Mikä on teidän valo

joka jaksaa teitä aina vaan eteenpäin ja eteenpäin elämässänne vaikka kaikki menis välillä nurin?

Vaimo/mies/lapset/lemmikit?
32735
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 32

Vanhimmat

ja vihamiehet laittaisivat kuoloni iloksi bileet pystyyn.

Äänestä
  • iloa en heille suo kuin pakon edessä

    Äänestä

  • runontaja kirjoitti:

    iloa en heille suo kuin pakon edessä

    .

    wihamiesten kestowitutus on parasta mitä woi olla

    .

    Äänestä

Minulla on vielä paljon toteutumattomia haaveita ja halu ponnistella niiden saavuttamiseksi. Ja kun jonkun saan toteutettua, keksin aina pari uutta tilalle. Se tuo elämään mielekkyyttä.

Ja huonolla hetkellä aina ajattelen, että on vastoinkäymisistä ennenkin selvitty. Asioilla on tapana järjestyä, mikä ei tapa, se karaisee ja muita kliseitä. Minä oikeasti tiedän niiden toimivan omalla kohdallani.

Äänestä
  • mulla oli aika, jollon olin valmis tappamaan ihmisen joka on keksinyt sen "mikä ei tapa, se vahvistaa"- sloganin. Mutta totta se on. Olisitpa tavannut mut vaikkapa 5 vuotta sitten ja uudestaan nyt, niin huomaisit eron.

    Oletko sä koskaan kärsinyt katkeruudesta? Suunnattomuudesta koston halusta jotakuta kohtaan tai katkeruudesta ylipäätään? Mä olen. Se oli oikeesti kauheeta aikaa. Tai sellasta mustaa aikaa. Koko elämä tuntui kietoutuvan vaan sen ympärille kun suunnittelin kuinka kostan ja miten tasaan tilit. Pääsin siitä onneksi yli. Mulla oli siihen aikaan hormonit sekasin (en syö e-pillereitä enää ikinä!) joten varmaan johtuu siitä.

    Mutta tosiaan kyllä ne vastoinkäymiset vahvistaa. Jos sä oisit seppä syntyessäs niin eihän sulle niitä vastoinkäymisiä tulis, vai mitä? Kantapäänkautta opitut asiat tekee meistä viisaita. Viisaita ihmisiä vituttaa suunnattomasti hellantuutelissa ja pumpulissa asuneet ihmiset joilla ei ole mitään muuta tekemistä kuin hakemalla hakea elämäänsä ongelmia.

    Äänestä

  • zisel kirjoitti:

    mulla oli aika, jollon olin valmis tappamaan ihmisen joka on keksinyt sen "mikä ei tapa, se vahvistaa"- sloganin. Mutta totta se on. Olisitpa tavannut mut vaikkapa 5 vuotta sitten ja uudestaan nyt, niin huomaisit eron.

    Oletko sä koskaan kärsinyt katkeruudesta? Suunnattomuudesta koston halusta jotakuta kohtaan tai katkeruudesta ylipäätään? Mä olen. Se oli oikeesti kauheeta aikaa. Tai sellasta mustaa aikaa. Koko elämä tuntui kietoutuvan vaan sen ympärille kun suunnittelin kuinka kostan ja miten tasaan tilit. Pääsin siitä onneksi yli. Mulla oli siihen aikaan hormonit sekasin (en syö e-pillereitä enää ikinä!) joten varmaan johtuu siitä.

    Mutta tosiaan kyllä ne vastoinkäymiset vahvistaa. Jos sä oisit seppä syntyessäs niin eihän sulle niitä vastoinkäymisiä tulis, vai mitä? Kantapäänkautta opitut asiat tekee meistä viisaita. Viisaita ihmisiä vituttaa suunnattomasti hellantuutelissa ja pumpulissa asuneet ihmiset joilla ei ole mitään muuta tekemistä kuin hakemalla hakea elämäänsä ongelmia.

    Kertoisitko tästä, mistä katkeruus ja kostonhalu oli saanut alkunsa. Kuulostaa pelottavalta.

    Äänestä

  • 38 kirjoitti:

    Kertoisitko tästä, mistä katkeruus ja kostonhalu oli saanut alkunsa. Kuulostaa pelottavalta.

    pitkäaikanen elämänjakso jossa mua pantiin väkisin useita kertoja ja pahoinpideltiin ja kidutettiin mm. palavilla tupakeilla. En halua kertoo kaikkia sairaimpia juttuja kun olette kuitenkin ihmisiä enkä halua että kellään menee yöunet :) Sossusta neuvottiin siis ettei mun kannata "ihmisille" kertoa mun asioita kun ovat liian rankkoja.

    Äänestä

  • zisel kirjoitti:

    pitkäaikanen elämänjakso jossa mua pantiin väkisin useita kertoja ja pahoinpideltiin ja kidutettiin mm. palavilla tupakeilla. En halua kertoo kaikkia sairaimpia juttuja kun olette kuitenkin ihmisiä enkä halua että kellään menee yöunet :) Sossusta neuvottiin siis ettei mun kannata "ihmisille" kertoa mun asioita kun ovat liian rankkoja.

    voi olla parempi että kerrotkin niin saat käsitellä niitä asioita ja joitain ymmärtäjiäkin.
    Kyse on sinun hyvinvoinnista eikä meidän toisten,mun mielestä saat olla vähän itsekäs tuossa asiassa.

    Äänestä

  • almasty kirjoitti:

    voi olla parempi että kerrotkin niin saat käsitellä niitä asioita ja joitain ymmärtäjiäkin.
    Kyse on sinun hyvinvoinnista eikä meidän toisten,mun mielestä saat olla vähän itsekäs tuossa asiassa.

