysyä yhteyksien päästä muiden neuvoja ja ajatelmia.
Olen nuori mies, jonka elämän täyttää lähestulkoon täysin intensiivinen saliharjoittelu ja opiskelu. Ongelmani ydin lienee juurikin tuo saliharjoittelu, joka on ilmeisesti antanut minulle jopa silmiinpistävän ulkomuodon. Tämä heijastuu voimakkaasti kaikkiin ihmissuhteisiini, lähinnä ennakkoluuloina. Etenkin naiset joita tapaan, olkoon sitten missä tahansa, tuntuvat yksinkertaistavan minut pelkäksi leveäksi pano- tai "pornotähdeksi". Minkäänlaista kunnon keskustelua on lähestulkoon mahdotonta luoda. Keskustelu kääntyy lähes poikkeuksetta pinnalliseksi jorinaksi, koskien lähinnä omaa fysiikkaani.
Kaiken tämän seurauksena olen alkanut häpeämään itseäni ja ulkonäköäni --> kun joskus harvoin miellyttävä ja syvällisempi keskustelu on saavutettu vastakkaisen sukupuolen kanssa, vetäydyn puolustuskannalle odottamaan kaiken pilaavaa kommenttia, jonka taas koen yksinkertaistavan minut pelkäksi objektiksi, jota on ehkä joidenkin mielestä kiva katsella, mutta jonka kanssa ei kehtaa/viitsi tehdä tuttavuutta.
Tämän episodin jälkeen alan häpeän lisäksi kokemaan itseni naurettavaksi, koska en millään pysty mieltämään itseni niin "isoksi/huomiotaherättäväksi" (mitä termiä nyt haluaakaan käyttää), että joutuisin suojelemaan itseäni.
Tämän ajatusten tasohyppelyn seurauksena tuntuu, että olisi kenties parasta erakoitua ja elää keskenään. Ongelma on kuitenkin se, että kaipaan sosiaalisia hetkiä ja pidän ihmisistä, mutta ihmissuhteiden luominen tuntuu murtavan minut, koska joudun "peittelemään" ja häpeämään itseäni. Itseasiassa noita sitaatteja ei tarvitsisi sanan "peittelemään" päälle, sillä olen kirjaimellisesti alkanut jopa pukeutumaan paksuihin vaatekerroksiin näillä helteillä, jotta minut miellettäisiin ennemmin läskiksi kuin lihaksikkaaksi. Nyt kun kirjoitan tätä, huomaan että omasta terveydestäni huolehtiminen (=urheilu, salilla käynti) on viemässä mielenterveyteni.
Olen puhunut tästä asiasta elämäni muiden vastoinkäymisten ohella ammattilaisen kanssa, mutta en koe saavani tähän aiheeseen sieltä apua. Tämä lause lähinnä suojaksi itselleni niiltä, jotka käskevät yhdellä lauseella painumaan hoitoon hakemaan apua.
En odota kaikkitietävän ihmisen saapuvan tänne ja näppäinten räpyttelyllä ratkaisevan ongelmani, vaan lähinnä toivon jonkun vastaavaa kokeneen ja läpikäyneen kertomaan miten itse taistelee/taisteli asian kanssa. Vaikka tietenkin kaikkien ajatukset ja heitot ovat mieleisiä ja olen niistä otettu, jos koku jaksaa asiaa kanssani selvittää.
Olen nuori mies, jonka elämän täyttää lähestulkoon täysin intensiivinen saliharjoittelu ja opiskelu. Ongelmani ydin lienee juurikin tuo saliharjoittelu, joka on ilmeisesti antanut minulle jopa silmiinpistävän ulkomuodon. Tämä heijastuu voimakkaasti kaikkiin ihmissuhteisiini, lähinnä ennakkoluuloina. Etenkin naiset joita tapaan, olkoon sitten missä tahansa, tuntuvat yksinkertaistavan minut pelkäksi leveäksi pano- tai "pornotähdeksi". Minkäänlaista kunnon keskustelua on lähestulkoon mahdotonta luoda. Keskustelu kääntyy lähes poikkeuksetta pinnalliseksi jorinaksi, koskien lähinnä omaa fysiikkaani.
Kaiken tämän seurauksena olen alkanut häpeämään itseäni ja ulkonäköäni --> kun joskus harvoin miellyttävä ja syvällisempi keskustelu on saavutettu vastakkaisen sukupuolen kanssa, vetäydyn puolustuskannalle odottamaan kaiken pilaavaa kommenttia, jonka taas koen yksinkertaistavan minut pelkäksi objektiksi, jota on ehkä joidenkin mielestä kiva katsella, mutta jonka kanssa ei kehtaa/viitsi tehdä tuttavuutta.
Tämän episodin jälkeen alan häpeän lisäksi kokemaan itseni naurettavaksi, koska en millään pysty mieltämään itseni niin "isoksi/huomiotaherättäväksi" (mitä termiä nyt haluaakaan käyttää), että joutuisin suojelemaan itseäni.
