Joillekin on ylivoimaisen vaikeaa hahmottaa että oikeasti atomien ytimet käyttävät energiaansa koko historiansa ajan ja niissä oleva energia vaihtuu ajan kanssa kokonaan.
Sama atomin ydin, eri energia.
Muista atomien ytimistä työntyy energiaa aaltoina joilla elektronien ja hiukkasten kuten fotoníen luonne ja nämä aallot saavat aikaan vierellä oleviin ulkoisen paineen, jolloin niistäkin puristuu ulos sitä itseään eli energiaa josta atomien ytimien erilliset energiatihentymät koostuvat jne
Isoin ongelma tämän uuden ajatuksen hahmottamiseen on se että ihminen yrittää kumota sitä vanhojen ja väärien teorioiden avulla.
Jokaisen ilmiön ymmärtäminen vaatii sen että ymmärtää kaikki asiat jotka tuon ilmiön saavat aikaan.
Lainaan Lamarckia suoraan hänen julkaisustaan Eläintieteen filosofia (Philosophie Zoologique), koska teoriaani liittyy hyvin samanlaista filosofiaa:
Monet tässä teoksessa esiin tuotavat uudet ajatuskulut vaikuttavat lukijasta väistämättä ja luonnollisesti heti alkuun torjuttavilta pelkästään siksi, että omaksutuilla käsityksillä on yleensä taipumus torjua uudet, jotka pyrkivät kumoamaan niitä. Koska tämä vanhojen ideoiden voima ensi kertaa ilmaantuvien ideoiden yli on omiaan vahvistamaan hylkäystuomiota, varsinkin jos vähäisinkään intressi tulee asiaan mukaan, seurauksena on, että jos uusien totuuksien löytämisessä luontoa tutkimalla on ollut vaikeuksia, näiden totuuksien tunnustetuiksi saamisen vaikeudet ovat vielä suuremmat.
Nämä vaikeudet, jotka johtuvat eri syistä, ovat pohjimmiltaan yleiselle tietämykselle pikemminkin eduksi kuin haitaksi. Sillä sama ankaruus, joka vaikeuttaa esitettyjen uusien ideoiden hyväksymistä totuuksiksi, saa myös melkoisen määrään erikoisia ja enemmän tai vähemmän houkuttelevia mutta perusteettomia ideoita häviämään unohdukseen pian ilmestyttyään. Toisinaan kuitenkin samoista syistä hylätään tai lyödään laimin loistavia näkemyksiä ja luotettavia ajatuksia. Mutta on parempi että kerran tavoitettu totuus taistelee pitkäänkin saamatta ansaitsemaansa huomiota kuin että kaikki mitä ihmisen palava mielikuvitus tuottaa, otettaisiin hetimiten vastaan.
Mitä enemmän mietin tätä aihetta ja erityisesti niitä monia syitä, jotka voivat muuttaa arvostelmiamme, sitä vakuuttuneemmaksi tulen siitä, että lukuun ottamatta fyysisiä ja moraalisia tosiseikkoja, joita kenenkään vallassa ei ole asettaa epäiltäviksi, kaikki muu on vain mielipidettä tai järkeilyä, ja tiedetään että järkeilyjä voidaan aina vastustaa toisilla järkeilyillä. (Nimittäin tässä moraalisiksi tosiseikoiksi matemaattisia totuuksia, so. sekä laatuja että voimia koskevien laskelmien ja mittausten tuloksia, koska tunnemme nämä asiat järkemme eikä aistiemme ansiosta. Nämä moraaliset tosiseikat ovat samalla positiivisia totuuksia, kuten myös havaittavissamme olevien esineiden olemassaoloon ja moneen muuhunkin puoleen liittyvät tosiseikat.) Niinpä vaikka ihmisten erilaisten mielipiteiden todennäköisyydessä, uskottavuudessa ja arvossakin on ilmeisesti suuria eroja, minusta näyttää siltä että tekisimme väärin moittiessamme niitä jotka kieltäytyvät omaksumasta meidän käsityksiämme."
Sama atomin ydin, eri energia.
Muista atomien ytimistä työntyy energiaa aaltoina joilla elektronien ja hiukkasten kuten fotoníen luonne ja nämä aallot saavat aikaan vierellä oleviin ulkoisen paineen, jolloin niistäkin puristuu ulos sitä itseään eli energiaa josta atomien ytimien erilliset energiatihentymät koostuvat jne
Isoin ongelma tämän uuden ajatuksen hahmottamiseen on se että ihminen yrittää kumota sitä vanhojen ja väärien teorioiden avulla.
Jokaisen ilmiön ymmärtäminen vaatii sen että ymmärtää kaikki asiat jotka tuon ilmiön saavat aikaan.
