että:
- en ole rakastanut sinua enää pitkiin aikoihin
- mikään asia ei ole mielestäsi hyvin, tiuskit minulle ja itsestäsi taas et löydä mitään vikaa
- ainut asia mikä ilmeisesti pitää meidät yhä yhdessä on pienet, alle kouluikäiset lapset (ja iso asuntolaina)
- näivetyn miehenä tässä suhteessa, jossa en saa sinulta rakkautta, enkä seksiä (no ehkä kerran, kaksi kuukaudessa)
- olen palavasti rakastunut n. 35-vuotiaaseen, lapsettomaan sinkkunaiseen, ja haluaisin hänen kanssa suhteen
- So you got to let me know, should I stay or should I go? -
- en ole rakastanut sinua enää pitkiin aikoihin
- mikään asia ei ole mielestäsi hyvin, tiuskit minulle ja itsestäsi taas et löydä mitään vikaa
- ainut asia mikä ilmeisesti pitää meidät yhä yhdessä on pienet, alle kouluikäiset lapset (ja iso asuntolaina)
- näivetyn miehenä tässä suhteessa, jossa en saa sinulta rakkautta, enkä seksiä (no ehkä kerran, kaksi kuukaudessa)
- olen palavasti rakastunut n. 35-vuotiaaseen, lapsettomaan sinkkunaiseen, ja haluaisin hänen kanssa suhteen
- So you got to let me know, should I stay or should I go? -
Vastaukset 17
Vanhimmat
sen tietää kaikki tuo? Riittää, kun kerrot että haluat erota, ja pistät avioerohakemuksen vireille.
Istuta se sohvalle ja lue toi tekstisi sille ääneen.
Kannattaisi avoimesti jutella ja kertoa tuo kaikki hänelle.
.. sitä viimeistä kerro. Ei kannata ehdoin tahdoin satuttaa pitemmän kaavan kautta. Ja arjistuu ne asiat sen toisenkin naisen kanssa, mikäli tämä toinen edes haluaa suhteeseen kanssasi. Kannattaa punnita onko kyseessä kuitenkin vaan ohimenevä arjesta pakeneminen, missä kaikki muu vaikuttaa hohdokkaammalta. Kummasti sitä omaakin puolisoa arvostaa erilailla, kun se ei enää olekaan siinä:)
Tässä on ihan jees tapa... jos on yleensäkin sellainen keskusteluyhteys olemassa...
Koita järkkää sellainen sessiointi kahden kesken jossa käytte suhteenne läpi. Anna hänen aloittaa, muistelkaa tapaamisenne, tutustumisenne, seurustelunne ja kaikki vaiheet ja tunteet mitä siihen liittyy. Anna naisen "maalata oma kuva suhteestanne".
Seuraavana päivänä teet saman itse. Kerrot miltä susta tuntui silloin, miltä susta tuntuu nykyään. Tällä tavoin saatat naisen ymmärtämään että missä tilassa suhteenne on. Kerro miksi nykyään jatkat suhdetta (tottumuksesta? Hyödystä? Tavan vuoksi?) ja että sillä ei ole sinulle juurikaan arvoa. Kerro mitä nainen merkitsee sinulle (On ihan ok myös puhua positiivisista asioista, esim. kunnioittaa toista koska hän on ihminen, saa arvostaa asioita.). Näkökulmat kohdalleen.
Tässä vaiheessa nainen sitten tajuaa mitä sinun nupissasi on menossa, miltä sinusta tuntuu (tai ei tunnu). Mitäikinä teetkään on se muutos (tai muuttumattomuus) ymmärrettävämpää ja helpompi niellä kuin salamat kirkkaalta taivaalta. Voitte myös yrittää löytää toisenne ja tilanne vapautuu kaikesta haamuilusta ja oletuksista. Tää olis sellainen "Suhteen sisällön inventaario" jonka pohjalta voi ymmärtää missä mennään ja miksi seuraavat asiat tapahtuvat niinkuin tapahtuvat.
kuulostamaan aina niin helpolta:D yhden asian unohdit mainita, että kävi miten kävi niin suhde päättyy kuitenkin eroon.
