Kun maapallo syntyi oli se erittäin kuuma, täysin kuollut planeetta. Miten kuolleesta aineesta on tullut elävää? Teorioita on mutta onko yhtään todistettu laboratoriossa, kuolleesta aineesta tehty elävää?
Miten elämä alkoi?
Onko tietoa
18480
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Ei ole elämää tehty in vitro.
Teoria kuitenkin seisoo edelleen, perusteluna se että uusi planeetta oli kemiallisesti mielenkiintoinen (erilainen kuin nyt) ja sopivaa pinta-alaa oli käytettävissä enemmän kuin missään laboratoriossa koskaan.
Aikaa elämän synnyttämiseen yrityksen ja erehdyksen menetelmällä oli vähintäänkin satoja miljoonia vuosia. Laborantti väsyy yrittämään, mutta luonto ei. Laboratorioita on ollut vain noin tuhat vuotta, joka on sadasta miljoonasta vuodesta 0,001%
En puolusta, totean vain.
On hieman epäämääräinen vaatimus "onko laboratoriossa tehty kuolleesta aineesta elävää".
No synteettistä elämää yritetään tehdä ja hommassa edistytään. Jonkinlainen rajapyykki oli tämä saavutus
http://www.reuters.com/article/idUSTRE64J5RY20100520
jossa bakteerille asennettiin kokonaan uusi perimä.
Mutta se on teknologiaa, synteettisen elämän toteuttamista tekniikan keinoin ja eri asiaa kuin se, miten elämä muutama miljardi vuotta sitten syntyi Maassa tai aiemmin siellä (ehkä Marsissa) mistä se Maahan tuli. Tämän jo oletusarvoltaan epätodennäköisen ja harvinaisen ilmiön toistaminen laboratoriossa on melko toivotonta: aikaa ja resulsseja vaan ei ole käytettävissä. Minulle riittää, että tapahtumalle voidaan löytää mallinnettavia ja mahdollisia mekanismeja.
Kai nyt jotain teorioita on, eikö niitä voi kokeilla labrassa? Onko tiedemiesten selitys: "Aluksi oli elotonta ainetta mutta hups, jostain kumman syystä elottomasta tuli elollista". Ei kovin tieteellistä.
Jos biokemistit laativat hypoteesin, jonka mukaan tietyllä todennäköisyydellä P1 lämpötilassa Tm, paineessa Pn, ainekonsentraatiolla K, massalla M tapahtuu reaktio R1. Vastaavasti R1:tä täytyy seurata ajan T1 kuluessa reaktio R2, jolla laskennallinen todennäköisyys P2. Ketju edellyttäisi vielä reaktiot R3..R12, joiden yhdistetty todennäköisyys olisi sellainen, että koko sekvenssi tapahtuu kerran esim. 700milj vuoden aikana jos meillä on esim. 1000000 km^2 sopivanlaista merten pintavettä käytettävissä.
Miten tätä voi kokeilla labrassa muuten kuin simuloimalla? Vaaditaan iso labra ja paljon kärsivällisyyttä. Ehkä sellainen labra löytyy vielä jostakin nuoren lähitähden nuorelta planeetalta.
Sitten tarvitsisi projektin rahoituksen jatkuvuuden turvaamiseksi enää vain löytää Super-Neuvostoliitto jossa entisen mamis-maito-lälläri-NL:n 5-vuotissuunnitelmat on korvattu ylväillä 700-miljoonaa-vuotissuunnitelmilla.
Telluksemme sai lisää massaa tiheään tahtiin siihen iskeytyneistä asteroideista. Maa oli aluksi vailla kiinteää vaippaa; pinta melkein magmaluokkaa.
Siihen mötkähteli oleteetavasti isojakin asteroideja kuin kiehuvaan 'pikipataan' ikään. Kun kosmiselle alueelle syttyy uusi taivaankappale, se tietää isomman luokan vesien vapautumista.
Vapautunut vesi ei ollut ihan 'hörppäyskelpoista' vaan rikkipitoista töhnää. Ja sitä tuli 'sikanaan', tuhansia vuosia 'putkeen' Ei ollut ilmakehääkään; muuten muutamaan miljardiin vuoteen.
