Kun seuraavan kerran lasket vaikkapa, että sin alfa^2 = 1/4 on mikä tahansa kulma, sille voi vinha perä.
Nimittäin IMAGINÄÄRIOSAN avulla!
z^n = c^n(cos n*B j*sin b*B)
Oikeankokoisella imaginäärijuurella siis KAIKKI tulokset ovat oikein!
Tuo yo. sin alfa^2 ... tuli, kun ratkaisin sitä PARALLAKSIONGELMAA!
Pirtäkääpä, vaikkapa kuvittellisesti ympyrä, jonka halkaisijan reunoilta vedetään kaksi viivaa saman etäisyyden päähän jonkin matkan päähän ympyrästä! Siis sellainen "sarvipää"!
Jos ratkotte, mikä KULMA tulee keskikolmioon, vanha matikka väittää aina, että sin alfa = 1/2 ja siis 30-astetta, vaikkapa tulos voisi olla mitä hyvänsä välillä 90-astetta ja 0-astetta!
En viitsi TÄSSÄ nyt koko sen johtoa näyttää, mutta vanhin klassinen matemattiikka johtaa ongelmiin...
Imaginäärisyydellä siis KAIKKI TODEKSI! Jos jotain puuttuu, lisätkää "imaginääriosa" ja unelmasta tulee totta, siis OIKEA VASTAUS! Mutta sen oikean suuruisen lisäyksen laskeminen on tietysti hyvin vaikeaa!
Kuvaa siis ajattelutyötä ja unelmia noin ylipäänsä.
Asia, jonka haluaa todeksi pitää toivoa, ja nähdä kuva. Jos asia on KOKONAAN olematon, voi imaginäärisyys -i olla paras lähtökohta PARISI kanssa, koskapa seuraavalla kerralla^2 siitä tuleekin -(i^2) = 1
Mutta (-i)^2 = -1. Sulkeiden paikallakin on merkitystä ja siis PELKKÄ unelma, ilman vastentahoisuutta(-).
Ja sitten homma kuitenkin kielletään - ja vot, siitä tuli 1 eli tosi!
i=(-1)^(-1)
Eli kieltäkää imaginäärisyys, niin asia on absoluuttisesti tosi, mutta imaginäärisyyttäkin tarvitaan täyttämään aukkoja elämässä(kuvitteellisuus). Oikein sopivan kuvitelman kuvittelu vain vaikeaa, koskapa se ei saa homman jo lähdettyä liikeelle enää olla se kokonaiskuva VAAN pieni askel kohden sitä!
Tällä oli siis teologinenkin perustelu tai mikä tahansa "filosofinen"!
Ja ilman imaginäärisyyttämme matemattiikka on vähintäänkin jalkapuoli, siis liian myöhään ne asiat opetetaan koulussa, kyseessä olisi ihan peruskoulun yläasteen oppimäärään lisättävä asia.
Nimittäin IMAGINÄÄRIOSAN avulla!
z^n = c^n(cos n*B j*sin b*B)
Oikeankokoisella imaginäärijuurella siis KAIKKI tulokset ovat oikein!
Tuo yo. sin alfa^2 ... tuli, kun ratkaisin sitä PARALLAKSIONGELMAA!
Pirtäkääpä, vaikkapa kuvittellisesti ympyrä, jonka halkaisijan reunoilta vedetään kaksi viivaa saman etäisyyden päähän jonkin matkan päähän ympyrästä! Siis sellainen "sarvipää"!
Jos ratkotte, mikä KULMA tulee keskikolmioon, vanha matikka väittää aina, että sin alfa = 1/2 ja siis 30-astetta, vaikkapa tulos voisi olla mitä hyvänsä välillä 90-astetta ja 0-astetta!
En viitsi TÄSSÄ nyt koko sen johtoa näyttää, mutta vanhin klassinen matemattiikka johtaa ongelmiin...
Imaginäärisyydellä siis KAIKKI TODEKSI! Jos jotain puuttuu, lisätkää "imaginääriosa" ja unelmasta tulee totta, siis OIKEA VASTAUS! Mutta sen oikean suuruisen lisäyksen laskeminen on tietysti hyvin vaikeaa!
Kuvaa siis ajattelutyötä ja unelmia noin ylipäänsä.
Asia, jonka haluaa todeksi pitää toivoa, ja nähdä kuva. Jos asia on KOKONAAN olematon, voi imaginäärisyys -i olla paras lähtökohta PARISI kanssa, koskapa seuraavalla kerralla^2 siitä tuleekin -(i^2) = 1
Mutta (-i)^2 = -1. Sulkeiden paikallakin on merkitystä ja siis PELKKÄ unelma, ilman vastentahoisuutta(-).
Ja sitten homma kuitenkin kielletään - ja vot, siitä tuli 1 eli tosi!
i=(-1)^(-1)
Eli kieltäkää imaginäärisyys, niin asia on absoluuttisesti tosi, mutta imaginäärisyyttäkin tarvitaan täyttämään aukkoja elämässä(kuvitteellisuus). Oikein sopivan kuvitelman kuvittelu vain vaikeaa, koskapa se ei saa homman jo lähdettyä liikeelle enää olla se kokonaiskuva VAAN pieni askel kohden sitä!
Tällä oli siis teologinenkin perustelu tai mikä tahansa "filosofinen"!
Ja ilman imaginäärisyyttämme matemattiikka on vähintäänkin jalkapuoli, siis liian myöhään ne asiat opetetaan koulussa, kyseessä olisi ihan peruskoulun yläasteen oppimäärään lisättävä asia.
Vastaukset 5
Vanhimmat
ei z^n = c^n(cos n*B j*sin b*B)
vaan z^n = c^n*(cos n*B j*sin n*B)
Tämän avulla myös 3. asteen yhtälöille on ratkaisu kaikissa tapauksissaan....
Siis tietysti (-1)^(1/2) = imaginääriyksikkö.
Minulla ei ole tästä kuvaa antaa, muuta kuin sanallisesti, siis ympyrä, jonka halkaisijan reunoilta on vedetty viivat SAMAN etäisyyden päähän ympyrästä.
Nyt kosinilause antaa: g1^2 g2^2-2*g1*g2*cos delta0 = (2*Au)^2
(2Au siis tasakylkisen kolmion kannan pituus)
Ja koska tasakylkinen, on g1 = g2
=>g^2 = 2*Au^2/(1-cos delta0)
Nyt sitten sinilauseella:
2*Au/sin delta0 = g/sin delta2
=> delta0 = 2*Au/g*sin delta2
=> g^2 = 2*Au^2/(1-(1-2*sin^2 (delta0))
=> g^2 = 2*Au^2/(8*Au^2/g^2*sin^2(delta2))
=>(sin delta)^2 = 1/4
Heh, nyt matikka siis väittää, että kulma on AINA -30 -astetta!
Missä virhe?
Ilm. 13:11
"Sitten näin, kuinka TOINEN peto nousi maan uumenista. Sillä oli kaksi sarvea, kuin karitsan sarvet, mutta se puhui kuin lohikäärme.
12: Se käyttää ensimmäisen pedon puolesta KOKO TÄMÄN VALTAA ja panee sen asukkaat kumartamaan ensimmäistä petoa, sitä, jonka kuolinhaava oli parantunut.
Tietysti muistuttaa myös suurikorvaista LEPAKKOA!