Tämän ajatusten tasohyppelyn seurauksena tuntuu, että olisi kenties parasta erakoitua ja elää keskenään. Ongelma on kuitenkin se, että kaipaan sosiaalisia hetkiä ja pidän ihmisistä, mutta ihmissuhteiden luominen tuntuu murtavan minut, koska joudun "peittelemään" ja häpeämään itseäni. Itseasiassa noita sitaatteja ei tarvitsisi sanan "peittelemään" päälle, sillä olen kirjaimellisesti alkanut jopa pukeutumaan paksuihin vaatekerroksiin näillä helteillä, jotta minut miellettäisiin ennemmin läskiksi kuin lihaksikkaaksi. Nyt kun kirjoitan tätä, huomaan että omasta terveydestäni huolehtiminen (=urheilu, salilla käynti) on viemässä mielenterveyteni.
Olen puhunut tästä asiasta elämäni muiden vastoinkäymisten ohella ammattilaisen kanssa, mutta en koe saavani tähän aiheeseen sieltä apua. Tämä lause lähinnä suojaksi itselleni niiltä, jotka käskevät yhdellä lauseella painumaan hoitoon hakemaan apua.
En odota kaikkitietävän ihmisen saapuvan tänne ja näppäinten räpyttelyllä ratkaisevan ongelmani, vaan lähinnä toivon jonkun vastaavaa kokeneen ja läpikäyneen kertomaan miten itse taistelee/taisteli asian kanssa. Vaikka tietenkin kaikkien ajatukset ja heitot ovat mieleisiä ja olen niistä otettu, jos koku jaksaa asiaa kanssani selvittää.
Vastaukset 6
Vanhimmat
hämmentävän negatiivinen suhtautuminen positiiviseen asiaan. Jos ulkonäkösi miellyttää naisia, sehän on hyvä. Saat seksiä tarvittaessa, ja voit etsiä sellaista naista, jonka kanssa juttusi sopivat hyvin yhteen, ja joka pystyy näkemään luonteesi ulkonäön takaa.
Valitettavasti jotkut naiset ovat juuri tälläisiä että ne kattovat vaan ulkonäköä eikä mitään muuta.minä taas naisena välitän siitä että mitä ulkokuoren sisältä paljastuu.(Siksi on varmaan se sy miksi minä olen sinkku kahden lasten kanssa.). älä missään nimessä häpeä sun vartaloa ja ulkonäköä..olet itsevarma ja se varmaan näkyy koko sun olemuksestasi.. Älä koskaan ikinä muutu, vaan ole oma itsesi kyllä se oikea" prinsessa" sinullekin joku päivä tulee eteen. En tiedä onko mun sanoitsa yhtään apua. mutta tuntui vaan siltä että mun on pakko sanoa sinulle jotain.. kaikkea hyvää sinulle ja voimia.. elämä ei ole helppoa..
Lopeta sitten se bodaaminen. Vähän alkaa tuntua, että tulit vain piilokerskailemaan kropallasi piiloutumalla säälin taakse.
Vaikuttaa mielenkiintoiselta, että tulisin naamattomana kehumaan itseäni nimimerkin takaa, ja kuvittelisin saavuttavani sillä jotain.
Mikäli lähdemme puhumaan kuntoiluni järkevyydestä voin sanoa tämän:
Omassa mielessäni elämä muodostuu tavoitteista. Jonkun tavoite on olla hyvä isä, toisen tavoite saattaa olla urallaan eteneminen, joku haluaa auttaa vähäosaisia.. Oli ihmisen tavoite mikä tahansa, se on se tekijä, joka ohjaa ja pakottaa hänet pyristelemään elämässään eteenpäin - olemaan "parempi ihminen".
Mielestäni on lisäksi hyvä olla tavoitteita elämän eri osa-alueilla, kuten ura ja vapaa-aika. Tästä päästään kuntoiluuni: salilla käynnin kautta pystyn toteuttamaan pikkumaisia tavoitteitani kuukausitasolla, joka parantaa itseluottamustani tavoitella muilla elämän osa-alueilla jotain suurempaa.
Siinä kohtaa kuitenkin, kun omat tavoitteet leikkaavat joillain toisella elämän osa-alueella oman hyvinvointinsa kanssa, on hyvin vaikea vain osoittaa yhtä asiaa ja sanoa, että tuosta luovun, sillä molemmat tekijät, tavoitteet ja hyvinvointi ovat pitkälti sama asia, sillä kuten kenties jo totesinkin: tavoitteiden saavuttamisella saavutetaan myös hyvinvointia, sillä täten päästään kohti "ihanneminää"
Toivottavasti sait tuosta selkoa.
Oletko kokeillut nettideittailua, jos et niin ihmeessä kokeile, vaikkapa nuo parjatut match.com ja muut maksulliset tai sitten tämä s24-karvahattuversio. Siellä sinun kannattaa ensin kirjoitella naisten/tyttöjen kanssa kaikesta mahdollisesta, kuvakin saattaa olla välttämätön paha mutta useimmissa nettideiteissä pääset kohteliaalla kirjeenvaihdolla jonnekin varmaan jo ilman kuvaakin.
