Hei vaan, kiehtovuus tähtitaivasta kohtaan kiihtyy näin syksyn tullen. Tähtikaukoputkea ei ole varaa ostaa, mutta miten perinteisillä kaukoputkilla näkee taivaalle? Onko niistä mitään hyötyä?
Valistakaahan.
Valistakaahan.
Kaukoputkea pitkin tähtiin?
pallosalamamoi
11621
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
voi katsella. Ilmeistesti tarkoitat perinteisellä putkella esim. maakaukoputkea. Vaikeinta on tähtääminen kohteeseen. Zoomi auttaa hieman. Ihan pienilinssisistä (alle 5 cm) putkista ei ole mitään hyötyä.
Itse tähtien ja jopa tähtisumujen katseluun perinteinen kiikari vähintään 5 sentin linsseillä ja laajalla näkökentällä on parempi. Se toimii ikäänkuin valonvahvistimena, jolloin näkee enemmän tähtiä.
Nyt kaukoputkella katsottavista kohteista varmaan Jupiter on mielenkiintoisin, se kirkas tähti etelässä. Ursan kartta käy alussa tähtien tunnistamiseen. Kiikarilla voi katsoa seulasia ja yrittää löytää Andromedan galaksin. Kiikarilla jo linnunradan vyö pimeässä paikassa on melko vaikuttava.
http://ursa.fi/extra/taivaalla/tahtikartta/
Ylen kuukauden tähtitaivas kertoo mitä kannattaa katsella:
http://www.yle.fi/radio1/tiede/kuukauden_tahtitaivas/
eli tästä voi kuunnella ohjelman:
http://areena.yle.fi/ohjelma/0e50f8e9e67fd4d7d8150887c85f6141
Onhan tähtikaukoputkesta hyötyä osaavalle ja motivoituneelle käyttäjälle joka asennoituu realistisesti. Kaukoputkesta on kuitenkin oma vaivansakin, joten ei syyhyttä saunaan.
Täytyy muistaa että tyypillinen tähtikaukoputki on melkoisen erikoistunut instrumentti, jota ei oikein mielekkäästi voi käyttää kuin siihen yhteen tarkoitukseen.
Tarvitaan myös hyvä, melkoisen hämärä havaintopaikka että kaukoputkesta olisi iloa. Jos neljännen magnitudin tähdet eivät näy paljain silmin, niin aika hankalaksi menee.
Täysikuun aikaan ei yleensä pysty mielekkäästi katsomaan muuta kuin sitä Kuuta. Eikä niitä parhaita havaintoöitä vuoden aikana lie kuin kymmenkunta, joten sitäkin voi miettiä samalla kun arpoo paljonko rahaa olisi varaa tai järkeä käyttää kalustoon ja paljonko tulee hinnaksi per yö.
Jalat on pidettävä tukevasti maassa ja ymmärrettävä että tähtikaukoputkesta ei näy mitään rock-videoita. Jos olet katsellut esim. netissä näyttäviä, suurella kaukoputkella CCD-kameralla pitkällä valotusajalla kuvattujen kohteiden kuvia, niin unohda ne. Visuaalisesti suuremmankin kaukoputken tarjoamat näkymät ovat lähes aina mustavalkoisia ja aika himmeitä jos ihan suoraan sanotaan.
Pienelläkin optiikalla voi pärjätä jos jalusta on kelvollinen. Esim. 60-millisellä objektiivilla ja sopivalla suurennuksella voi mag 5 rajamagnitudin olosuhteissa nähdä koko joukon syvän taivaan kohteita kun asiaan paneutuu. Esim. planetaarinen sumu M27 Ketussa oli hauska kohde jo 20*60 kiikareilla pimeältä syksyiseltä kyntöpellolta.
Jos syvän taivaan kohteet enempi kiinnostavat niin isompi objektiivi on kuitenkin tarpeen, koska valoa halutaan kerätä mahdollisimman paljon. Esim. 8-tuumainen eli 20-senttinen Dobson riittää pitkälle. Kuusituumainen eli 15-senttinen Dobson on kuitenkin helpompi kuljettaa. Tässä kokoluokassa linssiputket ovat kalliita, isoja ja painavia, sekä tarvitsevat korkean ja tukevan jalustan joka painaa kuin synti. Kuljettamiseen tarvitaan vähintään kameli.
