Naisen vauvakuume

parin vuoden seurustelun jälkeen vielä lapsia ala tekemään vaikka kaverisi tekevätkin.

Meillä mies suhtautui vauvakuumeeseen vähän niinku johonki kauheeseen tautiin. Ja ajatteli että hänen elämä loppuu siihen paikkaan kun lapsi syntyy. Eli kuvitteli että kaikki menis uusiks, pitäs vaihtaa auto, pitäs vaihtaa asunto, pitäs sitä, pitäs tätä... Ei hän tunne että vois lapsesta huolehtii kun tuntee ittensäkin välillä niin nuoreks (ikää tuolloin oli 27).
Kuitenki sit pikkuhiljaa ajatus hänellä muuttu ja jätettiin ehkäsy pois. Ja hups eka kierto ja testi oli positiivinen :) Pelon sekasin tuntein siinä meni ne pari kuukautta ennen ensimmäistä ultraa ja sit sen oikeesti ymmärsi että hei, meille tulee vauva.

Nyt kun lapsi on lähemmäs vuoden ikänen, ei mies vaihtaisi mitään pois. On niin ihana seurata lasta isänsä kanssa. Ja myös mies huomaa että ei ne asiat mitä hän joskus mietti, ollu todellakaan isoja asioita. Ne vaan pelotti. Mut hyvin on selvitty. Ja edelleen samalla autolla, sitä ei tarvinnu vaihtaa :) Asunto tosin meni vaihtoon.

Kerrot vaan rohkeesti mitä on mielessä ja kypsyttelet miehes asiaan pikkuhiljaa. Varmasti lämpenee ajatukselle, kun muutenkin on lapsien kanssa tekemisissä :)

Olisi varmaan parasta puhua kumppanillesi, vaikka hän ei ehkä ihan heti oliskaan valmis tekemään lasta, niin pieni itunen voisi jäädä mieleen muhimaan.....et saa tietää jos et kerro....toisaalta vauvakuume voi mennä sinultakin ohi ainakin hetkeksi......keskustelkaa asiasta:)).... ja parin vuotta on ihan riittävän pitkä seurusteluaika, siinä jo tietää onko kumppani itselle sopiva vai ei (viittaan edelliseen mielipiteeseen).

Jos olette suhteessa tosissanne, niin sun pitäis nämä kaikki asiat pystyä sanomaan suoraan sun miehelle, eikä tänne. Ei täällä kukaan osaa sulle sanoa, miten se pitäisi kertoa. Me ollaan ainakin puhuttu avoimesti mun miehen kanssa. Mulla on ollut jo jonkin aikaa vauvakuume, mutta mies on halunnut vielä odottaa, ja se on ok. Jutelkaa asiasta, niin se selviää. Onnea kuitenkin.

hei.
älä anna ikäsi olla kriteerinä vauva-ajatuksille!
vauva-arki on ihanaa ja ajoittain todella raskasta. kannattaa olla niin varma kuin mahdollista, että kumppani tai muu tukiverkosto on jakamassa arjen kanssasi. jos lapsen saaminen tuntuu ajankohtaiselta mielestäsi, niin keskustelkaa aiheesta kunnolla miehesi kanssa.
omalta osaltani voin sanoa, että kyllä vauvakuumeen kanssa voi elää. vauvasuunnitelmia tulee tehdä yksissätuumin rakastavan kumppanin kanssa- ja vielä;
lapsi tulee, kun on tullakseen,heitä ei voi hankkia milloin itselle sopii(useimmiten). itsellä sopivan elämäntilanteen tultua saatiin pettymyksiä kokea testitikkujen kanssa yli 2vuotta...
minä en vauva-ajatusten kanssa miettinyt ikää, vaan sitä, että vauvaa odottaa täällä rakastavat vanhemmat ja hyvä koti.Taloudellisesti hyvä tilanne oli itselleni tärkeä lähtökohta(molemmilla vakituinen työ)
vauva muuttaa parisuhdetta hieman , tuoden siihen omat haasteensa/mausteensa. niin hyvässä kuin pahassa. voisi sanoa, että se on koetinkivi ja kasvunpaikka niin pitkään kuin lyhyenkin aikaa yhdessä olleille pareille. meidän perhe on nyt onnellinen ja miettii nyt josko sisaruksia vielä.kuka tietää...

