Ymmärrättekö te?? Sillä minä en.
Todella hyvä miespuoleilen kaverini tuomitsee minut koska odotan toista lastani samalle miehelle vaikka emme ole enää yhdessä. Kun sain esikoiseni erosimme mieheni kanssa kun lapsemme oli vuoden jatkuvien riitojen ja ongelmien takia. Myöhemmin päätimme kokeilla uudelleen tulin hänelle raskaaksi uudelleen ja nyt pikku hiljaa olemme todenneet että emme kuulu toisillemme vaikka kuinka rakastaisimme toisiamme. Yhteistuumin päätimme erota ja sovimme kaikki asiat kun vauva syntyy, hän ottaa vastuun aivan kuin esikoisestamme ja lapsesta tulee hänelle varmasti yhtä rakas. Tällä miespuoleisella kaverilla on sellainen periaate että se nainen joka tekee lapsia kuin liukuhihnalla erimiehille ei ole ansainnut lasta. Miten se liittyy minuun?? Lapseni on samalle isälle ja rakkaudella tehtyjä ja molemmat toivottuja. Nyt tämä kyseinen mieskaveri tosiaan tuomitsee minut eikä halua olla kaverini. Vaikka olemme olleet jo vuosia kavereita. Lisään tähän vielä että minulla ja hyvällä kaverillani on ollut joskus vuonna erkki jotain pientä säpinää mutta se laantui kaveri tasolle ajan kuluessa. Olisiko taustalla että hänellä on tunteita kohtaani vaikka sanoo että ei ole muuta kuin kaveritunteet? Itselläni on vain tosi vahva ystävyyssuhde häntä kohtaan ja en tunne minkäänlaista kipinää häntä kohtaan. Tottakai se sattuu jos menetän todella hyvän kaverin sen takia että hän tuomitsee minut lasteni takia.
Todella hyvä miespuoleilen kaverini tuomitsee minut koska odotan toista lastani samalle miehelle vaikka emme ole enää yhdessä. Kun sain esikoiseni erosimme mieheni kanssa kun lapsemme oli vuoden jatkuvien riitojen ja ongelmien takia. Myöhemmin päätimme kokeilla uudelleen tulin hänelle raskaaksi uudelleen ja nyt pikku hiljaa olemme todenneet että emme kuulu toisillemme vaikka kuinka rakastaisimme toisiamme. Yhteistuumin päätimme erota ja sovimme kaikki asiat kun vauva syntyy, hän ottaa vastuun aivan kuin esikoisestamme ja lapsesta tulee hänelle varmasti yhtä rakas. Tällä miespuoleisella kaverilla on sellainen periaate että se nainen joka tekee lapsia kuin liukuhihnalla erimiehille ei ole ansainnut lasta. Miten se liittyy minuun?? Lapseni on samalle isälle ja rakkaudella tehtyjä ja molemmat toivottuja. Nyt tämä kyseinen mieskaveri tosiaan tuomitsee minut eikä halua olla kaverini. Vaikka olemme olleet jo vuosia kavereita. Lisään tähän vielä että minulla ja hyvällä kaverillani on ollut joskus vuonna erkki jotain pientä säpinää mutta se laantui kaveri tasolle ajan kuluessa. Olisiko taustalla että hänellä on tunteita kohtaani vaikka sanoo että ei ole muuta kuin kaveritunteet? Itselläni on vain tosi vahva ystävyyssuhde häntä kohtaan ja en tunne minkäänlaista kipinää häntä kohtaan. Tottakai se sattuu jos menetän todella hyvän kaverin sen takia että hän tuomitsee minut lasteni takia.
Vastaukset 35
Vanhimmat
Sille miten tuo tilanne eteni, niin kai se siitä vähitellen toipuu.
Voi kuinka monesti olen hänelle kertonut ja hän on kyllä asiasta hyvin tietoinen. Annan hänen olla rauhassa ehkä joku päivä ymmärtää.
se olikaan... Jos on tarve tuomita muita, niin yleensä se tuomittava asia närästää itsessä. En kyllä tiedä miten se tuohon yhtälöön sopisi, ellei kaverillasi ole jotain erityisiä tunteita sinua kohtaan, vieläkin.
