Aggressiivi

A G G R E S S I I V I

Suomen kielen vanhojen modusten rinnalle on puhekielessä
vakiintunut aggressiivi. Se taipuu persoonissa, luvuissa ja kaikissa
tempuksissa.
Aggressiivin tunnus on toistaiseksi hyvin vaikeasti mihinkään
sanaluokkaan määriteltävissä oleva 'vittu'. Vittu ei koskaan
esiinny yksin, se edustaa siis eräänlaista pohjarakennetta tai osamorfeemia.
Vittuun agglutinoidaan
aina jokin persoona- tai relatiivipronomini. Jälkimmäiset
esiintyvät poikkeuksetta paikallissijoissa.

Vittu pronomini -kombinaatio muodostaa siis aggressiiville
tunnusomaisen modusrakenteen. Aggressiivirakenteen rektio on sellainen, että se
vaatii peräänsä joko kieltomuodon pääverbin tai vaihtoehtoisesti
paikallissijamuotoisen (harvemmin partitiivimuotoisen) kielteisen
liitepartikkelin sisältävän pronominirakenteen. Funktioltaan
aggressiivirakenne on siis kieltoapuverbiä (en, et, ei) vastaava.

PREESENSTAIVUTUS
1.sg vittumä jaksa enempää juoda.
2.sg vittusä rupee mulle iniseen.
3.sg vittuse tullu ees paikalle, turhaan venasin.
1.pl vittume mitään seurustella.
2.pl vitutte mihinkään raflaan tule, kunhan jauhatte.
3.pl vittune mistään mitään tiedä.

Persoonattomia:
Vittusiellä mitään ilmaista viinaa ollu.
Vittutäällä mikään kesä ole.
Vittutäällä jaksa pitempään notkua.

Muissa tempuksissa aggressiivi taipuu saman kaavan mukaan.
Imperfekti: Vittumä jaksanu sitä kissaa pelastaa.
Perfekti: Vittumä oo jaksanu kahteen viikkoon tiskata.
Pluskvamperfekti: Vittumä ollu jaksanu ees syödä päiväkausiin
ennenku jouduin tiputukseen.

HUOM! Lause "Vittuse tippu tohon avantoon" ei ole aggressiivi,
koska lauseen imperfektimuotoinen predikaatti on indikatiivissa! Kyseessä on
siis tavallinen kirosanalla höystetty indikatiivilause, jonka
nimeäminen aggressiiviksi osoittaa sangen pitkälle kehittynyttä lingvistisen
silmän verkkokalvon rappeumaa.

AGGRESSIIVI MODUKSENA
Koska aggressiivi on modus, se ei voi esiintyä samassa lauseessa
eri modukseksi laskettavan predikaattimuodon kanssa. Aggressiivi,
vanhan kansan suussa ponsitapa, ilmaisee aktiivista närkästystä,
kyllästymistä, turhautumista, hermostumista ja suoranaista
suuttumusta. Tarkemman taustatunteen voi vastaanottaja päätellä
kontekstista. Aggressiivin yhteydessä käytetään eräissä piireissä
tehokeinona elekieltä, jonka luonne
voi vaihdella sormimerkeistä aina täyskontaktimanööveriin.
Tämänhetkisen
tietämyksen mukaan aggressiivia ilmaistaan samalla tavalla
suurimmassa osassa maailman viittomakieliä.