Niin onnellinen ...

... että alan vetämään sillä viestiä. Mulla on ollut aikaisemmin kaksi saksanpaimenkoiraa ja niitten kanssa olen pärjännyt viestillä kohtalaisen hyvin. Ollaan saatu käyttötulokset ja näyttelyssäkin tullut V2. Tätä koiraa ei voi edes kouluttaa samalla tapaa, kuin saksanpaimenta. Sakemannin kanssa tarttetaan aina silloin tällöin koviakin otteita, mutta tämä bortsu on herkkä ja sitä pitää osata käsitellä vähän toisin. Jämäkästi, mutta kuitenkin hellästi.

Näyttelyt mua tosin ei enää kiinnosta pätkääkään. Ne on jotenkin sellaisia "ken on heistä kaikkein kaunein" -juttuja ja sitten ei muuta tarvitakaan.

Oltiin Evolla sienimetsällä ja koira sai olla vapaana. Vähänks´ mua pelotti päästää se vapaaksi. Sellanen pieni epäily oli pinnassa, jotta lähteekö se karkuun ja ei tuu enää takasin. Ei se mihinkään kauaksi lähteny. Se piti yhteyttä meidän (ukko ja mä) välillä. Siitä mulle tuli sellainen fiilis, että se vois olla viestillä hyvä.

Se on nyt keksiny uuden leikin. Mä oon vieny sille piiloon kaikkea kivaa tonne takapihalle (saa olla vapaana) ja sisätiloissa sohvatyynyjen väliin. Se on hyvin halukas aina hakemaan niitä piilotettuja kamoja. No nythän se tuli mua toljottamaan niillä nappisilmillään ja istu eteen. Kysyin siltä, jotta "mitä nyt". Se otti askeleen taaksepäin (eli hilas takalistoaan pari tuumaa takatuuppariin päin). Kysin siltä, jotta kerro nyt. Se meni ulko-ovelle ja selkeesti halusi mut mukaan.

Voihan hilskatti vieköön se oli vieny mun sandaalit puutarhan pöydän alle ja hiusharja löyty grillin alta. Mun siis pitää alkaa ettimään tavaroitani milloin mistäkin.

On se melkoinen epeli, mutta niin pirun älykäs sellainen.

AdaFlink kirjoitti:

... että alan vetämään sillä viestiä. Mulla on ollut aikaisemmin kaksi saksanpaimenkoiraa ja niitten kanssa olen pärjännyt viestillä kohtalaisen hyvin. Ollaan saatu käyttötulokset ja näyttelyssäkin tullut V2. Tätä koiraa ei voi edes kouluttaa samalla tapaa, kuin saksanpaimenta. Sakemannin kanssa tarttetaan aina silloin tällöin koviakin otteita, mutta tämä bortsu on herkkä ja sitä pitää osata käsitellä vähän toisin. Jämäkästi, mutta kuitenkin hellästi.

Näyttelyt mua tosin ei enää kiinnosta pätkääkään. Ne on jotenkin sellaisia "ken on heistä kaikkein kaunein" -juttuja ja sitten ei muuta tarvitakaan.

Oltiin Evolla sienimetsällä ja koira sai olla vapaana. Vähänks´ mua pelotti päästää se vapaaksi. Sellanen pieni epäily oli pinnassa, jotta lähteekö se karkuun ja ei tuu enää takasin. Ei se mihinkään kauaksi lähteny. Se piti yhteyttä meidän (ukko ja mä) välillä. Siitä mulle tuli sellainen fiilis, että se vois olla viestillä hyvä.

Se on nyt keksiny uuden leikin. Mä oon vieny sille piiloon kaikkea kivaa tonne takapihalle (saa olla vapaana) ja sisätiloissa sohvatyynyjen väliin. Se on hyvin halukas aina hakemaan niitä piilotettuja kamoja. No nythän se tuli mua toljottamaan niillä nappisilmillään ja istu eteen. Kysyin siltä, jotta "mitä nyt". Se otti askeleen taaksepäin (eli hilas takalistoaan pari tuumaa takatuuppariin päin). Kysin siltä, jotta kerro nyt. Se meni ulko-ovelle ja selkeesti halusi mut mukaan.

