Milloin omistusliitteiden jättäminen pois on virallisesti hyväksyttyä? "Isä meidän, joka olet taivaissa..." lienee yksi tällainen tapaus.
Hyväksytty possessiivisuffiksittomuus
Isä meidän
17676
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
”Isä meidän, joka olet taivaissa
Pyhitetty olkoon sinun nimi.
Tulkoon sinun valtakunta.
Tapahtukoon sinun tahto,
myös maan päällä niin kuin taivaassa.
Anna meille tänä päivänä
meidän jokapäiväinen leipä.
Ja anna meille meidän synnit anteeksi,
...”
Isämme meidän....
Taitaa olla niin, että hyväksyttyä se on vain puhekielessä. Kirjakielessä pitäisi aina olla tyyppiä: Minun autoni; sinun autosi; hänen autonsa; meidän automme; teidän autonne; heidän autonsa.
*Possessiivia eli omistusta ilmaisevia pronomineja ovat minun, sinun, hänen, meidän, teidän ja heidän. Possessiivipronominit eroavat muiden pronominien genetiivimuodoista siinä, että niitä käytetään yleiskielessä aina omistusliitteen eli possessiivisuffiksin kanssa. "Minun kirjani", "teidän aloitteenne".
Ainoa lievennys tähän yleiskielessä ehdottomaan sääntöön on se, että omistusliitteen saa jättää pois sanojen "meidän" ja "teidän" yhteydessä, jos omistussuhde on kotoinen tai tuttavallinen:
"meidän koira", "teidän luokalla".*
*-merkitty teksti kirjasta Kielenhuollon käsikirja, Katariina Iisa, Hannu Oittinen, Aino Piehl.
"Isämme, joka olet taivaissa..."
Siis muistetaanpa, että yleensä on luontevinta käyttää lyhyitä muotoja: autoni, autosi, automme jne. Ne jopa riittäisivät periaatteessa aina, mutta joskus on aihetta korostaa omistusta tai vastaavaa tapaan "Se oli s i n u n koirasi, joka minua puri".
Tämä seikka jää vähälle huomiolle, koska puhekielessähän se ei onnistu, jos omistusliite halutaan jätetään pois.
Mutta huolitellussa puhekielessä sekä kirjoitetussa kielessä käytäntöä on syytä suosia, eikä suotta käyttää vahvistavia pronomineja.
kysymys - ei prononominien käytöstä - vaan siitä possessiivisuffiksista, milloin possessiivisuffiksin voi hyväksytysti jättää pois. Ei siis ollut kyse, milloin prononomin voi jättää pois.
Siis - omistusliite ja pronomini ovat eri asia ja nyt oli juuri kyse siitä omistusliitteestä eikä pronominista.
Auto on punainen. ------ Juu, niin on, auto - joku auto.
Autoni on punainen. ------- ymmärrän, siis minun autoni. Ja kuten huomaat päätehän se siinä.
Minun autoni on punainen. ------ ymmärrän.
Minun auto on punainen. ------- ymmärrän, vaikka oikeampi muoto olisi "minun autoni on punainen".
Että tästä tässä kysymyksessä minun ymmärtääkseni oli kyse!
Miksi omistusliitteet pitäisi jättää pois?
meidän isä, meidän isämme.
Miksi? Siitä tässä nyt kuitenkin oli kyse.
Että sillai.....
Minun auto vai minun autoni - kumpi on oikein? Kieliopillisesti oikein on minun autoni!
Kysymys kateissa...
Entä vastaus? Aidolle keskustelulle on luonteenomaista, että se rönsyilee vapaasti ja voi johtaa jopa uusiin oivalluksiin ja näkökulmiin. Keskustelija voivat jopa vängätä puhetta pois epätoivotuista aiheista, kun taas joku ehkä koettaa pitää sitä alkuasetelmassa, jotta se tulisi kunnolla valaistuksi.
Puheenjohtajan asettaminen on paras keino pitää keskustelu tiukasti asiassa, jos sitä halutaan.
Voidaan myös sopia, että tämä osasto on kysymys- ja vastausosasto.
>Puheenjohtajan asettaminen on paras keino pitää keskustelu tiukasti asiassa, jos sitä halutaan.
Puheenjohtajan? Täällä? Netin anonyymipalstalla? Älä unta nää!
>Voidaan myös sopia, että tämä osasto on kysymys- ja vastausosasto.
Voit toki sopia tuollaisesta itsesi kanssa, mutta kovin monta muuta allekirjoitusta et mahda sopimukseesi saada!
Eriävistä mielipiteistäni huolimatta haluan kiittää sinua viime aikojen aktiivisista, asiantuntevista ja fiksuista esiintymisistäsi tällä kielipalstalla!
Nyt taisit käsittää minut väärin. Vastasin kärjistäen nimimerkeille "eri kysymys" ja "försvunnen", joiden epäilin kritisoivan minun "asiaankulumattomia" mietteitäni. Ehkä tällaiset järjestelyt sopisivat heille paremmin kuin asiasta toiseen horjuminen.