Lainaan Lamarckia suoraan hänen julkaisustaan Eläintieteen filosofia (Philosophie Zoologique), koska teoriaani liittyy hyvin samanlaista filosofiaa:
Monet tässä teoksessa esiin tuotavat uudet ajatuskulut vaikuttavat lukijasta väistämättä ja luonnollisesti heti alkuun torjuttavilta pelkästään siksi, että omaksutuilla käsityksillä on yleensä taipumus torjua uudet, jotka pyrkivät kumoamaan niitä. Koska tämä vanhojen ideoiden voima ensi kertaa ilmaantuvien ideoiden yli on omiaan vahvistamaan hylkäystuomiota, varsinkin jos vähäisinkään intressi tulee asiaan mukaan, seurauksena on, että jos uusien totuuksien löytämisessä luontoa tutkimalla on ollut vaikeuksia, näiden totuuksien tunnustetuiksi saamisen vaikeudet ovat vielä suuremmat.
Nämä vaikeudet, jotka johtuvat eri syistä, ovat pohjimmiltaan yleiselle tietämykselle pikemminkin eduksi kuin haitaksi. Sillä sama ankaruus, joka vaikeuttaa esitettyjen uusien ideoiden hyväksymistä totuuksiksi, saa myös melkoisen määrään erikoisia ja enemmän tai vähemmän houkuttelevia mutta perusteettomia ideoita häviämään unohdukseen pian ilmestyttyään. Toisinaan kuitenkin samoista syistä hylätään tai lyödään laimin loistavia näkemyksiä ja luotettavia ajatuksia. Mutta on parempi että kerran tavoitettu totuus taistelee pitkäänkin saamatta ansaitsemaansa huomiota kuin että kaikki mitä ihmisen palava mielikuvitus tuottaa, otettaisiin hetimiten vastaan.
Mitä enemmän mietin tätä aihetta ja erityisesti niitä monia syitä, jotka voivat muuttaa arvostelmiamme, sitä vakuuttuneemmaksi tulen siitä, että lukuun ottamatta fyysisiä ja moraalisia tosiseikkoja, joita kenenkään vallassa ei ole asettaa epäiltäviksi, kaikki muu on vain mielipidettä tai järkeilyä, ja tiedetään että järkeilyjä voidaan aina vastustaa toisilla järkeilyillä. (Nimittäin tässä moraalisiksi tosiseikoiksi matemaattisia totuuksia, so. sekä laatuja että voimia koskevien laskelmien ja mittausten tuloksia, koska tunnemme nämä asiat järkemme eikä aistiemme ansiosta. Nämä moraaliset tosiseikat ovat samalla positiivisia totuuksia, kuten myös havaittavissamme olevien esineiden olemassaoloon ja moneen muuhunkin puoleen liittyvät tosiseikat.) Niinpä vaikka ihmisten erilaisten mielipiteiden todennäköisyydessä, uskottavuudessa ja arvossakin on ilmeisesti suuria eroja, minusta näyttää siltä että tekisimme väärin moittiessamme niitä jotka kieltäytyvät omaksumasta meidän käsityksiämme."
Vastaukset 37
Vanhimmat
"Onko perustelluiksi myönnettävä vain yleisimmin hyväksytyt mielipiteet? Kokemus osoittaa että ne yksilöt joiden äly on kehittynein ja jotka kokoavat itseensä eniten valistusta ovat kaikkina aikoina äärimmäisen pienenä vähemmistönä. Sitä ei voida kiistää: kun tiedoista on kysymys; todellisuudessa tämä arviointi tosin on hyvin vaikeaa.
Mutta vaikka otettaisiin lukuun ne monet ankarat ehdot, jotka hyvän arvostelman on täytettävä, ei ole kuitenkaan varmaa että näiden ihmisten käsitys, joista yleinen mielipide tekee auktoriteetteja, olisi sekään täysin oikea.
Ihmisellä ei siis todellakaan ole muita varmoja totuuksia, sellaisia joihin hän voisi lujasti luottaa, kuin havaittavissa olevat tosiseikat - mutta ei niistä tehtävät johtopäätökset-, näitä tosiseikkoja ilmentävän luonnon olemassaolo sekä sen osien liikkeitä ja muutoksia hallitsevat lait. Sen ulkopuolella kaikki on epävarmuutta, vaikka jotkin päätelmät, teoriat jne. ovat todennäköisempiä kuin toiset.
Koska ei voida luottaa mihinkään järkeilyyn, mihinkään päätelmään, mihinkään teoriaan, kun näet näiden suorittajat ja laatijat eivät voi olla varmoja että he ovat käyttäneet todella niitä elementtejä joita pitääkin ja pelkästään niitä, ainoatakaan unohtamatta, ja koska varmaa meille on vain aisteihimme vaikuttavien kappaleiden ja niille ominaisten todellisten laatujen olemassaolo sekä vihdoin ne fyysiset ja moraaliset tosiseikat, jotka ovat tunnettavissamme, niin niitä ajatuksia, päättelyjä ja selityksiä, jotka tässä teoksessa tuodaan julki, on pidettävä vain yksinkertaisina mielipiteinä, joita esitän ilmaistakseni sen miten asioiden laita minusta näyttää olevan ja miten tosiasiallisesti saattaisi olla.