    Ziisselihän oli pahassa huumekierteessä, pillereissä, narkkiporukoissa, siellä noi kaikki tapahtu. Sit se joutu tekemisiin sossujen kanssa ja muidenkin, voi olla et on jo kuivilla sen verran et ite aineista päässy eroon, mut psyyke mömmöi se joutuu käyttää loppuiän ja korvaavia hoitoja. Eli tavallinen tarina hällä.

    Äänestä

Liksapäivä.

Äänestä

valonantaja.

Äänestä

Uskonto, henkisyys..se se on

Äänestä

On valtava voimavara.
Valoksi voisi kai sanoa sitäkin ettei kukaan ole selvänäkijä ja pelin haluaa aina katsoa loppuun asti.
Eli jonkinlainen toivo paremmasta joka elää synkimmässäkin hetkessä.

Äänestä

Mun paras kamu piristää jokaista mun päivääni aamusta iltaan: Mr. Koskenkorva. :D

Äänestä

en tiiä. :D kai sitä rahalla ja sisulla mennään.

Äänestä
  • samoin! :D

    Äänestä

isä ja anoppi.

Lapset ja lemmikit tietty, mutta ei niistä tueksi ole.

Äänestä

mikään noista.

Äänestä

Hän on elämäni valo

Äänestä

Tälle kaikelle on jokin tarkoitus, jota emme vielä tiedä.

Toivo. Joskus asiat vielä muuttuvat toisiksi. " Minulla on omat suunnitelmani teitä varten, sanoo Herra. Minun ajatukseni ovat rauhan eivätkä tuhon ajatuksia: minä annan teille tulevaisuuden ja toivon. "

Rakkaus. "Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa."

Äänestä

haaveet ja tulevaisuudensuunnitelmat. Ja suloinen siiseli kirjoituksineen:)

Äänestä
  • Että unelmat ja haaveet on ne jotka pitää pystyssä. Mitä ne sitten on..niitä kannattaa vaalia eikä sännätä suin päin suhteisiin joissa haaveileminen on kiellettyy.

    Äänestä

joskus se on joku ihminen, joka on itselle läheinen ja tärkeä, joskus hyvä musiikki, joskus luonto, joskus oma luonne.. On joskus lemmikkikin saanut paremmalle tuulelle. En ole kyllä kokenut sellaista, että kaikki olisi nurin mennyt kerralla, on tietysti joskus tuntunut siltä..

Äänestä
  • monia on valot ja onneksi harvoin täysin valottomia taipaleita eteen tulee. Niistäkin selviää kun kulkee varovasti ja kuunnellen. Tänään tää ihana syysvalo on kyllä se kaikista aurinkoisin ja sointuvin : )

    Mä luulin aiemmin, että olen kevätkahjo, mutta taidankin olla syyshullu...

    Äänestä

  • old_profile_53045 kirjoitti:

    monia on valot ja onneksi harvoin täysin valottomia taipaleita eteen tulee. Niistäkin selviää kun kulkee varovasti ja kuunnellen. Tänään tää ihana syysvalo on kyllä se kaikista aurinkoisin ja sointuvin : )

    Mä luulin aiemmin, että olen kevätkahjo, mutta taidankin olla syyshullu...

    taidan olla kahjo ihan ympäri vuoden :D

    Mutta joo, olen ihan samaa mieltä noista valoista :)

    Äänestä

Mulla on tällainen valaisin, sillä tunnetusti suurten kerrostalojen vintit ovat valaistu vähän miten sattuu, eikä inventaariossa oikein näe mitä tekee. Joten mä suosittelen. Vähän typerältä varmaan näyttää mutta tehokasta on.

http://www.vandernet.com/sport.php?tuotekoodi=E98 PP&k=15903

Äänestä

Ainoastaan passiivisuus saa pysyttelemään kiinni...

Äänestä

mulle rakkaat elävät :)

Äänestä
  • Mä voin valaista mun otsalampulla niitä sun rakkaitasi. Ainoa huono puoli tässä on, että tukka menee tänne väliin (jonkinlainen jojo-systeemi) ja lamppu pitää irrottaa hiuksista saksilla.

    Mitä ei valonsa takia kärsisi?

    Äänestä

  • naunou kirjoitti:

    Mä voin valaista mun otsalampulla niitä sun rakkaitasi. Ainoa huono puoli tässä on, että tukka menee tänne väliin (jonkinlainen jojo-systeemi) ja lamppu pitää irrottaa hiuksista saksilla.

    Mitä ei valonsa takia kärsisi?

    on kaikkensa antannu, ei paljon muuta enää voi :) Kysymyksees nimittäinki tuo..

    Äänestä

Ei valoa eikä eteenpäinmenemistä. Pimeyttä ja loputonta umpikujaa eikä mahdollisuuksia nousta.

Ironistahan on se että ei "elämä" tähän lopu, vaan jatkaa ja muovautuu uudelleen piittaamatta siitä millainen on ihmisen itsensä tunne elämästä niin kauan kuin fysiikka kantaa. Henkiseen stressiin vastaus on murtuminen jos muuta ei ole. Koska positiivisia syitä tai mahdollisuuksia ei ole niin se ei jätä kovin paljoa jäljelle...

En vihaa itseäni; se on syy miksi annan elämäni jatkua.

Äänestä

Lucifer!

Äänestä

Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.

Kommentoi aloitusta


zisel kirjoitti:

joka jaksaa teitä aina vaan eteenpäin ja eteenpäin elämässänne vaikka kaikki menis välillä nurin?

Vaimo/mies/lapset/lemmikit?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu