Erosimme pari kuukautta sitten, yhdessä 9v naimisissa 2v yksi lapsi vajaa kolme. Vaimoni halusi erota, sanoi vain ettei enää halua tätä, eikä tiennyt mitä tulevaisuudelta haluaa. Eli ilmeisesti halusi mennä kokeilemaan onko ruoho vihreämpää aidan toisella puolella... Eron jälkeinen kuukausi meni ihan hyvin olin lomalla ja touhasin lapseni kanssa lähes päivittäin ja vapaa-ajan olin harrastuksissa ja kavereiden kannsa ja ajattelin et kyl tämä tästä. Sitten se iski, paha olo, ikävä ym. kivat tunteet. Lähes joka ilta itken ja kaipaan!
Joka päivä ajattelen et tulisipa se tuosta ovesta sisään! Aina kun tulee viesti, toivon et se olisi häneltä... Tiedän et tämä on ehkä hivenen säälittävää, mut minkä ihminen tunteilleen voi!!
Kunpa vain tietäisi mistä ero johtui oikeasti, suhteessamme ei ollut väkivaltaa, hoidin lastamme tasapuolisesti, teen kotitöitä, taloudellisesti ei ollut suurempia ongelmia vaikka liiaaksi rahaa ei toki ikinä ollut. Ja molemmat rakasti toisiaan oikeasti loppuun asti, mut rakkaus ei kuulemma riitä. Niin ja huomauttelijoille tiedoksi et seksielämääkin oli. Tulipahan vähän purettua itseään!
Joka päivä ajattelen et tulisipa se tuosta ovesta sisään! Aina kun tulee viesti, toivon et se olisi häneltä... Tiedän et tämä on ehkä hivenen säälittävää, mut minkä ihminen tunteilleen voi!!
Kunpa vain tietäisi mistä ero johtui oikeasti, suhteessamme ei ollut väkivaltaa, hoidin lastamme tasapuolisesti, teen kotitöitä, taloudellisesti ei ollut suurempia ongelmia vaikka liiaaksi rahaa ei toki ikinä ollut. Ja molemmat rakasti toisiaan oikeasti loppuun asti, mut rakkaus ei kuulemma riitä. Niin ja huomauttelijoille tiedoksi et seksielämääkin oli. Tulipahan vähän purettua itseään!
Vastaukset 71
Vanhimmat
Tunteista huolimatta, toivottavasti pistitte paperit kuntoon lapsen asioiden suhteen. Muuten voi käydä ikävästi.
vaimosi varmaan on 40ikävuoden kriisissä?itse olen oppinut,että ihminen,joka vuotaa viisi päivää verta,eikä kuole,siihen ei ole luottamista!kun annat ajan kulua,tulet huomaamaan,miten onnellinen olet ilman häntä.löydät vielä ihmisen,joka osaa arvostaa elämän pieniä asioita,ja näyttää myös sen.ansaitset paremman,ja tulet myös sen löytämään.älä anna vihan ja surun liikaa vallata sydäntäsi,sillä silloin olet heikoimmillasi.voimia elämääsi.
Veikkaan et vaimollasi on uusi äijä kiikarissa. Taustalla on saattanut tapahtua "asioita" jo pitkään tai sitten tulee tapahtumaan piakkoin. "En halua enää tätä enkä tiedä mitä tulevaisuudelta haluan" = olen löytänyt uuden miehen. Joku lipevä kaveri on puhunut vaimosi ympäri. Kohta hän seurusteleekin jo uuden miehen kanssa. Mutta hei, don't worry, nämä "ruoho vihreämpää aidan toisella puolella" kokeilut päättyvät lähes kaikki eroon muutaman vuoden kuluttua.
Jos suhteessa on kaikki perusasiat kunnossa ja kirsikkana vielä seksikin toimii, niin siitä ei kannata lähtä kummankaan osapuolen kokeilemaan olisko vielä maukkaampaa tarjolla. Ne retket päättyvät paskakasaan.
Ihminen ei ikinä tyydy siihen hyvään mitä sillä on just nyt. Aina se miettii miten saisi vahän enemmän tai parempaa = Ahneus (vittumainen kuolemansynti)
Jos koko perhe on terveenä, kaapista löytyy ruokaa ja vaatteita, koti ja työt hoidetaan ja illalla vähän rakastellaan niin ei mulla tulis mielenkään miettiä mitä mä haluaisin tulevaisuudelta.
"ihminen, joka vuotaa verta 5 päivää, eikä kuole, siihen ei ole luottamista"....!
Ootpa AP saanu semmoista palautetta hourupäiltä , että unohda tuollaisten katkerien ukkojen kommentit kokonaan! Niillä on puuttunut se hyvä seksi suhteissaan ja siksi märisevät täällä.
Tuokin ukko kehoittaa kuitenkin "löytämään vielä ihmisen, joka arvostaa jaläpäläpä...." Eli kehoittaa sua siis rupeamaan homoksi, niillähän ei kuukautisia ole, oletko siis valmis siihen...? Kaupitteleekohan itseään? :)))))))
Tuo toinen pöljä taas tekee varmaan kaikista akkoista mielellään huoria. Vaikka sen akka on varmaan toisen mukaan lähtenytkin, se ei tarkoita, että KAIKKI akat ois huoria ukon jätettyään...:D
Luulenpa sinun olevan kuitenkin nuoremman puoleisen ja tosi on varmaan, että vaimollasikin on jäänyt elämää kokematta ja haluaa nyt sitä tehdä.
Ei ne nykyajan liitot tahdo kestää ja sydänsuruista selviää jokainen ajan kanssa.
Parin kuukauden päästä on jo helpompaa. Vietä paljon aikaasi lapsesi kanssa, se on kuitenkin se teidänkin suhteenne tärkein asia. Lapsi tarvitsee sinua koko ikänsä, ole hyvä isä.
Itse lähdin suhteesta, jossa tunsin tukehtuvani ja varmaan olisin tukehtunutkin aikaa myöten.
Rakkaus ei ollutkaan sen arvoista. Parempi oli lopettaa suhde muutaman vuoden jälkeen, kuin myöhemmin,olisin vaan katkeroitunut siinä.
Toista miestä ei ollut kuvioissa, oma mies vain muuttui vastenmieliseksi vaatimuksineen.
