Niksejä opettaa tarinankirjoitusta peruskoululaiselle?

Jotenkin aloitusviestistä tuli vaikutelma, että sekin on pelkkää tarinaa, mutta...

Et voi saada 12-vuotiasta lasta "ottamaan asioista niin nopeasti opikseen kuin toivoisit", koska suurimmalla osalla 12-vuotiaista on vielä kielen kirjalliseen käyttöön liittyviä puutteita ja suppeahko sanavarasto siitä syystä, että kasvu ja kehitys ovat kesken, heillä ei ole kovin paljon elämänkokemusta eikä edes äidinkielen perusopetus ole vielä päättynyt (oppivelvollisuus). Kuvaamasi harjoitukset ovat aivan hyviä, mutta tärkein kieltä rikastuttava tekijä tuossakin iässä on LUKEMINEN. Lapsen pitäisi lukea ikätasoonsa ja yksilölliseen kehitykseensä sopivaa, monipuolista kirjallisuutta (eri tekstilajeja ja -tyyppejä, eri aiheista). Tärkeää on myös kannustus ja vain varovainen kritiikki. Kannattaa myös vähitellen opettaa kohti prosessikirjoittamista - kertaalleen kirjoitettu tarina ei ole vielä valmis.

Minusta kuulostaa tosi positiiviselta, että olet ottanut toisen ohjattavaksesi. Täällä on tullut joitain hyviä ehdotuksia, joista yhdyn erityisesti seuraaviin:

-LUKEMINEN. Se on kenelle tahansa kirjoittajalle tärkeää, jopa olennaista. Jos kirjoittaa erityisesti jotain tiettyä genreä, kannattaa tutustua erityisesti tähän genreen mahdollisimman perinpohjaisesti. Silti kannattaa lukea muutakin, sillä kiinnostavia kirjoja löytyy varmasti omimman genren ulkopuoleltakin.
-KANNUSTUS. Kritiikin kuuluu olla myös kannustavaa. Jos jatkuvasti huomautat, kuinka paljon teksteissä vielä on parannettavaa, etkä juurikaan mainitse hyviä puolia, tai jos olet jatkuvasti liian vaativa, pahimmillaan tämän pikkutyypin kiinnostus ja into kirjoittamista kohtaan voi lopahtaa. Tätä et varmaankaan toivo. Luulen, että sinulla on varaa höllätä vähän. Etsi hänen teksteistään niitä hyviä puolia. Jos tarinankerronta ei vielä ole parhainta, onko hänellä kenties laaja sanavarasto tai jotain muita vahvuuksia? Positiivistahan on ehdottomasti jo se, että tyyppi tahtoo kirjoittaa! Tämä ei tarkoita sitä, että sinun pitäisi pelkästään hymistellä, vaan toki saat sanoa edelleen korjauksen paikoista. Koska et ole opettaja, nämä asiat eivät välttämättä ole helppoja (eivät ne ole kaikille opettajillekaan, joita sentään on koulutettu), mutta hiljalleen sitä oppii. Ns. hampurilaismalli on yleisesti hyväksi havaittu tyyli antaa palautetta: ensin sanotaan jotain positiivista, sitten voidaan vähän kritisoida ja huomauttaa korjattavista asioista, ja sitten lopetetaan jälleen johonkin positiiviseen huomioon. Voithan pyytää tältä pikkukaverilta kommentteja siitä, millaisena hän sinun neuvosi kokee.

Sinun antamasi pikkutehtävät ovat hyvä idea, ja ehkä kannattaakin vielä miettiä, mihin suuntaan niitä pitäisi kehittää, jos nyt tuntuu siltä, että ne ovat liian vaikeita. 12-vuotiaan tarinankerronta on monesti vielä kuvaamallasi "Neiti X meni kauppaan, osti leipää ja meni kotiin" -tasolla, joten ei hätää :) Voithan kannustaa häntä miettimään, mitä odottamatonta kaupungilla voisi tapahtua, joka muuttaisi neiti X:n päivän aivan toisenlaiseksi, kuin hän alunperin odotti. Jos mullistava tapahtuma on se, että neiti X suunnitteli ostavansa vaaleaa leipää, mutta kaupassa ei ollutkaan kuin ruisleipää, älä lannistu :) Kehittyminen tapahtuu pienien askelten kautta.