Voihan hilskatti vieköön se oli vieny mun sandaalit puutarhan pöydän alle ja hiusharja löyty grillin alta. Mun siis pitää alkaa ettimään tavaroitani milloin mistäkin.

On se melkoinen epeli, mutta niin pirun älykäs sellainen.

Lue lisää

ovat ihan eri kuin saksanpaimenen :) Hyvä, että mietit ja tiedostat, moni kouluttaisi joka rotua samoin ja sitten syyttäisi koiraa, joka ei opi. Kannattaa aina miettiä se harrastus koiran luonteen, rotuominaisuuksien ja mielenkiinnon mukaan, niin silloin se on mielekästä molemmille. Jos koiraa väännetään harrastukseen, johon siitä ei ole tai josta se ei erityisemmin pidä, niin siitähän ei mitään tule.

Älykäs ja toiminnallinen rotu on tosiaan bortsu.

gjtwlkjrökqäalöägv kirjoitti:

ovat ihan eri kuin saksanpaimenen :) Hyvä, että mietit ja tiedostat, moni kouluttaisi joka rotua samoin ja sitten syyttäisi koiraa, joka ei opi. Kannattaa aina miettiä se harrastus koiran luonteen, rotuominaisuuksien ja mielenkiinnon mukaan, niin silloin se on mielekästä molemmille. Jos koiraa väännetään harrastukseen, johon siitä ei ole tai josta se ei erityisemmin pidä, niin siitähän ei mitään tule.

Älykäs ja toiminnallinen rotu on tosiaan bortsu.

Lue lisää

... viikon kuluessa edistytty melkoisesti. En ole sitä kovinkaan "kovilla" pitänyt, koska mehän vasta tutustutaan toisiimme. Ja lisäksi täytyy muistaa, että "lapsihan" se vasta on. Ihmisiässä tollanen tokaluokkalainen ja ei kait se ihmislapsikaan silloin vielä täysin oppinut ole. Se on kuitenkin oppinut, ettei niitä autoja kaivata meidän laumaamme. Autoilua se toki rakastaa ihan yli kaiken. Ei kaivata edes lenkkeilijöitä, jos niillä ei ole nelojalkaista mukana. Polkupyörät ollaan jätetty lähes huomioimatta.

Tosta mä olen todella iloinen, että ne autot ollaan jätetty likimain rauhaan. Mua todella pelotti, että fleksi tai valjaat pettää ja se juoksee auton alle suuressa tunnekuohussaan. Kyllähän se unohtaa sen autojen ajamisen silloin tällöin, mutta aina vaan harvemmaksi käy palvelusvietti autojen suhteen. Täytyy vaan olla tarkkana ja tarkkailla sitä autojen lähestyessä ja jos se tuntee mielenkiintoa lähestyvää autoa kohtaan, niin komentaa sitä jo valmiiksi ennenkuin auto on kohdalla.

Se on oppinut tielle tultaessa istumaan käskystä, vaikka fleksin pituus on 8 m. Komennan sen istumaan ja sehän istuu ja odottaa niin pitkään, kunnes olen sen luona. Se tottelee lähes poikkeuksetta, jos mitään muuta mielenkiintoista ei ole.

Nyt meidän tarttee alkaa opettamaan olemaan se yksikseen ainakin tunnin pari. Me lähdetään hotellilomalle kuukauden päästä ja toivotaan isännän kanssa, että voidaan käydä syömässä illallinen yhdessä ilman, että se ulvoo huoneessa. En ole hennonnu sitä jättää yksin (saattaa olla vikatikki). Se on ollu mun mukana töissäkin. Se on kova "kuonottamaan" ikkunassa, kun olen muutaman minuutin poissa. Meillä on vaan sellainen hankala tilanne, että meillä on liesi lähellä ikkunaa. Kun se ottaa takapakkia riemuissaan, niin sen käpälät saattaa koskettaa lieden nappuloita ja sehän ei mitään hyvää tiedä.

