Olen pitänyt vahvuutenani huolettomuuttani, sitä että nään asioiden hyvät puolet ja osaan olla kiitollinen vähästä. Pystyn hymyilemään ja levittämään hyvää oloa.
Vaan enpä enää. En tiedä mitä on tapahtunut, nykyään kun tapahtuu jotakin todella hyvää josta yleensä olisin monta viikkoa posket kipeänä hymyillyt ja ollut kiitollinen, mietinkin vain sillälailla varovaisella vaistolla 'älä nuolaise ennen kuin tipahtaa'. Se on tavallaan kuin suojeluvaisto, ettei itseäni sattuisi jos olisin onnellinen liian aikaisin ja sitten asia vietäisiin minulta pois ja murtuisin.
En ymmärrä itseäni, tahdon huolettoman ja elämästä nauttivan itseni takaisin. Osaako kukaan auttaa? Kiitän todella paljon, vaikka aikoisitkin painaa edelliselle sivulle vastaamatta.
Vaan enpä enää. En tiedä mitä on tapahtunut, nykyään kun tapahtuu jotakin todella hyvää josta yleensä olisin monta viikkoa posket kipeänä hymyillyt ja ollut kiitollinen, mietinkin vain sillälailla varovaisella vaistolla 'älä nuolaise ennen kuin tipahtaa'. Se on tavallaan kuin suojeluvaisto, ettei itseäni sattuisi jos olisin onnellinen liian aikaisin ja sitten asia vietäisiin minulta pois ja murtuisin.
En ymmärrä itseäni, tahdon huolettoman ja elämästä nauttivan itseni takaisin. Osaako kukaan auttaa? Kiitän todella paljon, vaikka aikoisitkin painaa edelliselle sivulle vastaamatta.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Soita vaikka terveyskeskukseen.
no ookoo.
En muista milloin olisin viimeksi ollut iloinen tai mitään muutakaan itkettää ja hyvästit.