Itsessäni ja se johtuu exäni nykyisestä parisuhdekokeilusta.
Hankalaa suhtautua asiaan niin ettei se tuntuisi jotenkin myös itseen liittyvältä asialta.
Ja viimeaikaisten kommenttiensa perusteella hän ei juuri analysoi omia motiivejaan, vaikka kuvittelin että se yhteinen vaikeuskimppu olisi johtanut jonkinlaiseen kehittymiseen tuolla alueella. Vaikuttaa siis siltä että entiset virheet toistuvat mutta kohde on toinen (ja lisänä se että kohteesta johtuvat ongelmat ovat aivan toista luokkaa kuin aiemmin).
Jotenkin olisin toivonut että hänellä olisi ollut jotain suhdeyrityksiä tässä vuosien varrella, niin osaisin nyt suhtautua tähän hiukan pienemmällä vakavuudella.
Toisaalta positiivisena puolena on kuitenkin se ettei hänen tarvitse tuntea itseään yksinäiseksi.
Kuitenkin olisi parempi jos onnellisuus, turvallisuus ja taloudelliset asiat tulisivat myös kuntoon, mutta kohteen perusteella noita voi olla hankala saavuttaa.
Oletan myös että valtaosa ihmiskunnasta ei kanna existään minkäänlaista huolta ja suurin osa palstalaisista pitää ajatuksiani kummallisina ja tarpeettomina.
Havaitsen surullisuutta
28
144
Vastaukset
"Oletan myös että valtaosa ihmiskunnasta ei kanna existään minkäänlaista huolta ja suurin osa palstalaisista pitää ajatuksiani kummallisina ja tarpeettomina."
Luultavasti näin.- mariamania
Et sä mitenkään kummallinen ole. Ilmaiset vaan sanoin sen, jonka useat kollit jättää sanomatta. Pysy tommosena!
Kuitenkaan ole ollut itselle terveellinen suhde kuin ihan alussa.
Olisi ollut hyvä luopua siitä jo silloin alkuvaiheessa, mutta näin vain kävi.- mariamania
buddy-love kirjoitti:
Kuitenkaan ole ollut itselle terveellinen suhde kuin ihan alussa.
Olisi ollut hyvä luopua siitä jo silloin alkuvaiheessa, mutta näin vain kävi.että on ihan helppoa erota, jos suhde ei toimikaan. Hymähdetän vain ja poimitaan seuraava jonosta.. Mut ei se kaikille ole yksinkertaista. Itse olen hitaasti kiintyvä, mutta syvästi sitten ajan kanssa ja jos suhde päättyy, niin sattuuhan se ja toinen jää jotenkn lähelle, vaikka pitäisi päästää kokonaan irti. Voi mennä vuosia, ennenkuin pääsee eteenpäin.
mariamania kirjoitti:
että on ihan helppoa erota, jos suhde ei toimikaan. Hymähdetän vain ja poimitaan seuraava jonosta.. Mut ei se kaikille ole yksinkertaista. Itse olen hitaasti kiintyvä, mutta syvästi sitten ajan kanssa ja jos suhde päättyy, niin sattuuhan se ja toinen jää jotenkn lähelle, vaikka pitäisi päästää kokonaan irti. Voi mennä vuosia, ennenkuin pääsee eteenpäin.
Lisäongelma on se että tämän suhteen lisäksi ei ole ollut muita.
Ja vuosia tässä on tosiaan jo mennyt enemmän kuin kehtaan kertoa.buddy-love kirjoitti:
Lisäongelma on se että tämän suhteen lisäksi ei ole ollut muita.
Ja vuosia tässä on tosiaan jo mennyt enemmän kuin kehtaan kertoa.Minula ei ole ollut muita. Sillä oli jo muutama ennen minua.
Herää ajatus, onko kyse aidosta huolesta vai mustasukkaisuudesta. Moni kun tuntee vähintäänkin alitajunnassaan omistavansa exänsä edelleenkin. Että vaikkei minun kanssani, niin ei tarvitsisi kenenkään muunkaan.
Ensimmäisten vuosien jälkeen aloin ajatella että kumpa joku tulisi ja veisi sen pois.
Silti siihen sisältyi se oletus että jäisin kaipaamaan häntä, mutta yleisen tilanteen kannalta olisi parempi että joku muu olisi hänen kanssaan.
Eikä lopputilanteessakaan ollut kyse rakkauden loppumisesta, vaan inhimillinen kestokyky ylittyi tällä puolella (eikä hän vieläkään ymmärrä syitä siihen).
