..niin, mitä se tuli on?
Kyllä se polttaa mutta mikä se prosessi oikein on, että syttyy ja palaa liekillä. Jos nyt aluksi vaikka ihan siitä tulitikusta lähtis. Siinähän on jotakin hankausainetta, joka kuumentaa jotakin ainesosaa, joka sitte höyrystyy kuumana - joka on se liekki, vai miten?
Kyllä se polttaa mutta mikä se prosessi oikein on, että syttyy ja palaa liekillä. Jos nyt aluksi vaikka ihan siitä tulitikusta lähtis. Siinähän on jotakin hankausainetta, joka kuumentaa jotakin ainesosaa, joka sitte höyrystyy kuumana - joka on se liekki, vai miten?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Palaminen ja höyrystyminen ovat kaksi aivan eri reaktiota.
KVG!
http://fi.wikipedia.org/wiki/Palaminen
Niim, kyllähän se noin kemian tunnilla on sanottu mutta ei se nyt oikeen sitä peruskäsitettä selitä.. kaasuuntuuko ne puun molekyylit siinä tulitikussa niin vauhdilla, että tulee kunnon liekki?
Se niinku hajoo se puuaines atomitasolla vai? ja leviää sitte ilmamassaan "tulena" ?
Puu ei ole yhtenäinen kemiallinen yhdiste. Puu koostuu monista erilaisista kemiallisista yhdisteistä. Eräät noista yhdisteistä hajoavat kuumuudessa yksinkertaisemmiksi yhdisteiksi. Puun helppo syttyvyys johtuu aineista jotka kuumuudessa hajoavat helposti syttyviksi kaasuiksi. Tulitikkuun on erikseen lisätty parafiinia joka aiheuttaa puun hyvän syttyvyyden.
Monet aineet syttyvät spontaanisti palamaan hapen läsnäollessa kun lämpötila on riittävän korkea, mutta syttymistä voi helpottaa kipinällä tai avoliekillä. Tulitikun pään massa sisältää eräänlaisen aloituspanoksen joka kuumentamisen ohella helpottaa tulitikun syttymistä kiivaalla reaktiollaan. Massa synnyttää kipinöitä ja liekin kun se on ensin saatettu tietyn aloituskynnyksen yli esim. hankaamalla raapaisupintaan.
Tulitikun päässä on kaliumkloraattia ja mahdollisia sidosaineita. Raapaisupinnassa on punaista fosforia ja lasihiukkasia (jotka lisäävät kitkaa?). fosfori ja kaliumkloraatti reagoivat keskenään vahvasti.
Liekillinen palaminen on kaasun palamista. Puun palaessa palavat puusta kuumuudessa irtoavat kaasut.
Kun puuta kuumentaa suljetussa tilassa, niin ettei se saa ilmaa palamiseen, näkee selvästi että puusta tulee nestettä ja kaasuja. Tällä tavalla on ennen puusta kuivatislattu tervaa.
Tuommoisiin olemus-kysymyksiin vastaaminen on koko kurssi tai enemmänkin. Mutta otan kaksi hyvin yleistä seikkaa esille.
1) Aktivoitumisenergia
Palaminen on kemiallinen reaktio, jossa toinen osapuoli vielä yleensä on "joka paikassa" läsnäoleva ilmakehän happi. Jos kemiallisille reaktioille ei olisi tyypillistä niiden vaatima aktivoitumisenergia eli aloituskynnys, niin ainakin kaikki palamisreaktiot olisivat jo ehtineet tasapainoon, eli kaikki olisi palanut. Havaintojen mukaan näin ei ole, ts. aktivoitumisenergia on olennainen asia. Aloituskipinä on sitten se tekijä, jolla päästään tämän kynnyksen yli.
2) Tasainen virtaustila
Palamisen eräs varsin normaali seikka on se, ettei se jonkunlaisen alkulämpiämisen jälkeen enää kiihdykään, vaan liekin koko pysyy suhteellisen vakioisena. Kuvitteellisena esimerkkinä vaikkapa bensiinitynnyri, joka sytytetään pinnastaan. Kun liekki kattaa koko pinnan, ei liekin koko sittemmin enää suuresti kasva. Syntyy siis tasainen virtaustila, jossa liekkiin virtaava ilma ja bensiinihöyry eivät lisäänny. Rajoittavana tekijänä tässä on lähinnä bensiinin vakiopinta-ala, nestemäiseen bensiiniin siirtyvä lämpöenergia liekistä ja bensiinin vaatima höyrystymislämpö, jotka pysyvät kokolailla vakioisina ja säätävät näin liekin koon. Virtaustilan edellytys on siis joku hillitsemättömän positiivisen takaisinkytkennän rajoitin ja yleensä vielä systeemistä tasaisesti poistuva reaktioenergia. Jos liekin koko lämpöenergia johdettaisiin kokonaisuudessaan bensiinimassaan, palaminen olisi mitä ilmeisemmin jatkuvasti kiihtyvää.
Puita avotulella poltettaessa materiaalin pinta-ala muodostanee erään rajoitteen ja nuotio on suurin piirtein tasaisessa virtaustilassa. Uunissa poltettaessa voidaan ilmamäärääkin rajoittaa.
Vaikka tasainen virtaustila ei olekaan palamisen välttämätön edellytys, se on yleensä toivottu tilanne. Jos esimerkiksi kynttilä kiihdyttäisi voimakkaasti paloaan, se olisi miltei käyttökelvoton.
Ihmisetkin ovat ravinnon saannin (tai kulutuksen) ja hiilidioksidin tuotannon osalta kohtuullisen tasaisessa virtaustilassa. Elon liekki sammuu sitten tuon virtaustilan pysähtyessä.
Tulen synty on taivosesta,
vasken synty kalliosta.
Maailma tuli sotkan munasta,
jonka parasta ennen leima
oli kovin vanhentunut.