Kun tuossa toisessa keskustelussa tuli esille suhtautuminen lapsiin, keksinpäs ajatuksen kysellä mielipiteitä asian tiimoilta. :)
Haluaisin nyt korostaa, että tämä kysely on osoitettu NUORILLE NAISILLE (heitettäköön ikähaarukaksi vaikka 22-30), eikä mukaviisaille ja kaikkitietäville lapsettomille miehille kapeine näkemyksineen ja nasevine ilmaisuineen. Toki miehetkin voivat kertoa näkemyksiään jos ilmaisu ja asia on oikeasti jotain rakentavaa ja järkevää. Mitään suunsoittoa ei jaksa oikeasti kukaan lukea. Valmiiksi tosin tuntuu jo siltä että on aivan turha esittää tuollaista toivetta, kun ensimmäiset ja viimeiset kommentit tulevat kuitenkin olemaan sitä itseään juurikin niiden älyvapaiden miesten toimesta. :)
No mutta kuitenkin. Kovin moni nuori nainen tuntuu vieroksuvan sitä, että minulla on lapsia, eivätkä ole niiden takia halukkaita edes tutustumaan. Ymmärrän toki, että valtaosa on hakemassa vakavampaa suhdetta eikä vain tuttuja - joskin siihen vakavampaankin suhteeseen päädytään tutustumisen kautta - ja viestittelyä on jo valmiiksi lukuisten ihmisten kanssa, mutta siltikin tuollainen rajaaminen ihmetyttää. Jos lapset ovat vieras asia, niin eikö kellään riitä edes mielenkiintoa avartaa näkemyksiään ja ehkä oppia suhtautumaan eri tavalla lapsiin ja lapsellisiin ihmisiin (enkä nyt tarkoita mieleltään lapsellisia tapauksia ;) ).
Minulla lapset ovat suunnilleen puolet ajastaan ja yleensä siis joka toinen päivä. (Ja huom perheelliset, en kaipaa tähän käytäntöön kannanottoja - tämä käytäntö toimii meillä parhaiten. :) )
Sopimuksen mukaan saan järjestettyä itselleni enemmän tai pidempiäkin vapaita jos tarvetta on ja ajankohdatkin ovat hyvin neuvoteltavissa.
Voisin siis sanoa, että minulla on vähintään puolet töiden jälkeisestä ajasta käytettävissä kaikkeen muuhun kuin lapsiin, joten millä tavoin minä ihmisenä olisin rajottunut kumppanina, saati sitten vain tuttuna/ystävänä? Vapaillani keskityn täysin itseeni ja toivottavasti jossain vaiheessa johonkin toiseen ihmiseen. Prioriteetit menevät siis vapaallani uuteen järjestykseen, enkä missään nimessä ole lapsista hössöttävä vanhempi, vaan sinkkumies, jolla on eri tarpeet, mielenkiinnot ja halut kuin mitä lasten kanssa ollessa.
Olettaisin että jokaisella ihmisellä on kuitenkin harrastuksia ja omia menoja/tekemisiä, jolloin hekään eivät ole kykeneviä joka ilta kyhnäämään toisen kanssa, etenkään heti suhteen alkuvaiheissa. Minä hoidan harrastustoimintani niinä iltoina kun lapset ovat luonani ja ovat jo käyneet unille ja tuota aikaa voi aivan hyvin myös käyttää seurusteluun, jos kumppanina ei ole ihminen joka saa allergisia oireita nukkuvien lasten läsnäolosta samassa asunnossa (mikä nyt ei tietenkään minun kohdalla tule tapahtumaan).
Minun lapseni ovat kilttejä ja ihmisrakkaita tapauksia, enkä tiedä yhtäkään ihmistä joka ei olisi heidän seurassaan viihtynyt edes hetkeä. He eivät riehu suunnattomasti, eivät melua korviasärkevästi tai ole ärsyttäviä millään tavoin. Päinvastoin olen nähnyt jopa lapsia vieroksuvien tottuneen lapsiin ja jopa tykästyneen heihin.