Ja tästä lopputilanteesta johtuen olen edelleen huolissani hänen elämästään.
Jotenkin tästä kuitenkin pitäisi päästä irti ja eteenpäin.
Positiivista, että tunnet surullisuutta asian johdosta ja kannat huolta exästäsi. Jos asia kuitenkin selvästi vaivaa, niin ehkä se silloin menee hiukan yli, koska asia voisi liittyäkin sinuun, mutta se ei ole sinun.
Jokaisen pitää ne omat virheensä tehdä, takoa päätä sen aikaa seinään, että läksy menee perille. Tai jos ei mene, niin jatkaa takomista hautaan saakka tai luovuttaa kun ei tunnu sujuvan. Siihen jos menee fiksuja neuvoja jakelemaan, niin aika usein voisi yhtä hyvin kaataa bensaa liekkeihin, tai ainakin huutaa tyhjään tynnyriin.
Kannan minäkin existäni huolta, mutta vasta kun annetaan ymmärtää että olisi huolehdittavaa, eli pyydetään vaikka mielipidettä tai ihan apua. Sitä ennen saavat tehdä elämällään kuten haluavat, ei ole minun elämäni elää.
Olisiko mahdoton ajatus, että koittaisit antaa huolesi olla ja luottaisit siihen, että exäsi elää elämäänsä ja aikuisena ihmisenä tietää mitä tekee? Ja vaikkei tietäisikään, niin minkäs teet? Voisit vielä muistuttaa häntä, halutessasi, että olet olemassa hänellekin, jos hän niin haluaa ja sinua tarvitsee. Tai jotain.Että jos jossain vaiheessa hänen tilanteensa muuttuu mistä tahansa syystä kestämättömäksi, niin haen hänet turvaan mistä tahansa maapallolla ja yksi soitto riittää.
Se sen nykyinen on siis toisesta kulttuurista ja tämä on päähuoleni.buddy-love kirjoitti:
Että jos jossain vaiheessa hänen tilanteensa muuttuu mistä tahansa syystä kestämättömäksi, niin haen hänet turvaan mistä tahansa maapallolla ja yksi soitto riittää.
Se sen nykyinen on siis toisesta kulttuurista ja tämä on päähuoleni.lukeneeni tuon aiemman avauksesi asiasta. Hyvä että hän tietää mistä saa tarvitessaan apua, se on usein paras turva pienen ihmisen pitkällä matkalla elämässään.
Muistathan surusi ja huolesi kanssa kuitenkin sen, että jokin asia ei varsinaisesti ole sinun, ellet sinä halua 'omistaa' sitä, halua että se on myös sinun?Toljake kirjoitti:
lukeneeni tuon aiemman avauksesi asiasta. Hyvä että hän tietää mistä saa tarvitessaan apua, se on usein paras turva pienen ihmisen pitkällä matkalla elämässään.
Muistathan surusi ja huolesi kanssa kuitenkin sen, että jokin asia ei varsinaisesti ole sinun, ellet sinä halua 'omistaa' sitä, halua että se on myös sinun?Näitä halua miettiä, mutta ei onnistu olla miettimättäkään.
Mikäli uusi olisi joku kunnollinen länsimainen, niin tämä olisi paljon helpompi tilanne minulle.
Ja edelleen tässä on vielä se että itseni on tuon hankalan kokemuksen takia vaikea ottaa ketään uutta.
Se on siis sen parisuhdelakkoni pääsyy.
Oma uusi suhde kuitenkin luultavasti olisi minulle hyväksi ja vähentäisi tätäkin huolehtimista.
Osansa on silläkin että exä on asunut kämpilläni vuosikausia ja minä olen ollut muualla. Nyt se vihdoin on muuttamassa muualle, kunhan vain saa remonttinsa valmiiksi.
Ei kai tuossa ole muuta tehtävissä kuin olla valmiina jos tarvitaan apua. Jokaisen (kuulemma) täytyy ne virheet itse tehdä.
Että joskus virhe on niin ilmiselvä että sen tekevän täytyy olla täysin sokea ettei tajua.
(lue tuosta alemmasta... pääh. ja pööh)
Mies joka jatkoi matkaa
vai
Sankari ilman tarkoitustaAiniin. Hyötyajatuksia: Huolitko exän takas jos se mokaa suhteensa? (tai : tulisiko se edes takaisin?) (tai: Oletko niin varma ja vässykkä että se voi ottaa uudenkin ja aina palata sun luokse loppujen lopuksi jolloin olet ikuinen kaveripoika?)