Sinä tunnet puolisosi parhaiten. Keskustelkaa tulevaisuudesta ja mitä mieltä mies on lastenhankinnasta. Täytyyhän siitä kyetä keskustelemaan jos jompikumpi niitä haluaa. Meillä mies oli lastenhankintaa vastaan ja sanoi olevansa jo liian vanha kun ikää on 40, itsellä 30. Miestäni suorastaan kauhistutti lasten ajatteleminen. Mutta kun saimme ensimmäisemme (vauvaikäinen vielä) niin on ollut ihana seurata miten hyvä isä mieheni on ja niin luonteva vauvan kanssa :) Keskutelkaa asioista. Mutta todellisuudessa lapsenhankintaan kypsyy vasta pikkuhiljaa raskauden edetessä ja óikein konkreettisesti syntymän jälkeisen arjen keskellä :) itse ajattelin olevani valmis vauvan tuloon, mutta raskausaikana iski kova paniikki, mihin olen ryhtymässä. Synnytyksen jälkeen ajatukset tasaantuivat kun vauva oli siinä ja sai rauhassa opetella koko perheenä arkea :)

Kaikkea hyvää sinulle :)

Osta iiiiso peipinukke.. kato, kuin 'sen' naama wääntyy. Sit vaan rohkeesti härkää sarwesta.. vai kuin se nyt sanottiinkaan..jos vaan yhtään vihreetä valoa vilahtaa... Eh-Eh!

ja sitten vasta lapsia on oikea elämänjärjestys.

Ehdottomasti otat asian puheeksi. mies saattaa miettiä samaa ja jos kumpikaan ei mitään mainitse ni taitaa jäädä lapset vaan haaveeksi. Jäi vaan ihmetyttämään toi että avioliitto on kaukainen asia ja selviää kyllä ilman aviopapereita, ainakaan ei vielä vuosiin yms..? Miksi sitten vuosien kuluttua menisit naimisiin? Luulempa että jos mies nyt polvistuisi eteesi ja kosisi taitaisi vastaus kuitenkin olla kyllä..? :) Ja ihan käytännön vinkki: Mene ensin naimisiin jos haluat oikeasti nauttia juhlista. Kun on pieni lapsi tai useita ni on aika inhottava pyytää että joku isovanhemmista tai muista tuttavista ottaisi lapsen hoitoon hääyöksi kun yleensä kaikki kuitenkin mielummin nauttivat läheisten juhlista kun että ovat lapsen vahtina.
Itse menin ensin naimisiin ja nautin juhlista. Mutta sisarukset, omat ja mieheni, sekä ystävät ovat ensin hankkineet lapset ja sitten avioituneet.. kauheeta säätöä ja järjestelyä. Nyt siis naimisissa 4v ja 2 ihanaa lasta:) 3v ja 1v. Suosittelen! ps. Kerro vaikka että näin aika kivaa unta tuossa viime yönä...:)

Heh kun minä kerroin miehelleni vauvakuumeesta 1,5 vuotta sitten tuli hän kummallisen näköiseksi ja alkoi voimaan pahoin :D Siltä se minusta ainakin näytti...annoin asian olla enkä puhunut koko asiasta mitään muutamaan kuukauteen. Lapsista on aina puhutta ja että niitä tehdään yhdessä, kaksi olisi tämän hetkinen toiveemme...olemme olleet pian 4 vuotta yhdessä ja asuneet koko ajan yhdessä, avomieheni on minua 4 vuotta nuorempi ja minä täytän loppu vuodesta 30 vuotta...joten aika alkaa olla kypsä minullakin :) Myöhemmin otin asian uudestaan esille ja hän ei oikein osannut sanoa mitään ja lopuksi ilmoitti että ei vielä halua, mitään sen ihmeellisempää vastausta hänellä ei ollut ja toivoi että en alkaisi painostamaan häntä. Tulin hyvin hyvin surulliseksi . En kuitenkaan alkanut sen enempää painostamaan koska tiedät että hän ei tee mitään jos joku käskee tai hän ei itse halua, annnoin asian olla...päätös pitää olla yhteinen. Nyt hän kuitenkin kertoi minulle ihan puun takaa että on valmis perustamaan kanssani perheen heti kun olemme muuttaneet ( joka tapahtuu ihan pian ) olen niin helpottunut asiasta. Luulen että ainakin minun mieheni pelästyi aluksia asiaa, saatuaan sitä ihan rauhassa pohdiskella taisi tulla aatoksiin että ei se ehkä oliskaan hullunpi idea. Ja sanoipa hän vielä eilen että kun muutto on ohi menemme katsomaan isompaa autoa kun sellaista kuitenkin jossain vaiheessa tarvitaan.

Ota asia rohkeasti puheeksi, miehesi saattaa yllättyä mutta anna hänelle aikaa...mielestäni ei myöskään kannata ihan heti hätäillä vaikka mies olisikin intoa piukassa ehdotuksesta...muutama kuukausi olisi ihan hyvä antaa ajatuksen muhia ja sitten päätää se varmasti molempien kannalta. Se on elämänne isoin juttu !

Onnea !

Parempi kun et tee lapsia, mikäli niistä et pysty puhumaan ukkosi kanssa.