Kovinkaan moni ei ilmeisesti tule ajatelleeksi lasten tuomia hyviä puolia ja vaikutuksia. Elämänkokemusteni ja elämäntilanteeni ansiosta minä tiedän mitä haluan elämältäni ja olen vakaa ihminen. Rohkenisin väittää, että olen huomattavasti varmempi, kypsempi ja luotettavampi kumppani, kuin monet niistä villeistä ja vapaista miehistä, joilla vapaa-aikaa ja vapaata mieltä tuntuu riittävän yllinkyllin. Siis ainakin jos puhutaan tässä ikäryhmässä olevista miehistä.
Ymmärrän kyllä jos hakusessa on biletysseura eikä tarkoituksena ole vakiintua, mutta kyllä minäkin voin ja jaksan bilettää järkevissä määrin, mutta tietenkään en sellaiseen kykene enkä halua kyetä joka ilta. Joka viikonloppu minullakin on vapaani ja niitä voin käyttää joko rentoon illanviettoon tai romanttiseen iltaan ja hellimiseen. ;)
Moni kuitenkin ilmoittaa vakavissaan etsivänsä suhdetta ja ihmistä, jonka kanssa vakiintua ja rakentaa elämää. Se villi bilehile ei ehkä ole kaikista varteenotettavin vaihtoehto siinä vaiheessa, ellei hänellä ole joku kasvun paikka meneillään. :)
Kysehän on lopulta kuitenkin siitä, että minä haen seuraa itselleni, en lapsilleni. En millään tavoin odota että toisen pitäisi olla kiinnostunut lapsista ja nähdä heitä, saati olla perustamassa uusioperhettä. En etsi ihmistä lasteni elämään, enkä missään nimessä äitipuolta tai elättäjää heille. Oma toimeentuloni riittää enemmän kuin hyvin ja lapsilla on jo äiti, enkä halua muiden puuttuvan niihin asioihin. Lasten äidinkään kanssa en ole tekemisissä kuin sen verran, mitä menee aikaa kun vien lapset hänen ovelleen ja haen heidät pois sieltä, eli sitäkään asiaa on aivan turha pohtia.
Huh.. tulipas kirjoitettua. Toivottavasti tähän vastaisi jotkut oikeasti järjellä ja ajatuksella. Ei joka ketjussa sentään tarvitse kaikkien välkkyjen tulla tekemään itsestään typerää ja nolaamaan itseään. ;)
Haluaisin nyt korostaa, että tämä kysely on osoitettu NUORILLE NAISILLE (heitettäköön ikähaarukaksi vaikka 22-30), eikä mukaviisaille ja kaikkitietäville lapsettomille miehille kapeine näkemyksineen ja nasevine ilmaisuineen. Toki miehetkin voivat kertoa näkemyksiään jos ilmaisu ja asia on oikeasti jotain rakentavaa ja järkevää. Mitään suunsoittoa ei jaksa oikeasti kukaan lukea. Valmiiksi tosin tuntuu jo siltä että on aivan turha esittää tuollaista toivetta, kun ensimmäiset ja viimeiset kommentit tulevat kuitenkin olemaan sitä itseään juurikin niiden älyvapaiden miesten toimesta. :)
No mutta kuitenkin. Kovin moni nuori nainen tuntuu vieroksuvan sitä, että minulla on lapsia, eivätkä ole niiden takia halukkaita edes tutustumaan. Ymmärrän toki, että valtaosa on hakemassa vakavampaa suhdetta eikä vain tuttuja - joskin siihen vakavampaankin suhteeseen päädytään tutustumisen kautta - ja viestittelyä on jo valmiiksi lukuisten ihmisten kanssa, mutta siltikin tuollainen rajaaminen ihmetyttää. Jos lapset ovat vieras asia, niin eikö kellään riitä edes mielenkiintoa avartaa näkemyksiään ja ehkä oppia suhtautumaan eri tavalla lapsiin ja lapsellisiin ihmisiin (enkä nyt tarkoita mieleltään lapsellisia tapauksia ;) ).