Katsos. Naiset on sellaisia ettei ne oikeasti noissa tilanteissa tarvi apua. Tiedätkö mitä tapahtuu kun se mies jättää tai tulee ongelma? Se nainen etsii kainalon jossa itkeä.
Jos se olet sinä se nainen itkee sulle koska olet exä. Koska sut on jo kerran karistettu taakse sut karistetaan uudemmankin kerran, eli siis toimit yksinkertaisesti tikkaina pois siitä surusta, annat kelpaavuudentunteen ja nainen jatkaa matkaa ja hankkii uuden kaverin itselleen ja kiittää sua.
Jos sä et ole olkapäänä jota vasten nyyhkyttää se nainen menee ja hankkii jonkun miehen jonka kainalossa nyyhkyttää. Sitten se joko hengaa sen kanssa tai kiipeää niitä tikkaita pois ja jatkaa taas matkaa.
Eli mikä sun rooli oikeastaan on?
Sä oot palosammutin. Olet hyödyllinen joissain tilanteissa, mutta kaiken muun ajan roikut seinällä odottamassa seuraavaa rasvapaloa.Systeri oli jopa naimisissa vastaavan tapauksen kanssa- se tosin ei vaivautunut käymään edes töissä. Mitäs siinä voi tehdä: ei mitään. Odottaa, että toinen tulee järkiinsä ja toivoa parasta.
Tsemppiä.Heh. Exäsi käyttää miestä hyväkseen saavuttaakseen seurustelufiilareita. Se on toinen puoli kolikkoa.
Kukkomies kirjoitti:
Heh. Exäsi käyttää miestä hyväkseen saavuttaakseen seurustelufiilareita. Se on toinen puoli kolikkoa.
Toisekseen Buddy. Sä vetoat varallisuuteen, uskontoon, työhön ja kansalaisuuteen.
Kaikki ne on virheitä.
Sun pitäis vedota itseesi.Kukkomies kirjoitti:
Ainiin. Hyötyajatuksia: Huolitko exän takas jos se mokaa suhteensa? (tai : tulisiko se edes takaisin?) (tai: Oletko niin varma ja vässykkä että se voi ottaa uudenkin ja aina palata sun luokse loppujen lopuksi jolloin olet ikuinen kaveripoika?)
Katsos. Naiset on sellaisia ettei ne oikeasti noissa tilanteissa tarvi apua. Tiedätkö mitä tapahtuu kun se mies jättää tai tulee ongelma? Se nainen etsii kainalon jossa itkeä.
Jos se olet sinä se nainen itkee sulle koska olet exä. Koska sut on jo kerran karistettu taakse sut karistetaan uudemmankin kerran, eli siis toimit yksinkertaisesti tikkaina pois siitä surusta, annat kelpaavuudentunteen ja nainen jatkaa matkaa ja hankkii uuden kaverin itselleen ja kiittää sua.
Jos sä et ole olkapäänä jota vasten nyyhkyttää se nainen menee ja hankkii jonkun miehen jonka kainalossa nyyhkyttää. Sitten se joko hengaa sen kanssa tai kiipeää niitä tikkaita pois ja jatkaa taas matkaa.
Eli mikä sun rooli oikeastaan on?
Sä oot palosammutin. Olet hyödyllinen joissain tilanteissa, mutta kaiken muun ajan roikut seinällä odottamassa seuraavaa rasvapaloa.Tuon kanssa oikein mene noin, sillä se on erittäin itsenäinen jutuissaan.
Ei edes yrittänyt saada minua takaisin silloin kun meni huonosti.
Tämän uuden kanssa on kuulemma systeeminä "My way or the highway".
Ei se valita minulle tunneasioista, mutta jos on käytännön pulmia, niin kysyy.
Tänään maadoitettujen pistorasioiden suhteen, mutta ei se jakele tunnejuttujaan oikein mihinkään suuntaan. Siltä piti kaivaa silloin muinoinkin kaikki, mutta näkihän siitä heti päältä milloin maailma on kolhinut ja oli helppo tietää milloin pitää kysellä.
