Olen nyt tukenut miestäni, auttanut ja hoitanut hänen asioitaan parisen vuotta. Hän sai itsensä jo niin hyvään kuntoon että pääsi avustuksellani hyväpalkkaseen ja mielekkääseen työhön. Nyt kuitenkin tuntuu että en saa enää mitään vastinetta häneltä. Päivärytmi menee näin: hän herää, menee töihin, tule töistä ja alkaa valittamaan. Valitus jatkuu koko illan, hän on joko väsynyt, pää on kipeä tai jokin muu ongelma. Olen tehnyt miehelleni kaikki, ruuat, pessyt ja silittänyt vaatteet, hoitanut kodin, maksanut laskut ja tälläytynyt jenkkivaimo-tyyliin kun hän tulee kotiin. Sitten hän vain tokaisee, että olenko nukkunut koko päivän!?! Missä välissä?
Olen itse romahtanut henkisesti tästä mieheni tukemisesta, syistä en halua sen enempää kertoa, mutta siihen kuuluu erittäin raskaita asioita joita hän kävi läpi. Oman isäni kuolema ei tietenkään auttanut henkiseen jaksamiseeni, mutta nyt alan olemaan jo tosi loppu. Saan hoitoa jaksamiseen, mutta mieheni ei ota minua ollenkaan huomioon ja se pahentaa ahdistuneisuuttani.
Olen erittäin viriili nainen seksuaalisesti ja silti seksielämämme on olematonta, häntä ei saa harrastamaan seksiä kuin ehkä pari kertaa kuukaudessa. Kaikki aika kun menee hänellä valittamiseen.
Olen tässä miettinyt jo pidemmän aikaa että minä alan muuttua sellaiseksi vaimoksi, joksi en haluaisi tulla. Olen alkanut nalkuttamaan, pelkästään siksi että hän edes huomaisi minut joskus. Nalkutan koska en saa enää kokea sitä että olisin haluttava, vaan koen olevani kodinkone joka hoitaa kaiken mukisematta.
Miten jaksan tukea miestäni? Itse avioero kun alkaa tuntua pelastukselta...
Kertokaa hyvät ihmiset mielipiteenne.
Olen itse romahtanut henkisesti tästä mieheni tukemisesta, syistä en halua sen enempää kertoa, mutta siihen kuuluu erittäin raskaita asioita joita hän kävi läpi. Oman isäni kuolema ei tietenkään auttanut henkiseen jaksamiseeni, mutta nyt alan olemaan jo tosi loppu. Saan hoitoa jaksamiseen, mutta mieheni ei ota minua ollenkaan huomioon ja se pahentaa ahdistuneisuuttani.
Olen erittäin viriili nainen seksuaalisesti ja silti seksielämämme on olematonta, häntä ei saa harrastamaan seksiä kuin ehkä pari kertaa kuukaudessa. Kaikki aika kun menee hänellä valittamiseen.
Olen tässä miettinyt jo pidemmän aikaa että minä alan muuttua sellaiseksi vaimoksi, joksi en haluaisi tulla. Olen alkanut nalkuttamaan, pelkästään siksi että hän edes huomaisi minut joskus. Nalkutan koska en saa enää kokea sitä että olisin haluttava, vaan koen olevani kodinkone joka hoitaa kaiken mukisematta.
Miten jaksan tukea miestäni? Itse avioero kun alkaa tuntua pelastukselta...
Kertokaa hyvät ihmiset mielipiteenne.
Vastaukset 8
Vanhimmat
keskustelleet keskenänne asioista?Oletko kertonut miehelle suoraan miltä sinusta tuntuu?Kasvotusten, rauhallisesti,avoimesti.Puhuminen ei aina ole helppoa, mutta muuta keinoa ei ole.Ajatusten lukijaksi sen enemäpää kuin rivienvälistä lukijaksi ei kannata alkaa.
Ehkä vielä on mahdollisuus pelastaa liitto puhumalla vakavasti keskenänne mutta myös kuuntelemalla mitä toinen sanoo.Ja vielä pitää myös ymmärtää kuulemansa...
Mitähän näihin kodinhoitoasioihin kuuluu? Normaalissa perheessä työt tehdään varsinaisten pävitöiden jälkeen ja silti jää vapaa-aikaakin?
Kirjoitat monin sanoin mutta paljastat aika vähän. Oletan, että molemmat käytte päivätöissä. Kumpikin saattaa olla jo siitä syystä väsynyt. Miksi sinä tälläydyt erityisesti iltoja varten? Ehkä teillä on lapsia, talovelkaa, sairauttaa tms.
Tekstisi läpi kuultaa miehesi masennus ja sinun uupumisesi. Mutta mikä on syytä ja mikä seurausta?
Masentuneet ja turhautuneet ihmiset joko jättävät seksin minimiin tai uskovat olevansa erityisen viriilejä = lohtuseksiä.
Veikkaus: Jokin syy on kaiken TAKANA. Mistä syntyi miehen masennus? Miksi sinä näet nimenomaan pakenemisen eli eron ratkaisuna?
Ja vielä: Vanhojako olette, kauanko olette olleet aviossa? Sekin on yksi tärkeä kysymys mietittäessä tilannetta kokonaisuudessaan.
laita ukko ulos ovesta
Mene AP sinäkin töihin...loppuu valitus, kummaltakin!
Ihan rohkeasti vain keskustelemaan asioista. Puhumalla asiat selviää. Toinen vaihtoehto on että jatkat samaa kaavaa kärvistellen yksin ongelmiesi kanssa. Niin ja kyllä normaali tervettä miestä luulisi seksi kiinnostavan.
Ehkä miehelläsi on myös raskasta töissä ja hirveän stressin takia. Tuppisuuna hänkään ei saa sitä sanottua sinulle.
mies käymään terapiassa vai toteaako vain tyypilliseen tapaan, että ei hänellä tässä mitään ongelmia ole? Kun sait patistettua hänet töihinkin, niin ehkä voisit vielä tehdä kaikki käytännön järjestelyt terapian aloittamisenkin suhteen? Toivottavasti löytyy hyvä terapiamuoto ja terapeutti.
nalkuttamisen ja alat vaatimaan mieheltä osallistumista kotitöihin. Aloitat sillä että et pese hänen pyykkiään.
Eiköhän ala purra. Etkä tee ruokaa valmiiksi, teet itsellesi ja syöt sen. Jos mies alkaa kyseleen milloin ruoka on niin vastaa että söit jo aikaisemmin.