Oli miten hyvänsä, antautuessani suorittamaan niitä havaintoja, jotka ovat antaneet aiheen tässä teoksessa esitettäville mietteille, olen nauttinut sitä iloa mitä niiden totuudellisuus on minulle antanut, samoin kuin korvausta rasituksista joita tutkimuksistani ja pohdinnoistani on koittanut; ja julkaistessani nämä havainnot ja niistä johtamani tulokset on päämääräni pyytää valistuneita luonnontutkimusta rakastavia ihmisiä seuraamaan niitä, osoittamaan niitä oikeiksi ja tekemään omalta osaltaan niistä soveliaiksi katsomansa johtopäätökset."
Anto Leikola jatkaa itse näin:
Ehkäpä Lamarckin elämä ei sittenkään ollut niin kovaonnista, kuin hänen ulkonaisten vaiheidensa perusteella voisi ajatella. Vaikka hän varovasti esittikin oppinsa vain eräänä mahdollisuutena, eräinä päätelminä, hän oli itse asiassa vakuuttunut niiden totuudesta.
"Johtopäätökseni näyttävät minusta niin oikeilta ja välttämättömiltä, että vakaan käsitykseni mukaan olisi vaikea esittää parempia niiden tilalle.", hän kirjoitti. Hän oli lähtenyt taisteluun tietoisena siitä, että hän voittaisi ellei aikalaisten niin jälkimaailman silmissä.
Voittajaksi häntä on epäilemättä sanottava, sillä hänen ansionsa evoluutioteorian ensimmäisenä esittäjänä ovat paljon painavammat kuin hänen virheensä evoluution selitysten etsinnässä. Hän sai itse kokea sitä tiedon löytäjän iloa, joka on vain harvoille sallittu.
"Luonnon havainnointi, sen tuotteiden tarkkailu, niiden yleisten ja erityisten suhteiden tutkiminen, joita se on painanut luomustensa piirteisiin, ja vihdoin sen järjestyksen tavoittelu, jonka luonto on saattanut olemaan kaikkialla sekä sen kulun, sen lakien ja niiden äärettömän moninaisten keinojen etsintä, joita se käyttää järjestystään toteuttaakseen, tämä kaikki merkitsee mielestäni, että asetutaan hankkimaan ainoaa varmaa tietoa joka on ulottuvillamme ja lisäksi ainoaa joka voi olla meille todella hyödyksi, ja se merkitsee samalla toteuttajalleen iloa, joka on kaikkein suloisinta ja parasta hyvittämän elämämme väistämättömiä vaivoja."
Olen saanut valtavasti iloa kun olen kehitellyt www.onesimpleprinciple.com mallia.
Tämän ajan ihmisillä on usein ikävä tapa yrittää pahoittaa toisen ihmisen mieli. Mistä se johtuu, sitä voisi joku tutkija tutkia ajan kanssa. Historia kertoo että ihmisen on vaikea luopua sen hetken totuuksista. On mukavaa uskoa tuttuun ja turvalliseen.
Boris Kuznetsov
EINSTEIN
Elämä. Kuolema. Kuolemattomuus
Sivu 212
"Atomi M on rikas saituri, joka eläessään ei kuluta lainkaan rahaa (energiaa). Kuitenkin testamentissaan hän jättää omaisuutensa kahdelle pojalleen M´ ja M´´ sillä ehdolla, että nämä lahjoittavat yhteiskunnalle pienen osan - vajaan tuhannesosan - omaisuudesta (energiasta tai massasta). Pojat siis omistavat yhdessä vähemmän kuin isä omisti (massojen M´ ja M´´ summa on jonkin verran pienempi kuin radioaktiivisen atomin massa M). Vaikka yhteiskunnalle lahjoitettava osa on suhteellisen pieni, se on kuitenkin sinänsä (liike-energiana tarkasteltuna) niin suuri, että se tuo mukanaan onnettomuuden uhkan. Tämän uhkan torjuminen on muodostunut nykyajan polttavimmaksi ongelmaksi."
Einstein
.
Olen Einsteinin kanssa täysin eri mieltä siitä että atomi ei kuluttaisi elämänsä aikana energiaa ollenkaan.
Kuluttaahan autokin polttoainetta eli energiaa paljonkin elämänsä aikana, mutta silti sen tankki voi olla täysi silloin kun se pysähtyy viimeisen kerran.
Eli atomit tankkaavat eli absorboivat koko elämänsä ajan itselleen koko ajan lisää energiaa, samalla kun säteilevät sitä pois päin itsestään.