Kornia tulla täältä kyselemään, mistä vitusta kukaan tietää miten ukkos siihen reagoi.

kerroin miehelleni vauvahaaveista, oli hän ensin sitä mieltä ettei ainakaan pariin vuoteen ollut ajatellut lapsia tehdä, mutta kummasti kun alettiin asiasta keskustella niin hän muuttikin mielensä täysin vielä saman päivän aikana :) seuraavana päivänä jätettiin ehkäisy pois ja nyt meillä on 6kk ikäinen vauva. Oltiin silloin seurusteltu reilu 2 vuotta kun ehkäisy jätettiin pois.

Vauvakuume on kyllä hyvä sana kyseiselle ilmiölle. Se voi yhtäkkiä mennä myös ohi. En suosittele yrittämään lisääntymistä, vaikka juuri nyt sinusta kovasti saattaisi siltä tuntua, että lapsen haluaisit. Se olo voi nimittäin mennä yhtä yllättäen ohi kuin se tulikin. Naisen hormonitoiminta on valitettavasti niin erikoinen, että sitä on vaikea hallita ja on erittäin vaikeaa toisinaan pysyä kärryillä siinä, mitä oma kroppa hommailee. Kannattaa hankkia lapsia vasta sitten, kun on täysin selvää, että niitä haluat: silloin, kun lapsi on mukava ajatus, vaikka hormonimyrskyä ei olisikaan. Suosittelen siis odottelemaan vielä. Olen itse yli 30-vuotias nainen, ja olen läpikäynyt muutaman "vauvakuumeen". Itselläni tosin säilyi jokin tolkku silloinkin, sillä ymmärsin, että kroppani ei ole samaa mieltä pääni kanssa, koska tiesin silloinkin ja tiedän edelleen, etten lapsia oikeasti halua. Älä anna hormonien sekoittaa päätäsi täysin, vaan muista, että tuommoiset asiat ovat luonnon tapa yrittää saada ihmiset lisääntymään. Tee niinkuin itse haluat äläkä niin, mitä luonto haluaa sinun tekevän. Toivotan onnea elämällesi ja päätöksillesi.

Onkohan vauvakuumeesi nyt oma vai ihan vaan siks 'ko muutkin saa'? Monenmonta kohtaa joissa perustelut on, että ko muillakin (kavereilla on, nätit rattaat ohikulkevalla ja synnyttäjien keski-ikä), muttei yhtään syytä miksi sinä itse haluisit.. Sit on viel se tärkein jota et maininnut lainkaan: mitä teillä on lapselle annettavaa?

Ja toinen ISO asia. Älä nyt ihmeessä ala lapsia hankkimaan sellaisen miehen kanssa, jonka kanssa et voi edes puhua asioista avoimesti!! Miesten ja naisten reaktiot vaihtelee eikä kukaan täällä voi tulla sanoon mitä miehes on nyt mieltä saati mitä sen pitäisi olla mieltä.. kaks vuotta seurustelua on todella todella vähän ja jos oot eka avovaimo miehelle niin eipä siin heti aleta lapsii miettiin..

elä puhu mitään tee kortsuun reikiä sillä saat muksun

Onko kaverit tehneet lapsia ja sinunkin pitäisi?? Voi voi voi voi...KOittakaahan elä sitä yhteiseloa ensin muutama vuosi lisää, koska erohan siitä tulee jos siihen kakruja vielä liian aikaisin värkkäätte.

"mutta ei kihloja viela, aina on ollut puhetta etta ei hatikointia kun nainkin on hyva."

Jotenkin tuo pisti silmään. Oletteko jotenkin epävarmoja toistenne suhteen? Ette uskallaudu naimisiin vielä? Lapset sitoo paljon enemmän. Oletteko todella valmiita kihlausta/avioliittoa isompaan askeleesen? Itse en siihen olisi valmis, jos parisuhde on jotenkin epävarma ja en olisi vielä valmis naimisiinkaan.
Tietysti on ihmisiä, jotka haluavat lapsen ja heillä ei edes ole parisuhdetta.

"en itsekaan haluaisi naimisiin viela vuosiin koska mielestani vakaumuksen toiseen ihmiseen voi nayttaa ilman aviopapereitakin." Kyllä tietysti voi, mutta miksi sitten joskus haluat naimisiin? Jos joskus haluat, mutta et vielä niin jokin syyhän siihen on? Eri asia, jos et koskaan halua naimisiin. Sitten ymmärtäisin, tuon lopun lauseesta.

Pelkkä vauvakuume ei ole hyvä syy hankkia lapsia!

Se on arvon veljet, miehet ja toverit sillälailla, et kun naisella iskee vauvakuume niin se on menoa. Kun naiselle tulee vauvakuumen ensioireet niin nainen ei sen jälkeen näekkään muita kuin vauvamahoja ja vauvoja. Pian instagramin feedi täyttyy samasta ja kuulkaa, siitä ei ole enää peruutusvaihdetta. Sen jälkeen se on ihan pelkkää vauvoista puhumista. Nainen voi antaa tilanteen ehkä olla muutaman kuukauden, mutta viimeistään 2v päästä nainen on paksuna. Ja loppupeleissä, isänä on tosi hienoa olla.