Tuskin se tulisi takaisin (tai edes on ajatellut asiaa siihen suuntaan), eikä sitä voisi ottaa, sillä siinä vain kävisi vieläkin huonommin. Se ei korjaa aiheuttamiaan tunnepuolen ongelmia ja on toisen vika jos ei kestä. Se ei ole sille toiselle terveellinen tilanne.PlatosMorbidDust kirjoitti:
Systeri oli jopa naimisissa vastaavan tapauksen kanssa- se tosin ei vaivautunut käymään edes töissä. Mitäs siinä voi tehdä: ei mitään. Odottaa, että toinen tulee järkiinsä ja toivoa parasta.
Tsemppiä.Niitä tapauksia on ilmeisesti aika paljon, mutta geneettinen erilaisuus kantaväestön kanssa on evoluution kannalta etu ja tämä ohjaa naisten parisuhdevalintoja (ja naisethan ne parisuhteet päättävät).
Toinen osapuoli sitten voi käyttää hyväkseen tuota evoluution aiheuttamaa painetta ja tilanne on siksi tämä.Kukkomies kirjoitti:
Toisekseen Buddy. Sä vetoat varallisuuteen, uskontoon, työhön ja kansalaisuuteen.
Kaikki ne on virheitä.
Sun pitäis vedota itseesi.Halua sitä takaisin, enkä voisi ottaa siinäkään tapauksessa että sellainen halu olisi, mutta haluan että se on onnellinen ja turvassa.
Tyyppiä ei kuulemma ole vielä saatu edes tautitesteihin, kun se ei kuulemma pääse julkiselle puolelle testattavaksi.
Lisäksi exä on tolkuttoman älykäs (joka ei kuitenkaan mitenkään ilmene viisautena) ja se tyyppi ei mitenkään voi olla lähelläkään samalla tasolla. Niillä loppuvat yhteiset keskustelunaiheet aika äkkiä kesken ja nyt vain kieliongelmat hidastavat listan läpikäyntiä.buddy-love kirjoitti:
Tuon kanssa oikein mene noin, sillä se on erittäin itsenäinen jutuissaan.
Ei edes yrittänyt saada minua takaisin silloin kun meni huonosti.
Tämän uuden kanssa on kuulemma systeeminä "My way or the highway".
Ei se valita minulle tunneasioista, mutta jos on käytännön pulmia, niin kysyy.
Tänään maadoitettujen pistorasioiden suhteen, mutta ei se jakele tunnejuttujaan oikein mihinkään suuntaan. Siltä piti kaivaa silloin muinoinkin kaikki, mutta näkihän siitä heti päältä milloin maailma on kolhinut ja oli helppo tietää milloin pitää kysellä.
Tuskin se tulisi takaisin (tai edes on ajatellut asiaa siihen suuntaan), eikä sitä voisi ottaa, sillä siinä vain kävisi vieläkin huonommin. Se ei korjaa aiheuttamiaan tunnepuolen ongelmia ja on toisen vika jos ei kestä. Se ei ole sille toiselle terveellinen tilanne.Eli olitko sä sille oikeastaan mitään merkitsevää?
"Ei aurinko mua tarvi vaikka se mulle paistaakin"Kukkomies kirjoitti:
Eli olitko sä sille oikeastaan mitään merkitsevää?
"Ei aurinko mua tarvi vaikka se mulle paistaakin"Pitkällisen ajattelun tuloksena pääongelma oli se, että hänen onnellisuutensa oli minulle huomattavasti tärkeämpää kuin minun onnellisuuteni oli hänelle.
Merkitsevä kuitenkin mutta asiassa oli suuri epätasapaino.buddy-love kirjoitti:
Pitkällisen ajattelun tuloksena pääongelma oli se, että hänen onnellisuutensa oli minulle huomattavasti tärkeämpää kuin minun onnellisuuteni oli hänelle.
Merkitsevä kuitenkin mutta asiassa oli suuri epätasapaino.Tolla asenteella sä olet kusessa. Entä jos se ei tarvi sua onneensa? Tai se haluaa olla itse oman onnensa seppä koska tietää pystyvänsä siihen?
Ehkä sille onkin tärkeämpää olla jollekulle onnen lähde, tärkeä ja merkitsevä ihminen?Kukkomies kirjoitti:
Tolla asenteella sä olet kusessa. Entä jos se ei tarvi sua onneensa? Tai se haluaa olla itse oman onnensa seppä koska tietää pystyvänsä siihen?
Ehkä sille onkin tärkeämpää olla jollekulle onnen lähde, tärkeä ja merkitsevä ihminen?Oli onnellisuuspula aika lailla jatkuvasti. Täytin siis sen tarpeen niin kuin pystyin.
