Se olisi myös petetyn aiheellista tietää, jos toinen huitelee jatkuvasti vieraissa tai pitää yllä pitempää sivusuhdetta, mutta en haluaisi edes tietää mieheni mahdollisesta yksittäisestä syrjähypystä. Ei tunnu luultavalta, että hän olisi sellaista tehnyt, mutta vaikka olisikin, pitäköön omana tietonaan. Siitä tulisi vain itkua ja hammasten kiristystä. Jos syrjähypyn tehnyt katuu jo valmiiksi eikä aio toistaa virhettään, ei kannata sen antaa pilata siihen asti vallinnutta luottamusta, jos jatkossa aikoo olla luottamuksen arvoinen.
Jos joku haluaa tietää esim kymmenien vuosien avioliitossa kerran tapahtuneen syrjähypyn, haluaisin kuulla perustelunne. Pelkkä periaatekysymys ei vielä riitä minulle, vaan haluan selvää näyttöä saavutetusta/saavutettavasta hyödystä. Ja mitä haittaa, jos ei kerro?
Jos joku haluaa tietää esim kymmenien vuosien avioliitossa kerran tapahtuneen syrjähypyn, haluaisin kuulla perustelunne. Pelkkä periaatekysymys ei vielä riitä minulle, vaan haluan selvää näyttöä saavutetusta/saavutettavasta hyödystä. Ja mitä haittaa, jos ei kerro?
Vastaukset 14
Vanhimmat
Mikäli on valmis valehtelemaan suhteessa, valehtelee muutoinkin. Minulle tuli aikanaan ero silloisesta kihlatustani, joka petti minua silloisen parhaan ystäväni kanssa. Edelleen pidän häntä huorana isolla Hoolla.
Miksi pettäjä on aina "huora" tai "pukki". Onko kukaan kysynyt petturilta tuomitsemisen sijaan että MIKSI hän teki niin? Mitkä olivat todelliset syyt pettämiseen?
Minä en aikoinaan enään jaksanut enkä raaskinut sanoa miehelleni että olet niin surkea rakastaja, että minun on haettava seksiä muualta. Keskustella kyllä yritin noista "kahden minuutin sessioista", mutta ei se mitään auttanut.
Jos suhde on rakennettu hyvälle pohjalle jo alusta pitäen ja Luottamus on molemminpuolista, ei sellaisessa suhteessa edes mietitä syrjähyppyjä saatikka toteuteta niitä käytännössä..
Olen täysin samaa mieltä keskustelun aloittajan kanssa ja olen itsekin miettinyt samaa asiaa: en itsekään näe syytä yksittäisestä syrjähypystä tietämiseen. Enkä liioin haluaisi itse tietää puolisoni ainokaisesta "sekoilusta". Ja totta: pitkään jatkunut kaksoiselämä on eri asia, silloin kertominen on mielestäni tarpeellista.
Pettäjälle jää usein / toivottavasti todella paha omatunto jälkeenpäin, mikäli oma suhde on todella tärkeä. Se riittää kyllä varmasti hänen rangaistuksekseen, asian kanssahan pitää elää koko loppuelämä. Ja vastoin yleistä luuloa: hyvissä, rakkaudentäyteisissä ja lähes täydellisissä suhteissakin petetään, eikä se niiden suhteiden arvoa laske millään tavalla. Joskus pettäminen voi jopa avata silmät oman puolison hyvyyttä kohtaan, eikä pettäminen tule ikinä toistumaan. Sen sijaan oman puolison arvostus nousee, ja rakkaudesta tulee yhä kestävämpää. Pettämisestä kertominen romuttaisi koko suhteen, ja saisi molemmille niin pahan olon, ettei siitä selviäisi välttämättä ikinä. Jos suhde toimii muuten ja rakkautta on, ei sitä ja sen perustana toimivaa luottamusta kannata romuttaa yhden pettämisen vuoksi.