Koskaan en ole katunut päätöstäni, helpotus oli vielä päällimmäisenä tunteena vuosienkin päästä.
Avioliitto ei ollutkaan minun juttuni, en vain tiennyt sitä ennen kuin sen koin.
Nyt minua ei määräile, eikä ohjaile kukaan,on omat rahat ja oma tahto.
En ole kenenkään piika, enkä sylkyämpäri.
Nykyisellä miesystävälläni on oma asunto, eikä meillä ole mitäään tarvetta yhteenmuuttoon, nautitaan vain toisistamme silloin, kun KUMMALLEKKIN sopii.
Täällä kirjoittaa kohtalotoveri. Ainoa erotus, että lapsia on kaksi. Täällä vaimo lähti alkutalvesta ja ilman mitään sen suurempaa syytä. ei kuulemma ollut tyytyväinen elämään. Mitkä ne syyt siihen tyytymättömyyten sitten oli, niin ne ovat jääneet epäselviksi.
Ehdotan sinulle nyt ap., että keskityt perusasioihin. Älä päästä lasta elämästäsi. Ota selvää asioista. Mitä ero vaatii. Varaa ajat lastenvalvojille ja vaadi itsellesi lähivanhemmuutta. Selvitä ositusasiat ym.
Älä ala juomaan viinaa. Kävele, juokse, pyöräile tai tee jotain mikä saa ajatukset htkeksi pois tilanteesta.
Uusia naisia tulee...aivan varmasti. Niitä on maailma pullollaan. Ei heti ehkä sitä sopivaa, mutta mukavia ja kauniita naisia kuitenkin : )
Älä tee liikaa suunnitelmia tai tavoitteita juuri nyt. niitä kerkee tekemään myöhemmin ja pian huomaat, että niitä alkaa vaan tulemaan omiin ajatuksiin. Ensimmäiset kuukaudet ovat pahoja ja toki asiat pyörivät päässä vielä pitkään eteenpäinkin, mutta elämä vielä voittaa!
"Lähes joka ilta itken ja kaipaan!" Tuohan on ihan normaalia, kun ihminen jota rakastaa noin vain tunteettomasti häipyy. Todella raukkamaista jos ei edes kerro syytä, silloin sitä syytä hakee vaistomaisesti itsestään vaikka ei mitään tarvetta siihen olisikaan.
Itselläni on erosta jo useampi vuosi ja erosimme yhteisestä päätöksestä.
Minulle ero oli varsin helppo olin siihen jo "kasvanut" useamman vuoden ajan ja tunteetkin puolisoa kohtaan oli kuolleet.
Kuitenkin kaipaan yhteistä perhekuviota, eikä elämä sen ruususempaa ole eron jälkeenkään ollut, uutta ihmistä en ole "löytänyt" jos kovin etsinytkään, en tiedä osaanko luottaa enää.
Mutta sinulle, sure, itke, anna itsellesi aikaa.Ehkä vaimosi näkee ajan päästä mitä menetti ja palaa luoksesi.
Jos ei, älä katkeroidu silti. Elämä on joskus käsittämätöntä sitä ei vain tajua teki mitä tahansa,
hyvän ymmärtää vasta kun sen menettää.
"Mahtava suhde oli, en ymmärrä miksi lähti???"
Joopa joo.. Sama virsi joka ukolla.
Ei varmaan ollut mahtava suhde, vaimo varmaan kärsi siinä ja yritti asioista puhuakkin, mutta kun te miehet olette tuollaisia jääriä, niin siinäpä nyt itkette ja oikein porukalla!
Se nainen on NAINEN ilman munaa ja ilman miehistä ajattelutapaa. Ja niin kauan kun te miehet ette halua sitä hyväksyä, vaan haukutte ja morkkaatte ja pilkkaatte, niin kauan te saatte olla yksin.
Kukaan nainen ei lähde kanssanne suhteeseen, jos tuollainenkin asia, kuin "kuukautiset" on merkki epäluotettavuudesta! Aivan sivistymätöntä kirjoittelua!
Teistäkään kukaan ei rakastanut suhteessaan enää naistansa, vaan sitä statusta ja puhdasta kotia, minkä nyt olette menettäneet. Äitiä teillä on oikeasti vain ikävä! Menkää heidän helmoihinsa itkemään.
Itsekkin huomasin vuosien jälkeen mieheni alkaneen ottamaan mallia kodistaan.
Yritti minuakin muokata äidin tavoille. "äiti teki sen sillälailla ja äiti ajatteli tällälailla"
Hassua, että otti minut aikanaan, kun olin aivan toisenlainen, kuin äitinsä. Sitten kuitenkin olisi pitänyt aikaa myötä alkaa muistuttamaan häntä.
Eihän semmoista kukaan kestä. Käskinkin häntä muuttamaan äitinsä tykö tarpeineen.
Tuo yksi, joka kommentoi verta perseestä vuotavat epäluotettaviksi :D, sun elämäntaipale on sitten alkanut varsin surkeesti, kun et tieten ole voinut siihen äitiiskään luottaa? :) Turhaan siis vaimoasi syytit, tais äitis antaa huonon mallin aikanaan.
Niin, silloin kun mies avautuu tunteista tai muuten kertoo julkisesti olevansa "heikko" niin hänet helposti tuomitaan. Mene äidin helmoihin tms.
Väitän kuitenkin vahvasti omiin kokemuksiini ja ystäväpiirissä tapahuneisiin eroihin liittyen, että asia ei ole näin.
Normaalissa ja terveessä suhteessa nainen on kumppani ja tasa-arvoinen ihminen. Monissa parisuhteissa ei vain osata kohdata sitä muutosta joka parisuhteessa aina väistämättä tapahtuu. Tämä muutos jossa kaksi ihmistä kokee on monesti sellainen muutos, jossa nainen kokee tarvetta itsenäistyä. Naisella itsenäistyminen tarkoittaa sitä, että otetaan ero. Sitten voidaan käydä kavereiden kanssa ostoksilla ja muutenkin viettää "laatuaikaa". En ole koskaan ymmärtänyt sitä, että miksi tälläisen laatuajan ottamine ei onnistu naimisissa ollessa. Miehet kyllä käyvät kalassa ja muissa poikien jutuissa. Miksi naiset eivät tee näin parisuhteessa? Miksi he eivät ole parisuhteessa itsenäisiä. Asettavatko naiset itselleen liian kovat vaatimukset naimisissa oloon?
