Olemme reilu parikymppisiä molemmat, seurustelua takana 2 vuotta. Itse olen asunut jo 4 vuotta omillani, poikaystäväni asuu vielä perheensä kanssa.
Emme pääse sopuun yhteenmuutosta. Poikaystäväni ei haluaisi aiheesta edes jutella. Hänen kantansa on, ettei hän halua vielä muuttaa yhteen, "sitten joskus". Syinä mm. ettei halua vielä itsenäistyä, äiti tekee kaiken, elää mieluummin perheensä kuin tyttöystävänsä kanssa, kukaan kavereistakaan ei asu avoliitossa ja pelko siitä, että sen jälkeen olisi mentävä naimisiin ja hankittava lapsia.
Itsestäni taas tuntuu ihan luonnolliselta seuraavalta askeleelta, että parin vuoden seurustelun jälkeen voidaan harkita yhteistä kotia ilman mitään taka-ajatuksia perheenlisäyksestä tai muusta. Poikaystäväni on kuitenkin kaatanut tällaiset haaveet ihan totaalisesti, yhteenmuuttoa ei ole tiedossa ja koska ei ole ajankohtainen asia, niin poikaystäväni ei suostu kuulemaan asiasta enää ollenkaan.
Onko ihan toivoton tapaus? Vielä vuoden seurustelun jälkeen herra puheli ihan oma-aloitteisesti kuinka olisi kiva jossain vaiheessa muuttaa yhteen. Nyt on vaihtunut ääni kellossa. Onko ihan normaalia vai kertooko, että suhde on tuhoontuomittu?
Emme pääse sopuun yhteenmuutosta. Poikaystäväni ei haluaisi aiheesta edes jutella. Hänen kantansa on, ettei hän halua vielä muuttaa yhteen, "sitten joskus". Syinä mm. ettei halua vielä itsenäistyä, äiti tekee kaiken, elää mieluummin perheensä kuin tyttöystävänsä kanssa, kukaan kavereistakaan ei asu avoliitossa ja pelko siitä, että sen jälkeen olisi mentävä naimisiin ja hankittava lapsia.
Itsestäni taas tuntuu ihan luonnolliselta seuraavalta askeleelta, että parin vuoden seurustelun jälkeen voidaan harkita yhteistä kotia ilman mitään taka-ajatuksia perheenlisäyksestä tai muusta. Poikaystäväni on kuitenkin kaatanut tällaiset haaveet ihan totaalisesti, yhteenmuuttoa ei ole tiedossa ja koska ei ole ajankohtainen asia, niin poikaystäväni ei suostu kuulemaan asiasta enää ollenkaan.
Onko ihan toivoton tapaus? Vielä vuoden seurustelun jälkeen herra puheli ihan oma-aloitteisesti kuinka olisi kiva jossain vaiheessa muuttaa yhteen. Nyt on vaihtunut ääni kellossa. Onko ihan normaalia vai kertooko, että suhde on tuhoontuomittu?
Vastaukset 6
Vanhimmat
miksi edes haluaisit muuttaa tuommoisen lapasen kanssa saman katon alle??? oletko valmis siis olemaan tyttöystävyyden sijaan "miehellesi" äidin korvike joka tekee aivan kaiken nenän eteen valmiiks ilman että herran tarvii eväänsä liikauttaa missään vaiheessa??
lähde suhteesta ja etsi itsenäinen mies joka tietää mitä on asua yksin..
Kuulostaa todellaki mammanpojalta. Ei se varmaan koskaan halua muuttaa äidin tyköä pois, saahan se kaiken sieltä.
Ei todellakaan kannata muuttaa yhteen miehen kanssa, joka tulee suoraan lapsuudenkodista ja ETENKIN, kun olet jo itse asunut omillasi. Sen arvaa, mitä siinä vielä käy, eli mies tuskin nostaa tikkua ristiin, koska ei ole sitä jo oppinut ja suhde päättyy riitelyyn.
Kaikista fiksuinta on muuttaa yhteen sellaisen mihen kanssa, joka on jo asunut yksin ja osaa selvästi tehdä kotitöitä ja tietää, mitä yksinasuminen ja kotitöiden jakaminen tarkoittaa. En KOSKAAN muuttaisi yhteen miehen kanssa, joka tulee lapsuudenkotoaan ja on selvästi odottanut, että äiti tekee kaiken, suorastaan kamala ajatus.
Ei kaikki miehet kyl oo sellasia, vaikka suoraa kotoota muuttasivatkii. On sellasiakin jotka osaa tehä niitä kotitöitä ja tekevätkii ihan ilman käskemistä. Miulla kokemusta molemmista...äidin pikku pojista. :D Ei pie mennä vaan yleistään, koska asia ei kuitekaa oo niin.
Mut ton ap:n juttuun liittyen...kyl vahvasti kuulostaa just siltä joka tarvii toisen "äidin" ko muuttaa pois kotoota ja sitä en suosittele kelleen. Ilmeisesti toisen vuoden aikana jotain on tapahtunu, jos miehes puheet on muuttunu tai sitten tein suhteeseen on tullu arki...ja silloha yleensä vähä kaikki muuttuu, myös aiemmin puhutut asiat.
Te olette vielä nuoria. Poika tuntee olevansa täydellisen epäkypsä irrottautumaan kodistaan. Hänelle siitä plussapisteet että on sen asian sinulle täysin rehellisesti ilmoittanut, sekä sanoin että teoin.
Hän haluaa elää muiden nuorten lailla, pitää ystäviä, tehdä heidän kanssaan asiota ja rauhassa aikuistua.
miksi et sinäkin hankkisi lisää omia ystäviä ja pitäisi poikaa yhtenä heistä.
Ehkä joskus vuosien päästä (jos haluat odottaa) hän on valmis kosimaan sinua ja voitte aloittaa yhteisen taipaleen. Ehkä tuota ei koskaan tapahdu sinun kanssasi. Joten laajenna ystäväpiiriäsi äläkä ala puskemaan toista leikkimään kotia kanssasi. Hän EI sitä halua.
Edellinen vastaus (Oppeliini) on myös miehen silmin oikein mainio.