Eikä se nyt minua siihen kaipaa, mutta oma tarve hänen onnellisuuteensa ei ole poistunut.
Siis nykykohde luo minuun huolen hänen onnellisuutensa heikkenemisestä.
En usko että sille olisi äkillisesti tullut tarve tehdä onnea muille.
Voimakas johtamistarve sillä kyllä on, mistä myös aiheutui ongelmia.
Itseasiassa varmaan tuo nykyjuttu vastaa osittain siihen tarpeeseen, mutta ei se tyyppi voi kestää sitä kovin pitkään ja luultavasti maassaololupien varmistuminen muuttaa tilanteen.
- rose18
uskon siihen että tuo osa alue niinkuin kerroit samat ongelmat ex:llä suhteessa.. yhen asiassa olen tietoinen ettei se ollut ainoastaa suhteen loppuminen yksinään sinun vikasi.. vaan myös kumppanisi,sinun vikasi ilmenee sinussa jos oli syytä kun alat parisuhteeseen, jolloin asiasta toiseen voisin kuvitella, olisitko pystynyt tekemään suhteesi eteen toisin ja myös pystyt yrittää muuttamaan itseäsi jos on saman tyyliset ongelmat olisivat suhteessasi, jolloin voit mennä parempaan suuntaan kun tiedostat virheesi.
suosittelen parisuhteen rakentamista koska yksinään on huono elää..
minä en ole mikään hyvä näissä asioissa koska tiedän ongelmani ja yritän päästä virheistäni mutta yksinään en siihen pysty..
mutta myös tietäisin olisiko se sama ongelma seuraavassa suhteessa että onko se harhaa vai ei, tulis aika nopeasti esille siinä?
elä ymmärrä väärin, tämä on näitä ylimääräsiä asioita joita pohdin enkä eroomassa..Että siellä asiat ovat paremmin.
Minun olisi exäni kanssa toimiessani pitänyt olla hiukan piittamattomampi ja välittää vain vähemmän siitä mitä mieltä hän on minun tekemisistäni ja olemisestani. Yritin liikaa, mutta toisaalta hänellä oli voimakas tarve kontrolloida kaikkea, eikä hänen onnellisuutensa säilynyt muutoin kun olemalla juuri niinkuin hän haluaa.
Oma elintila kuitenkin pieneni jatkuvasti ja tilanne oli kestämätön.
Jonkun muun kanssa luultavasti törmäisin myös ongelmiin, mutta ne olisivat jotain toista tyyppiä.
Jossain vaiheessa muutama vuosi sitten se sanoi ettei se ollut minun vikani että juttu loppui, mutta tuskin se enää sitä edes muistaa. Sillä on taipumus pohtia asiat uudelleen ja unohtaa omat vikansa.
Joskus ihan alussa se oli itse sitä mieltä että on vaikea ja vaativa, mutta ei se enää osaa ajatella sillä tavalla.
Tämä ei ainakaan ollut se systeemi millä parisuhde toimii, vaikka kauan tässä yhdessä roikuttiin.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1621374
Kauhavan häiriköijistä
Juttua Iltalehdessä. Pakko sanoa että noi nuoret on kyllä ihan pimeitä. Putkin peltoja jupksevat kiusaamaan kun ei tietä39956Haluan sinut, kuuletko minua.
Haluan sinut. Toivon, että voisimme olla yhdessä. Mietin pystynkö täyttämään toiveesi, olemaan arvoisesi. Voisitko saad38695- 14620
Miksi Lapset kiusaa yöllä
Miksi Lapset kiusaa yöllä ihmisiä? Miksi vanhemmat antaa tämän tapahtua? Eikö ne huomaa ettei lapset ole kotona vai eivä28602Tehdäänkö tänään toiveista totta?
Poikkea tänä illasta siinä lähellä ja annetaan silmien puhua ja sen jälkeen puhu sinä lopulta mitä ajattelet..46597- 28588
Sama ransetti taas!
Keikkui tällä kertaa Honkavaaran tien varressa muutaman sadan metrin päässä Louhenkoskelta.. Otin rekisterin ylös ja ver19580Ajatteletko ollenkaan minua
Naiselle, jonka kanssa vahva tunne yhteydestä. Jota kipeästi kaipaan, mutta jota ei juuri näe. Onko siitä jo kolme vuott30557Viimeinen lankafest
Käykää viimeisessä lanka festissä. Ensivuonna sitä ei enää ole. Rahat on loppu. Harmi .17543