Minulla lapset ovat suunnilleen puolet ajastaan ja yleensä siis joka toinen päivä. (Ja huom perheelliset, en kaipaa tähän käytäntöön kannanottoja - tämä käytäntö toimii meillä parhaiten. :) )
Sopimuksen mukaan saan järjestettyä itselleni enemmän tai pidempiäkin vapaita jos tarvetta on ja ajankohdatkin ovat hyvin neuvoteltavissa.
Voisin siis sanoa, että minulla on vähintään puolet töiden jälkeisestä ajasta käytettävissä kaikkeen muuhun kuin lapsiin, joten millä tavoin minä ihmisenä olisin rajottunut kumppanina, saati sitten vain tuttuna/ystävänä? Vapaillani keskityn täysin itseeni ja toivottavasti jossain vaiheessa johonkin toiseen ihmiseen. Prioriteetit menevät siis vapaallani uuteen järjestykseen, enkä missään nimessä ole lapsista hössöttävä vanhempi, vaan sinkkumies, jolla on eri tarpeet, mielenkiinnot ja halut kuin mitä lasten kanssa ollessa.
Olettaisin että jokaisella ihmisellä on kuitenkin harrastuksia ja omia menoja/tekemisiä, jolloin hekään eivät ole kykeneviä joka ilta kyhnäämään toisen kanssa, etenkään heti suhteen alkuvaiheissa. Minä hoidan harrastustoimintani niinä iltoina kun lapset ovat luonani ja ovat jo käyneet unille ja tuota aikaa voi aivan hyvin myös käyttää seurusteluun, jos kumppanina ei ole ihminen joka saa allergisia oireita nukkuvien lasten läsnäolosta samassa asunnossa (mikä nyt ei tietenkään minun kohdalla tule tapahtumaan).
Minun lapseni ovat kilttejä ja ihmisrakkaita tapauksia, enkä tiedä yhtäkään ihmistä joka ei olisi heidän seurassaan viihtynyt edes hetkeä. He eivät riehu suunnattomasti, eivät melua korviasärkevästi tai ole ärsyttäviä millään tavoin. Päinvastoin olen nähnyt jopa lapsia vieroksuvien tottuneen lapsiin ja jopa tykästyneen heihin.
Kovinkaan moni ei ilmeisesti tule ajatelleeksi lasten tuomia hyviä puolia ja vaikutuksia. Elämänkokemusteni ja elämäntilanteeni ansiosta minä tiedän mitä haluan elämältäni ja olen vakaa ihminen. Rohkenisin väittää, että olen huomattavasti varmempi, kypsempi ja luotettavampi kumppani, kuin monet niistä villeistä ja vapaista miehistä, joilla vapaa-aikaa ja vapaata mieltä tuntuu riittävän yllinkyllin. Siis ainakin jos puhutaan tässä ikäryhmässä olevista miehistä.
Ymmärrän kyllä jos hakusessa on biletysseura eikä tarkoituksena ole vakiintua, mutta kyllä minäkin voin ja jaksan bilettää järkevissä määrin, mutta tietenkään en sellaiseen kykene enkä halua kyetä joka ilta. Joka viikonloppu minullakin on vapaani ja niitä voin käyttää joko rentoon illanviettoon tai romanttiseen iltaan ja hellimiseen. ;)
Moni kuitenkin ilmoittaa vakavissaan etsivänsä suhdetta ja ihmistä, jonka kanssa vakiintua ja rakentaa elämää. Se villi bilehile ei ehkä ole kaikista varteenotettavin vaihtoehto siinä vaiheessa, ellei hänellä ole joku kasvun paikka meneillään. :)
Kysehän on lopulta kuitenkin siitä, että minä haen seuraa itselleni, en lapsilleni. En millään tavoin odota että toisen pitäisi olla kiinnostunut lapsista ja nähdä heitä, saati olla perustamassa uusioperhettä. En etsi ihmistä lasteni elämään, enkä missään nimessä äitipuolta tai elättäjää heille. Oma toimeentuloni riittää enemmän kuin hyvin ja lapsilla on jo äiti, enkä halua muiden puuttuvan niihin asioihin. Lasten äidinkään kanssa en ole tekemisissä kuin sen verran, mitä menee aikaa kun vien lapset hänen ovelleen ja haen heidät pois sieltä, eli sitäkään asiaa on aivan turha pohtia.
