Olen tässä viimeaikoina miettinyt, ja vähän ahdistanutkin, että miten maailmankaikkeus on voinut syntyä tyhjästä tuosta vain vailla mitään syytä? Toki on muita teorioitakin, mutta tämä on mielestäni kaikkein mieletön. Onko tämä kaikki kenties pelkkää harhaa, illuusiota? Minkä takia mitään on olemassa? Eikö ihminen vain pysty kuvittelemaan puutteellisilla aivoillaan tällaisten asioiden mahdollisuutta?
Mieletön Maailmankaikkeus
Norppasatanen
17679
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Universumi on syntynyt tavalla x hyvänen aika! Tälle suuren alkupamauksen tulkinnalle löytyy perusteita kuten esim. kolmen kelvin asteen säteily. Tämä löytö tehtiin 1950 luvulla.
Vasta 1998 havaittiin, että universumin laajenemisnopeus on lisääntymässä. Eli tieto kosmisista suurista tapahtumista on varsin uutta.
Toki on vanhempaakin 'tietoa' - Jumala pykäsi koko universumhöskän viikossa. Rankka duuni. Otti Iskän voimille. Kumpaa selitysmallia mieluummin uskoisit?
capt.cöpenick.. En usko että vastauksesi oli tyydyttävä norppa sataselle.
Tottahan tiedeuskovaiset rationaalisella ja loogisella päättelykyvyllään löytävät vastauksen näinkin suureen kysymykseen. "Tokihan se on kolmen asteen kelvin säteily" No varmasti se on yksi hieno teoria muiden joukossa, mutta VAIN TEORIA. Ei kukaan varmasti tiedä. Ja mielestäni se on mahdotonta tietää. Ei kolmen asteen kelvin säteily ainakaan minun mielestäni anna aukotonta vastausta koko kaikkeuden olemassa olon ja olemassa olon alun mysteeriin. Ilmaan jää edelleen kysymyksiä ,mitä oli ennen alkua, mihin loppuu ääretön, ja miksi kaikki tämä? Johan sen lapsikin ymmärtää ettei tyhjästä voi sattumalta syntyä mitään. Siksi mielestäni suurimpia uskovaisia ihmiskunnassa ovat alkuräjähdysteoriaan ynm. "sattumalta tyhjästä" "elämää vain tulee itsestään" teorioihin uskovat.
En itse ole uskovainen sanan varsinaisessa merkityksessä mutta uskon että olemassa olollemme on olemassa syvällisempi merkitys. Kaikki on tavallaan illuusiota, äärettömän mielen leikkiä muodoilla. Olemme äärettömyydestä itsenäistyneitä olentoja kokemassa näennäisesti itsenäistä elämää tällä maapallolla. Tutkimme fyysistä maailmaa, fyysisen pinnan ilmiöitä, emmekä sitä kautta saa ikinä aukotonta vastausta siihen miksi olemme olemassa. Ensisijainen yhteinen tehtävä ihmiskunnalle on kehittyä egoistisesta suppeasta ajattelutavasta universaalin ykseyden ajattelutapaan. Sillä yhtä me olemme. All is one. Jokainen kehomme atomi tulee tähdistä. Ja kun maapallolta zuumataan ulospäin huomataan että olemme kaikki osa tätä kaunista planeettaa.
Olemme olemassa jotta oppisimme olemaan. Universumi kokee itseään kauttamme.
"Ilmaan jää edelleen kysymyksiä ,mitä oli ennen alkua, mihin loppuu ääretön, ja miksi kaikki tämä?"
Oletko varma että nuo ovat mielekkäitä kysymyksiä?
Jep. Ajatus siitä että meidät on nyhjäisty tyhjästä luo pohjaa eksistentiaaliselle kriisille.
On vaikea sanoa miten maailmankaikkeutemme on syntynyt, mutta en usko että se tyhjästä tuli. Kyse on (oma oletukseni) kait energioista joita emme vielä tunne. Emme osaa tai pysty näkemään tätä "pimeä-energiaksi" ristittyä energiaa, joten vielä näyttää siltä että Maailmankaikkeus on lähtenyt laajentumaan yhdestä tapahtumasta - alkuräjähdyksestä.