Tosin ihmisillä on periaatteensa ja monille ne ovat uskonkaltaisia oppeja, joiden vuoksi lähdetään helposti ristiretkelle ketä tahansa 'vääräuskoista' vastaan. Semmoinen ihminen joka joutuu tiukasti pitämään jostain periaatteestaan kiinni, on usein jollain tavalla hyvin jäykkä ja joillekin kyseessä on jopa oman maailman kasassa pysyminen.
Mitäpä tuosta, anna hänen tuomita jos haluaa, luultavasti se on hänen päällensä jostain syystä tarpeen. Valtuuttamattomat tuomarit ovat aina yhtä turhia, ei niistä kannata paljon välittää.
ehkä hän on joskus sanonut että "nainen joka tekee liukuhihnalla..." ja varmaan on edelleen sitä mieltä
MUTTA: oletko sinä hänen silmissään aivan varmasti tuo liukuhihna nainen.
Jos hän on ystäväsi, hänellä on oikeus kummastella valintojasi SINUN VUOKSESI. Ehkä hän on puolellasi ja taivastelee että eksäsi jättää sinut nyt yksin tavallaan lapsen kanssa eikä haluaisi sinulle sitä..
Kysy häneltä, älä jää miettimään sitä yksin.
Kysyin häneltä suoraan kasvotusten koska niin on aina helpompi puhua ihmisen kanssa. Olenko todella nainen joka tekee liukuhihnalla lapsia niin kuin hän on antanut minun ymmärtää. Hän vastasi että tavallaan olen. Olisin voinut jättää tämän tulevan lapsen tekemättä tai keskeyttää. Kysäsin myös että onko hänellä minua kohtaan jotain kipinää niin hän vastasi että jos en odottaisi lasta asiat olisivat toisin....
yritin kysyä millä tavalla toisin niin hän vain sanoi että minun täytyy selvitä ilman häntä sillä hän ei halua eikä pysty olemaan enään ystäväni.
Tiedän että hän elää epävarma tunteessa koska samoihin aikoihin kun minä olen seurustellut ex mieheni kanssa hän on seurustellut itseään 5vuotta vanhemman naisen kanssa. Ja se nainen on tullut hänelle raskaaksi. Hän kun on kuuli asiasta jätti naisen ja sanoi että hänen on tehtävä abortti ja ei aio olla lapsen kanssa tekemisissä jos hän päättää synnyttää lapsen. He eivät ole kuulema käyttäneet minkäänlaista ehkäisyä joten tavallaanhan kaverinikin on jollain tavalla halunnut lasta. Nyt hän ei tiedä onko tämä nainen tehnyt aborttia ja elää epätiedossa. Mutta periaate ei anna periksi ottaa selville asiaa miten on käynyt. Odottaako nainen vielä hänelle lasta vai onko tehnyt abortin. Kaverillani on myös melkein seitsemän vuotias lapsi jonka hän on jättänyt lapsen ollessa vuoden verran. Sen koommin ei ole lastaan nähnyt. Maksaa kyllä elatukset ja laittaa synttärirahaa ja jne mutta ei muuta. Eli todellakin hänellä taitaa olla omassa päässä ne närästykset.
vaikuttaisi siltä. Ehkä kuitenkin olisi tarpeen kiristää ja jutella vain lisää...ei tarvitsisi katua sitten ystävän menetystä. Sympatiani ovat kuitenkin tämän kuvauksen perustella puolellasi.
Yleensä miehissä suurimmat tuomitsijat löytyvät niistä, jotka itse eivät ole kenenkään kanssa lasta saaneet, mutta tässähän ei siitä ole kyse.
Joka tapauksessa miehen mielipide suvunjatkamiskysymyksissä on yks hailee. Eihän ne halua lapsia, eikä toisaalta hyväksy aborttejakaan. Koskaan ei mikään ole oikein päin, mutta mielipide naisen kehosta ja mitä sillä saa tehdä, on jyrkkä.
Pikkusen aina hymyilyttää, kun mies kertoo suhtautumisestaan aborttiin. Onko joku kysynyt mielipidettä, häh.
Mutta kyllä tuntuu pahalta luopua ystävästä joka on ollut paras kaveri tähän asti hänen outojen periaatteiden vuoksi. Nytkin kun pidämme jo vähemmän yhteyttä niin pitää miettiä että mitäs sitten kun kaikki päättyy. Täytyy myöntää että olen monet itkut tirauttanut hänen takiaan.