Elämää oli, mutta vain alkubakteeri tasolla. Varsinainen elämä roihahti liekkiin Maan ilmakehän vakiinnuttua ""vain"n. 600 miljoonaa vuotta sitten.
Mistä tuo alkubakteerit saivat alkunsa? Koko kysymyksen pointti on se että miten kuolleesta aineesta saadaan elävää, onko sen selvittämisessä päästy pitkälle vai yhä pelkkää arvausta miten elämä syntyi?!
Kyseisestä alasta käytettään nimitystä "abiogenesis". Syistä, jotka edellä selvitin, ei ole odotettavissa, että todenn. koskaan 99% varmasti saataisiin selvillä juuri sitä tapahtumaketjua, joka Maan elämän käynnisti. Ja aivan ilmeisesti sitä ei ole mahdollista autenttisella tavalla koskaan toistaa. Mutta on erittäin todennäköistä, että jossakin vaiheessa, ehkä hyvinkin pian voidaan simuloiden toistaa jokin tai joitakin ehdotuksia mahdollisiksi mekanismeiksi.
Lisää perustietoa abiogenesiksestä on vaikka wikipediassa:
http://en.wikipedia.org/wiki/Abiogenesis
Vaikka elämä syntyikin, mistä älykkyys siihen tuli? Elämä on paljon älykkäämpää kuin ihmisen älykkyys. Laboratorioissa ei osata tehdä kissaakaan. Pihalla kuitenkin juoksenteli utelias kissanpoikanen.
Aika omituinen ja sekava kysymyksenasettelu! Ihan selvästikään älykkyys ei ole vielä kaikkialle ehtinyt.
Syytät kysymystä sekavuudesta, vaikka asia on ihan selvä. On olemassa elämä ja joskus on olemassa älykästä elämää. Joskus älykkyys auttaa elämää, mutta se voi myös tuhotakin. Näitä asioita ei ilmeisesti kukaan pysty hyvin selittämään. Parasta on, jos osaa olla kiitollinen älykkyyden lahjasta ja elämästä. Silloin voi antaa lahjoja toisillekin. Eräs parhaita lahjoja on puhdas vesi. Sitäkin on kyllä liattu enemmän kuin luonto ehtii puhdistamaan. Luonnossa on veden puhdistussysteemit valmiina.
Olen suunnileen samaa mieltä kaikesta, mitä yllä kirjoitit. Mutta edellistä kysymystä en ymmärtänyt. Älykkyydestä yleensä olen kirjoittanut paljon blogissani:
http://akvama-ajattelua.blogspot.com/
Jos leikkisin Darwinia, voisin ajatella, että ihmislajista tuli niin älykäs, koska ihmisillä ei ollut pitkiä raateluhampaita, eikä vahvoja lihaksia tai suurta nopeutta. Ehkä fyysisesti heikommat ihmiset jäivät henkiin älykkyytensä ansiosta. He osasivat paeta suuria eläimiä ja laittaa ansoja pienemmille eläimille. He oppivat tekemään tulen ja käyttämään eläinten nahkoja suojanaan. Ehkä älykkyys kehittyi tällä lailla.
Ahaa. Siis kysymys koski sitä, miten evoluutio loi älykkyyden. Vaikea ja monivaiheinen juttu. Ei älykkyyden kehitys alkanut ihmisestä eikä ihmisen haara ollut sen ainoa polku. Ehkä älykkyyden voisi väittää alkaneen siitä, kun monisoluisten olioiden solut ensimmäistä kertaa alkoivat erikoistua hermosoluiksi: toiset aistinsoluiksi ja toiset motoneurooneiksi. Näin luotiin ensimmiset refleksit, jotka jo olivat älyllistä toimintaa, jopa oppivaa. Väitetäänhän että esim puiden juurien päissä esiintyy vastaavaa.
Merkittäviä "virstanpylväitä" älykkyyden kehityksessä olivat matelijoiden aivojen syntyminen ja nisäkkäiden aivot. Mutta onnistuneita välihyppyja olivat myös mustekalat (tursaat) ja monet yllättävän älykkäät linnut (matelijoiden haarasta): papukaijat, varislinnut.