Olen nyt tavannut oman eron jälkeen muutamia naisia, jotka kaikki ovat käytännössä jättäneet omat liittonsa.
Ihmettelen suuresti, että miksi he kuitenkin muutaman viikon ja muutamien yhteisten päivien jälkeen alkvat tivaamaan "seurustelua"? Siis nämä jotka haluavat olla itsenäisiä!
Nainen haluaa häät, lapsen ja kodin jota on kiva sisustella. Oma palkka rouvalla riittää ylensä niihin sisustuslehtiin.
Avioliitossa nainen pysyy yleensä taloudellisista syistä. Ero kannattaa ottaa siinä vaiheessa, kun mies on saanut asuntoveloista valtaosan maksettua ja lapset alkaa pikkuhiljaa elämään opintotuella. Nainen on siinä vaiheessa yleensä n. 40 vuotta.
Tätä asiaa ei kannata miehen liiemmin surra. Harva meistä perseaukisena nuorena tajusi tehdä avioehtoa. Nyt, kun reessä on vedettävänä uusi hyvävartaloinen uusi häähumua, lapsia ja asunnin sisustusta odottava naara, niin sen avioehdon merkityksen ymmärtää paljon paremmin. Eipä lähde uusi rouva ainakaan lapsille tarkoitettujen varojen kanssa...
Surkea suhde, ei se tarkoita ,että kaikilla ois. nimmari "Tuollaisiahan te äijät ootte!"
Turha purkaa ketkeruuttaan hänelle.
"...mies helposti tuomitaan..." Kuules, kun sitten itkee, kun on jo myöhäistä, ei voi kun sanoo että turha märistä, kun maito on jo maassa.
Olis voinut niitä asioita selvitellä vielä silloin, kun se vaimo OLI kuvioissa...mutta ei..oli niin paljon muuta tärkeempää, ettei se liiton hoitaminen kiinnostanut...poikien saunaillat sun muut turhanpäiväisyydet meni tieten aina parisuhteen edelle...niinpä niin. Nyt on kuitenkin myöhäistä, sorry!
Tuolle "Jänkkälle" sanoisin, että missähän lahkossa lie asustellut, kun luulee nykyaikana vain miehen olevan sen rahan tuojan kotiin??
Kyllä meillä ainakin kumpikin on käynyt koko ajan töissä, äitiyslomia lukuunottamatta ja minulla on ollut aina se toinen työmaa, se ilmaiseksi tehtävä kotona töitten päälle!
Pisti vähän naurattaan tuo "hyväkroppanen jne.."höpötys...uskooko itsekkään satuiluunsa.. :)))))))
Nauratti, että tuollainen
Aijaa....tää onkin nyt sellainen ukkojen itkuvirsipalsta, että naiset pois täältä!
"ketkeruutta"? Joku uus sana vai? Hih!
"surkea suhde, ei se tarkoita, että kaikilla ois."
Siis, että joku lähtis hyvästä suhteesta, vai?
Ootko joku ääliö, vai mitä urputat?
Kuka helvetti nyt hyvästä suhteesta lähtee???????
Joille mikään ei riitä ! Itsellä on vain paha olo, ei se välttämättä puolisosta johdu, on vain tyytymätön marisija pikku prinsessa jolle kaikki pitää kantaa eteen kulta lautasella, sitä tarkoitin jos on taloudellista huolista vapaa, talot pelit sun muut. Mulle se ois taivas tällä hetkellä.
se vain valitettavasti tahtoo olla se uusi emäntä paremmalla kropalla varustettu kuin vanha akka.
Sinkut pitää katsos huolta itsestään.
HUOMIO! TÄÄLTÄ LÖYTYY OIKEA PALSTOJEN POLIISI :D
NUSSII PILKKUJA JA HEITTÄÄ HUONOA LÄPPÄÄ KIRJOITUSVIRHEISTÄ. ILMEISESTI KUN EI ENÄÄ SANAVARASTO MUUHUN RIITÄ.
SÄÄLITTÄVÄÄ.
Tuollainen tyyppi kun tulee ravintolassakin elvisteleen, kyllä menee suomalaisilta keski-ikäisiltä eronneilta miehiltä aina, ja joka kerta pisteet! Mieli tekee vain hivuttautua pikkuhiljaa narikalle päin ja lähteä kotiin nukkumaan.
Kunnon puistatus käy läpi kropan ja huomaa, miksi ei sitä parisuhdetta oikeastaan kaipaakkaan.
Missä te olette te fiksut miehet? Ai niin, naimisissapa tietenkin...
Onneksi on mukavia yhdenillan nuoria miehiä tarvittaessa saatavilla, ne ei lässytä.
Sillälaillahan se sinäkin raukka pystyt itseäsi joka aamu peiliin katsomaan, kun vierität ne syyt aina toisen niskoille. Taidat työelämässä pelata samoilla säännöillä?
Mahtaa siinä maailma romahtaa, kun huomaatkin elämän menneen ohi ja olevasi väärässä.
Surkeeta!
Näitä uhoilijoita ja paskan jauhajia nyt riittää. Onneksi voi seuralaisensa aina valita.
Ei todella ole "tälläkään hyväkroppaisella naisella" naimisiin kiirettä, rahat saa tuokin yrjö pitää itsellään minun puolestani. Muu ei taida sitä onnelliseksi tehdäkkään.
Ostin vasta itselleni oman osakkeen, eikä tarvitse mitään "ehtoja" edes ajatella, miestä en ota kuunaan siihen asumaan! Lapsen kun haluan, katson komean uroon ja otan siltä siemenet sisääni. Siinä ainoa asia, mihin miestä tarvitsen.
Nykyajan naiset nyt ei ala palkkaansa miehen kaljamahaan tuhlaamaan.
Älä nyt vaan putoo tuolilta ja järkyty, mutta yhtä paljon kuin sä tunnet vastenmielisyyttä ikäisiisi rupsahtaneisiin naisiin, yhtä paljon ja enemmänkin ne paremmalla kropalla varustetut naiset tuntee inhoo tuollaista vanhaa kurttunahkaa kohtaan ja vielä se toimimaton mulkkukin siihen päälle! Ei kiitos! Unelmoi sä poika vaan, vanha on aina vanha!