Näillä palstoilla on lähes poikkeuksetta kirjoituksia, joissa pettäjät mollataan täysin (tietenkin jotkut sitten provosoivatkin mielellään). Pettäminen ei ole oikein, mutta se on JOISSAKIN TAPAUKSISSA erehdys, jonka voi mielestäni pitää itsellään, sekoittamatta toista ihmistä samaan soppaan. Jos suhde voi jatkua hyvin pettämisen jälkeen, en näe syytä siitä kertomiseen. Mielestäni oma omatunto hoitaa pettämisestä muistuttamisen jopa paremmin kuin oma puoliso.
Tilanteita tulee aina katsoa tapauskohtaisesti, ei näihin ole yksiselitteisiä vastauksia. Jos punnitsee vaihtoehtoja mielessään: esim. avioero ja itsetunnon menetys vs. hyvä, kuolemaan saakka kestävä avioliitto, jossa yhden kerran uskottomuus ei toistu -on mielestäni helppo valita MOLEMMILLE osapuolille mukavampi ratkaisu, jälkimmäinen.
Joissain tapauksissa kyse on myös siitä, että oma elämä ennen kumppania on jäänyt "kesken", eikä suhteeseen oltukaan niin valmiita kuin luultiin. Tällöin ajattelen, että yhden kerran petos ei tavallaan vain kohdistunut puolisoon, vaan ikäänkuin päätti oman sinkkuelämän etsiskelyvaiheen liian myöhään, jos ymmärrätte. Omaan suhteeseen on valmiimpi, kun on saanut edellisen vaiheen päätökseen. Joskus vain "se oikea" tulee kuvioihin liian varhain, jolloin mahdollisuuksien kokeilu jatkuu suhteen jo alettua. MUTTA: en siis tässä tarkoita sängystä toiseen hyppimistä, vaan juuri sitä yhtä, ainokaista erehdystä, jonka jälkeen omaa puolisoa voi arvostaa, rakastaa ja vaalia enemmän kuin ketään toista koskaan aikaisemmin tai koskaan sen jälkeen.
olisi ihan oikeasti valmis elämään siinä näennäisyyden valheessa, että kaikki on hyvin ja puolisoon voi 100% luottaa vaikka todellisuudessa asia olisi siis ihan päinvastoin?
En minä ainakaan.
Ero exästä oli ihan tarpeeksi vaikea muutenkin, kun sitten oltiin vaikeista vuosista päästy yli ja ihan ok kavereita toinen oksenti päälleni oman pahanolonsa kertomalla vuosien takaisista pettämisistä.
En olisi halunnut tietää,kauniiden muistojen sijasta hän sai sielulleen rauhaa kertomalla ja minä puolestani mietin mihin velheeseen olin tuhlannut elämäni parhaat vuodet.Ilman tuota oisin ollut huomattavasti enemmän sinut menneisyyden kanssa, kieltämättä tuli kaikki päin naamaa taas.
Epäilin ja olin siis oikeassa, mutta oisin päässyt asioista siististi eroon ellei toinen olisi katsonut asiakseen oikaista vuosien takaisia asioita.En tiedä mitä tyydytystä hän tästä sai.
...siis valheeseen ei velheeseen...
Niin mitä hyödyttää tietää??
Kuvitellaan tilanne missä toinen osapuoli pettää ja toinen ei missään tapauksessa voi sellaista hyväksyä. Kun pettäjä jää kiinni, katkeruus on petetystä kovaa, varsinkin niistä menetetyistä vuosista, jotka olisi voinut elää sellaisen kumppanin kanssa joka ei pettäisi, johon voi luottaa. Sellaisiakin varmaan löytyy, onhan meitä monta miljoonaa.
En voi kuvitella turhauttavampaa tunnetta kuin yksipuolisen rakkauden. Ihmisten täytyisi aina muistaa se, että parisuhteessa on mukana tunteet, usein ihan aitoja rakkauden tunteita. Kun näitä tunteita loukataan ihmisen taholta, johon luotetaan, minusta se on vaan niin raadollista, äärettömän itsekästä toimintaa.
