Loppujen lopuksi mitä me sinkut menetetään?

Useimmat sinkut luultavasti etsivät ja tahtovat sitä omaa parisuhdetta, mutta kun sitten seuraa sivusta ja kuuntelee niitä parisuhteessa eläviä kavereita ja sukulaisia, niin ei niilläkään usein tunnu kauhean hyvin menevän. Moniin suhteisiin liittyy tosi paljon riitoja ja kyllästymistä ja pettäminen on ihan älyttömän yleistä. Monilla on myös tosi paljon kasvatus-ja kuriongelmia muksujensa kanssa. Hassua kyllä moni parisuhteessa elävä näyttää kadehtivan meitä sinkkuja. Pääsehän sinkkuna monessa asiassa paljon helpommalla.

Tavallaan meidän yhteiskunnassa on parisuhde ja perhe asetettu ideaaliksi, mutta loppujen lopuksi kuinka moni siinä perheessä ja parisuhteessa oikeasti viihtyy, kun erot ja pettämiset ovat niin tosi yleisiä? Toisinaan tuntuu siltä, että on viisaampaa pysyä vaan sinkkuna niin säästyy monilta murheilta, vaikka yksinäisyys toisaalta vaivaakin. Mutta yksinäinenhän sitä olisi joka tapauksessa, jos ero tulisi. Tietysti jos jää sinkuksi, niin ei saa omia lapsia, mutta onko sekään loppujen lopuksi niin kauheaa? Eipähän tarvitse kuunnella uhmaikäisen raivokohtauksia tai murrosikäisen kiukuttelua eikä pelätä, että omasta lapsesta kasvaa vielä joku rikollinen tai narkkari tai tuleva Johanna Tukianen. Ja koska maailmasta on koko ajan tulossa vaarallisempi paikka, niin on ehkä viisaampaakin jättää muksut hankkimatta kuin tehdä niitä tänne kärsimään ilmastonmuutoksen kärventämästä maailmasta. Että tämmöisiä tässä mietin.
4232
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 4

Vanhimmat

Olen havainnut mielestäni aika suuren paradoksin tässä kahtiajaossa eli ihmiset jotka ei tunnu millään pariutuvan vaikka mahdollisuuksia siihen olisi ja sitten ihmiset jotka pariutuu elämänsä aikana useita kertoja ja jonkun kanssa lopulta hankkivat myös lapsia:

Paradoksi on se, että mielestäni moni ikisinkku olisi paljon parempi kumppani ja vanhempi, kuin mitä nämä usein pariutuvat.

Äänestä
  • Voiskohan siinä olla syynä se, että mitä helpommin saa seuraa vastakkaisesta sukupuolesta, sitä vähemmän sitä arvostaa, koska toinen on nopeasti korvattavissa. Mutta se jolla on vaikeuksia saada kontaktia vastakkaiseen sukupuoleen, niin se taas arvostaa suuresti sitä, jos sattuu vaikeuksien kautta löytämään sen yhden kumppanin ja pitää siitä kumppanistaan myös kiinni.

    Äänestä

  • Tässä ehkä selitys kirjoitti:

    Voiskohan siinä olla syynä se, että mitä helpommin saa seuraa vastakkaisesta sukupuolesta, sitä vähemmän sitä arvostaa, koska toinen on nopeasti korvattavissa. Mutta se jolla on vaikeuksia saada kontaktia vastakkaiseen sukupuoleen, niin se taas arvostaa suuresti sitä, jos sattuu vaikeuksien kautta löytämään sen yhden kumppanin ja pitää siitä kumppanistaan myös kiinni.

    metka värkki tuo ihmismieli:) Kai se sitte noin on kun sen kerran porukalla päätitte.

    Äänestä

Mutta olisi kiva ensin päästä edes kokeilemaan, että onko se parisuhteessa eläminen oikeasti niin ihanaa vai ei.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


siis ihan oikeasti? kirjoitti:

Useimmat sinkut luultavasti etsivät ja tahtovat sitä omaa parisuhdetta, mutta kun sitten seuraa sivusta ja kuuntelee niitä parisuhteessa eläviä kavereita ja sukulaisia, niin ei niilläkään usein tunnu kauhean hyvin menevän. Moniin suhteisiin liittyy tosi paljon riitoja ja kyllästymistä ja pettäminen on ihan älyttömän yleistä. Monilla on myös tosi paljon kasvatus-ja kuriongelmia muksujensa kanssa. Hassua kyllä moni parisuhteessa elävä näyttää kadehtivan meitä sinkkuja. Pääsehän sinkkuna monessa asiassa paljon helpommalla.

Tavallaan meidän yhteiskunnassa on parisuhde ja perhe asetettu ideaaliksi, mutta loppujen lopuksi kuinka moni siinä perheessä ja parisuhteessa oikeasti viihtyy, kun erot ja pettämiset ovat niin tosi yleisiä? Toisinaan tuntuu siltä, että on viisaampaa pysyä vaan sinkkuna niin säästyy monilta murheilta, vaikka yksinäisyys toisaalta vaivaakin. Mutta yksinäinenhän sitä olisi joka tapauksessa, jos ero tulisi. Tietysti jos jää sinkuksi, niin ei saa omia lapsia, mutta onko sekään loppujen lopuksi niin kauheaa? Eipähän tarvitse kuunnella uhmaikäisen raivokohtauksia tai murrosikäisen kiukuttelua eikä pelätä, että omasta lapsesta kasvaa vielä joku rikollinen tai narkkari tai tuleva Johanna Tukianen. Ja koska maailmasta on koko ajan tulossa vaarallisempi paikka, niin on ehkä viisaampaakin jättää muksut hankkimatta kuin tehdä niitä tänne kärsimään ilmastonmuutoksen kärventämästä maailmasta. Että tämmöisiä tässä mietin.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu