apua: ranskan vallankumouksen seuraukset

Huolimatta esiintuomistasi vallankumouksen ja yleensä kumousten kielteisistäkin lieveilmiöistä, Ranskan vallankumouksesta voidaan katsoa alkaneen uuden ajanjakson, jossa feodalismi ja itsevaltius vaihtuivat demokratiaan.

Ilman noiden "veljeyden", "vapauden" ja "tasa-arvoisuuden" vaatimuksien toteutumista ei olisi nykyinen kapitalismikaan mahdollista. Siinä kun syntyperä tai yhteiskunnallinen asema ei enään määrää rikastumisen mahdollisuuksia. Kaikki on vain kiinni itsestä ja omasta työstä.

Vapaus, veljeys ja tasa-arvo kirjoitti:

Huolimatta esiintuomistasi vallankumouksen ja yleensä kumousten kielteisistäkin lieveilmiöistä, Ranskan vallankumouksesta voidaan katsoa alkaneen uuden ajanjakson, jossa feodalismi ja itsevaltius vaihtuivat demokratiaan.

Ilman noiden "veljeyden", "vapauden" ja "tasa-arvoisuuden" vaatimuksien toteutumista ei olisi nykyinen kapitalismikaan mahdollista. Siinä kun syntyperä tai yhteiskunnallinen asema ei enään määrää rikastumisen mahdollisuuksia. Kaikki on vain kiinni itsestä ja omasta työstä.

Jos halutaan puhua Ranskan vallankumouksesta, ei tulisi unohtaa sen veritekoja, jotka eivät olleet oikeutettuja, vaikka kansalaiset olivat köyhiä ja näkivät nälkää. Juuri vallankumouksen julmuus sai ihmiset haluamaan demokratian sijasta uudestaan yksinvaltiutta, jota vastaan oli taisteltu - tasavalta vaihtui keisariuteen.

Vapauden, veljeyden ja tasa-arvon sanat ovat kauniita, mutta paljonko verta on vuodatettava, jotta ne toteutuvat? Demokratiakehitys esim. Irakissa on vaatinut jo tuhansia ihmishenkiä. Onko siis päämäärä tärkein keinoista piittaamatta? Utilitaristinen ajattelutapa, jossa jollakin teolla on suuri merkitys päämäärän saavuttamiseksi synnyttää vain epäoikeudenmukaisuutta, vaikka näennäisesti päästäänkin hyvään tilaan.

En näkisi Ranskan vallankumouksessa mitään aineksia liberalismille, vaikka se sitä kiivaasati julistikin. Hyöty ei koskaan saisi mennä oikeudenmukaisuuden edelle. Miksi Ranskan vallankumouksesta ei saisi nähdä sen varjopuolia?

Siis...
... hyvät oppilaat, arvoisa opettaja...

vpr kirjoitti:

Jos halutaan puhua Ranskan vallankumouksesta, ei tulisi unohtaa sen veritekoja, jotka eivät olleet oikeutettuja, vaikka kansalaiset olivat köyhiä ja näkivät nälkää. Juuri vallankumouksen julmuus sai ihmiset haluamaan demokratian sijasta uudestaan yksinvaltiutta, jota vastaan oli taisteltu - tasavalta vaihtui keisariuteen.

Vapauden, veljeyden ja tasa-arvon sanat ovat kauniita, mutta paljonko verta on vuodatettava, jotta ne toteutuvat? Demokratiakehitys esim. Irakissa on vaatinut jo tuhansia ihmishenkiä. Onko siis päämäärä tärkein keinoista piittaamatta? Utilitaristinen ajattelutapa, jossa jollakin teolla on suuri merkitys päämäärän saavuttamiseksi synnyttää vain epäoikeudenmukaisuutta, vaikka näennäisesti päästäänkin hyvään tilaan.

En näkisi Ranskan vallankumouksessa mitään aineksia liberalismille, vaikka se sitä kiivaasati julistikin. Hyöty ei koskaan saisi mennä oikeudenmukaisuuden edelle. Miksi Ranskan vallankumouksesta ei saisi nähdä sen varjopuolia?

Siis...
... hyvät oppilaat, arvoisa opettaja...

Eihän Ranskan vallankumous tietenkään ollut mikään ennalta suunniteltu projekti, jolla olisi ollut joku etukäteen määritelty tavoite ja keinot jolla maailma olisi johdatettu parempaan huomiseen. Valistusajan ihanteiden ja vallitsevien olosuhteiden välillä vain oli suunnaton kuilu.
Kaikki kumpusi sitä edeltäneen ajanjakson, tyranniuden ja orjuuden julmasta ajanjaksosta. Veritekoja ei voi puolustella minkään toiminnan eikä ismin välikappaleina tavoitteiden saavuttamiseksi. Mutta ei kai Ranskan vallankumouksen tehnyt kansa voinut pyytää kuningasta kiltisti väistymään syrjään tämän puuttumatta omalla väkivallallaan kansan spontaaniin kapinointiin.

Homma yksinkertaisesti karkasi käsistä. Sanonta "Vallankumous syö omat lapsensa" syntyi jo tuolloin.

Monta itsenäisyys- ja vapautussotaa on käyty, voitettu ja tukahdutettu verta vuodattaen. Monesti niissä oli jo lähtökohtana väkivallan käytön välttämättömyys.
Ihmisen syntyminen on raju tapahtuma. Tuolloin myös uuden yhteiskunnallisen muutoksen syntymä oli rajua takapakkeineen. Sanotaanko vaikkapa niin, että demokratia syntyi "pihtisynnytyksellä". Paljon hälinää, verta ja mekkalointia.

Ps.
Ja se mikä tapahtuu tämän päivän Irakissa on irvikuvaa yhdenlaisen demokratian tuomisesta sinne pakkokeinoin ulkopuolisten (USA ja liittolaiset) toimesta.

Vapaus, veljeys ja tasa-arvo kirjoitti:

Eihän Ranskan vallankumous tietenkään ollut mikään ennalta suunniteltu projekti, jolla olisi ollut joku etukäteen määritelty tavoite ja keinot jolla maailma olisi johdatettu parempaan huomiseen. Valistusajan ihanteiden ja vallitsevien olosuhteiden välillä vain oli suunnaton kuilu.
Kaikki kumpusi sitä edeltäneen ajanjakson, tyranniuden ja orjuuden julmasta ajanjaksosta. Veritekoja ei voi puolustella minkään toiminnan eikä ismin välikappaleina tavoitteiden saavuttamiseksi. Mutta ei kai Ranskan vallankumouksen tehnyt kansa voinut pyytää kuningasta kiltisti väistymään syrjään tämän puuttumatta omalla väkivallallaan kansan spontaaniin kapinointiin.

Homma yksinkertaisesti karkasi käsistä. Sanonta "Vallankumous syö omat lapsensa" syntyi jo tuolloin.

Monta itsenäisyys- ja vapautussotaa on käyty, voitettu ja tukahdutettu verta vuodattaen. Monesti niissä oli jo lähtökohtana väkivallan käytön välttämättömyys.
Ihmisen syntyminen on raju tapahtuma. Tuolloin myös uuden yhteiskunnallisen muutoksen syntymä oli rajua takapakkeineen. Sanotaanko vaikkapa niin, että demokratia syntyi "pihtisynnytyksellä". Paljon hälinää, verta ja mekkalointia.

Ps.
Ja se mikä tapahtuu tämän päivän Irakissa on irvikuvaa yhdenlaisen demokratian tuomisesta sinne pakkokeinoin ulkopuolisten (USA ja liittolaiset) toimesta.

Mielestäni vallankumouksien syyt johtuvat virheellisestä olettamuksesta, että hyvinvointi on kuin jokin kakku, jota tietty ryhmä ihmisiä omistaa oikeudettomasti. Kun kakku on jaettu väärin, joka tarkoittaa, etten MINÄ vallankumouksen lapsi omista siitä riittävästi, oikeuttaa se minut tekemään oikeudenmukaisen jaon vaikka väkivalloin. Mitä suurinta typeryyttä! Hyvinvointi ja onnellisuus ei ole jaettu kakku, vaan se syntyy oman työn tuloksista. Oikeudenmukaisuutta syntyy sitä enemmän, mitä enemmän teet työtä nauttien sen tuloksista. Palopuheet vapaudesta, veljeydestä ja tasa-arvosta synnyttävät vain epämuodostuneen lapsen, jota ei kukaan hoida ja josta kasvaa laiska ja kyvytön yksilö yhteiskunnassa, joka vaatii aina uuden vallankumouksen viedäkseen utopiansa päätökseen.

vpr kirjoitti:

Mielestäni vallankumouksien syyt johtuvat virheellisestä olettamuksesta, että hyvinvointi on kuin jokin kakku, jota tietty ryhmä ihmisiä omistaa oikeudettomasti. Kun kakku on jaettu väärin, joka tarkoittaa, etten MINÄ vallankumouksen lapsi omista siitä riittävästi, oikeuttaa se minut tekemään oikeudenmukaisen jaon vaikka väkivalloin. Mitä suurinta typeryyttä! Hyvinvointi ja onnellisuus ei ole jaettu kakku, vaan se syntyy oman työn tuloksista. Oikeudenmukaisuutta syntyy sitä enemmän, mitä enemmän teet työtä nauttien sen tuloksista. Palopuheet vapaudesta, veljeydestä ja tasa-arvosta synnyttävät vain epämuodostuneen lapsen, jota ei kukaan hoida ja josta kasvaa laiska ja kyvytön yksilö yhteiskunnassa, joka vaatii aina uuden vallankumouksen viedäkseen utopiansa päätökseen.

Ei Ranskan vallankumouksessa ollut kyse pelkästään leivästä ja jonkun kakun jaosta vaan paljon korkeammista tavoitteista niin kuin sanat "Vapaus, veljeys ja tasa-arvo" nimenomaan pyrkivät kuvaamaan.
Edellämainitut arvojen pitäisi kuulua kiistämättömästi kaikille. Eikä niiden saaamisessa pitäisi olla mitään vaikutusta yksilön laiskuuteen ja kyvyttömyyteen. Vai oletko sitä mieltä, että vain alistettu, orjuutettu ja vailla mitään oikeuksia oleva ihminen olisi tarpeeksi ahkera ja aloitekykyinen. Korkeintaan ahkeruus saattaisi toteutua pakon avulla. Mutta sekin olisi vain pakkovallan ansiota.

Taloudellinen tasa-arvo on vain seurausta noiden kolmen toteutumisesta.

Ei sanalla vallankumous voi olla vain yhdenlaista merkitystä. Jokainen vallankumous on omanlaisensa. Niin 1800-luvulla alkanut teollinen vallankumous kuin Venäjän 1917:n vallankumouskin. Ei niitä voi verrata toisiinsa. Tuskinpa teollisessa vallankumouksessakaan oli kyse kakunjaon oikeutuksesta, vaikka se toikin lisääntyvää hyvinvointia ihmiskunnalle.
Sen oikeudenmukaisesta jakaantumisesta ja luonnolle aiheuttamista tuhoista voidaan taas olla montaa mieltä.

Ps.
Kuuluisin leipään liittynyt sanonta Ranskan vallankumouksessa taisi olla kuningattaren tokaisu kansan valitukseen leivän puutteesta: "Mikseivät ne sitten syö leivoksia"
Liekö tottakaan.

Vapaus, veljeys ja tasa-arvo kirjoitti:

Ei Ranskan vallankumouksessa ollut kyse pelkästään leivästä ja jonkun kakun jaosta vaan paljon korkeammista tavoitteista niin kuin sanat "Vapaus, veljeys ja tasa-arvo" nimenomaan pyrkivät kuvaamaan.
Edellämainitut arvojen pitäisi kuulua kiistämättömästi kaikille. Eikä niiden saaamisessa pitäisi olla mitään vaikutusta yksilön laiskuuteen ja kyvyttömyyteen. Vai oletko sitä mieltä, että vain alistettu, orjuutettu ja vailla mitään oikeuksia oleva ihminen olisi tarpeeksi ahkera ja aloitekykyinen. Korkeintaan ahkeruus saattaisi toteutua pakon avulla. Mutta sekin olisi vain pakkovallan ansiota.

Taloudellinen tasa-arvo on vain seurausta noiden kolmen toteutumisesta.

Ei sanalla vallankumous voi olla vain yhdenlaista merkitystä. Jokainen vallankumous on omanlaisensa. Niin 1800-luvulla alkanut teollinen vallankumous kuin Venäjän 1917:n vallankumouskin. Ei niitä voi verrata toisiinsa. Tuskinpa teollisessa vallankumouksessakaan oli kyse kakunjaon oikeutuksesta, vaikka se toikin lisääntyvää hyvinvointia ihmiskunnalle.
Sen oikeudenmukaisesta jakaantumisesta ja luonnolle aiheuttamista tuhoista voidaan taas olla montaa mieltä.

Ps.
Kuuluisin leipään liittynyt sanonta Ranskan vallankumouksessa taisi olla kuningattaren tokaisu kansan valitukseen leivän puutteesta: "Mikseivät ne sitten syö leivoksia"
Liekö tottakaan.

Jo muinaiset roomalaiset tiesivät, että köyhyys ja epätasa-arvo jakaa kansan - "Panem et circenses!" - miksi tätä eivät oivaltaneet valistusajan johtajat? Ehkä sota verotti liikaa kansakuntaa ja vallankumous oli väistämätön tosiasia, sillä luopumalla sodasta olisi menetetty koko valtio.

En kuitenkaan väitä, että sotaan ryhtyminen olisi silkkaa hulluutta. Ulkoinen sota on tietyissä tapauksissa oiva keino yhdistää sisäisesti hajoava kansa, mutta jatkuessaan pitkään se muodostaa uhan sille itselleen, kuten kävi Ranskassa 1700-luvun lopulla.

Entäpä meillä? Onko jo näkyvissä yhteiskunnan sisäistä hajoamista epätasa-arvon, köyhyyden ja syrjäytyneisyyden raastamassa Suomessa. Riittävätkö leipä ja sirkushuvit? Sillä muuten voidaan vain arvuutella milloin vihollinen iskee - "Putin ante portas!" ... mutta silloin on jo liian myöhäistä.