Älykkyydestä on hyötyä fyysisestä voimasta huolimatta. Eliön selviytyminen on ennemminkin ominaisuuksien summa tai tulo kuin yhdestä, esim älykkyydestä riippuvainen.
Ihmisen suvun älykkyys on kehittynyt hyvin voimakkaasti simpansseista eriytymisen jälkeen, vaikka perimä ei ole paljoa muuttunut. En oikein ole vakuuttunut teorioista, jotka yhdistävät kehityksen siihen, että ihminen muuttui kasvissyöjästä sekaruuan syöjäksi. Itse asiassa jo simpanssi on sekaruokainen, gorilla ei. Silti simpanssi ei ole merkittävästi gorillaa älykkäämpi, jos ollenkaan. Tärkeämpänä pidän pystyasentoa ja käsien erikoistumista, mutta myös äänielinten kehittymistä puheen mahdollistavaksi. Eli siis riippuvaisuudet ovat siten että älyllinen yksilö, joka osaa käyttää taitavasti käsiään ja kommunikoida (eli toimia joustavasti ja suunnitelmallisesti ryhmänä) on evolutiivisesti milj vuotta sitten ollut hyvin kilpailukykyinen ja onnistunut pitämään lapsensa elossa aikuisiksi asti. Voimasta ei ole ollut haittaa, päinvastoin.
Mitkä ovat olleet ne hyvin rajalliset geenimuutokset, jotka vaiheittain tekivät simpanssin kaltaisesta esi-isästämme ihmisen, se selviää aikanaan, ehkä.
Mutta en ymmärrä miten tämä liittyy "kissan tekemiseen".
paljon älykkäämpää kuin ihmisen älykkyys. Kissakin on hyvin älykäs omissa oloissaan.
Yleensä siis elämä toimii niin älykkäästi, että se on paljon ihmisen älykkyyttä suurempaa. Ihmisen omassa kehossakin tapahtuu toimintoja, joista ihminen ei ymmärrä mitään.
Jotenkin tuossa jää kaipailemaan älykkyyden täsmällistä määritelmää ... ja pitäisi myös selittää yksitysikohtaisesti mikä on sen määritelmän mukaisen älykkyyden suhde älykkyystestin tulokseen.
Älykkyystestillähän mitataaan älykkyyttä, eli se juuri ja vain se on älykkyyttä mitä älykkyystestillä mitataan. Mikä on kissan tai "elämän" tulos älykkyystestissä?
ongelmiin uusissa tilanteissa. Älykkyystestit ovatkin aika merkityksettömiä. Kissakin katselee ja arvoi tilanteen ja toimii sen mukaan. Ihmisen kehossa elämä toimii siten, että sairaudet paranevat ja elämä jatkuu miellyttävästi ja onnellisesti. Tämä onkin merkillistä, että ihmisessä elämä tuottaa hyvänolon tunteita. Ilmeisesti eläimetkin tuntevat samalla lailla. Onnellisuus ja elämässä ilmenevä ilo ovatkin ehkä tärkeämpiä kuin luonnonvalinta. Elävät olennot pyrkivät mielihyvää tuottaviin kokemuksiin.
"elämä on paljon älykkäämpää kuin ihmisen älykkyys."
Totta, eri eliölajeilla lienee älykkyyden lajeja, joista ihmisillä ei ole aavistustakaan.
"Kissakin on hyvin älykäs omissa oloissaan."
Niinpä, kissan älykkyys on sitä lajia että se on auttanut kissalajia selviytymään.
"Ihmisen omassa kehossakin tapahtuu toimintoja, joista ihminen ei ymmärrä mitään. "
Tiettävästi jokin informaatioteorian todisteluketju osoittaakin että mikään järjestelmä ei pysty selittämään itseään. Maalaisjärjelläkin se on ymmärrettävissä: jos pystyisi, sillä järjestelmällä pitäisi olla jotakin tietoa sen järjestelmän ulkopuolelta, jota se pyrkii selittämään.