Planeetat ovat yleensä kirkkaita kohteita joten niitä pystyy kyllä katselemaan pienemmälläkin optiikalla.
Varsinaisten tähtikaukoputkien ohella kannattaa mainita maakaukoputket ja kiikarit, joilla voi katsella tähtiäkin, ainakin jossakin määrin. Nuo ovat yleiskäyttöisempiä vehkeitä joten kaikki raha ei ole kiinni astronomiassa. Ne eivät ole optimoituja taivaallisten näkymien käsittelyyn.
On lohdullista todeta että eräät kohteet ovat vain lievästi suurentavilla kiikareilla katsoen kokonaisuutena kaikkein parhaimmillaan. Andromedan suuri galaksi M31 on tällainen.
Voimakkaasti suurentavalla tähtikaukoputkella - kapealla näkökentällä - sama kohde voi näyttää aika mitättömältä.
Kiikari sopii hyvin myös esim. Perseuksen kirkkaiden OB-assosiaatioiden katseluun.
Kiitos vastauksista! Miten ihan tällaista perinteistä tähyämistä, onko kiikareilla ja kaukoputkella kauheasti sitten eroakaan?
Sanoisin että vaikeammat kohteet näkee vain hyvällä kaukoputkella. Kiikarit sopivat paremminkin yleiskatseluun. Jos suurennusta ei ole paljon niin kiikareita pystyy kohtalaisesti käyttämään käsivaraltakin.
Vaikka onhan niitä kiikareitakin monenlaisia. Jotkut 15-senttisillä objektiiveilla varustetut laatukiikarit saattavat hyvinkin olla optimaaliset komeettojen etsintään melko valoisalta taivaalta.
Myös melkoisen mittavista peilikaukoputkista on rakennettu kiikareita. Onhan kaksi silmää parempi kuin yksi mutta kaksinkertainen optiikka painaa enemmän ja vie enemmän tilaa.
Ihan vaan yötaivaan katselemista ilman mitään erityistä yrittämistä. Taivaalla on paljon tähtiä ja syksyiltoina ne ovat parhaimmillaan. Jos löytyy sellainen paikka, missä katuvalot eivät paista silmiin, niin tähtitaivaassa riittää katselemista. Eikä alkuun tarvitse tietää, mitä niillä tähtikuvioilla on nimenä. Vain katselua ja ihailua.
Vielä jos on sellainen paikka tai vaatteet, että voi käydä selälleen makaamaan, niin ei tarvitse kallistella niskoja liikaa.
Tähtien lisäksi siellä taivaalla vilistelee varsinkin iltahämärissä paljon satelliitteja. Pidempään katsellessa näkee tähdenlentoja.
Seuraava vaihe on halvat peruskiikarit 7*50 tai 10*50 (ensimmäinen numero on montako kertaa suurentaa ja toinen numero on kiikarin isomman pään läpimitta milleinä). Eikä maksa kuin joitakin kymppejä, jos ei merkkiä ja laatua hingu ja tähtiä putkahtaa näkyviin paljon enemmän kuin paljain silmin.
Jos haluaa katsella vain tähtien huikaisevaa loistetta, niin harrastusta voi jatkaa pidemmällekin, kunhan pitää huolen että ensimmäinen numero pysyy mahdollisimman pienenä ja toinen kasvaa niin suureksi, kuin varallisuus antaa myöten. Pieni suurennuskerroin näyttää paljon tähtiä, eikä heilu ja tärise käsivaraltakaan paljoa. MItä suurempi toinen numero, sitä enemmän tähtiä tulee näkyviin.
Olisin jonkin verran eri mieltä noista kiikariohjeista.
Esim. 7*50 kiikarissa lähtöpupilli on jo 7 mm. Jos objektiivin kokoa tästä kasvatetaan ja suurennus pidetään pienenä, kasvaa kiikarin lähtöpupilli katsojan silmien pupillia isommaksi. Tämä merkitsee sitä että kaikki objektiiviin tuleva valo ei edes mahdu silmästä sisään. Osa kiikarin painosta ja hinnasta on aivan turhaa, sillä pienemmilläkin objektiiveilla pärjäisi aivan yhtä hyvin.