Huh.. tulipas kirjoitettua. Toivottavasti tähän vastaisi jotkut oikeasti järjellä ja ajatuksella. Ei joka ketjussa sentään tarvitse kaikkien välkkyjen tulla tekemään itsestään typerää ja nolaamaan itseään. ;)
Vastaukset 47
Vanhimmat
"eikä mukaviisaille ja kaikkitietäville lapsettomille miehille kapeine näkemyksineen ja nasevine ilmaisuineen. Toki miehetkin voivat kertoa näkemyksiään jos ilmaisu ja asia on oikeasti jotain rakentavaa ja järkevää. Mitään suunsoittoa ei jaksa oikeasti kukaan lukea. Valmiiksi tosin tuntuu jo siltä että on aivan turha esittää tuollaista toivetta, kun ensimmäiset ja viimeiset kommentit tulevat kuitenkin olemaan sitä itseään juurikin niiden älyvapaiden miesten toimesta. :)"
Ootpa sä avarakatseinen kova isukkihemmo kun tollaista sanoit.
Älyvapaista puheen ollen, katsos peiliin...
Ja sinä malliesimerkki siitä mitä juuri tuonne kirjoitin. ;)
Kiitos kuitenkin kontribuutiostasi. :)
Ei vaan sinä olet malliesimerkki mahtailevasta "sinkkuisästä" (tai äidistä) jonka on aivan pakko vielä panetella kaikkia muita.
Mä veikkaan että olet täysluuseri ihmisenä ja epäonnistunut edellisessä suhteessasi joten haet hyväksyntään täältä palstalta.
Olisin suhtautunut järkevämmin jos olisit jättänyt tuon itsekehusi väliin.
Olen vapaa, villi, fiksu ja LAPSETON! :D
No lapselliselta sinä minusta kyllä vaikutat vaikket jälkikasvua omaakaan. :D
"Rohkenisin väittää, että olen huomattavasti varmempi, kypsempi ja luotettavampi kumppani, kuin monet niistä villeistä ja vapaista miehistä, joilla vapaa-aikaa ja vapaata mieltä tuntuu riittävän yllinkyllin. Siis ainakin jos puhutaan tässä ikäryhmässä olevista miehistä."
:D Niin varmaan.
Minä veikkaan juuri päinvastaista. Oikein loisto mainospuhe sulta.
Olisit jättänyt nyt treffinikkis ja mailiosoittees vielä perään.
Sinuna en rohkenis. ;)
No ehkäpä juuri sinun kaltaistesi välkkyjen takia en halua omalla profiilinimelläni täällä kirjoittaa. ;)
Kovin tunnut henkilökohtaisesti ottavan about kaiken mitä kirjoitan. Liekö sitten osuu arkaan paikkaan vai mikä ihme saa aikaiseksi tuon suunnattoman tarpeen soittaa suutasi vastauksena jokaiseen kirjoitukseeni.
Jokatapauksessa tehokkaasti toimit malliesimerkkinä moniin toteamuksiini, joten kiitos siitä. :)
Eli jos teen aiheen lapsettomana sinkkuna tekstin jossa kehun itseäni maasta taivaaseen panetellen sinkkuisiä niin se on ihan ok mielestäsi?
"Jokatapauksessa tehokkaasti toimit malliesimerkkinä moniin toteamuksiini, joten kiitos siitä. :) "
Kaikki sinkkuisät ovat täydellisiä idiootteja. Kiitos kun toimit malliesimerkkinä toteamukseeni. :D
Voivoi, sehän tässä hirvittää että tollainen on jonkun isä. Armahtakaa lapsia.