Oikean atomimallin mukaan atomien ytimet räjähtävät eli laajenevat eli muuttuvat koko ajan vähemmän tiheäksi energiaksi, samalla kun säteilevät energiaansa eli itseään energia-aaltoina joilla on mm. elektronien ja fotonien luonne. Laajenevat atomien ytimet absorboivat itselleen koko ajan lisää energiaa siitä energiasta jota liikkuu atomien ytimien läpi.
Näin ollen atomi todellakin kuluttaa energiaa koko elämänsä ajan, samalla kun atomissa oleva energia vaihtuu ajan kanssa kokonaan.
Kaikki havainnot ja ilmiöt perustuvat ikuisen enrergian tiheyden vaihteluihin ikuisessa tilassa joka ei muutu millään tavalla.
Koko näkyvän maailmankaikkeuden historian ajan kaikki näkyvän maailmankaikkeuden energiakeskittymät ovat räjähtäneet eli laajentuneet eli muuttuneet vähemmän tiheäksi energiaksi eli niissä oleva energia on hajaantunut isomalle alueelle ikuisessa tilassa joka ei muutu millään tavalla.
Näkyvän maailmankaikkeuden historian alussa kaikki näkyvän maailmankaikkeuden energia todellakin oli erittäin tiheään käpertyneenä eli erittäin pienellä alueella, mutta se oli jo olemassa olevassa tilassa joka ei laajene tai kaareudu.
Tuo tiheä energia on ajan kanssa hajaantunut aina vain isommalle ja isommalle alueelle jo olemassa olevaan tilaan ja hajaantuu edelleen.
Mikään voima ei pidä atomien ytimissä olevaa energiaa saman kokoisella alueella tilassa joka ei muutu.
Atomien ytimissä oleva energia on aina hajaantunut jo olemassa olevaan tilaan ja hajaantuu edelleenkin.
Näin ainut oikea voima on TYÖNTÄVÄ voima joka perustuu entropiaan eli siihen että energia hajaantuu eli muuttuu vähemmän tiheäksi energiaksi jo olemassa olevassa ikuisessa tilassa.
Myös ihminen saa aikaan TYÖNTÄVÄÄ voimaa, kunhan saa energiaa muuttumaan normaalia nopeammin vähemmän tiheäksi energiaksi.
.
...teeskentelyä?
"Olen Einsteinin kanssa täysin eri mieltä siitä että atomi ei kuluttaisi elämänsä aikana energiaa ollenkaan."
Olet eri mieltä kaikkien ydinfyysikoiden kanssa. Arvaa onko helppo arvata kuka on väärässä.
>
Mutta kun Sinun mielipiteesi ei ratkaise sitä, onko todisteellisesti osoitettu oikeassa vai väärässä. Tosiaan, jos olisit jokaisen Maapallon liikkuvaksi todistaneen kanssa eri mieltä, niin se ei silti tekisi Maapallosta liikkumatonta.
>
Mutta auto voi lojua tankki tyhjänä tien varressa vaikka vuosia kuluttamatta tippaakaan bensaa.
Tosiaan siitä, että jokin kuluttaa joskus energiaa, ei voi vetää johtopäätöstä, että kaikki kuluttaa koko ajan energiaa.
>
Kummastakaan prosessista ei ole todisteita eikä edes mallia, mitä tuo prosessi voisi edes olla. Kyse on siis vain niistä mielipiteistäsi, mutta harmi vaan kun ne ovat vaan uskomuksia. Tieteessä ei puhuta todisteettomista mielipiteistä tai oletuksista.
>
Jep, oletko vakuuttunut "teoriasi" oikeellisuudesta ?
Oletko vakuuttunut, että sen "totuudellisuus" tulee olemaan tieteellinen fakta jos ei vielä, niin ainakin Sinun kuoltua ?
Aivan, Lamarck oli tästä totaalisesta varmuudestaan huolimatta täysin väärässä. Hänen teoriansa hylättiin kokonaan roskana. [Toki hän teki sentään teki havaintoja, joiden pohjalle hän ylipäätään voi rakentaa teorian - toisin kuin Sinä. Painit siis vieläkin köykäisemmässä sarjassa kuin tuo totaalisen väärässä ollut Lamarck.]
"Joillekin on ylivoimaisen vaikeaa hahmottaa että oikeasti atomien ytimet käyttävät energiaansa koko historiansa ajan ja niissä oleva energia vaihtuu ajan kanssa kokonaan."
Suorastaan mahdotonta hahmottaa, koska ydinfysiikka ei tunne makanismia, joka kuluttaisi ytimen energiaa.
"Isoin ongelma tämän uuden ajatuksen hahmottamiseen on se että ihminen yrittää kumota sitä vanhojen ja väärien teorioiden avulla."
Isoin ongelma tämän uuden ajatuksen hahmottamisessa on, ettei sillä ole minkäännäköistä matemaattista formatointia, se ei ennusta yhtään mitään ja se ei kykene mitenkään korvaamaan nykyteorioita. Ei sitä tarvitse edes kumota.
