Ajan siellä missä haluan, vaikka metsäpolkuja jos sattuu ajaessa sellainen fiilis tulemaan. Ei tarvitse koko lenkkiä vetää samanlaisessa maastossa, koska pyörä on laadukas ja rakennettu kestämään monenlaista ympäristöä.
Toista se on hiilikuituihmeillä, joilla nössöillään asfaltilla. Pienikin kuoppa vaurioittaa pyörää ja aiheuttaa näkymättömiä halkeamia kuituihin. Siinäpä sitten tarpeeksi monen pikku kuopan jälkeen voi sairaalassa maatessaan miettiä missä on mennyt vikaan kun pyörä romahti alta.
Muutama päivä sitten oli varsin myrskyisä tuuli, siinä pojut ottivat jo selvästi matalampaa ajoasentoa ja naamat vääntyivät aina vain tuskaisemmiksi. Hybridilläni ilman lukkopolkimia pyöritän paremmin kuin moni maantiehifisti kiiltävillä Sidin kengillään. Minulla oli normaali maisemankatseluvauhti ja naureskellen menin ohi.
Hetken päästä suuntasin metsään luontopolulle, tiesin sieltä vähän matkan päästä löytyvän hyvän kahvilan hulppeilla näköaloilla. Kyseiseen mestaan pääsee myös soraisaa ajorataa pitkin, mutta eihän sekään auta maantiefillaristia. Siinähän pistosuojatut parikymmenmilliset vain puhkeilisivat soraan, puhumattakaan huonokuntoisemmasta, mutta kauniimmasta ja metsäisemmästä reittivalinnastani. Jää siis näiltä maantiehörhöiltä tämäkin mainio paikka näkemättä kun mielummin vain tuijottavat sitä asfalttia.
Miksette tekin nauttisi elämästä kuten minä, valitkaa hybridi.
Toista se on hiilikuituihmeillä, joilla nössöillään asfaltilla. Pienikin kuoppa vaurioittaa pyörää ja aiheuttaa näkymättömiä halkeamia kuituihin. Siinäpä sitten tarpeeksi monen pikku kuopan jälkeen voi sairaalassa maatessaan miettiä missä on mennyt vikaan kun pyörä romahti alta.
Muutama päivä sitten oli varsin myrskyisä tuuli, siinä pojut ottivat jo selvästi matalampaa ajoasentoa ja naamat vääntyivät aina vain tuskaisemmiksi. Hybridilläni ilman lukkopolkimia pyöritän paremmin kuin moni maantiehifisti kiiltävillä Sidin kengillään. Minulla oli normaali maisemankatseluvauhti ja naureskellen menin ohi.
Hetken päästä suuntasin metsään luontopolulle, tiesin sieltä vähän matkan päästä löytyvän hyvän kahvilan hulppeilla näköaloilla. Kyseiseen mestaan pääsee myös soraisaa ajorataa pitkin, mutta eihän sekään auta maantiefillaristia. Siinähän pistosuojatut parikymmenmilliset vain puhkeilisivat soraan, puhumattakaan huonokuntoisemmasta, mutta kauniimmasta ja metsäisemmästä reittivalinnastani. Jää siis näiltä maantiehörhöiltä tämäkin mainio paikka näkemättä kun mielummin vain tuijottavat sitä asfalttia.
Miksette tekin nauttisi elämästä kuten minä, valitkaa hybridi.
Vastaukset 12
Vanhimmat
...päästin kissan ulos. Mietin samalla, pitäisikö polkupyöräni rikkoutunut kumi vuhdoin tänä kesänä vaihtaa? Mutta kun en itse osaa ja polkupyöräkorjaamo on niin kallis.
Epäilen kyllä suuresti ettei tähän tartu kukaan...
Kyllä hyvän provon pitäisi olla sellainen, että sitä ei heti huomaisi provoksi.
Mun mielstäni sheriffi voisi putsata kaikkein pahimmat älyttömyydet pois. Hybridipellet, joilla on varato täynnä roskaa jota kukaan ei osta, haittaavat asiallista keskustelua. :(
Hybridit kiinnostaa älykkääseen ajatteluun kykeneviä ihmisiä.
Varastot ovat täynnä hybrideitä, koska ne menevät varmasti kaupaksi.
Joka päivä hybrideitä myydään, mutta samalla uutta tulee jo tilalle varastoon.
Vaihtuvuutta nääs, ei ne samat hybridit kauaa varastossa vanhene.