Johtuuko paha mielesi siitä, että olet herkkä kun olet raskaana?
Ystävät on tietysti tärkeitä, mutta onko tuo enää mikään ystävä.
Kertomasi vain vahvistaa teoriani siitä, että jorma hakeutuu aina sinne, missä häntä ei kaivata. Ei sinne, missä kaivataan.
Sehän on tietenkin totta että raskaana ollessa mieli on paljon herkempi kuin normaalisti.
En tiedä onko hän enään mikään ystävä sen vain näyttää aika. :/
Ystävä lunastaa sinut ulos vankilasta.Tosiystävä istuu vieressäsi sellissä ja hokee, että miten helvetissä me tänne jouduttiin!
ei sitten voi olla ystäviä.
on ensinnäkin sun ja exäs asia, ellet sit seukkaa jonkun muun kanssa, ja siks toisekseen, ei se ole sun ystäväsi, joka laukoo sulle näitä totuuksiaan. Asioista voi keskustella, muttei ystävät loukkaa toisiaan.
Onnea jälkikasvusta!
Siitäkin huoilimatta vaikka hän on pelkkä ystävä. Hänellä saattaa olla tunteita sinua kohtaan ja näillä ilmaisuilla ilmaisee pettymyksensä, onhan raskaus toiseen mieheen sitovaa, ( ja myös näkyvä tila).
Ja käyttäytyy sen tähden näin, ettei halua olla tekemisissä.
Suojelee omia tunteitaan ja hylkäsi ystävyyden.
Tällähetkellä hänellä on kuulema uusi ihastus ja ei halua keskittyä minun ongelmiini vaan haluaa että jätän hänet rauhaan. Minun ongelmiini?? Eihän minulla ole mitään ongelmaa. Odotan onnellisesti lasta ei se ole mikään ongelma. Ainut huoli ja murhe on hänen kaveruuden menettäminen en minä sitä kutsu ongelmaksi. Jos hän niin päättää niin enhän minä sitä voi väkisinkään pitää ystävänä/kaverina. Lapsieni isä sanoi että on parempi hänen antaa vain olla ehkä joskus myöhemmin tajuaa kuinka tärkeä olen hänelle loppu peleissä ollut. Jos hänellä on ollut hätä hän on voinut aina turvautua minuun on se asia ollut sitten mikä tahansa. Ja hän on voinut kertoa minulle todella luottamuksellisia asioita ja ne on jääneet minun sisälleni. Ilman pelkoa että hän kuulisi niistä jostain muualta. Hän on ollut minulle oikeasti tosi ystävä joita on todella harvassa. Mikäs onkaan minun rooli hänen mietteissään. Ilmeisesti normaali kaveri joka kusettaa ja valehtelee silmät päästä.
Tämä on todella osuva....
Ystävä lunastaa sinut ulos vankilasta.Tosiystävä istuu vieressäsi sellissä ja hokee, että miten helvetissä me tänne jouduttiin!
-Kaverini otti todella kivasti "loimeen" kuka oli se ihminen sairaalassa ja hoki kyllä tästä vielä selvitään entistä vahvempana! Tai kun hän erosi exästään ja oli rapakon pohjalla kuka oli se ihminen joka jälleen nostin hänet tälle planeetalle. Se olin minä tosi ystävä joka ei koskaan pettäisi hänen luottamusta. Monesti kun hän on soittanut milloin vain yöllä, päivällä ja kun hänellä on ollut hätä olen rientänyt häntä pelastamaan. Nyt tuntuu välillä että ehkä olen laittanut meidän ystävyyden oman elämäni edelle. Ja miettinyt tässä muutamana päivänä että ajatteleeko hän että kun saan lapsen hän jää toiseksi. Ettei saa enää niin paljon minulta aikaa kuin on saanut. Vai mitä hänen päässään oikein liikkuu. Suostuu sanomaan vain jätä rauhaan, koita pärjätä ilman minua. Häntä ei kiinnosta, jos et olisi raskaana asiat olisivat toisin.
ihmisiä joille sun pitää olla se yksi pala palapelissä ja jos et ole sitä, sut nakataan menemään.
Jospa mies on sellainen jolle sinä olet vähän äitihahmo, hän voi luottaa sinuun, ja palaa luoksesi aina särkyneine sydämineen, voi kuvitella että joku tässä kylmässä maailmassa välittää, eli tavallaan olet sellainen "varasydän" tms. Mut sekin on ok, jos ei sulla itselläsi ole tunteita sitä kohtaan ja haluat vain kaveruutta... ja nyt Mies (tai pikkupoika) kapinoi naurettavalla tavalla vauvaasi vastaan. Taitaa kertoa enemmän miehen omista ongelmista elämässä. Vai onko hän maanisdepressiivinen?
Annat vaan palaa, ja höyrötät vauvasta, pyydät vaunu- ja vaippaostoksille ja olet rohkeasti itsesi.
Älä koskaan juokse miehen perässä - ainakaan ellei hän ole oma miehesi.
Kaverini ei ole koskaan kokenut äidin rakkautta. Hänet on kasvatettu lastenkodissa. Eikä ole vieläkään missään tekemisissä äitinsä kanssa. Hän on monesti sanonut että olen ihmeellinen nainen vaikka mailma kuinka kaatuisi päälle nostan silti aina pään pensaasta ja entistä urheampana jatkan eteenpäin. Sitä ei koskaan opi jos ei välillä kompuroi. Elämä ei ole tehty helpoksi elettäväksi.
Tunteita häntä kohtaan olen joskus toivonut että meistä tulisi jotain mutta hänellä tuntui olevan silloin niin vientiä että päätin jäädä suosiolla taka alalle. En ole ajatellut mitkä on tunteeni häntä kohtaan koska olen aina pitänyt hänet vain kaverina. Ja nyt en edes halua ajatella koska minun elämässä ykkösenä on lapseni sitten myöhemmin kun vauva on syntynyt ja elämä lähtenyt rullaamaan omille pyörilleen niin voi ajatella onko vastakkaisia sukupuolia kohtaan millaisia tunteita. Ja se että en ole lasteni isästä päässyt yli kaipaan häntä vieläkin mutta olemme monesti todenneet että meillä menee paremmin kun ei olla yhdessä paljon paremmin. Täytyi ihan itsekkin käydä lukemassa millainen henkilö on maanisdepressiivinen ja löysin todella monta kohtaa jotka passaavat häneen kuin nenä päähän. Hänessä on myös joitain piirteitä läheisriippuvaisuudesta jotka näkyvät välillä todella voimakkaasti.
noh, lastenkodissa olleet vanhempiensa tavalla tai toisella hylkäämät lapset ovat AINA jollain tavalla läheisriippuvaisia. He saattavat aina muistutella sinua siitä etteivät he ole itsestäänselvyys sinulle...joten sanoisin kyllä:heidän kanssaan on aina oltava hieman varpaallaan ja annettava huomiota.
Mutta...on erittäin loukkaava kuitenkin ettet saa tehdä oman elämäsi ratkaisuja oman pääsi mukaan. hänen tulisi olla jo aikamiehenä sen verta kypsynyt että kykenisi näkemään asiassa sinunkin puolesi ja etenkin jos vauva on haluttu se on sinun päätöksesi.
Toisenlaiset läheisriippuvaiset ovatkin sitten kinkkisempi juttu. He jotka tahtovat sinun olevan se palapelin palainen..vaikka sitten roolisi olisikin se suosta nostaminen, et sinäkään ole itsestäänselvyys. Näytä se hänelle.
Läheisriippuvaiunen henkilö sairastuttaa myös läheisen, sellainen kirja on kuin ulos läheisriippuvuudesta se on todella hyvä.
Kun itse siitä pääsee niinsanotusti irti, voi auttaa sitä toista myös.
http://www.kuntoutussaatio.fi/tutkimustoiminta/insp05
Tuota tästä lähti vastaus äsken pois. Tarkoitus oli vastata kummatelijalle.
frost-free kyllä on todella helpottavaa lukea viestejäsi. Tulee todella vahva tunne itselle kun luen ja tiedän etten ole aivan metsässä itseni kanssa. Tästä selvitään joko hänen kanssaan tai ilman. Onneksi kavereita saa aina lisäää.
Ennen lasteni isää seurustelin pitkään miehen kanssa joka oli todella läheisriippuvainen ja siinä matkassa menin itsekkin. Hän pikku hiljaa alkoi tuhoamaan minun elämäni. Onneksi olen päässyt yli ja osaan olla valppaana sellaisten ihmisten suhteen.
Tuntuu todella ikävältä ajatella että hänellä on nytten uusi ihastus ja minä olen hänelle kuin pelkkää ilmaa. Vaikka itsekkin olen seurustellut moneen otteeseen meidän ystävyyden aikana en ole parisuhteen antanut mennä liian yli kaveruuden. Eli olen varmasti pitänyt niistä tärkeimmistä kavereista kiinni kynsin ja hampain hakenut heille aikaa. Ja useasti jätkäkaverini on ymmärtäneet sen täysin että kaverit on tärkeitä minulle. Olen sivusta seurannut joitakin suhteita joissa kaverit jää aivan huomioitta kun on niin ihastunut/rakastunut. Ja sitten kun ero tulee huomaakin että hetkinen missä ne minun kaverit ovat. Sain kaveriltani tänään viestin odota ensi kesään katsotaan sitten. Yritin kysyä että mitä se sillä tarkoittaa niin vastasi että jos et jaksa odottaa ensi kesään niin parempi että unohdat kokonaan hänet.
Nyt on olo kuin kuka mitä häh missä milloin??? Osaan häntä lukea ja totesin että hänellä on todella paljon tunteita minua kohtaan ja kiintynyt minuun. Häntä varmasti ahdistaa tämä minun raskaus ja päättää sen takia katkaista välit.
Mielipiteitä Luovutanko annanko hänen mennä menojaan?? Vai taistelenko vielä?
tuota taistelemaan toisen pään sisälle et pääse. Ehkäpä hän vielä tässä tajuaa hölmöytensä.
Kerran kun oma kaveri oli raskaana ja meillä oli kana kynittävänä, odotin että se synnyttää etten vaan aiheuta mitään ylimääräistä sterssiä jolloin keskenmeno olis ollu mun syytäni,.
En tiedä vaikuttaako suhtautumiseeni nyt sukupuoli, jos kyseessä olisi sun naispuolinen kaverisi niin haistattaisin hänellä huilun. Mutta kun ei nyt oikein voi tietää kuitenkaan mikä toi teidän kuvio on ollut..ehkä te ette itsekään oikein tiedä.On aika lapsellista hylätä toinen raskauden ajaksi. Mutta toisten ystävyys kestää vuosikymmenet ja välillä voi olla pitkiäkin aikoja kun ei ole yhteyksissä, mikä on teidän tapanne..
No niin en pääse. En tiedä. Viime yönä hän laitteli todella aktiivisesti viestiä ja sanoi olevansa ikävä. Näpyttää viestiä ja hellu nukkuu vieressä? Yrittää tehdä minut mustasukkaiseksi? Oikeasti mulla on alkanut vituttaan koko ihminen nyt liiaksi asti. Kyselee voiko tulla minun luo ens viikonloppuna...täytyy kyllä myöntää kun tässä olen miettinyt en tiedä itsekkään mitä me olemme olleet minä olen ollut kaveri pohjalta mutta nyt tuntuu että hän on ollut enemmän. Onhan meillä ollut aktiivinen seksielämä ja nukuttu yhessä ja kuljettu liikuttu ja jne. Täytyy sanoa en tiedä. Mutta minä en jaksa enää tätä pyöritystä. Päivät menee siihen että milloin hän haukkuu minut alimpaan h.... ja milloin taas kaipaa. Sekavaa soppaa sanon minä.
eli teillä on jonkinlainen avoin suhde systeemi. Silloin asia on eri. Me naiset kiinnymme meille annetun seksin kautta mieheen siten, että kuvittelemme että meillä on jonkinlainen omistussuhde mieheen jolle olemme joskus antaneet herkullista hedelmäämme.
Vaikuttaisi siltä, että nyt kun olet raskaana, asia on eri. Hän ei kykene näkemään sinua enää avosuhdekumppanina vaan raskaana olevana naisena. Se on hänelle jstk syystä liikaa. Ei kai se olu kumma eikä mikään että naisen tultua siunattuun tilaan seksuaalinen vire ja muukin on hieman eri...