Siispä mistä te olette ostaneet niitä lieden nappuloiden suojia?

Ja kevennykseksi. Meillä on ennestään kaksi neitsikkaa. Sellaiset vanhat herra ja "naitu neiti" (herra nainu). Ovat jo iäkkäitä eli tollaset toistakymmentä vuotta pitkälti. Ne ovat tottuneet koiriin mun hoitokoiran takia. Kieltämäti alkuun ajattelutti, jotta mitenhän tuossa mahtaa käydä. Hyvin on menny. Linnut ovat elävien kirjoissa ja bortsua ei enää ne kiinnosta kovinkaan. Alkuun tosin se kyttäs niitä siinä vinossa vaanimisasennossa. Tein alkuun selväksi, käsiä läpsäyttämällä ja tiukasti kieltämällä, että ne eivät ole syötäväksi tarkoitettuja. Päivässä se jätti ne rauhaan.

Nythän on käynyt silleen, että bortsulla ja linnuilla on YYA-sopimus. Linnut ovat vuosien saatossa oppineet meidän auton ääneen. Ne alkaa huutamaan tietyllä tapaa, kun ne kuulee (mä en edes ehdi huomata autoa vielä, kun linnut sen ilmasee), jotta nyt se isäntä tulee ruokkikselle. Bortsu on oppinut, että tietynlainen ääntely tarkoittaa sitä, että nyt se isäntä on tulossa. Se ryntää ikkunaan kattomaan (tietää saavansa ruokaa).

Viime viikolla linnut teki sille pilan. Ne alko hälyttämään, että nyt se isäntä tulee. Bortsu juoksi ikkunaan kyttäämään, mutta eipä tullutkaan. Ihan, kuin linnut olisivat nauraneet.

AdaFlink kirjoitti:

... viikon kuluessa edistytty melkoisesti. En ole sitä kovinkaan "kovilla" pitänyt, koska mehän vasta tutustutaan toisiimme. Ja lisäksi täytyy muistaa, että "lapsihan" se vasta on. Ihmisiässä tollanen tokaluokkalainen ja ei kait se ihmislapsikaan silloin vielä täysin oppinut ole. Se on kuitenkin oppinut, ettei niitä autoja kaivata meidän laumaamme. Autoilua se toki rakastaa ihan yli kaiken. Ei kaivata edes lenkkeilijöitä, jos niillä ei ole nelojalkaista mukana. Polkupyörät ollaan jätetty lähes huomioimatta.

Tosta mä olen todella iloinen, että ne autot ollaan jätetty likimain rauhaan. Mua todella pelotti, että fleksi tai valjaat pettää ja se juoksee auton alle suuressa tunnekuohussaan. Kyllähän se unohtaa sen autojen ajamisen silloin tällöin, mutta aina vaan harvemmaksi käy palvelusvietti autojen suhteen. Täytyy vaan olla tarkkana ja tarkkailla sitä autojen lähestyessä ja jos se tuntee mielenkiintoa lähestyvää autoa kohtaan, niin komentaa sitä jo valmiiksi ennenkuin auto on kohdalla.

Se on oppinut tielle tultaessa istumaan käskystä, vaikka fleksin pituus on 8 m. Komennan sen istumaan ja sehän istuu ja odottaa niin pitkään, kunnes olen sen luona. Se tottelee lähes poikkeuksetta, jos mitään muuta mielenkiintoista ei ole.