Paloiko huonohermoiselta päreet? Menikö naama ihan punaiseksi? Nousiko verenpaine pilviin? heh heh!
IHAN samaa mieltä!
Taitaa nämä rahaukkelit olla tosiaan joltain kivikaudelta, kun eivät tiedä, että nykyajan naiset käy töissä ja elättävät itse itsensä ja monesti valitettavasti sen luuseriukonkin, joka vain sohvalla raapii persettä ja haisee.
"Lapsen kun haluan, katson komean uroon ja otan siltä siemenet sisääni. Siinä ainoa asia, mihin miestä tarvitsen. "
Et tasonsa tunteville miehille muuhun kyllä kelpaakaan, tuollaisella luonteella...
Se on siinä ja siinä kelpaatko edes yhden yön panopatjaksi, riippuu ihan kuinka hyvät näyttelijän lahjat omaat. Myös siitä kuinka kännissä mies on. Paska luonne paistaa läpi kilometrin päähän. Toisaalta kännissähän sen ukon pitää olla siksikin että saat sen unohtamaan ehkäisyn. Onnea yrityksiin!
Kyllähän se on tilastojen valossa päivänselvää että miehet tuo kotiin enemmän fyrkkaa kuin naiset.
Miehet tekevät enemmän töitä ja pidempää päivää. Lisäksi miehet tuppaavat olemaan kumppaniaan vanhempia, jolloin heillä on parin-kolmen vuoden etumatka myös palkkakehityksessä.
mulla _ei_ole_ikinä_ ollut ainuttakaan tyttöystävää, avovaimoa tai naista, joka olisi tienannut enemmän kuin minä. Päinvastoin, suurin osa on olleet aivan perseaukisia ja loput pienipalkkaisessa työssä. ihmekös tuo, kun naiset nykyään opiskelevat niin pitkään, joten kun ottaa sen muutaman vuoden nuoremman, se on joko opinnoissa kiinni ja jos ei opiskele, pienipalkkaisessa myyntityössä.
Ja sekö tekee naisesta huonon ihmisen, kun palkka on miesten takia huonompi kuin teillä?
Kummatpa on sulla kriteerit naisten suhteen..
Varmaan ymmärrät, ettet tule koskaan onnellista suhdetta naisen kanssa edes kokemaan, kun ajattelet asioista liiaksi hyötymielessä.
Luulenpa, että jos joskus tutustuisit parempi palkkaiseen naiseen, kuin itse tienaat, suhde ei onnistuisi kuitenkaan...olis sulle vähän sellainen häpeän paikka! heh! :)))))))
...Naiset taas synnyttää ne lapset ja yleensä hoitaakin...harmittaako, kun et pysty itse siihen?
Susta huokuu sellainen sovinistipaskan haju, että oo rauhassa ukkeli, ei katso minkäänlainen nainen tuollaisen perrään!
Ottaako pattiin, kun naiset ei tuollasia sikoja enää tartte edes elättämiseen! hehehheeh!
Sun spermas ei kelpaa kuin aidanlangalle pyörimään kesäyössä.
Runkkaa sä poika vaan! :))))))
HAH HAH HAH! ;)))))
Puhukkos sää -miäs- niitten naistes kans muusta ko rahasta?
Nääs, aattelin, kun ei oo kukkaan jääny siihen palkkojaan sitten sun kans vertaileen piremmäksi aikaa?? ;))))))))
Luonnollisesti paljon kouluja käynyt nainen valitsee sivistyneemmän tason miehenkin, joten sulla ei ole mitään pelkoa, ei edes yhden yön suhteeseen.
Tuskin tuollaista edes huomaa, vaikka vastaan kävelisi.
Vieritti ja mitä ? Ihmetyttää vain tuo puheista paistava KATKERUUS !!! MITÄ AP JA HÄNEN VAIMONSA ELÄMÄ OLI SEN TIETÄVÄT VAIN HE.
Harva asia ärsyttää niin paljon kun pilkun nussinta ja vittuilu kirjoitusvirheistä kun EI MUUTA ENÄÄ KEKSI. Hermot menee tyhmien ihmisten kanssa.
edelleen,
säälittävää.
Lutkavaroitus.
Mahtaa olla ihan tasoisesi mies, joka heittää rojut ränniin ja jatkaa matkaa.
missä vaiheessa tässä tuli esille että nainen on ollut huonompi?
Jos et jaksanut lukea edellistä kirjoitusta niin tässäpä:
"nykyajan naiset käy töissä ja elättävät itse itsensä ja monesti valitettavasti sen luuseriukonkin, joka vain sohvalla raapii persettä ja haisee."
Niin mitenhän päin se meni?
vaan kato se, ku sivistynyt mies ei telaketjufemakkoa laita tiineeksi ja poistu vähin äänin takavasemmalle.
Sivistynyt mies haluaa kantaa vastuunsa.
Oikein kunnon naurut sulle! hahahahah!! Vai vastuunsa, joopajoo...
Tuollaiset on niitä hameen alle menijöitä, tervemennoo vaan, luuseri.
Sun seksikokemukses voi olla jotain "ränniin" runkkaamisia.
Parempi niin, ei tuu tuollaisia sikiöitä enempi tänne tyhmyyttään näyttään.
Minä olen 51 vuotias mies. Siis vanha. Olen hyvässä kunnossa, kuten monet ikäiseni miehet. Kaikki tietenkään eivät ole, mikä on heidän kohdallaan onnetonta. Elämääni kuuluu monta mukavaa ja miellyttävää asiaa. Naiset ja erotiikka trietenkin on yksi niistä.
Naisystävistäni suurin osa on minua 15 - 20 vuotta minua nuorempia. On toki itseni ikäisiäkin. En yhdistä ihmisen seksikkytä välttämättä hänen ikäänsä. Ulkonäkö tietenkin on erilainen, mutta olemus voi kypsälläkin naisella olla hyvin eroottinen. Riippu paljon elämän asenteesta ja tyylistä. Yleensä katkera kurppa ei herätä seksuaalisia halujani. Siinä mielessä sinä tuskin olisit nainen, joka herättäisi minussa montakaan positiivista ajatusta lisääntymisharjoitusten suhteen.
Ainakin olisin nuori sinuun verrattuna, mutta olet oikeassa...20 vuotta välissä on liikaa.
