Luulisin ainakin niin... Mutta mikä määrä uusia mahdollisuuksia alkaa mennä tyhmyyden puolelle?
Ja sitten vielä... Miten käytät ne uudet mahdollisuudet, jos sellaiset saat? Onko se merkki omasta oikeassa olosta ja jatkat niinkuin ennenkin tai otatko mahdollisesti opiksesi?
Ja sitten vielä... Miten käytät ne uudet mahdollisuudet, jos sellaiset saat? Onko se merkki omasta oikeassa olosta ja jatkat niinkuin ennenkin tai otatko mahdollisesti opiksesi?
Vastaukset 15
Vanhimmat
Ei ole tullut ja vastaan ei oteta. Kuitenkin pelkkää v***uilua nuo "Saat uuden mahdollisuuden" jutut.
itse itsellesi uuden mahdollisuuden?
Toi on se mitä mahdollisuuden antaminen oikeastaan on. Et sä anna toiselle ihmiselle mahdollisuutta itsesi suhteen vaan itsellesi mahdollisuuden toisen ihmisen kanssa. Hyväksyt riskit ja sensellaista.
Totta kai me ladataan toiseen ihmiseen odotuksia ja nähdään asia mahdollisuuden antamisena toiselle, se on yhtä todellinen puoli kolikossa. Mutta itseään ei sovi unohtaa kuviosta.
"mikä määrä uusia mahdollisuuksia alkaa mennä tyhmyyden puolelle?"
Kummalta? siltä jolta ne uudet mahdollisuudet saa vai siltä joka on niin kovapäinen, että onnistuu tyrimään kerta toisen jälkeen...? XD
Ja jätän tässä vastauksessa siis marginaaliryhmät kuten päihdeongelmaiset ja väkivaltaiset kokonaan pois joille ei yleensä kannata antaa toista mahdollisuutta kuin hakea apua.
"Miten käytät ne uudet mahdollisuudet, jos sellaiset saat?"
Tämän hetkisen kokemuksen perusteella sanoisin. Jos olen ihan vituilleen tehnyt jotain ja saan uuden mahdollisuuden siihen, tsemppaan jo heti ekasta. Mutta jos kyse onkin näistä omista epävarmuusalueen jutuista joissa sabotoin oman onnistumiseni, olen kiitollinen uudesta mahdollisuudesta ja teen silti samoin uudelleen.
"Onko se merkki omasta oikeassa olosta ja jatkat niinkuin ennenkin tai otatko mahdollisesti opiksesi? "
Ja ei se ole merkki oikeasta olosta, se on merkki, että en halua tehdä niitä valintoja jotka järjellä ja jopa tunteella tiedän oikeiksi ja parhaiksi vaan haluan olla typerä ja korostaa sitä itselleni.
Minusta se riippuu enemmän siitä, miten tosissaan ihminen yrittää välttää samaa typeryyttä. Esimerkki asiasta: Sisareni on höveli rahankäyttäjä perheineen. Olen kaksi kertaa pelastanut ne menettämästä luottotietojaan ja myymästä asuntoaan. Kolmatta kertaa ei tule. Jos ei vahingosta ota opikseen, niin ei väkisin.
kerron taas kerran, että aloitukseni liittyy palstaan ja palstalaisiin ketään nimiltä mainitsematta eikä sillä ole mitään tekemistä elämäni kanssa.
oli muuten keskustelun tappaja.
Hyvä aloitus. Mielenkiintoinen aihekin vielä.
Mutta jos tämä ei liity sinuun ja tämä kuitenkin liittyy johonkin tiettyyn tapahtumaan ja ihmisiin, niin mitäs tähän voi enää kommentoida? XD
Ei täs ollutkaan tarkoitus keskustella, koska ne palstalaiset, joihin tämä aloitus liittyy, eivät yleensä osaa keskustella.
Jotku osaavat keskustella normaalisti puhumalla paremmin kuin kirjoittamalla. Toisinaan jos johonkin keskusteluun ottaa kantaa/ sanoo oman mielipiteensä, mollataan se kokonaan ja väitetään että hänen oma mielipiteensä on oikea, muut ovat sitten väärässä.
Jos esim. keksin jonkin uuden aiheen/ tekemisen/ idean ja se ei onnistukaan ensimmäisellä kerralla, yritän niin monta kertaa että saan mieleiseni. Silloin tunnen onnistumisen iloa. Olin saanut monta uutta mahdollisuutta ihan omasta tahdostani, en kenen kään toisen antamana/suomana.
Tai jos yritän saada jonkin asian menemään toiselle ihmiselle perille ymmärrettävästi, sanon sen monella eri tavalla että se on lopulta ymmärretty. Silti on tapauksia että joku ymmärtää väärin sanomiseni/tekemiseni, koska ajattelee eri tavalla kuin itse.
Jos olen tehnyt jonki asian väärin ja itsekin sen tiedostan, otan opikseni. Jos en ole tehnyt omasta mielestäni väärin, jatkan kuin ei olisi mitään tapahtunutkaan.
omahyväisyydestä, tai ikälopun hipin näkökulmasta ei kovin ihmeellistä keskustelua saa aikaan.
Hyvä esimerkki...
"Mutta mikä määrä uusia mahdollisuuksia alkaa mennä tyhmyyden puolelle?"
Jos haetaan mahdollisimman varmaa onnistumista niin eiköhän se oikea määrä ole "rajattomasti".
Toisaalta - tiedostaen elämän luonteen - niin yksi on ihan hyvä määrä.
"Miten käytät ne uudet mahdollisuudet, jos sellaiset saat?"
... Itsenäni.
"Onko se merkki omasta oikeassa olosta ja jatkat niinkuin ennenkin tai otatko mahdollisesti opiksesi?"
Opiksi ottaminen antaa jonkinlaisen mahdollisuuden siihen oikeassa olemisen parempaan muotoon...
Whooooa. Kuinkas mä tossa onnistuin? :-o
yksilöidä noita "uusia mahdollisuuksia" jos kyse on inhimillisistä asioista niin miksi ei, ja jälleen kerran avaus jäi aika epäselväksi ainakin minulle. Kertakin voi olla liikaa, niin antajan kuin mahdollisuuden vastaanottajankin kohdalla.
Milloin tulee se musa......osuus:D
Asiasta ansaitseeko mun mielestä toisen mahdollisuuden vai ei. Itse tuomitsisin esim. kuolemaan murhaajan, joten sille ei tulisi enempää mahiksia.
Myöskään pettäjä ei ansaitse toista mahdollisuutta.
Tyhmänä pidän sitä joka ei kerrasta opi. En myöskään yllensä anna kuin yhden mahdollisuuden, että jos ei silläkään mene jakeluun niin sitten se koittaa selvitä miten parhaiten taitaa. Jotkut eivät opi jos ne "pelastaa" antamalla mahdollisuuden. Ne täytyy vaan päästää sukeltaan ihan pohjalle. Sit vasta voi ehkä alkaa oppiin.
Suosin kylläkin että pitää ajatella eka. Joissain asioissa, vaikkapa huumeisiin koukkuun jäänyttä, pidän täytenä ääliöidioottityhmänä heti kerrasta.
Noh, itse. Mä käytän tota etukäteen miettimistä ja harvemmin edes tulee mitään tosia mahdollisuuksia tai tarvetta niille, mutta jos tulee niin otan kyllä opikseni. Samaa virhettä en kyllä hevin tee. Tai jos teen niin hyväksyn sen, tunnustan tappioni/rangaistukseni tms.