se et parisuhde kumppani pitää toista itsestään selvänä.
eikös juuri siihen pyritä parisuhteissa et toiseen luotetaan vaik mitä tapahtuisi?
eikös juuri siihen pyritä parisuhteissa et toiseen luotetaan vaik mitä tapahtuisi?
miksi on joidenkin on niin vaikea hyväksyä
,.,.,.,..,
17226
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
on kivempaa tai sit ollaan molemmat niin perkeleen kännissä
silloin kun toisesta tulee itsestään selvyys, niin silloin loppuu se kaikki hemmottelu ja ns. extra effortti josta on saanu aikaisemmin nauttia suht säännöllisesti. Ei enää hierontoja tai aamukahvin tuomista sänkyyn yms. mukavaa. Sitä kun tupataan tekemään sen aikaa kun tuntuu vielä siltä ettei toista voi pitää itsestäänselvyytenä joka on ja pysyy rinnalla, vaan takaraivossa on edelleen vähintäänkin pieni pelko siitä, että jos sen hemmottelun lopettaa, niin sut jätetään. Ja kerran kun sellaiseen tottuu, niin siitä on vaikeaa luopua. Jäähän siitä varmasti aika tyhjä olo, jos se loppuu kokonaan. Ehkä ajatellaan ettei toinen osaa enää arvostaa sua, koska se ei nää vaivaa sun eteen ja anna vähän väliä huomiota ja hemmottele. On vaan suhteessa ja antaa asioiden mennä omalla painollaan. Jotkut kai vaatii suhteelta sitä, että pitäisi saada säännöllisesti hemmottelua ja erikoisia selvästi ajatuksella ja lompakolla valikoituja lahjoja joita pidetään käytännössä ainoina arvostuksen mittareina suhteessa. Kaipa tuollaiset joutuu aina uudestaan ja uudestaan tavoittelemaan suhteen alkuhuumaa.
ku joutuu hätävarjeluhemmoittelemaan toista???
jos ei saa huomiota toiselta, tulee tunnemyrsky kun ulkopuolinen huomioi ja silloin uskottomuuden uhka kasvaa.
kyl mie annan huomioo naiselleni negatiivista sekä positiivistä huomioo.
huomaan heti jos on käynyt kampaajalla ostelen kukkia silloin tällöin kehun seksikkääksi silloin tällöin.
nehä meinaa tukehtua huomioon
Jos itsestäänselvyys vie tuon rakkaudellisen käyttäytymisen suhteesta, niin rakkautta ei ole koskaan ollutkaan, vaan pelkkää riippuvuutta.
dazu
ollaan jostain samaa mieltä.
kokonaan häviä, mutta väittäisin että kaikissa suhteissa ne vaaleanpunaiset lasit riisutaan jossain vaiheessa silmiltä ja se alkuhurmio tasoittuu selvästi. Tarkotin tolla siis vaan sitä, että jotkut jää kiinni siihen alkuhurmioon ja olettaa suhteen olevan vielä 5-10v jälkeenkin samanlaista nousukiitoa tai muuten suhteessa ei ole enää rakkautta.
Kyllä suhteen alussa tehdään paljonkin juttuja ihan tietoisesti ja poiketaan normaalista minästä yrittämällä jotain hieman "normaalia" enemmän. Jotkut vähän enemmän ja jotkut vähän vähemmän riippuen nyt vaikka itsetunnosta yms. jutuista, mutta kuitenkin. Se on sitä kun suhteessa on vielä meneillään etsikko aika ja molemmat tutkailee mihin suhde kehittyy ja halutaanko ylipäätään jatkaa yhdessä. Niin kauan kuin itellä on haluja jatkaa, niin sitä yritetään näyttää normaalia enemmän niitä parhaita puoliaan ja peitellä huonoja, jotta toinenkin haluaisi varmemmin jatkaa. Ei se rakkautta vähennä mihinkään tai ole teeskentelyä, koska ei rakkaus ole mun mielestä pelkkää tunteiden ohjailemaa käytöstä. Niin ihanalta kuin se ehkä kuulostaisikin. Toihan on vähän niin kuin ihmisten soidinmenoja. Joku voisi myös sanoa, ettei suhteessa edes voikaan olla heti alussa rakkautta, vaan siihen kasvetaan ajan myötä.