Pidän sitäpaitsi ikäisistäni miehistä, sinä olet kuitenkin pappa-iässä! :)
ja menis tuokin jo sen pullonsa kanssa jonnekkin sammumaan, taas!
Luulen, että eniten sinua tässä mietityttää se, ettet oikeasti tiedä miksi vaimosi lähti. Sen verran voin naisena valaista asiaa, että vaimollesi on todennäköisesti tullut olo, että "jotakin puuttuu". Ja yleensä jos ei pysty kovin hyvin omia tuntemuksiaan analysoimaan ja erittelemään, ajattelee että arkielämästä on nyt päästävä irti sitä "jotakin puuttuvaa" hakemaan. Kokeilla, josko elämä ei enää tuntuisikaan niin tyhjältä kun arki muuttuisi. Ja voivat ne odotukset elämältäkin olla liian korkealla, että on vaikea tyytyä tavalliseen arkeen.
No, voinpa ainakin omasta kokemuksesta kertoa, että oikeasti se mikä puuttui (ainakin itseltäni) oli yhteys omaan itseen ja siihenhän ei auta, vaikka alottaisi kaiken puhtaalta pöydältä maailman äärissä. Sehän olisikin helppoa, jos kaiken alusta aloittamalla saisi olonsa aina hyväksi. Itselläni oli toki (ja on edelleen) parisuhteessa suuria ongelmia, mutta siltikin olen sitä mieltä, että vielä suurempia ongelmia oli suhteessa itseeni. En ollut rehellinen edes itselleni. Vasta kun olen pikkuhiljaa kerinyt kaikkea läpi, on se "puuttuvakin" alkanut löytyä. Eli se on uudenlaista suhtautumista itseen, muihin ja maailmaan. Ei niinkään kaiken hajottamista.
Vaimollasikin voi olla tälläinen tilanne ja hän haluaa tilaa ja etäisyyttä ajatella elämäänsä. Toisaalta itse olen ainakin pystynyt kipuilemaan ihan tässä kotosalla, välillä tietenkin miehen läsnäolo ottaa päähän ja tekisi mieli vain lähteä, mutta siltikin .... haluan edelleen yrittää. Ja olen ihan rehellisesti sanonut miehelleni, että en ole onnellinen ja että on muutamia asioita, joita minun on vaikea hyväksyä hänessä ja että en ole lainkaan varma haluanko jatkaa aviolittoa. Näin toimimalla olen antanut hänelle ajattelemisen aihetta ja mahdollisuuden muutokseen, jos hän itse kokee parisuhteemme sen verran tärkeäksi. Ja tietenkin hänkin on saanut sanotuksi, mikä minussa ärsyttää. Puhumattomuuttahan meillä suurimmaksi osaksi on ollut. Voisiko teillä olla sama juttu ?
Tässä olen monta kertaa miettinyt tuota rakkaus-sanaa, että mitä se loppujen lopuksi on. Minulle se on ainakin hyviä tekoja toista kohtaan ja tukea toiselle vaikeina hetkinä jne. Mutta tietenkin molemminpäin.
Neuvoksi voisin vielä sanoa, että yritä vielä puheyhteyttä ja kysyä, voisiko kyse olla tälläisestä kipuilemisesta ja anna vaimollesi aikaa ja tilaa. Väkisinhän ei kukaan suhteessa pysy ja jos vaimosi ei tule "puolitiehen" vastaan, sittenhän asialle ei voi mitään.
Ole iloinen, että olet tunteva ihminen ! Ja saitkin jo hyviä konkreettisia neuvoja, miten toimia kun on paha olo. On hyvä tosiaan pysyä rutiineissa ja järjestää itselleen säännöllistä tekemistä, kyllä se ainakin itseäni on auttanut kun on ahdistunut olo.
Toivon, että saisit puolisoosi puheyhteyden, kun mitään peruuttamatonta ei todennäköisesti vielä ole tapahtunut.
Kirjoitit viisaasti. Niin monella meillä on epämääräisen huono olo keski-iän kynnyksellä. Tämä huono olo helposti leimataan parisuhteen syyksi. Ja sitä kautta se tietenkin leimaantuu kumppaniin. Monesti kuitenkin on kyse siitä, että ihminen ei ole tyytyväinen siihen miten itse sillä hetkellä elää. Voi olla, että elämän päämäärä onkin epäselvempi, kun lapset ovat kasvaneet tai ehkä on tullut esimerkiksi päätettyä, että uutta lasta ei ainakaan enään hankita. En tiedä.
Joka tapauksessa ihmisen hyvään oloon auttaa paljon se, että ihminen tiedostaa mitä hän haluaa. Todella korkealla tasolla ihminen on jo silloin, jos hän pystyy huomamaan, mikä hänen elämässään on hyvin ja minkä hän voi vähällä vaivalla itse hyväksi muuttaa. Jos vielä itse on valmis vähän ponnistelemaan lopun hyvän saavuttamiseksi, ihminen on jo lähes valaistunut. Aika vähän jää omasta hyvän olon saavuttamisesta muiden kontolle.
Meidän kaikkien on hirvittävän vaikea tunnustaa sitä yksinkertaista tosiasiaa, että omaan elämäämme ei vaikuta kukaan muu niin paljon, kuin minä itse. On niin paljon helpompi aina sysätä syytä pahasta olosta muille; hallitukselle, työnantajalle, puolisolle, naapurille jne....
Miehen ei pitäisi mennä naimisiin ollenkaan, jos ei ole valmis 15 sekunnissa jättämään kaikkeaan taakseen.
Avioehto on tietenkin ihan ehdoton minimikynnys, josta lähdetään liikeelle. Miehen (ja naisenkin) tulee aina muistaa pitää itsensä hyvässä kunnossa, koska lösähtäneeseen puoliskoon kyllästytään helpommin kuin kunnossa pysyneeseen. Ja miehen pitää muistaa olla mies, vaimoa ei missään tilanteessa saa päästää hyppimään silmille.
Nyt alat vain kuntoilemaan, hommaat salikortin jos ei ole. Tarvitse harrastuksia, koska muussa tapauksessa sinulla tulee olemaan tylsää, joten parasta hommata semmoisia harrastuksia, jotka vievät eteenpäin.