Voit kyllä yrittää solvata ja leikkiä neroa noilla kommenteillasi, mutta minuun niillä ei kyllä ole minkäänlaista vaikutusta. Voisin kuvitella että kovin moni nainenkaan tuollaisten perusteella ei sinusta kiinnostuisi, joten mitäpä jos itse ihan sillä omalla nimimerkilläsi jakaisit noita viisauksia? :)
Minun ei tarvitse edes solvata jos teet itsestäsi pellen morkkaamalla muita ihmisiä ja kehumalla miten "positiivinen puoliviikkoa isukki" olet.
Kun näin ketjun niin aikomuksena oli vastata että "varmaan löytyy joku nainen joka omaa omiakin lapsia ja sitä kautta on valmis tutustumaan fiksuun isään".
En vastannut sitten koska huomasin miten täynnä itseäsi olet ja kuinka oletat että kaikki on helppoa nähtävästi lapsettomalle sinkkunaiselle kun sinuun tutustuu sekä kuinka jokainen sinkkumies joka ei omaa lapsia on varmaan holtiton vastuuntunnoton bilehile.
Tunnen "viikonloppuisiä" ja heihinkin verrattuna selkeästi tekstiesi perusteella hävitä kirkkaasti joten miten kuvittelet että olisit parempi vaihtoehto kuin joku täysin vapaa lapseton sinkkumies?
"Voisin kuvitella että kovin moni nainenkaan tuollaisten perusteella ei sinusta kiinnostuisi, joten mitäpä jos itse ihan sillä omalla nimimerkilläsi jakaisit noita viisauksia? :) "
Tässä on looginen virhe, pienenä huomautuksena. Ellei kysymys ole jotenkin vihjata että sinulla olisi järkeviä juttuja ja sinusta voisi olla joku kiinnostunut? :D
Mikähän tuossa nyt on niin vaikeaa ymmärtää. Juurihan sinä todistat useammankin seikan. Tässäpä sinulle listausta helpostiluettavassa muodossa.
-Ensimmäinen kommentti on silkkaa suun soittamista ja sinulta, eli ei asiaa eikä edes naiselta
-Ilmeisesti sinulle on pakollista saada se viimeinen sana ja sekin on silkkaa suun soittamista, eli ensimmäinen ja viimeinen kommentti on välkyltä sinkkumieheltä, joka soittaa suuta
-Jaksat solvata ja nimitellä minua sen minkä ehdit, eli olet melko lapsellinen
-Et edes lukenut ja ymmärtänyt, että kirjoituksessani oli kyse suhtautumisesta lapsiin, eikä siitä että ylistäisin itseäni maasta taivaisiin
En missään kohtaan väittänyt että KAIKKI sinkkumiehet on bilehileitä enkä etenkään sitä, että olisin itse parempi vaihtoehto kuin kaikki sinkkumiehet. Sinähän tässä olet oikein nohevasti todistanut olevasi paljon parempi ihminen ja mie kuin mitä minä olen, joten miksi vielä jatkaa suun soittamista? :)
En ota kantaa juttujeni järkevyyteen etenkään kun sinulla on kyky laskea niiden tasoa tehokkaasti. Ainakin tiedän, etten sorru samanlaiseen henkilökohtaiseen nimittelyyn ja morkkaamiseen kuin sinä ja toivoisin että oikeasti viimeinkin rauhottuisit ja jättäisit tilaa järkevämmällekin keskustelulle. Pointtisi tuli selväksi minulle ja muille, joten voit tuntea itsesi voittajaksi ja jatkaa täydellistä elämääsi. :)
Lässyn-lässyn.
Suotta selität kun paskasi ovat jo housuissasi.
Lueppa aloituksesi uudelleen ja mieti olitko kaikin puolin positiivinen siinä vain pelkkä esittäjä?
Sitä mukaa ymmärrät että negatiiviset kommenttini alkavat vaikuttaa yllättävän järkeviltä.