Vai kuinka moni nainen voi esim sanoa, että on heti suhteen alussa kehdannut mennä täysin vapautuneesti vessaan miehen istuessa melkein oven takana kuuntelemassa kuinka pönttö paukkuu herkullisen päivällisen jälkimainingeissa? Toinen hyvä esimerkki on ulkonäköön panostaminen. Into siitäkin huolehtimiseen tuppaa suhteen myötä hiipumaan, kun on oma kulta jo käynyt pyydykseen, eikä asialla katsota enää olevan juurikaan merkitystä sen suhteen pysyykö toinen sun rinnalla. Onhan teillä kuitenkin rakkautta joka kestää kaiken. Kaikki noi on sitä extraa joiden kanssa hifistely hiipuu ihmisestä ja asiasta riippuen kunhan suhde vakiintuu, rakkaus alkaa kukoistamaan ja ollaan voitettu sen toisen sydän.
Poikkeuksia löytyy varmasti aina suuntaan jos toiseen ja ehkä toi oli hieman karu ja yksioikoinen kuvaus, mutta siis periaatteessa mä nään asian noin.
Tossa on vaan se että kun se oma kumppani on se syypää siihen että "vaikka mitä tapahtuu" niin silloin siinä käytetään hyväksi sen suhteen nk. luottamusta. Luottamus ei ole yksittäinen hetki jolloin todetaan että "NYT TÄMÄ ON TÄYDELLISTÄ!". Luottamus ei ole oikeastaan mikään äärimmäinen huippu - vaan se on minimitaso jota ylläpidetään jokaikinen hetki koko merkityksekkäästi eletyn suhteen ajan.
Siksi se ei ole koskaan itsestäänselvää.
Pitääkö luottamus ansaita, jos sen kerran on menettänyt toiseen?
ajatukset mun päästä :D
Tai tavallaan ei ole.. noh, siis se on hyvä ja tavoiteltava juttu, itsestäänselvyyden muoto?, että toinen ymmärtää mun kyllä siinä vierellä pysyvän vaikkei nyt koko aikaa vahdi tai pitele kiinni.
Se osuus on siis itsestäänselvää kunnes toisin ilmoitan eli muutos ei jää huomaamatta.
Mutta tuohon tulee sitten valitettavan usein.. ellei peräti aina, myös se muoto mukaan että toista pitää itsestäänselvänä kuin vaikka polkupyörää. Polkee joskus kun muistaa ja lopun aikaa pitää jossain eikä suo ajatustakaan. Alussa uutta pyörää sentäs silitteli ja ihasteli kuin myös käytti useammin.
Eli mun on vaikea hyväksyä, suorastaan mahdotonta, tuota itsestäänselvyyden muotoa että miehestä kuulee/näkee ja se koskee vain kun se haluaa seksiä. Muun aikaa se sitten huitelee milloin missäkin.. poissa on kaukana muistoissa ne ihanat alkuajat ja kävelyretket käsikädessä ja telkan tuijottelut sylikkäin jne. Se aika, kun mies vastasi muutenkin puhelimeen kuin "no mitä nyt taas!". Se aika, kun mies puhui muutakin kuin "mitä ruokaa" "anna se kake" "älä häiritte" "annakko pillua vai särkeekö taas päätäs"
Itse pyrin huomioimaan aina toista, ja toivon että muakin huomioitaisiin eikä pidetä minään itsestäänselvyytenä joka roikkuu jossain missä ei häiritse ja antaa pillua kun tarvitaan ja poistuu taas käytön jälkeen siitä häiritsemästä.
itsestään selvyytenä pitäminen tarkoita, että toiseen luotetaan tapahtui mitä tahansa. Se tarkoittaa mun mielestä sitä, että se toinen on muuttunut kumppanin sijasta statistiksi tämän toisen elämässä. Sehän tietenkin asia vielä ihan erikseen, jos toinen kokee olevansa itsestään selvyys sille toiselle. Ainakin jos miettii kuinka paljon tarinoita onkaan siitä, että nainen lähtee suhteesta, jossa mies on uskonut kaiken olevan hyvin.
ei pelkää sitä et toinen karkaa jonkun muun luokse???
minustakin toi menee...
se on kumppanin välineistämistä. Kumppani ei ole väline.
Ja sitäpaitsi, jos välineitäkin pitää itsestäänselvänä, väleineistä tulee huonoja.