Silloin mielikuva sinusta väkisinkin on syvempi jo etukäteen kuin pelkkä muskelikimppu. Valitan nykyajan typeriä stereotypioita sukupuoleni puolesta. Sinulle sopisi varmaan parhaiten joku syvällinen, melko herkkä tyttö, joka nyt ei uskalla lähestyä fyysistä olomuotoasi, mutta kun saat oman pääsi sisäiset
lukot ja teljet avattua, alkaa viehättävää naisseuraakin löytyä, uskon ma. "Se kaunis on joka kauniisti tekee".
Kuulostat todella epävarmalta henkilöltä. Voisiko sun ongelma olla se, että sinä itse ajattelet lähinnä ulkomuotoasi tavatessasi naisia? Että itse koet itsesi vain kuoreksi, ja sen takia homma menee mönkään.
Esimerkkinä; kuvittele henkilöä jolla on todella iso nenä.
A) Tavatessaan uusia ihmisiä tämä henkilö on erittäin tietoinen nenästään. Vaikka keskustelua käydään muista aiheista, silti tuo nenä pyörii hänen mielessään koko ajan ja koko ajan hän odottaa kuulevansa kommentin nenästään. Tämän ahdistuneisuuden takia hän ei osaa olla oma vapautunut itsensä ja muut helposti vaistoavat että ilmassa on jotain nihkeää.
B) Tavatessaan uusia ihmisiä hän ei oikeastaan edes muista nenäänsä, juttu luistaa normaalisti ja vapautuneesti. Muut kyllä aluksi huomaavat nenän, mutta keskustelun lomassa se unohtuu. Joskus joku saattaa kommentoida tuota suurta nenää, mutta kerran tämä henkilö jo tietää että hänellä on suuri nenä, hän kuittaa kommentit kuten yleensä ja jatkaa keskustelua rupeamatta pohtimaan nenäänsä mielessään.
Tuollainen suuri nenä nyt on vähän eri juttu kuin treenattu kroppa, mutta toivottavasti ymmärrät pointin. Että ehkä asia pyörii omassa mielessäsi aivan liikaa ja siten estää sinua olemasta oma itsesi.
"Minkäänlaista kunnon keskustelua on lähestulkoon mahdotonta luoda. Keskustelu kääntyy lähes poikkeuksetta pinnalliseksi jorinaksi, koskien lähinnä omaa fysiikkaani. "
Sinulla itselläsi on aivan yhtä paljon valtaa siihen mitä puheenaiheet koskevat, kuin sillä toisellakin. En usko että naiset oikeasti edes haluavat kovasti puhua fysiikastasi. Se on varmaan hyvä small talk aihe, mutta ei naisia kiinnosta esim ruveta setvimään treenitapojasi yms. Joten kun aiheesta on muutama sana vaihdettu, niin vaihda puheenaihetta.
"Kaiken tämän seurauksena olen alkanut häpeämään itseäni ja ulkonäköäni --> kun joskus harvoin miellyttävä ja syvällisempi keskustelu on saavutettu vastakkaisen sukupuolen kanssa, vetäydyn puolustuskannalle odottamaan kaiken pilaavaa kommenttia, jonka taas koen yksinkertaistavan minut pelkäksi objektiksi, jota on ehkä joidenkin mielestä kiva katsella, mutta jonka kanssa ei kehtaa/viitsi tehdä tuttavuutta."
Huomaatko; tuo puolustuskantasi on aivan väärä asenne. Eihän siinä ole mitään järkeä, että jos sinulla on mukava keskustelu jonkun kanssa, niin sitten yhtäkkiä rupeat stressaamaan jostain kommentista mitä et ole vielä edes kuullut. Luulisi että susta huomaakin että yhtäkkiä menet jotenkin jäyhäksi ja kireäksi. Ja ihan turhaan ajattelet noin. Jos joku kommentoi sun ulkonäköä, ei se tarkoita että olisit hänelle pelkkä objekti. Ihmiset usein kommentoivat jotain toistensa ulkonäöstä jos siinä on jotain vähänkin erikoisempaa tai harvinaisempaa. Ja mieti sitäkin että miehet kommentoivat naisten ulkonäköä jatkuvasti.
Ja vielä; jos kuvittelisin itseni tilanteeseen jossa tapaan jonkun josta näkee että hän käy salilla paljon, saatan hyvinkin sanoa asiasta jotain. En sen takia, että henkilö olisi mulle vain ulkokuori, vaan koska tuo salilla käynti on selvästi mielenkiinnonkohde tuolle toiselle. Samoin kun jos tapaan jonkun kitara kainalossa, saatan kysellä hänen musiikkijutuistaan. Ei ikinä ole tullut mieleen että tuo henkilö rupeaisi jotenkin häpeilemään itseään sen takia, ja ajattelee että nyt pidän häntä vain muusikkona enkä muuna. Sehän on ihan tavallista että kun tapaa uuden ihmisen, hänestä etsii jotain vihjeitä siitä millainen hän on, ja sitten rupeaa juttelemaan noista asioista. Niinhän ihmiset tutustuu.