"Jokaisen ilmiön ymmärtäminen vaatii sen että ymmärtää kaikki asiat jotka tuon ilmiön saavat aikaan."
Kerro miten atomin ydin hukkaa energiaansa. Millä mekanismilla se säteilee sitä ulospäin. Siinä yksi asia, josta sinulle ei ole mitään ymmärrystä; on vain tyhjä väite.
"Lainaan Lamarckia suoraan hänen julkaisustaan Eläintieteen filosofia (Philosophie Zoologique), koska teoriaani liittyy hyvin samanlaista filosofiaa:"
Lamarcin lainaus on siinä mielessä paikallaan, että Lamarcismi oli täydellinen biologian harharetki. Lamarc oli surkeasti väärässä, mutta hänellä sentään oli teoria, toisin kuin sinulla.
että ihmisten käsitykset menevät ristiin sen vuoksi, koska osa puhuu ns. 3D- maailmankuvan mukaisista lainalaisuuksista ja niiden totuuksista. Ja osissa kohtaa (aloittaja) vie asiat ns. pidemmmällekin, eli ei puhu enää kolmesta tilaulottuvuudesta, ja näin ollen väite 'tila ei laajene' voisi niin ikää pitää paikkansa. Eli jokainenhan tietää että 3D-tila laajenee, mutta siitä eteenpäin mentäessä.... niin. Mutta tässäkin jo sanana 'tila' voi antaa vaikutelman kuin se olisi jokin rajattu paikka, ainakin itselleni mielleyhtymänä.
Ja koska kaksinaisuuden ylitse tuskin kukaan osaa selittää kauhian pitkälle näillä kaksinaisilla sanoilla, aivojen rakennetta myötäillen, niin minusta koko maailmankaikkeuden lopullinen mysteeri on ihmiselle täysin mahdoton ratkaistava. Ns. tuntemamme maailmankaikkeuden, joka noudattelee tätä kaksinaisuutta on suhteellisen helppokin jopa ymmärtää... sen lapsenkin, ja etenkin. Mutta kaksinaisuuden tuolle puolen matkatessa, asia muuttuu, ja meidän (ihmisen) työkalut sitä selvittää suht. vähiin. Valitettavasti näin.
Kuten tuolla toisaalla pohdittiin mihin maailmankaikkeus loppuu, vähän alkua tosin luin, mutta miten me ensinnäkin määritellään mitäkin, jo sanat itsessään? Sanat, joilla me sitten selitetään näitä asioita, joita edes aivomme eivät pysty ainakaan tässä evoluutiomme vaiheessa ymmärtämään, eli niiden rakenne asettaa myös omia ehtojaan näin.
aivot jossakin vaiheessa pamahtavat taivaantuuliin :), ja sen jälkeen ymmärtääkin.. kaiken :). Eli puhdas oleminen ilman sanojen tuomaa sekaannusta kertoo enemmän kuin miljardi sanaa. Luulen, että pätevimmät, taitavimmat fyysikot tulevat kohtaamaan tämän asian jokainen jossakin vaiheessa. Ja asia, jonka monet menneisyytemme huippufyysikot kohtasivatkin, ehkäpä myös Einstein.. Kohta, jossa ihminen lentää.
Mutta kun fysiikka ei olekaan sanahelinää, kuten keskustelupalstojen vuodatukset. Faynman on (yhtenä monista) sanonut, että ainoa tapa maailman ymmärtämiseen on matematiikka. Matemaattiset mallinnukset ennustavat tapahtumia mittaustarkkuudella ja jopa sellaisia tapahtumia, jotka ovat täysin arkijärjen vastaisia.
Matemaattisesti voidaan käsitellä N-ulotteista avaruutta täysin ristiriidattomasti ja loogisesti. Sanoilla saadaan korkeintaan karkeita likiarvoja ja fysiikassa usein sellaisia, että ne saattavat johtaa jopa harhaan ainakin maallikkoa.
lisäksi numerot, eli kuten tässä tuli ilmi, numerot ovat matematiikkamme pohjalla oleva asia :)). JA numerothan toisin kuin sanat eivät samoin noudata kaksinaisuutemme logiikkaa. Totta. Mutta me teemme matematiikastammekin kaksinaista, ja siihen tieteemme ns. on sortunut. Mutta tarkoituksensa kaikella..
tottakai senkin ymmärtää, koska tutkimmehan kuitenkin kaksinaisuuttakin, eli ympäristöä jossa sattumoisin elämmme. Ja siitä syystä kvantiimekaniikka ei ole sopinut samoin kuvioihin... vielä. Hetki, jolloin ymmärrämme kvantin todellisen luonteen tulee muuttamaan 3D- pohjaisia hypoteeseja oleellisesti, ei kuitenkaan niitä kumoten 3D-maailmasta vaan jalostaen niitä edelleen yhteensopivaksi.... etsii kuumeisesti sanaa.... no, olkoon vain sen 3D:n 'tuolla puolen' olevan todellisuutemme kanssa.