Se ei ole helppoa, päinvastoin - väitän. Tekniikka on helppo mutta sen toteuttaminen on aika vaikeeta. Pitää osata olla avoin ja rehellinen ja uskaltaa puhua asioista niiden oikeilla nimillä, liioittelematta tai väheksymättä.Kun puhuu omista tunteistaan - mitä tuntee - ei voi syyttää toista. Silloin kun ei syytä toista ei myöskään aiheuta lukkoa ja puolustuskannalle menoa. Tää mahdollistaa sen ymmärtävän (ehkä viimeisen) yhteyden.
Ei mitään ole ennalta lukkoon lyöty ellei ole lukkoon lyöty. Jos on päättänyt erota tuo on hyvä tapa saattaa tuleva ex-kumppani asiallisesti mukaan syihin. Mun mielestä toi jättää vähiten kyseenalaisia asioita.
Jos vain yleisesti "keskustellaan" voi jäädä itselle epämieluisat jutut käsittelemättä. Se ei anna kummallekaan mitään erikoista jos vältellään tietoisesti ongelmakohtia. Kumpikaan ei välttis pääse eteenpäin vaan takerrutaan menneeseen, ei saada vastauksia ja katkeroidutaan tms paskaa.
Tuolla tavalla mitä minä esitin paljastuu paljon asioita, siitä mikä ei ole toiminut. Se on mun mielestä ihan inhimillistä ja järkevää (jos tunteet on loppu eikö sillöin olla järkeviä̀?) ... Ja toi on pelottavaa, siinä miten kumppani reagoi siihen että kertoo omasta tunteettomuudestaan.
Kyseessä kuitenkin on kumppani, ja kumppanille kannattaa olla rehellinen vaikka kumppanuus oliskin loppumassa. Olen itse käyttänyt tuota tapaa siinä kun aloin harkitsemaan suhteesta lähtemistä. Väitän että se mahdollisti loppujen lopuksi ihan siistin eron yhteisymmärryksessä (muttei kokonaisvaltaisessa hyväksymisessä). Tuolloin tajuaa että se lähtijä ei "rankaise" kumppaniaan, vaan hänellä on ihan oikeasti omat syyt jotka voivat olla kivuliaita toiselle osapuolelle menetyksenä - mutta niitä ei tehdä pahalla.
"Kohtasimme yhden viimeisen kerran aidosti ymmärtääksemme miksemme enää tee niin"
Noin kuten kirjoitit ei ole olemassa mitään kauniita eroja, joissa tehdään se niin hehkeäksi ja maalaillaan muistoja.
Suoraan vain se on parasta.
Aika klassinen tilanne sulla menossa lapsiperheen elämään kyllästymisen muodossa. Tuossa vaiheessa kun olet ihastunut (rakastua et ole voinut koska rakkaus vaatii toisen tuntemista jne. eli astuu kehiin vasta kun ihastus haihtuu) etsit syitä päästä sen vieraan houkutuksen mukaan eli todellista halua oman suhteen parantamiseen ei ole. Alitajuntaisesti sabotoit sitä ja olet tyytymätön kaikkeen jotta saat sen "luvan" mennä vieraisiin ja tuhota perhe jne.
Olet kyllästynyt arkeen ja vieras pimppa tuntuu hohdokkaalta. Et myöskään käsitä että sen toisen kanssa tulee myös arki kehiin ja tärkeintä tässä olisi sinun kehittää arjensietokykyäsi. Tai sitten lähteä sille linjalle että aina muutaman vuoden välein vaihdat muijaa kunnes vanhuus vie terän tuolta uutuudenviehätyksen hakemiselta jne.
Niin, ekaksi pohdit hiljaa itseksesi mikä sulle on tärkeintä. Jos perhe on tärkeempi niin sitten nostat kissan pöydälle ja alat keskusteleen aiheesta vaimon kanssa. Vieraasta muijasta älä puhu ellet ole sen kanssa jo harrastanut seksiä, silloin sun täytyy pettämisesi kertoa jotta vaimo voi päättää haluaako se olla enää pettäjän kanssa vai ei.
sitä pettämistäkään kertoa, jos haluaa jatkaa yhdessä? Kertomalla saa itse synninpäästön ja toisen maailma menee pirstaleiksi? Toisaalta ehkä jos olisi itse se, haluaisi tietää. Tai ei ehkä kuitenkaan haluaisi?
sitä pettämistäkään kertoa, jos haluaa jatkaa yhdessä?