Itse kannatan keskustelunvapautta. Niinpä en ole sanonut mitään niistä nuorten miesten pohdiskeluista, joita täällä eksyy tiukan asiankin joukkoon.
sinun mielipiteitäsi!
Kyllähän sitä mielipiteitä saa olla. Mutta kysymys pitää ymmärtää. Kysyttiinkö sinun mielipiteitäsi vai kysyttiinkö miten asia on kieliopillisesti? Minun mielestäni alkuperäinen kysyjä kysyi, milloin on hyväksyttyä jättää possessiivisuffiksi pois - sinä vastaat mielipiteilläsi, että on oikein jättää pronomini pois - mutta kysymys siis kuului milloin on HYVÄKSYTTYÄ JÄTTÄÄ POSSESSIIVISUFFIKSI POIS! Eli minun mielipiteeni on, että ymmärsit kysymyksen väärin. Kielioppi ei ole sinun mielipiteesi, vaan kielioppi on sääntö, johon oikeaklelisyys perustuu!
Kiitos.
P.s. Jos tuo kysymys olisi suomen kielen kokeen kysymys, ja sinä vastaisit mielipiteilläsi, pisteitä tuskin heruisi kovin montaa....
Viittaan viestiini "Kysymys kateissa?".
Älä suotta pahennu mokomasta.
Niin vähän epäilinkin.
:•)
Isämeidän-rukouksen sanamuotoa sopinee pitää lievästi runollisena. Ensimmäisten sanojen poikkeava sanajärjestys tunnetaan muissakin kielissä, vaikkapa perinteisissä ruotsin- ja saksankielisissä muodoissa:
”Fader vår som är i himmelen...”
”Vater unser, der Du bist im Himmel...”
Saksankielisessä näytteessä yllä on toinenkin poikkeava sanajärjestys. Nykysaksan kieliopin mukaan pitäisi kai sanoa:
”Unser Vater, der Du im Himmel bist...”
Myös lauseessa ”Unser täglich Brot gib uns heute” puuttuu täglich-adjektiivista Brot-sanan sukua ja sijaa ilmaiseva pääte (”Unser tägliches Brot gib uns heute”).
Molemmissa kielissä tunnettaneen modernisoidutkin versiot, jotka poikkeavat ylläolevista.
Minusta voitaisiin jo poistaa omistusliitteiden pakollisuus kirjakielestä: omistusliitteiden vapaaehtoisuus on jo pitkään ollut vakiintunutta puhekielessä.
Kieli muuttuu ja tulee aina muuttumaan. Kielen muuttumista on turha yrittää padota.
Näin pitkälle on, mutta opetus, kielenhuolto ja me vastavirrankiisket hidastamme muutoksia. Kielen ilmaisutehtävästä ja sen vaatimuksista piittäämattomat kielenkäyttäjät ja massat saavat silti päättää kokonaisen kommunikaatiovälineen kohtalosta. Menneet vuosituhannet, jolloin mitään keskitettyä ohjausta ei ollut, ovat toki osoittaneet, että rikas ja ilmaisuvoimainen kieli (murteet ennen yleiskielen luomista) voi kehittyä vapaudessakin. Mutta tosiasia on, että kielemme voisi olla paljon loogisempi ja täsmällisempi sekä tarkoituksenmukaisempi, emme vain lapsesta saakka siihen tottuneena sitä huomaa. Kaikki myös voisivat ymmärtää ilmauksilla edes suunnilleen samoja asioita.
Nyt suomen kielen rappeutuminen muiden kielten paineessa lienee menossa. On myös muistettava, että käytännössä on useita kielimuotoja. Eräs niistä on virallisen kielenhuollon ylläpitämä normikieli, jota kouluissa yritetään opetettaa.
Omistusliitteen putoaminen pois on pronominin yhteydestä kyllä taloudellisuutta, kunhan vain muistetaan, että liite säilyy vaihtoehtona ja pääasiallisena tapana "Isämme, joka olet taivaissa..."
Miten lyhyiden possessiivisuffiksien poisjättäminen ja niiden korvaaminen pitemmillä possessiivipronomineilla on mielestäsi kielen positiivista muuttumista?
Puhutun kielen lyheneminen kirjoitettuun verrattuna erottaa nämä kielet ajanmittaan toisistaan, mistä hyvä esimerkki on ranska, jossa reilut puolet kirjoitetun kielen kirjaimista jää puheessa ääntymättä.
Suomi eroaa esimerkiksi englannista ja ranskasta vielä siinä, että kirjoitus luetaan sellaisenaan, kaikki kirjaimet ääntäen. Näin ainakin huolellisessa ääntämisesssä. "Minä" luetaan normaalisti "minä" eikä "mä". Eri asia on se, että vähemmän painokkaassa ääneenlukemisessa "minä" kuulostaa enemmänkin "mn":ltä.