Tämä oli varmaan surkein provo aikoihin. Ainoa edes hieman asian kaltainen osuus oli kritiikki hiilikuituosia kohtaan. En itsekään ottaisi pyörääni hiilikuituosia, koska niiden luotettavuudesta ei ole mitään takeita. Hiilikuidulla on taipumus "räjähtää" teräviksi veitsen kaltaisiksi suikaileiksi, jotka ovat potentiaalisia tappajia onnettomuustilanteessa. Joten kiitos ei hiilikuidulle.
Tällä palstalla moni on puolustellut kuitua keveyden perusteella, mutta haluan nähdä sen hiilikuituosan johon voi oikeasti luottaa metsämaastossa kovassa rynkytyksessä. Siksi luotan edelleen alumiini- ja teräsraameihin sekä osiin yleensäkin. Hiilikuitu on sama kuin piilottaisi miinan pyörän runkoon odottamaan sitä onnetonta paskiaista joka sen päälle astuu.
"Tällä palstalla moni on puolustellut kuitua keveyden perusteella, mutta haluan nähdä sen hiilikuituosan johon voi oikeasti luottaa metsämaastossa kovassa rynkytyksessä. Siksi luotan edelleen alumiini- ja teräsraameihin sekä osiin yleensäkin. Hiilikuitu on sama kuin piilottaisi miinan pyörän runkoon odottamaan sitä onnetonta paskiaista joka sen päälle astuu. "
Niin monta katkennutta alurunkoakin olen nähnyt että olen oppinut pitämään maastokäytössä kaikkia osia materiaalista riippumatta potentiaalisesti rikkoutuvina... Ei se kuitu pyörää pahenna jos ei pyörä kuitua :)
Kituuttele ihmeessä raskailla alu-pyörilläsi.
Ettei vaan Tunturi olisi pyöriesi merkki?
Eiköhän aika moni pyöräilystä nautikkin juuri sillä fillarilla minkä on itselleen hankkinut. Itselläni on myös hybridi sen monipuolisuuden vuoksi, mutta olen myös aikeissa hankkia rinnalle ihka oikean maantiepyörän ihan puhdas ajonautinto mielessä.
Erilaisilla pystypyörillä vuosikymmeniä ja satoja tuhansia kilometrejä ajettuani olen 100% varmasti tullut siihen tulokseen, että nojapyörä tarjoaa aivan ylivoimaisen ergonomian ja ajamisen nautinnon mihin tahansa pystypyörään verrattuna. Siksi nykyään ajan trikella.
Hienoa että luovuit ennakkoluuloistasi ja kokeilit ja ihastuit. On mukavaa pysähtyä ja katsella pientareilla kasvillisuutta ja istua samalla lokoisasti pyörän istuimella, laskematta edes jalkoja maahan.
Hankintojen esteenä on valitettavasti monien kiinnostuneiden kohdalla kallis hankintahinta. Tosin pyörät ovat kasattu todella laadukkaista osista joka selittänee hieman korkeata hintaa, lisäksi sarjat ovat pieniä.
Tervetuloa mukavamman pyöräilyn pariin!
Ei minulla ole koskaan ollut mitään ennakkoluuloja ainakaan kolmipyöränojakin suhteen. Puhtaalla järkeilyllä toteaa triken mukavaksi tavaksi kuntoilla ja liikkua paikasta toiseen. Ei vaan ole ollut rakennustataitoa, työtiloja ja työkaluja oman tekemiseen. Kalliiseen ostopyörään (yli 3 tonnia) löytyi vasta nyt fyrkkaa. Periaatteessa ei kai nytkään ehkä olisi ollut (ylimääräristä), mutta, jos ajattelee, että auto (joka on vielä huomattavasti arvokkaampi) on pakko omistaa, niin autonsa hinnasta voi varmasti nipistää triken hinnan (eli tyytyä halvempaan autoon), jos omat arvovalinnat ovat kohdallaan.
Ehdotan muitakin punnitsemaan realistisesti triken hankintaa.
Totta puhuen olen myös nayttinut maastopyörällä ajamisesta melkein yhtä paljon, mutta vain ja ainoastaan jonkinlaisessa vaihtelevassa "maastossa": poluilla ja metsäteillä. Maantiellä se on tuurruttava vehje, kuten kaikki pystypyörät! Jos väittää vastaan, ei ole kokeillut nojakkia, eikä tiedä mistä puhuu.