-Vain petetty voi päättää pettämistilanteessa voiko suhdetta jatkaa. Pettäjä ei myöskään saa peitellä vahingollista käytöstään koska on ensiarvoisen tärkeää tietää millainen puoliso on ja haluaako sellaisen kanssa olla.
Kertomalla saa itse synninpäästön ja toisen maailma menee pirstaleiksi?
-Ei saa synninpäästöä. Tämä on pettäjien valheellista propagandaa jolla ne yrittää selittää miksi ei kannattaisi antaa muiden huomata millainen paskaläjä sitä onkaan. Voi jatkaa kuten ennenkin ihailtuna jne. ja hymyillä omahyväisenä kun puoliso kehuu kuinka hyvä ja luotettava puoliso on kun ei edes petä...
Pitää miettiä ennen pettämistä tuota maailman pirstaleeksi menemistä ja jättää pettämättä. Se on paljon helpompaa kuin vässykät kykenee ikinä tajuamaankaan.
Toisaalta ehkä jos olisi itse se, haluaisi tietää. Tai ei ehkä kuitenkaan haluaisi?
-Minä haluan tietää. Isompi osa ihmisistä haluaa tietää ja voi jättää kertomatta sellaiselle joka on etukäteen jo sanonut ettei sitä kiinnosta ketä toinen panee, kunhan ei kerrota hälle.
sellainenkin juttu, että jos olet "palavasti rakastunut" johonkin toiseen, se saattaa sumentaa arvostelukykysi tähän ykköseen. Olisitko jättämässä tätä ykköstä, jos tätä toista ei olisi. Itse erosin aikanaan pitkästä suhteesta ja eropäätöstä vauhditti ns. "ihastus" joka alkoi erittäin lyhyen ajan päästä tökkiä oikein todenteolla ja ymmärsin, että se oli vain pakenemista omista ongelmista ja arjesta. Eroa en kadu, joskus olen katunut mutta siihen oli kuitenkin syynsä, mutta tässä liitossa ei myöskään ollut lapsia. Kuten aiemmin sanoin, asiat arjistuu aina kenen kanssa tahansa kun aikaa kuluu. Ja etenkin kun lapset on pieniä, suhde on varmasti koetuksella. Jos rakkautta on/ on joskus ollut, kannattaa punnita tarkkaan, eropäätös on tosi raskauttava joka tapauksessa. Voisiko asioita muuttaa muuten? Tietenkin on niitäkin jotka perustavat perheen täysin väärän ihmisen kanssa ja silloin asia on tietysti toinen.
"- näivetyn miehenä tässä suhteessa, jossa en saa sinulta rakkautta, enkä seksiä (no ehkä kerran, kaksi kuukaudessa)" tämä ja kokeile muuttuuko asiat ja mieti sitten uudelleen.
tuo paperille, ja anna se jonain iltana hänelle niin, että olet paikalla, etkä luiki karkuun.
se 35-vuotias rakastajattareksi ja olet välittämättä naises kitinöistä.
Minäkin suosittelen miettimään, mitä saisit uudessa suhteessa sellaista mitä sinulta nyt puuttuu?
Jos olet palavasti rakastunut siihen lapsettomaan sinkkunaiseen, katsot maailmaa vaaleanpunaisien lasien läpi, etkä aluksi löydä hänestä mitään vikaa.. (ne paljastuu sinulle kyllä myöhemmin)
Kyllä se suhteesssa yleensä on niin, että se voi olla molemmin puolin ihan yhtä näivettynyttä ja on helpotus molemmille kun asia tulee puheeksi. Ei siinä niin kauheasti selitellä tarvitse, näin on eletty ja tähän on tultu mitäs siinä. Lapset tietty ei häviä mihinkään, vastuu heistä on molemmilla ja voi olla, ota huomioon, että sinä voit saada lapset hoitoosi. Siis selvitä mitä mieltä tämä uusi rakkaasi olisi siitä mahdollisuudesta.