Suomen kieli on tunnetusti hidas muuttumaan ja omaksumaan uusia sanoja tai rakenteita. Siksi kirjakieli onkin jäänyt kauas standardipuhekielestä. Mutta minua kiinnostaisi tietää onko "kiva"-sana jo hyväksytty viralliseksi suomen kielen sanaksi? Ainakaan vielä 70-luvulla koulua käydessäni näin ei ollut asian laita. Se on sinänsä outoa, koska kyseisellä sanalla ei juurikaan ole täsmällistä toista vastinetta suomen kielessä, se on suomen kielen äänneasun mukainen lyhyt ja iskevä ilmaisu ja sitä käytetään laajalti kaikissa kansan kerroksissa. Mutta kuten mainittu, kyseistä sanaa ei saanut käyttää esimerkiksi YO-aineessa vielä 1975.
Kysymys "kivasta"
Ignorantti kingvisti
12279
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Onko jossain lista, jossa luetellaan "viralliset suomen kielen sanat"? Ei ainekirjoitus ole mikään kriteeri sille, mitkä sanat kuuluvat tai eivät kuulu suomen kieleen. Itsekin kirjoitin yo-aineeni 1970-luvulla ja uskon, että "kiva" olisi hyväksytty mainiosti, jos kirjoittaja olisi sitä käyttänyt sopivasti tyylilajin mukaan.
Tarkoitin Suomen kielitoimiston virallista hyväksyntää.
Vastaavasti olisi syytä suositella puhekieleen vakiintuneen "kännykkä"-sanan käyttöä virallisissa yhteyksissä kömpelön "matkapuhelimen" sijasta.
Murkkuikäiselle tarttuvat helposti uudet sanat. Asuin Pohjanmaalla ja kun pääkaupunkiseudulle kotiutunut serkkuni tuli kylään, opin häneltä "mutsin" ja "faijan". Sen jälkeen aloin kutsua äitiäni mutsiksi. En kysellyt, pitikö hän uudesta nimestään vai ei.
Mukia fatsille ja fakia (fuckia) mutsille!
Kuhmon Kiva on voittanut pesäpallon maakuntasarjassa Kainuun mestaruuden 1946. Milloin urheiluseura on perustettu, sitä ei lähteeni osannut kertoa.
Itse en ole koskaan asunut Kuhmossa, mutta muistan voidelleeni suksiani Kiva-merkkisellä suksivoiteella 1950-luvulla.
Yo-aineessani (1969) en aiheesta ja tyylilajista johtuen varmastikaan käyttänyt kiva-sanaa, mutta suureksi hämmästyksekseni tutkintolautakunta näki sepustuksen laudaturin arvoiseksi! Nykykriteereillä ja -jaotuksella olisin tuskin moiseen yltänyt – silloin ei vielä tunnettu eximioita sun muita magnolioita.
"Kiva" edustaa tyypillistä kielen köyhyyttä eli kokonainen merkitysrypäs ilmaistaan yhdellä sanalla. Vivahteikkaita vastineita keksin tässä vain muutamia, hauska, miellyttävä, hyvä ja mukava.
Eri asia on, että asiayhteys yleensä antaa tällekin sinänsä epämääräiselle sanalle tietyn merkityksen. Mutta sittenkin...
"Siksi kirjakieli onkin jäänyt kauas standardipuhekielestä". Kirjakielen sijasta puhuisin yleiskielestä. Arkikielet on siis köyhiä, murteetkin nykyään, kun taas yleiskieli eli normikieli koetetaan pitää mahdollisimman ilmaisevana ja samalla yhtenäisenä.
New Mexicossa on melkein jokaisessa talossa kiva.
Kiitos vinkistä!
http://en.wikipedia.org/wiki/Kiva
Olisi kiva päästä joskus kivaan tapaamaan Veli Hopia ja juomaan pivaa, cavaa tai kavaa hänen kanssaan.
...meinaan noi synonyymit. Kivalla on käyttöä monissa yhteyksissä, joiden kohdalla aivan samanvivahteista ilmaisua ei löydy. Missään nimessä kiva ei ole sama asia kuin "hyvä", "hauska" tai "miellyttävä". "Mukava" vielä menettelee joissakin yhteyksissä, kuten "oliko Linnanmäellä kivaa/mukavaa?".
Mutta esimerkiksi sanonnassa: "ihan kiva juttu", ei välttämättä kiva sanaa voida aivan samanvivahteisesti korvata millään muulla sanalla. Se ei nimittäin viestitä yhtä varauksettoman ja kiistattoman positiivista tilaa kuin "hyvä" eikä sen jutun välttämättä tarvitse olla "hauskaa" tai "miellyttävää".
Kiva-sanan etymologiasta olen joskus lukenut, että se juontaa juurensa venäläisten kauppiaitten kielestä Helsingissä. Venäjän kielessä kun suomalainen sanan alussa oleva "h"-kirjain usein translitteroidaan "g"-kirjaimeksi ja "y"-vokaali tuppaa venäläisen suussa tulemaan lausutuksi "juu" äänteenä, niin "hyvä"-sanasta tulikin "gjuva", mikä slangissa sitten väännettiin suomalaisemmaksi "kivaksi". Tiedä häntä.
"Oliko Linnanmäellä hauskaa?"
"Menettelee". Vai mitä "kiva juttu" sitten viestittää?
Sanoilla on väistämättä erilaisia käyttöarvoja. Itse en ole tottunut kiva-sanaa käyttämään. Minusta se tuntuu perin tyttömäiseltä ja antaa aikuisesta käyttäjästään tietynlaisen, vähemmän mairittelevan kuvan. Mutta ehkä se on jossakin käypä sana jopa kirjoittuun kieleen.
http://www.kotus.fi/index.phtml?s=1102
Kiva etta kelpasi, tarkoitin kuitenkin vahan modernimpaa kivaa eli kulmatakkaa (uunia). Google loytaa.
Kun vierailen seuraavan kerran takallisessa huushollissa, voin kehua että ”onpa teillä kivan näköinen takka”.
Vähemmän aito kiva (false kiva) löytyy osoitteesta
http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/1/1c/False_Kiva.jpg
Ihan kivannäköinen otos näin harrastelijanäppäilijätunarin näkökulmasta!
New Mexicosta puheenollen: ostin vajaat 2 vuotta sitten tekeleen, jonka robotit ovat pultanneet ja hitsanneet kasaan vähän etelämpänä, siellä vanhassa Meksikossa. Siinä poltetaan nestemäisistä fossiilisista jäänteistä tislattua hiilivetyseosta, jonka voimin pannu kehittää tarvittaessa 118 kW mekaanista tehoa kuljettaen minua ja kanssalatkijaani paikasta toiseen ihan kivan kiivakasta kyytiä!