Nyt meidän tarttee alkaa opettamaan olemaan se yksikseen ainakin tunnin pari. Me lähdetään hotellilomalle kuukauden päästä ja toivotaan isännän kanssa, että voidaan käydä syömässä illallinen yhdessä ilman, että se ulvoo huoneessa. En ole hennonnu sitä jättää yksin (saattaa olla vikatikki). Se on ollu mun mukana töissäkin. Se on kova "kuonottamaan" ikkunassa, kun olen muutaman minuutin poissa. Meillä on vaan sellainen hankala tilanne, että meillä on liesi lähellä ikkunaa. Kun se ottaa takapakkia riemuissaan, niin sen käpälät saattaa koskettaa lieden nappuloita ja sehän ei mitään hyvää tiedä.

Siispä mistä te olette ostaneet niitä lieden nappuloiden suojia?

Ja kevennykseksi. Meillä on ennestään kaksi neitsikkaa. Sellaiset vanhat herra ja "naitu neiti" (herra nainu). Ovat jo iäkkäitä eli tollaset toistakymmentä vuotta pitkälti. Ne ovat tottuneet koiriin mun hoitokoiran takia. Kieltämäti alkuun ajattelutti, jotta mitenhän tuossa mahtaa käydä. Hyvin on menny. Linnut ovat elävien kirjoissa ja bortsua ei enää ne kiinnosta kovinkaan. Alkuun tosin se kyttäs niitä siinä vinossa vaanimisasennossa. Tein alkuun selväksi, käsiä läpsäyttämällä ja tiukasti kieltämällä, että ne eivät ole syötäväksi tarkoitettuja. Päivässä se jätti ne rauhaan.

Nythän on käynyt silleen, että bortsulla ja linnuilla on YYA-sopimus. Linnut ovat vuosien saatossa oppineet meidän auton ääneen. Ne alkaa huutamaan tietyllä tapaa, kun ne kuulee (mä en edes ehdi huomata autoa vielä, kun linnut sen ilmasee), jotta nyt se isäntä tulee ruokkikselle. Bortsu on oppinut, että tietynlainen ääntely tarkoittaa sitä, että nyt se isäntä on tulossa. Se ryntää ikkunaan kattomaan (tietää saavansa ruokaa).

Viime viikolla linnut teki sille pilan. Ne alko hälyttämään, että nyt se isäntä tulee. Bortsu juoksi ikkunaan kyttäämään, mutta eipä tullutkaan. Ihan, kuin linnut olisivat nauraneet.

Lue lisää

ihanaa kun täällä on joskus tällaisia onnellisiakin tarinoita! :) toivottavasti kaikki jatkuukin yhtä hyvin!

blubli kirjoitti:

ihanaa kun täällä on joskus tällaisia onnellisiakin tarinoita! :) toivottavasti kaikki jatkuukin yhtä hyvin!

Se jaksaa hämmästyttää ja ilostuttaa aina päivästä toiseen.

Oltiin sen kanssa Kolilla patikoimassa neljä päivää (yöt oltiin hotellissa ja päivät hömpättiin maastossa). Toisena päivänä se jo tiesi, missä sen huone on. Kun sen päästi hotellin käytävällä vapaaksi ja kysy siltä, jotta missä Tepon huone on, niin se paino oikopäätä oikean huoneen ovelle ja löi persauksensa maahan. Häntä vatkas ja se oli vähän silleen, kuin "etkö ite tiedä, kun pitää multa kysyä"?

Maastohan siellä on rankka ja täytyy muistaa sen ikä. Junnut eivät välttämäti tunnusta/tunne väsymystä, vaan ne painaa ja painaa menemään, vaikka lihakset huutais (junnulla nyt kestävyyten vaadittavia lihaksia ei edes ole, vaikka ollaan treenattukin paljon).

Pirun nopea se on. Menee mutkaista tietä näkymättömiin, mutta palaa yhtä nopeasti takaisinkin. Jos se juoksis täällä ihmisten ilmoilla kevyen liikenteen väylällä samaa vauhtia tutkaan, niin ylinopeudesta poliisit kirjoittais sille sakkolapun.