Kuten bittimme, kaikki numeroksin supistuvat lopuiltaan kahdeksi luvuksi... 0 ja 1, näin meidän vinkkelistä katsottuna.
totuus unohtuisi, tämäkin oli vain yksi kaksinaisilla sanoilla kerrottu mielipide asiasta, joka ei perustu fysiikan varsinaiseen tuntemukseen, mikäli sillä tarkoitetaan kaikkea oppikirjoista lukemaamme, vaan tuntemukseen joka tulee oppikirjojen 'ulkopuolelta'. Omasta sisimmästä.
Mitä tarkoittaa "kaksinainen" ???? Fysiikka tutkii joko Eisteinilaista neliulotteista universumia tai hiukkasteorioiden 10- 11 ulotteista. Kirjoituksesi kaksinaisuudesta on tyhjää sanahelinää.
tiedä mitä kaksinaisuus tarkoittaa :P.. vaikka kaikissa lainalaisuuksissa näillä leveysasteilla sitä itsekin tottelet? :P Akselilla on - ei, tai ...0...-
Jo bitit voidaan nähdä kaksinaisuuden perustana. Ja niin kauan kun meillä on nollan molemminkin puolin 'tavaraa' olemme kaksinaisuudessa... olivatpa sitten varauksia tai mitä nimeä milloinkin kantavat, ja jos emme olisi kaksinaisuudessa olisimme täysin samaa mieltä kaikesta... kuten olemmekin, eiköstä juu :)
>
Niin, Sinä et hyväksy nykyfysiikan uusia ajatuskulkuja vaan Sinulla on taipumus torjua lapsenuskoasi vastaan olevat tieteelliset faktat.
Ja nythän Sinulla on oma intressi vastustaa noita tieteellisiä faktoja kun yritä kehittää jotain teoriaa (jota ei siis vielä ole).
Tosiaan, tuo kirjoitus pätee varsin hyvin ihmiseen, joka alkaa kummastella nykyfysiikkaa ammattikoulun pohjalta. Nykyfysiikassahan tulee vastaan monia uusia ideoita, jotka voi olla vaikea hyväksyä aiemman (palikka-)ajattelun pohjalta.
>
Kuten Sinäkin teet esim. Einsteinin ajatuksille.
"Mustan aukon hiukkassuihkut estävät galaksia muodostamasta uusia tähtiä galaksissa Messier 87.
Chandra havaitsi röntgenaallonpituuksilla galaksin ympärillä kaasua, jonka pitäisi tiivistyä tähdiksi. Radiohavainnot kuitenkin paljastivat miten mustan aukon suihkut luovat kaasuun shokkiaaltoja, jotka estävät tiivistymisen.
"Tuloksemme näyttävät yksityiskohtaisesti, miten supermassiiviset mustat aukot hallitsevat yllättävästi kotigalaksejaan", kertoo Norbert Werner Stanfordin yliopistosta."
Eikö mustien aukkojen pitänyt säteillä energiaa, jolla on atomien tähtien ja galaksien luonne. Savorisen mukaan tähdet nimenomaan syntyvät mustan aukon säteilemästä energiasta.
Mites tämän havainnon selität, kun asia näyttää olevan ihan päinvastainen.
koskaan ajatellut asiaa vaikkapa niinkin, että tuo ko. musta-aukko on kuin ilmapallon (havaintoavaruutemme) sulkeva solmu, joka avautuessaan mahdollistaa.... hmm. Ylläri pyllärin ainakin:))
tarkennan. Kohta, jossa lainalaisuutemme heittävät häränpyllyä. Kohta, johon tämä ns. kaksinaisuutemme 'päättyy', ja josta alkaa jotakin muuta.... uuttakin. Mutta mitä se jokin muu mielestänne olisi? Jään itsekin tätä vielä pohtimaan. Enhän sitten aivan kaikkea tiennyt vielä minäkään ;)
Et ainakaan mustista aukoista tiennyt yhtään mitään, jos odotat niiden avautuvan.
josta ei taida pahemmin kukaan mukaan tietää yhtään mitään.. vielä. Mysteeri, jota ei ole käsittääkseni maailmassa vielä selvitetty, joten.... mutta jos todistat olemattoman väitteenikin ns. vääräksi, olisi kiva kuulla mitä musta aukko todellisuudessa on, miksi on. Se mihin omat oivallukseni siis perustan, on puhdas kokemus ei mikään muu.
käyttää myös nimeä: jonkinasteinen... hmm. rajakokemuskin, jokin, joka toi ainakin itselleni ymmärrykseni... mutta jokainen tavallaan. Ei oikeaa ei väärää tapaa, vain tapoja.
Silleen.
t. paistinpannu... patarouva
Kokemus mustasta aukosta. No joo....