"vaimoa ei missään tilanteessa saa päästää hyppimään silmille..."
Miestä ei saa päästää koskaan alistamaan naista, ei missään tilanteessa!! Varmaan tarkoitit tätäkin?
Se on varma merkki, että nainen lähtee, kun veräjä on auki, jos mies alkaa kukkoilemaan.
Jos sinulta on se vaimo lähtenyt, etkä uutta ole saanut tilalle, et mielestäni ole kovin hyvä neuvoja antamaan?
"Miehen ei pitäisi mennä naimisiin ollenkaan, jos ei ole valmis 15 sekunnissa jättämään kaikkeaan taakseen.
Avioehto on tietenkin ihan ehdoton minimikynnys, josta lähdetään liikeelle. Miehen (ja naisenkin) tulee aina muistaa pitää itsensä hyvässä kunnossa, koska lösähtäneeseen puoliskoon kyllästytään helpommin kuin kunnossa pysyneeseen. Ja miehen pitää muistaa olla mies, vaimoa ei missään tilanteessa saa päästää hyppimään silmille.
Nyt alat vain kuntoilemaan, hommaat salikortin jos ei ole. Tarvitse harrastuksia, koska muussa tapauksessa sinulla tulee olemaan tylsää, joten parasta hommata semmoisia harrastuksia, jotka vievät eteenpäin. "
Niin raadollista, mutta tuo lienee todellakin yksi pätevä näkökulma. Erityisesti tuo että kaikki pitäisi pystyä jättämään taakseen tuosta vain, vaikka yhteistä historiaa olisi takana vuosia. Muuten on riippuvainen, ja siten loppupeleissä alisteinen suhteessa naiseen. Ja tietoisuus tästä kalvaa takaraivoa kaikissa suhteen kahnauksissa. Naiset hallitsevat luontaisesti helpommin tuon taakse jättämisen, yleensähän avioeroa hakee nainen.
""vaimoa ei missään tilanteessa saa päästää hyppimään silmille..."
Miestä ei saa päästää koskaan alistamaan naista, ei missään tilanteessa!! Varmaan tarkoitit tätäkin?
Se on varma merkki, että nainen lähtee, kun veräjä on auki, jos mies alkaa kukkoilemaan.
Jos sinulta on se vaimo lähtenyt, etkä uutta ole saanut tilalle, et mielestäni ole kovin hyvä neuvoja antamaan? "
Jos mies on päästänyt tilanteen niin huonoksi, että hänen pitää yrittää alkaa väkisin "palauttaa kuria" esimerkiksi suuttumalla ja huutamalla, koska hänen oikeuksiaan on loukattu tms, peli alkaa olla menetetty. Mies on ollut heikko eikä ole osannut olla naiselle sellainen Mies, Johtaja, jota nainen olisi kaivannut. Hyvä johtaja ei hallitse pelolla ja voimalla, vaan hänen valtaansa ei juuri edes huomata. Tämä on juuri sitä samaa sisäistä vahvuutta, jonka voimalla mies myös aina pitää otteen elämästään vaikka sitten ero tulisikin. Turhaan uhoava, kallisarvoisen egonsa puolesta pelkäävä mies taas näyttää juuri niin heikolta kuin onkin, eikä nainen voi tätä sisimmässään ikinä kunnioittaa. Sama pätee muuten toisinkin päin - miehen on vaikea kunnioittaa ja arvostaa voimansa tunnossa uhoavaa päsmäri naista.
Olen itse liitossani ollut 28v ja erokin on tullut joskus mieleen, mutta yhdessä tässä kuitenkin ollaan.
Eromietteet on tulleet miehen sooloilujen vuoksi, hänellä tuli tarve 40v alkaa leikkiä nuorempaa kuin onkaan ja vaatteita myöten käytös muuttui sellaiseksi. Suhde pamahti työkaverin kanssa ja kun tavaroita mielessäni jo jaoin, suhde lopahtikin.
No yhdessä päätettiin yrittää ja hyvin menikin aikansa, miehen nuoruuden tavoittelu kuitenkin pukkasi taas parikin suhteen alkua nuorempiin naisiin, mutta ne tukehtuivat omaan mahdottomuuteensa, kortsujen kanssa ei mies enää pärjännytkään, minun kanssa ei sellaisia ollut tarvinnut käyttää.
Nöyränä mies palasi takaisin meidän arkeen ja yöt on taas kotona viihtynyt.
Moni tuttu on ihmetellyt tyyneyttäni ja takaisin ottamista, mutta täytyy sanoa, että se on onnistunut siksi, etten enää rakasta miestäni nuoruuden palolla.
Ei tulisi mieleenikään lapsilta kotia särkeä, enkä itsekkään halua juuriltani lähteä.
Miehen pitää itse tehdä kipuilunsa, se ei ole minun asiani.
Joskus mietin, olisiko vielä mukava käpertyä miehen kainaloon, jos näitä sekoiluja ei olisi ollut, mutta täälläkin näitä juttuja lueskellessa, ei se varmaan tuntuisi tässä iässä joka tapauksessa miltään, joten turhaa miettiä moista.
Se riittää, että seksiä on, vaikka luottamus toiseen onkin mennyt ja sekin riittää, että mies iltaisin nukkumaan mennessä tulee selkääni kiinni, siihen on tyytyminen. En usko tämän kummenpiin liittoihin.
Tämä riittää.
""vaimoa ei missään tilanteessa saa päästää hyppimään silmille..."
Miestä ei saa päästää koskaan alistamaan naista, ei missään tilanteessa!! Varmaan tarkoitit tätäkin? "
Jep, kumpikaan ei saa olla alistetussa asemassa, mutta miehen pitäisi kuitenkin olla johtaja. ei tyranni, vaan enemmän semmonen luotettava tuki ja turva.
luin, että parisuhteita on kolmenlaisia: hyviä, tyydyttäviä ja huonoja. Poislukien tietenkin väkivaltaiset, narsistiset ja tunnekylmät parisuhteet. Kaikenlaisissa parisuhteissa voi elää ja niitä voi hoitaa. Ei siis kannata antaa ympäristön määrittää, mikä on hyvä ja mikä on huono parisuhde. Ja että aina pitäisi erota kun suhde muuttuu tyydyttäväksi tai huonoksi.
