Minulla on ongelma. Olen erittäin alistuva. Kyse ei olisi siitä, ettenkö haluaisi pistää vastaan ja pitää asemani. Työpaikalla minua väheksytään ja kohdellaan yhdentekevästi ja naapurien toimesta pallotellaan. Pelkään ihmisiä. Pääsyy on se, että pelkään muiden ihmisten vahingoittavan minua. Olen erittäin arka ja herkkä. En ole koskaan tapellut enkä haastanut riitaa. Yritän aina miellyttää kaikkia. Pelkään suututtavani ihmisiä ja saavan osakseni fyysistä väkivaltaa. Tämä pelko on hyvin lamauttavaa. Pahimmillaan en syö moneen päivään.
Joskus olen maininnut tästä pelosta, mutta lähimmäiset eivät ota sitä totena. Tosin ymmärrän heitä, nimittäin ulkomuotoni ja yleisen olemuksen puolesta se ei varmastikaan välity heti tuntemattomalle. Jos naapureidenkin kanssa tulisi kinaa, ensimmäisenä pelkäisin että he vahingoittaisivat minua tai omaisuuttani. Kadulla, jos tulisitte vastaan minua, ette tätä uskoisi minusta. Olen 2 m pitkä, painoa 130 kg, harrastan kuntosalia ja minulla on näkyviä tatuointeja.
Mikä minussa on vikana?
Joskus olen maininnut tästä pelosta, mutta lähimmäiset eivät ota sitä totena. Tosin ymmärrän heitä, nimittäin ulkomuotoni ja yleisen olemuksen puolesta se ei varmastikaan välity heti tuntemattomalle. Jos naapureidenkin kanssa tulisi kinaa, ensimmäisenä pelkäisin että he vahingoittaisivat minua tai omaisuuttani. Kadulla, jos tulisitte vastaan minua, ette tätä uskoisi minusta. Olen 2 m pitkä, painoa 130 kg, harrastan kuntosalia ja minulla on näkyviä tatuointeja.
Mikä minussa on vikana?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Vika-ajattelun voit hylätä; on tyypillistä tehdä aina tulkinta, että ihmisessä on jokin VIKA. Tämä "viaksi" luokiteltu käyttäytymisen piirre on oikeasti vain yksilölle haitallinen toimintatapa, joka on jossain elämän vaiheessa muodostunut ja toistamisen myötä vakiintunut. Mutta vakiintumisen voi lopettaa ja muuttaa tavan edullisemmaksi (ja "juurruttaa" uuden, paremman tavan osaksi itseään).
Netin kautta auttaminen on vaikeaa. Ensimmäisenä tulee mieleen pari kysymystä: millainen on perhetaustasi ja yleensä elämänkokemuksiesi kirjo? Oletko tullut alistetuksi, fyysisesti loukatuksi, pelotelluksi? Mistä juontaa tuo suhteeton pelko?
Amatöörin ja kaduntallaajan neuvo olisi "No, älä enää alistu!", mutta tapauksesi ollessa ilmeisimmin astetta kauemmin jatkunut ja vaativampi kuin sellainen, johon pelkkä tuollainen neuvo olisi riittävä, minä en alennu noin barbaariin suositukseen.
Oma neuvoni vastaavia tapauksia tavanneena on, että kannattaa pohtia syitä ja taustoja, mutta MYÖS yksinkertaisesti jo nyt aloittaa AINAKIN VÄHÄN uudenlainen ohjelma.
Tarkoitan uudella ohjelmalla sitä, että jos joku koettaa alistaa sinua taloyhtiössä tai vastaavaa, voit sanoa itsellesi jtn tyyliin "Voin kieltäytyä, en suututa ketään sillä, ja se ei minua vahingoita, vaan vain vahvistaa". Sitten kieltäydy alistamisesta.
Pelkosi että sinulle kuuluva itsemääräämisoikeus ja vapaus olla tottelematta arkuutta hyväksikäyttäviä ilkimyksiä, tuottaisi sinulle jotain haitallista (kuten väkivaltaa) on kuitenkin tarpeeton. Sen syyn oivaltaminen (joku kokemus jossa on alistettu ja jossa on tullut väkivaltaa???) voi olla hyvä etappi: tajuaminen usein edistää parantumista.
Toisaalta liian suuria askeleita ei kannata ottaa tiellä kohti itsenäisyyttä. Mainitsit syömishäiriösi, et joskus lamaantuneena syö tekstisi mukaan päiväkausiin. Jos psyykesi ja hermosi ovat todella herkillä, kannattaa varjella mielenterveyttä.
No, tässä jtn neuvoja. Oletko siis parimetrinen 130kiloinen vanttera mies, jota kaikki pompottelee? Noin pitkä jätkä herättänee kunnioitusta ns. biologisena vaistona, joten luulisi että miten tahansa (arastikin) ilmaistuna sanat "En suostu komenteluusi" tehoavat.
Itse olen todella paljon sua lyhyempi ja itsekin tullut huonosto kohdelluksi (joskaan en "heittosäkkinä", pikemmin kiusattuna), mutta nykyään kieltäydyn väärinkohtelusta ja toimin oman etuni mukaan, unohtamatta empatiaa niille jotka ovat hyviä. Kusipäitä kohtelen tylysti.