Toki tunteita voi loukata muutoinkin kuin vain pettämällä.....
niinhän sitä sanotaan,ettei omaa oloaan parantaakseen kannata uskottomuutta mennä kumppanille kertomaan,jos kyseessä on joku yksittäinen hairahdus...se pitänee paikkansa.
Itse sain vahingossa tietää miehelläni olleen salasuhteen ja siinä vaiheessa kun ollaan,suu on parasta puhua puhtaaksi.
Joskus mietin,olisinko onnellisempi jos en olisi saanut tietää...ehkä.Ainakin eläisin edelleen turvallisessa luottamuksessa,että elämämme on hyvin.Lyhyestä suhteesta tuli aika kallis lasku monelle ihmiselle.Tuskimpa sen arvoista oli.
Mielummin miellyttävä valhe kun kirpaiseva totuus.
Toiset tietävät mielummin todellisuuden ja kohtaavat sen. Tekevät tietoisia valintoja ja hyväksyvät elämän raadollisuuden.
Jos et olisi saanut kuulla... eläisis siis petollisessa luottamuksessa ( ei siis todellisessa luottamuksessa )
Mutta jokainen valitsee itselleen se tavan elää. Kuulet siis mielummin valheen kun totuuden. Kysyessä toivot toisen kertovan sen mikä on miellyttävää ja järkytyt jos kerrotaankin totuus joka on epämiellyttävää.
Usein kysyn : "haluatko tietää totuuden vai sen mitä oletan sinun haluavan kuulla "
Esim. Toinen kysyy : " Sopiiko tämä mielestäsi minulle" tiedän hänen odottavan kehuja, mutta saatan ajatella : " Mikä helvetin lumppukasa "
Ollako siis rehellinen ja sanoa : ei sovi. Vai valehdella päin naamaa. Yleensä yritän olla diplomaatti ja kiertää vastaamasta tai sanon : Et sitä kuitenkaan halua kuulla. Valehteliminen on minusta niin vastenmielistä, ja vihaan noita täyttä paskaa puhuvia lipeäkielisiä perseen nuolioita jotka kertovat vain mitä olettavat toisen haluavan kuulla. ( myös niitä melkeen uskollisia, jotka sujuvasti valehtelevat olevansa uskollisia... ja käyvät välillä vain "vahingossa" vieraissa )
Kertomatta jättäminen ja sen paljastuminen olisi minulle merkki ettei mies luota minuun vain peittää totuuden. Miehestä häviäisi kerta heitolla miehekkyys ( ei kestä omia valintoja ) Alkaisin halveksimaan miestä. Ei uskaltanut ottaa riskiä ja kertoa. Mitä ikävämpi uutinen sen tärkeämpää ettei sitä kyliltä tarvitse kuulla...
Perustelu.... mies joka kykenee elämää valhessa ( petti / muttei kerro ) on taatusti valehdellut / jättänyt kertomatta muutaman muunkin asian.
Jos joskus jää kiinni on suhde kertaheitolla loppu. Kokemusta on, ( 15 vuoden avioliitto päättyi ensimäisen vuoden syrjähypyn tultua ilmi ) mikään ei paikkaa sitä kolhua. Jos heti olisi kertonut ja olisin havainut aitoa katumista olisin kyllä halunut vilä yrittää.
kanssasi ihan samaa mieltä. En ikinä voisi elää sellaisen ihmisen kanssa, joka käyttää luottamustani hyväkseen niin törkeästi.
Rehellisyys ja luottamus on kuitenkin kaiken a ja o.
Omaa avioliittoani ei kyllä yksi syrjähyppy kolahduttaisi suuntaan eikä toiseen. Puolestani halveksin miestä joka auliisti kertoo syrjähypystään: Ei yksi syrjähyppy 15 vuodessa maailmanloppu ole, mutta siitä kertominen veisi kunnioitusta pois.
itse olen vaimolleni sanonut jos joskus hyppäät ja se siihen päättyy niin älä siitä minulle kerro koska siitä ei ole mitään hyötyä, pidempiaikainen suhde on sitten asia erikseen..