Mustis perustuu yksinkertaisesti tuntemiimme fysiikan lakeihin. Kun riittävän suuri massa (tähti ydinreaktioiden aiheuttaman paineen loputtua) romahtaa kasaan, voittaa gravitaatio jopa vahvan ydinvoiman. Ensin elektronit puristuvat protoneihin ja saadaan neutronitähti. Jos gravitaatio on riittävä, romahdus jatkuu kohti singulariteettiä, koska ei ole enää mitään romahdusta vastustavaa voimaa sen jälkeen kun kvarkkien väliset vahvat ydinvoimat on ylitetty. Musta se on sen takia, että gravitaatio ylittää valon pakonopeuden.
Mustan aukkon syntyminen noudattelee ihan perusfysiikkaa, eikä siinä käsittääkseni ole juurikaan selvittämätöntä. Sama gravitaatio, joka synnyttää mustan aukon, estää myös sitä "avautumasta".
Aioonien kuluttua mustikset säteilevät Hawkingin säteilyllä itsensä tyhjäksi. Tapahtumahorisontissa syntyy kvanttifluktaation vaikutuksesta virtuaalisia hiukkas- antihiukkaspareja ja gravitaatio saattaa antaa tarvittavan lisäpotkun, jolla hiukkasista tulee reaalisia toisen pudotessa mustaan aukkoon ja toisen lentäessä pois. Näin mustiksen ekvivalenttia gravitaatioenergiaa kuluu kahden hiukkasen massan verran, joista vain toinen palautuu aukkoon. Mustis menettää energiaansa ja sitä kautta massaansa E=mxc^2 kaavan osoittamalla tavalla.
Riittikö selvitys. Kirjoista löytyy lisää. Jopa ihan tarkkoja laskukaavoja.
tuon tähden ns. romahtamisen, kuten muutoinkin singulariteetin ja siksi takaisin 'luhistumisenkin', mutta se että sen luhistumisen jälkeen, kun ns. gravitaatio voittaa ns. vahvan ydinvoiman, musta-aukko olisi jokin tiivistymä (piste) jäljellä jostakin.. kuin jätös olleesta, ei mielestäni pidä sellaisenaan paikkaansa, vaikka sekin siltä näyttäisi, vaan luhistuessaan myös tähti muuttaa muotoaan ja myös laajenee.... Vaikka se siis puhtaasti näyttäisi pelkästään... äh. hankala selittää. Eli asia, jossa kyseenalaistetaan aistimme, kalibroidut laitteemme jne.
Tässäkin asia, joka näyttää joltakin, ja jonka jokin osa (tässä 'kuorikerros') tottelee tiettyjä lainalaisuuksia, mutta..... oikeesti en pysty tätä nyt selittämään, mitä ajan takaa. En taida tietää oikein itsekään vielä, joten jatkan asian tiimoilta kun siitä enemmän milloin ymmärrän.
6 vuotta (kunnes olet täysi-ikäinen).
"En taida tietää oikein itsekään vielä, joten jatkan asian tiimoilta kun siitä enemmän milloin ymmärrän."
toiset aikuistuu hitaasti, toiset ei ollenkaan... itse kuulun niihin, joista ei taida saada aikuisia tekemälläkään :).
Eli mustis, kohta jossa aika muuttuu ns. ajattomuudeksi... tai kun---- eikös se ollut meduusankin olemus--- sisäinen kello kääntyy, ja alkaa nuornentumaan. Olenhan minäkin kohta jo kaksi-vuotias jo tätä vauhtia nuorentumiseni jatkuu.... :P. Otan kohteliaisuutena tuon kommentisi... niinhän sitä yli kolmekymppisenä vielä viimeisen kerran papereita alkossakin kysyttiin... korjaan, taisikin olla ruotsin laivalla lähes neljäkymppisenä kun laivalla tyttärieni kanssa ollessani niitä vielä kysyttiin. Noh, hiukan kysyjää nolotti nähdessään todellisen ikäni, ja saattoihan mulla kerros pakkeliakin olla naamassa hämäyksen vuoksi, mutta hauskaa oli. Ja niin nuorekas olo ainakin minulla :))
mulle, kuten noille tähdille, että luhistun takaisin alkutekijöihini, mutta sitten kerron teillekin miksi todellisuudessa muutuin. Sinne saakka. Etsitään, sukellellaan, uskalletaan. Luotetaan ja ennen kaikkea HYPÄTÄÄN! Kallion reunalla seistessäänkin voi vain miettiä jos siitä hyppäisi, että kumpaan suuntaan todellisuudessa lähtisi... alas vai ylös. Tai ehkäpä molempiin. ;)
"Eli asia, jossa kyseenalaistetaan aistimme, kalibroidut laitteemme jne."
Jos väität laajenemista tapahtuvan lopullisen luhistumisen yhteydessä, et suinkaan kyseenalaista vain aistejamme tai laitteitamme. Kyseenalaistat gravitaation. Ja se onkin jo melkoinen temppu.
En huomannut keskustelevani kauniimman sukupuolen edustajan kanssa. En toki lähde fysiikalla vastustamaan naisen logiikkaa. Sen tietää kuinka siinä käy.
sinä varmaankin osaat sen--- gravitaation--- selittään, eikö juu :). Asia, jota ei myöskään taida kovin moni olla sisäistänytkään...
Sitä, mistä gravitaatio pohjimmiltaan johtuu (paitsi tietenkin massasta, mutta miten?) ei vielä tiedä kukaan. Nykykäsityksen mukaan gravitaatio ei ole varsinainen voima, vaan aiheutuu avaruuden kaartumisesta massan vaikutuksesta. Kvanttifysiikan ja yleisen suhtiksen yhdistäminen ei ole vielä gravitaation osalta onnistunut, joten en tiedä, kuinka gravitaatio pohjimmiltaan toimii. (Itse en tule sitä ikinä tietämäänkään. Matikkani ei riitä, mutta fyysikot varmaan joskus onnistuvat selvittämään senkin) Sen vaikutukset kuitenkin tunnetaan tipitarkkaan.
Et sinäkään todennäköisesti tiedä, mitä tietokoneesi sisuksissa tapahtuu, kun näppäilet tekstiä, mutta osaat ainakin tuottaa ihan luettavia lauseita.
Tyydyttikö vastaus, vai odotitko todella jotain viisasta? Et kai?
Kiitos.
Niin ja tuosta gravitaatiosta varmaan juttua piisaisikin, monellakin. Olisihan se jo kiva selvyys saada siihenkin asiaan. Olisiko se myös asia, joka ratkaisee mysteerimme lopuiltaan tästäkin elämästä.
Ihan heitän tähän sellaisen seikan pohdittavaksi, että kuinka moni on huomannut ja/tai seurannut omaa käyttäytymistään tiettyjen ihmisten seurassa, tai esim. tälläkin palstalla energiatason mukaan jne. Ne meidän eri kerrostumamme, jotka jo pistävät meidät käyttäytymään eri tilanteissä eri ihmisten/sielujen kanssa eri tavoin jne. Olisiko myös gravitaation mysteeri selvitettävissä oivallettuamme tämän? Kun minä tunnenkin sinut.... muistan solutasolla, jotakin.... ;)
"Olisiko myös gravitaation mysteeri selvitettävissä oivallettuamme tämän? "
Ei "gravitaatin mysteeriä" näin selvitetä. Kyllä se vaatii ihan oikeaa tiedettä, mihin minä en enää millään muotoa taivu. Koskaan minun paukkuni eivät olisi sen mysteerin selvittämiseen riittäneet. Sori. Tiedän myös rajoitukseni.
"Kun minä tunnenkin sinut.... muistan solutasolla, jotakin.... ;"
Joo. Solutasolla ? Suuresti sitä epäilen.
Mutta mikä kieltäsisi sinua tutustumasta? Jos en sitten minä :D
väärin ole ymmärtänyt, ihan oikeakin ;) tiede syntyy kokemusten tai ns. jo olemassa olevien asioiden, havaintojemme, pohjalta. Eli ensin täytyy tietää ja ymmärtää mitä lähtee tutkimaan silloin on mahdollista löytää myös vastauksia, ja saavuttaa tutkimustuloksia. Eli se lapsen uteliaisuus mielikuvituksineen, jolla me näitä havaintojamme kuvitamme, ja joiden pohjalta sitten oivallukset syntyvät jos ovat syntyäkseen :).
No, minä näen tämän elämän hiukan moniulotteisempana kuin pelkästään mitä silmät näkevät jne., ja siitä syystä viljelen näitä kommenttejanikin--- kuten tuo 'kun minä tunnenkin sinut..'. Joskus ihminen vain muistaa myös ns. menneitä elämiään. Mutta jokainenhan uskoo mihin haluaa, ja maailmassa, ainakin Suomessa vallitsee aika vapaa sananvapauskin, joten... mutta nyt nukkumaan. Onhan tuo kellokin jo paljon.
Niin, ja tunteista ja tunteiden todennäköisyyslaskennasta... vaikkapa korrelaatiokertoimineen olisikin sitten kiva jatkaa. Kuinka niitä puolestaan laskettaisiin matemaattisin kaavoin, koska mikäli niitä ei tieteessä pystytä selittämään, niin kuinka silloin paljon muutakaan. Oikeasti.
Öitä. :)
Minä kun luulin, eetä siinä ytimessä on jonkun sortin protoneja ja neutroneja. Ja ne on sitten jonkun sortin kvarkeista on kasattu. Sitten kerrot, että ytimet pukkaavat liikeelle fotoneja ja elektroneja? Eli siis kyseessä on radioaktiivinen hajoaminen?
Sinun sijassasi pysyisin "luuloissani" ainakin tämän evidenssin valossa. Ja vakaasti.