Maailmankuvamme tulee muuttumaan huomattavasti kun tutkijat pääsevät kiinni pimeä-energiaan ja sitä kautta pimeä-aineeseen. Tässä voisi olla ns. jäävuori- ilmiö; tuntemamme massa ja energia muodostaa sen huipun. Pinnan alla - emme vielä pysty tutkimaan - on suurin osa kokonaisuudesta.
Havainnoimamme maailmankaikkeus olisi siten vain jäävuoren huippu.
Ps. Säie- teorioista saa jonkinlaista suuntaa.
Avaruus on ikuista. Ikuisuus on ääretöntä ei alkua ja loppua, vain muuttuvaa ja matkaavaa avaruutta. Aikaa ei varsinaisesti ole, vaan matkoja kun liikutaan alusta loppuun ja uusia alkuja matkaa loppuunsa yhä uudestaan ja uudestaan, koko ajan.
Maailmankaikkeus tarkoittaa kaikkea mitä on. Jos ajatellaan ääretöntä, niin kaikkialle yltää jotain materiaa, ja joka kolkasta löytyy jotain energiaa eri muodoissa, oli se sitten pimeetä ainetta tai ainetta joita avaruus on. En usko päättyviin verkkoihin maailmankaikkeuden laidalla, sillä se aitaisi äärettömän avaruuden. Kaikkialla liikkuu materiaa ja kaikkeus on liikkuva joten materiaa matkaa kauemmas
Jos maailmankaikkeus on harhaa, niin mikä sitten on konkreettista? Voiko olla vain harhaa?
Ehkä kaikki on kuitenkin konkreettista ja todellisesti tapahtuvaa, mutta monettako kertaa? Välillä kaikki materia palaa alkutekijöihin. Ehkä tämä on ikuinen vankila, mutta onneksi suurempi kuin oma tajunta, koska silloinhan se vasta masennus iskisi. Ajallinen mittakaava lämpökuoleman, sortumisen ja uuden alkuräjähdyksen välillä on järkyttävän pitkä (Graham's number = mindfuck), mikäli asian laita sortumisen osalta pitää paikkansa.
Mieti minkälaista olisi olla metri kertaa metri laatikossa tietäen, ettei ulkopuolella ole mitään. Siihen ihminen kuitenkin pyrkii. Löytämään kaikki tiedon rajat. Mutta ehkä meillä käy tuuri, laatikko olisi joka tapauksessa niin avara, että ihmettely lopu, vaikka rajat on saavutettu.
Ei kai kukaan fiksu ihminen tyydy selitykseen, että kaikki on syntynyt tyhjästä. Kaikki on syntynyt pienestä, kuulostanee paremmalta, mutta kun ei voi tietää mitä on tapahtunut, ennen alkuräjähdystä, muuta kuin, että joko tämä on ensimmäinen kerta ja ainut kerta - tai yksi useammasta maailmankaikkeuden cyclistä, ja lisäkertoja on luvassa käsittämättömän pitkien aikojen jälkeen.
Tämä aiheuttaa mielenkiintoisen pohdinnnan: Onko käsittämämme todellinen elämä totta, vai onko unessa näkemämme unet sitä totta?
Eli mikä on totta ja mikä ei?
"Onko tämä kaikki kenties pelkkää harhaa, illuusiota? "
Ei pelkkää harhaa, vaan kaksinkertaista harhaa.
Harha 1.
- Sinun minuutesi, egosi, on tietenkin harha. Se on rakentunut aivoihisi toisten ihmisten toimesta. Siinä ei lopulta ole mitään todellista ja "omaa". Se on vain kasa sinulle opetettuja käsitteitä, varmuuksia, ajatusmalleja jne. Matkasi varrella olet lisäillyt siihen aistiesi kautta mielikuvia ja tunnelmia. Lisäksi se sisältää hormonitoiminnan aikaansaamia tunteita, haluja yms.
Ai niin, ja siinä ego-keitoksessasi on tietenkin läjä valmiita reagointimalleja ja ehdollistumia.
Jos pohdit sitä riittävän tarkkaan ja totuudellisesti, huomaat sen harhaksi, ennemmin tai myöhemmin. Olet siis pelkkä harha.
Harha 2.