Itse tajusin, että parisuhde on vain yksi elämän ihmissuhteista: tärkeä, mutta tyydyttävää ja huonoa parisuhdetta voi täydentää muilla elämänsä ihmissuhteilla. Tarkoitan tällä suhteita lapsiin, sukulaisiin, ystäviin, tuttaviin, työkavereihin jne. - en siis mitään salasuhteita. Olisi tietenkin mukava saada kaikki henkiset tarpeensa tyydytettyä parisuhteessa, mutta omassa parisuhteessani se ei kyllä onnistu. Kipuilu kesti niin kauan kunnes tämän tajusin ja ymmärsin, että itsensä voi tehdä onnelliseksi niin monella tapaa.
Meillä on takana yhteistä elämää 30 vuotta. Tunnepalo väistämättä laimenee vuosien mittaan ja muuttuu kumppanuudeksi. Yhteys pitää aina välillä rakentaa uudelleen, jos viitsii. Kaikkihan eivät viitsi ja sekin on minusta ihan ymmärrettävää. Voihan olla että itsellekin tulee mitta täyteen ja lakkaa yrittämästä. Paljon auttaa sekin, jos vähän tutkailee millaisesta perheestä ja kotioloista puoliso on lähtöisin, yllättävän paljon toisen ärsyttävästä käytöksestä tulee lapsuuden olojen myötä - ja tietenkin myös on hyvä tutkailla omaa lapsuuttaan ja sieltä kumpuavia kipukohtia. En olisi uskonut, että lapsuus selittää tosi paljon omaa ja toisen käytöstä eri tilanteissa....ja tämä havainto oltuamme 30 vuotta yhdessä eli koskaan ei ole liian myöhäistä oppia ymmärtämään itseään ja muita.
Minä en ainakaan hakeudu suhteeseen miehen kanssa, joka ajattelee laillasi. En nimittäin mitään "isähahmoa" hae, vaan tasavertaista kumppania jakamaan arjen ilot ja surut.
Johtaja minulla on töissä ja se riittää johtajuudesta.
Oletkin poikkeus, joten miksi edes vaivauduit kommentoimaan?
Suurin osa naisista haluaa turvallisuutta ja suurimmalle osalle tuota turvaa tuottaa se, että mies on johtaja. Se ei siis tarkoita tyranniaa vaan huolenpitoa ja päätöksiä. Olen itse ainakin huomannut monta kertaa, että vaimo ei oikein edes tiedä, mitä haluaa, vaan tunteet vaihtelee. Hän ihan suoraan ilmaisee haluavansa minulta sitä selkärankaa asioiden raiteillapitämiseen noina hetkinä, kun valinnan vaikeus on suuri. Se ei tarkoita, ettei vaimo päättäisi mistään asiasta meillä ja ottaisi myös vastuuta. Kaltaisesi itsenäiset naiset ovat harvassa mutta teillekin löytyy niitä ukkoja, jotka eivät tahdo ottaa vastuuta sitten mistään.
...siis ootko ihan oikeasti itse ihan normaaleitten kirjoissa??
Kukaan tuntemani nainen ei ole noin reppana, kuin vaimosi ja minulla on suuri tuttavalauma!
Siis onko vaimosi jotenkin vajaa? Alistettu reppana, joka ei ole koskaan päässyt itsenäistymään?
Säälittävää...Ryöstitkö hänet kehdosta aikanaan.
Vai en minä saisi kommentoida! Heh! Kuules ukko-polo, vaikka vaimoasi alistatkin, minulle sinulla ei ole mitään komennettavaa. Et omista tätäkään palstaa!
Toivon, että kohtaan joskus vaimosi, kerron hänelle ihmisoikeuksista. Ehkä hänkin sitten oppii tietämään, että orja valta on lopetettu jo aikoja sitten!
Vai kertoo se sinulle vastuuttomista miehistä, jos kuuntelee naisenkin mielipiteitä ;)))))
Kyllä nauratti miehiäkin, kun kerroin tästä töissä! :)))))
SINUNLAISIA on onneksi harvassa, ehkä vain yksi typerä sinä! ;))))
Tuommoiselle pöhkölle on varmaan kova pala, kun meillä on naispresidentti!
Heheheheheheheheh!
... opettele sinäkin lukemaan viestit kunnolla, äläkä tulkitse ennakkokäsitystesi mukaan. Lukikos tuolla, etten kuuntele vaimoni mielipiteitä vai olisiko siellä kenties jopa mainittu että tähän kuuluu tasa-arvo ja se, että vaimokin ottaa vastuuta. Ehkä et vain lue. Ehkä sun tunteet kiehuu niin paljon!
Kyllähän se on niin, että tämäkin ukko on oikeasti ihan tossun alla oleva luuseri! :D
Täällä käy nimettömänä muka uhoilemassa ennen kuin menee kotiin ja pukee sen essun päälle!!
Vai on valtaosa suomenkin naisista muka tuollaisten ukkojen hirmuvallan alla! ;D
No ei sitten ihme, jos erota haluavatkin ja saada itsenäisen elämän!
Kuka perkele sitä nyt Hitlerin kanssa naimisissa jaksais olla! :D
Kyllä sain taas viikon makeimmat naurut tuon "kummisaapikkaan" älyttömyyksistä!
Vedä se saapas syvälle päähäs, kahjo! Hahhahah!
Rupesko verenpaine nouseen ja naama meneen punaiseksi?
Täälläkin on kuule taas yksi toinen itsenäinen nainen, että taidat kuule olla väärässä mielipiteines!
Ei jouda sun jorinoitas enempää kommentoimaan, pitää mennä TÖIHIN tekemään itsenäisiä päätöksiä...hehehehheheh!
hih hih hih! :) ...saapas syvälle päähän... :D
Joo nyt on syvällä päässä! Osoita, hyvä Voihan vide, minulle, että missä kohtaa olen uhonnut? Osoita myös, missä koet olevan tuossa tekstissäni osoituksen hirmuvallanpidostani? Näytä ihan se virke / virkkeet, joissa näin olen antanut ymmärtää. Ole hyvä!
Joo se oiskin tosi helppoa kun naiset tietäis aina mitä ne haluaa ja tekis niitä päätöksiä ja pitäisi ihan itse huolen turvallisuuksistaan. Sais meikäpoikakin välillä ottaa iisimmin. Sen takia arvostankin teitä itsenäisiä naisia mutta edelleen te olette poikkeus.