Suun soittamsita ei ole vaan sinun persoonasi päivänvaloon tuomista.
"Sinähän tässä olet oikein nohevasti todistanut olevasi paljon parempi ihminen ja mie kuin mitä minä olen"
Selitä minkä selität muttei se poista alkuperäisen viestisi selkeää asennetta. "minä hyvä isänä, muut huonoja sinkkuja, huolikaa, pliis, apua!" :D
Ainoat perustelusi sitten minua kohtaan ovat se että kun olet ensin haukkunut jonkun osapuolen ja kun tämä tulee palauttamaan sinut paikallesi niin käytät tätä todisteena omille väitteillesi.
Oiva keino "todistaa" jotain on että jos sinä idiootti vastaat tähän niin olet idiootti. ;)
Joten lopeta ennen kuin nolaat itseäsi yhtään enempää ja saat näyttämään ne oikeasti fiksut sinkkuisätkin meitä lapsettomia sinkkuja typerimmiltä.
Joo. Ihan oikeassa kyllä olet että minun ajatustoimintani ei enää riitä tuolle tasolle kuin omasi. Tuskin kovin muunkaan, joten ehdottomasti olet ainutlaatuisen nerokas ja hieno yksilö. :)
Lopetan kyllä tämän, koska teit kyllä senkin selväksi, että sinun on saatava viimeinen sana. Kaikenlisäksi tuo sinun sanavarastosi alkaa vasta kukoistamaan, joten ihan muidenkin lukijoiden lukumukavuutta ajatellen häviän suosiolla tämän taiston sinua vastaan ja myönnän tappioni. Olet kyllä kerrassaan voittamaton persoona.
Miten ihmeessä sinulla riittää noinkin paljon aikaa kirjoitella tänne, kun kysyntää ja naisseuraa on varmaan jonoksi asti? Nyt olet kyllä aivan väärään suuntaan laittanut huomiosi ja ajatuksesi. Takaisin maailmaa mullistamaan vaan - sait jo täällä ihmeitä aikaseksi. :)
Jepjep, lue alempaa.
tapailu- tai vakipanosuhdetta mutta mitään sen enempää en voisi kuvitella "lapsellisen" miehen kanssa, koska yhteen muuttaminen olisi mahdoton ajatus.
Laita lapset etusijalle elämässäsi seuraaviksi vuosiksi, tai etsi nainen jolla myös on lapsia (muistaen kuitenkin, ettei se takaa että voitte muuttaa yhteen, koska kyllä lastenkin mielipide pitää ottaa huomioon ennen kuin heidät pakottaa hyväksymään saman katon alle uusia ihmisiä). Jossain vaiheessa lapset muuttavat pois kotoa ja olet vapaa tapailemaan ketä tahansa.
Noh.. ehkä se on aiemmat kokemukset, jotka ylipäätänsä laittavat harkitsemaan yhteenmuuttamistakin pidempään. Eli todennäköisesti en itse olisi ihan äkkiä yhteenmuuttoa suunnittelemassa kun en käytännön etuja siinä hirveästi näe.
Jos vakisuhteeseen on päätynyt, oletettavasti myös suhtautuminen lapsiin kehittyy siinä missä ajatus yhteenmuuttamisestakin jos siis kyse on todellakin niin tärkeästä ja sopivasta ihmisestä että yhdessä haluaa elää. Onko se sinulle kiveenhakattu, ettet kykene suhtautumaan lapsiin toisella tavalla kuin mitä tällä hetkellä suhtaudut, jos nyt vaikka mietit asiaa niin että olet 0,5-2 vuotta tapaillut jonkun kanssa?
lapsirakkaita tai kiinnostuneita lapsista ... ja varsinkaan toisten lapsista.... itselläni on ehdoton kriteeri, ei lapsia. Valinta on yksinkertainen: koska löytyy lapsettomia miehiä niin valitsen heidät. Olen ajatelut, että en halua lapsia koskaan.
