Minä olen huomannut itsessäni että en pysty katsomaan muita miehiä "sillä silmällä" koska näen ukkoni täydellisenä ja vuosien saatossa se koittelusten myötä on kasvanut.
eli miten miesten laita?? onko tämmöistä samaa tapahtunut teille, naistanne kohtaan.
vai onko tämä erityistapaus naisilla tai onko edes teillä naisilla käynyt näin??
eli miten miesten laita?? onko tämmöistä samaa tapahtunut teille, naistanne kohtaan.
vai onko tämä erityistapaus naisilla tai onko edes teillä naisilla käynyt näin??
Vastaukset 18
Vanhimmat
en katso muita naisia sillä silmällä. Mitä täydellisyyteen tulee, niin siitä en tiedä, mutta huonompaan vaihtaisin jos erehtyisin sen tekemään.
joa päivä vietän enemmän aikaa katsellessani häntä. joka päivä koen että hän on täydellinen kun hän on muuttunut niin paljon luonteelta ja haluu muuttua, vain minun takiani.
minun virheitteni ja epätäydellisen luonteeni hän kestää vaikka olen sanonut että rajoitan häntä, niin paljon mustasukkaisuudessani enkä tee edes tahallani vaan kun luottamus on niin vähäistä että väliin haluisin erota vain sen takia attä koen olevani elämänsä tiellä ja siihen hän vastaa: se ei ole syy erota, ettei me sen takia erota(totisena).
toi kuulostaa enempi masennuksen ensioireilta.
Et vaikuta kovin hyvinvoivalle jos sä kelaat koko aika itseäs...
Kysymys: Oletko SÄ onnellinen?
.
kuulostaa enempi joltain riippuvuus suhteelta
.
jos luottamus oisi kontiksessa..
mutta nyt olen onnellinen niin kauan kun tiedän yrittäväni parantaa suhdettani tosissani(hänen takiaan) ja näen kuin ukkonikin tekee töitä sen eteen tosissaan.
koen vaativani liikoja ja vaadinkin..
ihmiset tuomitsee minut sen takia koska moni erois tässä tilassa, rajat on tullut tähän perheeseen ja luottamus rakentaminen on alkanut tyyliin 0 ja rajat tuo turvallisuuden tunnetta minulle, ukolle ne tuntuu liian tiukoilta ..
helpotusta toivoisin ja haluisin mutta en osaa helpottaa, käymme parisuhdeterapiassa mutta kuka osaa kertoa mikä on se oikea tapa toimia koska koen hajoavani jo pienestä rikkeestä??
minä ja ukko käymme töitä tämän parissa 24/7 tuemme toisia että saamme levätä kun unen puutetta minulle lykkää kuin hänellekkin , josta lapsien kaitsiminen ja kodin pitäminen tekee rankemmaksi ja ukolleni päivittäin tressiä.
pitää parisuhde voida hyvin että perhe voi hyvin ja sitä rataa pystyy auttaa muita ja muut voi hyvin....
minusta ukkoni on aikas täydellinen kun sietää minua ja haluu parantaa tapansa.
.
se ei ole ollenkaan sopivaista katsella miehiä sillä silmällä julkisella paikalla
.
aforismi Roselle:
"Rakkaus on kuin sipuli aina välillä itkettää"
"sipuli" on liian vähän sitä kuvaamaan.
se sattuu tukahduttaa tuntuu hajoovan ja loppuen lopuksi täynnä on täydellisyyttä vaikka kaikki oli pirskoutunut täysin säpäleiksi vaikka kuoleman ja elämän raja mailla tuntui elämä menevän.
tuska on pahinta mitä ihminen voi kärsiä kuin menettäen kaiken elämän ja elämämisen halun, se tekee vihaiseksi kun pyrkimys on sen eteen on tehnyt kaiken.
henkinen kipu on pahin olo muoto jolla ihmistä voi sattuttaa, enkä yhtää ihmettele ihmisparkoja kun se kerta voi olla viimeinen.
??ootko vähän yksinkertainen..miks tollaisia pitää edes kelata? Katsoo jos katsoo, jos ei kaso ei katso..
Noh, toinen vaihtoehto on että suhteessanne on jotain todella jumissa ja suorastaan "elät miehellesi", kuvittelet päässäsi että teidän suhde on täydellinen vaikka se todellisuudessa on vajoamassa sinne syvimpään...se on vain ILLUUSIO.
Miten on onko suhteenne mätäomena? Miten sun suhde voi olla hyvä jos sitä pitää koko ajan olla miettimässä?