- Aistiesi resoluutio (erottelutarkkuus) on niin surkea, että ne esittävät sinulle todellisuudesta vain vääristyneen pikkuosasen, harhan. Et näe mikrokosmosta, et sähkömagneettisesta säteilystä kuin murto-osin, et hahmota makrokosmosta, alkeishiukkasten leikkiä etkä Higgsin kaikkialle tunkevaa kenttää, muista ulottuvuuksista et tiedä mitään, etkä pimeästä energiasta.
Aistisi siis valehtelevat sinulle kaiken aikaa. Olet valheen uhri. Koet todellisuutta vain sen verran, että ihmisapinan muodon ottanut solurykelmäsi selviää tässä kaikkeuden osassa joten kuten.
"Minkä takia mitään on olemassa?"
Kysymys on absurdi. Ehkä ensin pitäisi selvittää KUKA (tai mikä) kysyy. Jos harha kysyy jotakin, niin vitunko väliä sillä on?
Ai että vitunko väliä? Heh heh. Kaveri yrittää ensin olla kovin olevinaan viisas :-)
En ole ikinä ymmärtänyt ihmisiä joiden mielestä maailmankaikkeudella pitäisi olla joku tarkoitus ennen kuin siellä oleminen voi olla kivaa.
"En ole ikinä ymmärtänyt ihmisiä joiden mielestä maailmankaikkeudella pitäisi olla joku tarkoitus ennen kuin siellä oleminen voi olla kivaa. "
Iik, miten korkeatasoista filosofiaa. Olen fanisi!
Luin tänään hauskan artikkelin meidän ihmisten mielettömyydestä.
http://masik.puheenvuoro.uusisuomi.fi/165517-rajahdyksia-ja-kosmista-sateilya
Kiertelepä takapihoja ja katsele niitä autonromuja joita niille on sijoitettu. Mitä niille tapahtuu ajan kuluessa? Ne ruostuvat ja moni autonromuista on jo läpeensä ruostunut joten niistä ei enää kulkupeliä saa edes rakentamalla.
Uskotko siihen, että kun annetaan ajan kulua ne autonromut ihan itsestään sattumanvaraisesti korjautuvat ajokuntoon? Evolutionisti uskoo tähän ajalliseen itsestään syntymiseen. Evolutionisti ei hyväksy ruostumisen rappeuttavaa vaikutusta vaan pitää kiinni siitä, että kaikki rakentuu ihan itsestään kun annetaan riittävästi aikaa.
Katsopa näitä ihmisiä (ja eläimiä ja oikeastaan kaikkea elämää), jotka täällä maapallolla tallustaa. Kaikki vanhenee ja raihnaistuu ja lopulta kuolee pois, vaikka 100 vuotta sitten heitä ei ollut olemassakaan. Uskovat uskovat, että heidän kuoltuaan alkaa uusi elämä toisessa ulottuvuudessa. Ja jotkut uskovat jälleensyntymään, eli siihen, että esimerkiksi sinä olet voinut olla edellisessä elämässäsi rotta.
Onko meillä mitään syytä olettaa, että näin olisi?
Havaittavan kaltaisia galakseja syntyy tälläkin hetkellä erittäin kaukana näkyvän maailmankaikkeuden ulkopuolella alueilla joissa on äärimmäisen massiivisia ja tiheitä kohteita jotka kierrättävät keskenään ikuista asiaa vastaavien kohteiden kanssa tihentyminä joilla on havaittavien kaltaisten galaksien luonne!
eli niistä kehittyy matkan aikana havaittavan kaltaisia gaöakseja jotka elävät aikansa ja kuolevat sitten pois poikkeen, mutta nissä oleva asia jatkaa matkaansa edelleenkin kiihtyvällä vauhdilla kohti jotakin äärimmäisen massiivista ja tiheää kohdetta kohti jossa kuolleiden galaksien jäänteet taas kerran työntyvät alueelle jossa äärimmäinen paine puristaa kuolleiden halaksien jäänteistä uutta raaka-ainetta uusien galaksien raaka-Aineeksi jne!
.
http://m.youtube.com/user/Etimespace
katso vaikka ensin video
Ainakin kolmea erilaista "pimeää ainetta"
Eli ei todellakaan syntynyt tyhjästä hokkus pokkus!
ikuista kierrätystä ikuisessa ja äärettömässä avaruudessa joka on ei yhtään mitään!
Ajalla ei oli alkua, mutta loppu voi olla, nimittäin jos tilakone tekee tilasiirtymää ...A->B->C->C...