Mulla on ystävä(kö) jonka kanssa ollaan tunnettu kaks vuotta...tutustuttiin 6-luokan ja 7-luokan kesällä. Ollaan tiedetty ja juteltu jo ala-asteella mutta meistä tuli läheisemmät tona kesänä! Me oltiin 7-luokan talvesta 8-luokan alkuun bestiksiä. Meillä rupes olee riitoja ja muutenkin välit takkuilee...sit me mietittiin mont kertaa yhessä ollaankohan me enään parhaita kamuja...no sitä ei voi tietenkää päättää mut ei meillä ollu mitään selvää vastausta tohon...vähän myöhemmin tajusin et tällä oli toinen bestis ollu ainakin 1-2kk...se kyllä vähän satutti sillä se ei ollu sanonu mitään vaikka oletin meijän olevan vielä bestiksii tai ainakin läheisii ystävii..ku sain tietää asiasta sovittiin et oltas ystävii edelleen..viime aikoina tää mun ystävän(kö) ja mun välil ei oo ollu oikeen mitään...ei olla juteltu mitään ja mä oon tälle yhtä kun ilmaa...jos ollaan jonkun muitten kans se puhuu muille ja mä en oo enää mitään..!!ja vaikka oltas kahestaan (yleensä tullan koulusta tai harkoista tai sit mennään jompaan kumpaa) ei sillonkaan juttu enään oikeen luista ku tuntuu et toi on mun kanssa vaan pakosta!! Ku tultiin tänää koulusta oltiin melkein mun kaverin kohalla se sano yhtäkkii mulle: Oho, sul on muuten toi takki en ollu ees huomata!! Tarkottaakohan toi jotain kui paljon sitä kiinnostaa meen ystävyys??? Olis kiva tietää mitä mieltä ootte...?
Ja olisin tosi kiitollinen jos kertoisitte mielipiteenne:) Kiiti kaikille ketkä jaksoitte vaivautuu:)
Ja olisin tosi kiitollinen jos kertoisitte mielipiteenne:) Kiiti kaikille ketkä jaksoitte vaivautuu:)
Vastaukset 1
Vanhimmat
Mulla on ollu vähän sama. Me ollaa oltu parhaita kavereita ja pitemmän aikaa, mutta nyt kun tunnen tämän ystäväni niin hyvin niin huomaan hänestä kaikki muutokset, ja huomasin "jonkun" muuttuneen hänessä. Kysyin häneltä suoraan silloin että mikä hänellä on, ja hän vastasi minulle ettei mikään ja hymyili, "kaikki on hyvin".
Nyt myöhemmin puhuimme uudelleen ja kysyin häneltä suoraan että minkälaisina hän pitää meidän välejämme ja onko hän huomannut mitään muutoksia, ja hän vastasi ettei, hänen mielestään meidän välimme olivat hyvät..
Sanoin hänelle että minun mielestäni eivät koska emme puhu enää koskaan mistään, istumme vierekkäin ja hän saattaa känistä minulle puhuin mistä tahansa.
Hän katsoi minua ihmeissään ja pyysi anteeksi.
Olemme silti ystäviä, ja olen luvannut olla hänen tukenaan jos joskus sitä tarvitsee. Hän on ainut joka tuntee minut oikeasti ja siksi ainut jolle puhun joistain tietyistä jutuista. En ole nähnyt tätä ystävääni nyt kahdestaan pitkään aikaan ja olisi kiva jutella ja kysyä mitä hänelle kuuluu..
Annat ajan kulua, kyllä se ystävyys sieltä tulee takaisin..