...Anteeks mä vaan kato säästän sut tulevalta ja sanon sulle nyt ja tässä totuuden... Toiseks, mä oon tullu tällä palstalla yhtä hulluks kun nää muutki ;D
Miten on onko suhteenne mätäomena? Miten sun suhde voi olla hyvä jos sitä pitää koko ajan olla miettimässä?
minun ukkoni on täydellinen koska hän pyrkii siihen että olen onnellinen mutta suhteemme ei ole täydellinen..
koska minä olen se mätä omena joka pilaa sitä, en tahallani, suurin osa oisi eronnut jo tässä vaiheessa.
ehkä aino harva yrittää eli jotain minussakin on oltava hyvää että olen yrittämisen arvoinen.
olen onnelinen että olen saanut täydellisen ihmisen mutta olen epäonnelinen koska johtuu minusta toisen rajattu elämä.
mutta tiedän että luottamus tuo sitä vapautta ja tietenkin uskollisuus..
luehan kommenttini ylempää...
Vielä uudestaan. Mistä ihmeestä sinulle tulee käsitys että SINÄ olet se mätäomena? Onko miehesi sanonut niin vai kuvitteletko niin omassa pienessä päässäsi siksi koska tunnet ettei suhde ole täydellinen? Mistä ihmeestä tollainen käsitys tulee...Mä vaan tässä kohtaa ajattelisin että ei se suhteen täydellisyys ole välttämättä sun käsissäsi.. Jos et sä koet luottamuksen puutetta vuodesta toiseen se voi olla merkki vain siitä, et ihan oikeasti soppa jo kiehuu...jotain puuttuu ja on puuttunut oikeasti koko ajn. Eikä sillä olekaan mitään tekemistä sun persoonasi kanssa. Oletko ajatellut asiaa myös tältä kantilta?
Voih, nämä on vaikeita asioita ja voin omasta kokemuksestani kertoa että mun edellisessä pitkässä suhteessa se syyllisyys*elvetti alkoi just noin eli mä kuvittelin että syy on mun. Ja mä yks juhannus sanoinkin että "anna mulle aikaa" ja tarkoitin sillä tota luottamusta. Mutta oikeasti se vika ei ollut mussa...mä oli aiemmin vaatinut asioita joita toinen ei voinu antaa vaikka mä olisin halunnut. Ei kai se ole loppujen lopuksi kummankaan syy, me ei vaan sovittu yhteen niin täydellisesti että suhde olis mun (ja huom! myös toisen) silmissä ollut se täydellinen. Ne kaipaamani asiat saattioivat olla pieniä tai suuria asioita ja niiden puute pikkuhiljaa kääntyi luottamuksen puutteeksi syystä tuntemattomasta..Kun sitten kuitenkin järkeistin asiaa pienessä päässäni, ainut syyllistävä sormi osoittikin muhun...ihan turhaan.
Mä en kestäny enää sitä sormea ja nyt olen tässä yksin. Ja mulla on hyvä olla. :)
just noin. Ainoo vaan ettei tää kyseinen mies edes ole mikään "mun oma mieheni", mutta eikai sen niin väliä.:)
Mutta tosiaan ei sellaista miestä ole eikä tule, jota en häneen vertaisi.
mukava kuulla etten ole ainoa 8D
"Sillä silmällä"???
Kukaan ei ole täydellien, edes rakastuneen ihmisen vaaleanpunaisten lasien lävitse nähtynä.
Mikäpä minua estäisi muita katselemasta "sillä silmällä". En näe täydellisyyttä vaan ennemminkin sopivuutta juuri minulle. Mutta kyllä minä rajat tiedän suhteessa ollessani, eikä niistä kiinnipitäminen ole edes vaikeaa. Minä tosin olen kanssasi eri mieltä rajojen asettamisesta. Kun minua ei rajoiteta, niin haluan olla luottamuksen arvoinen. Jos minua kahlittaisiin, olisin kuin ilkikurinen pikkupoika ja pahoilla teillä aina kuin silmä välttäisi.
noin mäkin nyt ajattelen vaikka toi kuulostaa yhdeltä niistä tuhansista latteuksista ..
Kiinnipitäminen ei oo vaikeaa kun tietää ja tuntee että toinen on sopiva!
Muistan lukeneeni jutun, missä joku pintaliitojulkkis selitti, miksi oli ensin pettänyt ja sitten dumpannut äijänsä: Kun äijä oli niin nössö, eikä ollut asettanut naiselle rajoja. Minä sitä vähän ihmettelin, että jos kumppani ei pysy pitämättä, niin minä annan mielummin lisää vauhtia. ;-)
Kyllä mä vaklaan kauniita naisia kaikilla mahdollisilla silmillä, mutta jätän sen siihen katseluun.