Jos siis kyse tällaisesta kuviosta on ymmärrettävää että mies miettii mikä teidän olomuotonne on nyt tai tulevaisuudessa. Avainsana on muutos. Hyväksy sinäkin se jos hetkeäkään kuvittelet että ystävyydestänne on jotain rippeitä pelastettavissa joskus..
Onnea jatkoraskauteen! :)
varmasti. Ehkä tuo miesmakusi on yksi asia joka sai miehen perääntymään.
Ajattelee että voisit paremmin lapsesi kanssa ilman häntä, jos lopettaisitte
mahdottoman ja tulevaisuudettoman riippuvuuden toisistanne..?
Lisääntyminen herättää epäilyksiä siitä, että äiti kuppaa työnantajilta ja yhteiskunnalta kaiken laisia tukiaisia ja palveluja lasten avulla. Toinen syy on se, että maapallo ei kestä edes nykyistä väestömäärää. Muitakin syitä varmasti löytyy.
kaverisi järkyttyi siitä, että teitte lapsen, vaikka eroatte, kun eihän se tietenkään ole lapsen kannalta järkevää lähteä kasvattamaan lapsia erillään suunnitelmallisesti. Ehkä hän ei käsittänyt tilannettanne niin, kuin sen täällä selitit, tai sitten hän on haaveillut, että alkaisitte seurustelemaan ja lapsi toisen miehen kanssa tuli hänelle siksi järkytyksenä.
ehkä hän tajuaa millaista hänen elämänsä olisi ollut suojatussa perheessä eikä lastenkodissa ja ymmärtää itsekin munanuittamisen perusteet nyt toisessa valossa. Alulla on pieni ihminen. Mikään ei ole enää kuin ennen. Kaveri ei halua kantaa vastuuta lapsen äidin mahdollisesta pahasta olosta jota ees taas venkslaaminen naisen kanssa aiheuttaa...
Kaveri vaikuttaa asialliselta?
Kerroin tuolla ylhäällä kaveristani joka elää epätiedossa sen asiasn suhteen että odottaako häntä 5vuotta vanhempi nainen hänelle lasta vaikka on pyytänyt tekemään abortin. Emme tiedä edelleenkään odottaako ja kumpikaan meistä ei ole ottanut selvää asiasta.
Sitten tuossa ihan loppu puolella kerron siitä kun kaverini ei halua olla enää kanssani tekemissä kun on löytänyt uuden hellun jonka kanssa nyt seurustelee. En ole nyt pitänyt tähän "ystävääni" mitään yhteyttä itse. Hän soitti minulle tiistaina ja kertoi että hänestä tulee isä. Meinasin tiputtaa niin kuin silmät päästä että oho nopeaa toimintaa. Noin kuukausi sitten tavanneet ja nyt jo tulee vauva. Huh itse en kyllä kykenisi siihen jo pelkästään sen takia että ei tunne toista laisinkaan. Kaverini ei kuulema haluaisi lasta mutta on sulatellut asian ja päättää ottaa lapsesta vastuun. Lapsi on varmaankin vielä niin alussa että on juuri ja juuri näkynyt testissä positiivisena.
Eikö minulla olisi aihetta olla vihainen ja tuomita hänet?? Hän hän on mies joka tekee liukuhihnalla lapsia erinaisille. Mutta en pysty. Päätin vain että jatkan elämääni ilman häntä.
Miltä sinusta tuntuu , kun olet nyt päättänyt asian?
Helpottuneelta. En tarvitse häntä elämääni tuomitsemaan turhasta. Elän nyt vain itselleni ja lapsilleni. Sitten vasta muut tulee perässä.
mitä tunnet on varmaan aivan oikea tunne en epäile yhtään...tämä vauvojen ilmaantuminen elämiinne on tainnut olla aika paljon teille molemmille.
Antaahan ajan kulua, paremmalta vaihtoehdolta tosiaan kuulostaa että saat nyt vihdoin oman elämäsi alusta vauvasi kanssa. Sinullahan on vielä ties minkälaisia energiaa antavia ihmisiä tulossa elämääsi...
Eikä se sitä sano ettei "ystävyytenne" palautuisi jokseenkin samoihin uomiin vielä joskus...
kirjoittaa tuosta käsistä ja lähettää salattuihin elämiin?