Toissapäivänä viimeks piti jääkaappi ostaa niin ei siitäkään tullut mitään kun annoin päätösvallan vaimolle, vaikka vaimo oli jahkannut, että millaisen hän haluaa ja mistä tykkäsi eniten kun hänelle sen laatu on tärkeämpi kuin minulle. Sanoin, että no päätä sinä. Ei onnistunut ja hän sanoi että "eiku sun PITÄÄ päättää". Eli mun PITI tässäkin päättämään vaikka minulle oli ihan sama mikä. Sama virsi on ollut lomamatkojen, perhesuunnittelun ja asuntohankintojen kanssa. AARGH! Mutta kyllä vaimo osaa onneksi sanoa ainakin mistä ei tykkää.
Mielelläni heiluisin kyllä essu päällä välillä, kiitos.
Huomasittehan, että puhuin vain sen mitä mieltä naiset itse ovat. Anteeksi, en mitenkään voi mitään sille, että suurin osa naisista tykkää miehistä, jotka on se huolta pitävä perheen pää mutta ilman hitlerimäisyyksiä. Olen tosi pahoillani, että te naiset itse ilmaisette tämän asian.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/5197078
Sori kun en löytänyt ihan tieteellistä tutkimusta aiheesta mutta tuossa nyt jotain edes sinulle.
Tämähän ei tarkoita, etteikö naiset osaisi/joutuisi tekemään itsenäisiä päätöksiä. En ole missään niin väittänytkään, enhän. Olenko?
Teesinihän on, että sellainen nainen on poikkeus, joka ei nimimerkin -mies- sanojen mukaan halua miehestä johtajaa joka no nimenomaan "tuki ja turva".
Ai, vaihdoit sitten nimimerkkiä?
No sun kans ei ainakaan kovin turvallinen olo tule, vaikutat skitsolta. Yäk!
Sorry, mutta en jaksanut enää edes lukee tuota sun typerää pospotustas! Ei kiinnosta tuollainen lässytys, on tärkeempääkin hommaa tässä, se on moro!
...noh en tosiaan tiedä mitä tuohon sanois..tiedän mistä puhut,ja myötäelän kanssasi.Yritä jaksaa,anna itkun tulla ja ikävän huutaa.Tulee aika,jolloin huomaat että elät taas entistä ehompana.Ja suhtaudu vaimoosi erityisellä varovaisuudella,älä luota missään nimessä hänen puheisiinsa enää,niin ikävältä kun se kuulostaakin..On hullua että eron tullessa,ainakin noin yksipuolisena,ex kumppaniin pitää suhtautua kuin vieraaseen ihmiseen,yhtä etäisesti.Ja varotuksena vielä,varaudu että tunkee jossain vaiheessa takasin,tosin suosittelen ettet ota sitä,ainakaan jos on ollut kolmas osapuoli mukana kuviossa.Se asia kannattaa selvittää.Henkilö sinänsä,hänell ei oo väliä kuka on,mitä tekee,mut tiedätpähän ainakin et kannattaako edes ylipäätään uhrata aikaa,vaivaa ja tunteita suhteellenne.Ulkoile,syö,nuku ja hoida itseäs..usko pois,kaikki kääntyy viel parhain päin..tsemppiä.
Olen ihan samaa mieltä. Eroa janoava nainen on erittäin epäluotettava. Sellaisen puheissa ja mielessä musta vaihtuu valkoiseksi ja päinvastoin. Vaarallista on se, että eroava nainen uskoo itse valheisiinsa.
Häivy hyvän sään aikana ja unohda ex-akkasi. Se tarina oli siinä. Sinusta imettiin siemenet lapsiin ja rahat asuntoon. Olet tehtäväsi tehnyt. Vanha akkasi yrittää jossain vaiheessa elvyttää vanhaa suhdettanne. Se on vain keino kontrolloida sinua ja yritys vaikuttaa elämääsi. PArasta on, että yksinkertaisesti et ole missään yhteydessä exääsi.
No sulla on kyllä oikeesti päässä vikaa ja mielisairaus paistaa matkojen päähän!! ;)
Ootkohan ihan terve edes kommentoimaan täällä?
Mahtaa elämä olla tyhjänpäiväistä tuollaisten ajatuksien kanssa, et taida edes muistaa, miltä se normaali elämä maistuu! Hae apua! Toivottavasti et ole missään tekemisissä kenenkään lasten kanssa! Hui!
Sulla saattoi olla vanha akka ja sekin näköjään lähti läiskiin.
Mun akka on vielä nuorehko ja hyvännäköinen, siksi vituttaa sen lähtö vielä enemmän!
Yritän kyllä saada sen vielä takaisin keinolla millä hyvänsä!
No voi sua hyvä Päläpälä. Taisi edellisen kirjoittajan viesti kolahtaa pahasti kohdalle.
Tuollaisia kahjoja vapaana. Nurkan taka ja luoti niskaan, saatana!
Tulin itsekin jätetyksi erossa. Ehdittiin olla naimisissa lähes 16v. Tunteet heti eron jälkeen vaihteli suuresti. Välillä ikävöin ex-vaimoani kovasti. Välillä olin todella vihainen siitä, että hän hajoitti perheen. Ex-vaimolla tuntui olevan vähän saman tapainen tilanne.
Aika pian huomasin, että exä pelasi valtapeliä. Hänestä oli mukava pitää minua koukussa, samalla, kun halusi vapautensa. Pienillä lupauksilla hän sai minut aina koukkuunsa, kunnes puhalsin pelin poikki. Pian sain elämäni mukavasti uomilleen. Suhteet lapsiin on paremmat, kuin koskaan.
Ota elämäsi omiin käsiisi. Urheile, ulkoile tapaa vanhoja ystäviä ja tutustu uusiin. Keskity rakentamaan lapseesi ainutlaatuinen suhde. Tapaile mukavia naisia, mutta älä mene heti liian pitkälle. Anna tunne-elämäsi rauhoittua ensiksi.
Aika parantaa. Oma elämäni on tällä hetkellä paremmin, kuin koskaan. Ex-vaimo ei kuulu tähän elämään mitenkään. Sitä päätöstä en ole katunut.
tarttetko tuohon enää vaimoa ensinkään?