Erikoisesti hiukankin iäkkäämpien ihmisten kannattaa olla realistisia. Viisikymppisen silmän pupillit eivät yleensä täydellisessä pimeydessäkään avaudu kuin 5 mm halkaisijaan, joten ei kannata hankkia kiikareita joiden lähtöpupilli on suurempi kuin 5 mm. Valosaasteen olosuhteissa lisärealismi voi olla tarpeen. Ei kannata maksaa isoista objektiiveista joita ei käytännössä pysty hyödyntämään, varsinkin kun ne tekevät kiikarista turhan kalliin ja hankalan.
Suuri suurennus on hyvä ominaisuus mm. valosaasteen takia. Esimerkiksi 20*60 kiikareiden suhteellisen iso suurennus auttaa näkemään valosaasteen läpi koska se "laimentaa" ilmakehästä heijastuvaa valoa. Käytännössä suurempi suurennus auttaa näkemään himmeämpiä kohteita. Tällaisten kiikareiden kanssa jalusta on oleellinen varuste.
Jalusta on hyödyllinen esine jo 50-millisenkin kiikarin kanssa. Käsivaralta kiikareita on vaikea pitää niin vakaana että himmeät tähtitaivaan kohteet näkyisivät parhaalla tavalla. Esim. 10*50 kiikarilla pystyy katselemaan maisemia käsivaralta, mutta tähtitaivaalla tilanne muuttuu huomattavasti vaikeammaksi. Jalustan kanssa näkee himmeämpiä kohteita.
Käsivaralta joku 7*35 voi olla vallan mainio, eikä ole hankala kuljettaa.
Kiikarin optista suorituskykyä kuvaa aika hyvin tuo "kertolasku". 20*60 = 1200 on huomattavasti enemmän kuin 7*50 = 350 joka ei ole paljonkaan enemmän kuin 7*35 = 245.
Näin minä sen näkisin. Kevyt varustus 7*35 sopii käsivaralle ja jos haluaa nähdä merkittävästi enemmän niin silloin jalusta, istuin ja voimakkaammin suurentava kiikari jonka objektiivi ehkä 60 - 80 mm. Tätä isommat ovat jo niin hankalia, että mieluummin jatkaisin siitä kaukoputkella, esim. 6 tuumaisella Dobsonilla.
"Kiikarin optista suorituskykyä kuvaa aika hyvin tuo "kertolasku". 20*60 = 1200 on huomattavasti enemmän kuin 7*50 = 350 joka ei ole paljonkaan enemmän kuin 7*35 = 245."
Myynnissä on nykyään myös 8x40 (=330) kiikareita n. 50 euron hintaluokassa. Tähtikäytössä 12x50 ja 15x70 kiikareista on myös hyviä kokemuksia ilman jalustaakin selällään maaten tai kun pitää kiinni edestä, läheltä linssiä ja tukee kyynärpäät.
Kiikarin erotuskyky on suoraan verrannollinen linssin kokoon. Jos vielä otetaan huomioon silmän erotuskyky tuo pitää paikkansa ehkä planeetoille ja kuulle. Tähtien ja sumujen katsomisessa tärkeä on myös valonkeräyskyky ja se on 5 sentin linssillä jo kaksinkertainen 3,5 sentin pikkukiikariin nähden.
"Kiikarin erotuskyky on suoraan verrannollinen linssin kokoon."
Käytännössä vain jos suurennus on optimaalinen, jota se ei normaaleissa kiikareissa ole, koska ne on pääsääntöisesti tarkoitettu käytettäviksi käsivaralta. Käytännössä suurennus yleensä määrää kiikarin erotuskyvyn.
nimittäin niissä on "suora" putki. Jos katsoo horisonttiin, voi katsoa mukavasti kun ei käy niskoihin. Horisontissa taas tuppaa tuo ilmakehä häiritsemään. "Ylempänä" tietysti on ehkä seesteisempää mutta joutuu tekemään melkoista akrobatiaa jos meinaa katsella kiikareilla suoraan ylöspäin. Joissain kiikareissa ja tietyn mallisissa kaukoputkissa on kulma, joka vähentää niskoihin kohdistuvaa rasitusta.