Lapset vaativat paljon, mukaan tuee aina joku x, johon on pakko olla yhteydessä, mieheen tutustuminen on jo aika iso projekti ja sitten vielä lapset. Ja esim. sinun kohdallasi spontaanisuus on aika kaukana, joka toinen päivä olet kiinni 100%. Eikös se ole fiksua, jos tietää, että ei ole hirveän innostunut lapsista niin myöntää sen heti.
Mutta sinun tekstiäsi luettuani, en olisi niin varma, että sinun kohdallasi lapset ovat välttämättä aina se syy kiinnostuksen puutteeseen. Ehkä ne naiset joita olet yrittänyt lähestyä ovat kiinnostuneita ihan eri asioista. Eikä tuollaisia lapsia olekaan..."eivät riehu suunnattomasti, eivät melua korviasärkevästi tai ole ärsyttäviä millään tavoin. "
Minkähän ikäinen sinä olet? Jospa siirtyisit vähän vanhempiin naisiin.
No tuo on kyllä varsin hyvä syy jos ei ikinä lapsia halua. Siihen ei kyllä ole mitään vastaansanottavaa. :)
Tottakai se on hyvä, että sanoo suoraan, enkä tarkoittanut että ihmisten pitäisi tämän keskustelun myötä mieltänsä mihinkään muuttaa. Mielipiteitä ja näkökantoja vain kyselin. :)
En nyt ota kantaa noihin kiinnostuksen puutteen syihin muuten kuin sanomalla sen, että suurin osa joilla ei mielenkiintoa ole, on itse sanonut lapset syyksi (ja monesti myöntänyt muuten olleensa kiinnostunut) ja kyse useimmiten onkin tilanteesta, jossa ei kovinkaan kummoista mielikuvaa ole päässyt syntymään koska halua tutustua ei ole.
En tiedä millainen kokemus määrällisesti sinulla lasten suhteen on, mutta kyllä vain, rauhallisia lapsia on paljonkin tässä maailmassa. Toki ihmisillä käsitteet vaihtelee ja toiset ärsyyntyvät helpommin, joten tuo on varmasti asia, jonka jokainen määrittelee itse. :)
Olen 25-vuotias sikäli se mihinkään mitenkään liittyy. Ehkä hieman vanhemmat naiset voisivat olla sopivampi vaihtoehto minulle, kun heillä ajatus lapsista voi olla jo hieman erilainen.
Kiitokset vastauksestasi. :)
"lapsirakkaita tai kiinnostuneita lapsista ... ja varsinkaan toisten lapsista.... itselläni on ehdoton kriteeri, ei lapsia. Valinta on yksinkertainen: koska löytyy lapsettomia miehiä niin valitsen heidät. Olen ajatelut, että en halua lapsia koskaan.
Lapset vaativat paljon, mukaan tuee aina joku x, johon on pakko olla yhteydessä, mieheen tutustuminen on jo aika iso projekti ja sitten vielä lapset. Ja esim. sinun kohdallasi spontaanisuus on aika kaukana, joka toinen päivä olet kiinni 100%. Eikös se ole fiksua, jos tietää, että ei ole hirveän innostunut lapsista niin myöntää sen heti. "
Minusta ei kannattaisi olla tulevaisuuden suhteen liian ehdoton. Kannattaa miettiä sitä, onko järkevää kokea mieheen tutustuminen "isona projektina" ja myös lapset toisena "isona projektina", koska elämä ei koostu "osaprojekteista".
Sinun kannattaisi ottaa elämä vastaan sellaisena, kuin se tulee eteen. Miehet ovat ihan samanlaisia ihmisiä kuin sinä, eikä sitä tutustumista pidä ottaa liian raskaasti. Älä haukkaa liian isoa palaa kerrallaan, vaan anna asioiden edetä luonnostaan. Ennen lasten hankkimista olisi varmaan hyvä olla mies, jonka koet kaikin puolin itsellesi sopivaksi ja jonka kanssa koette olevanne toisillenne ainutkertaisia. Kun tämä puoli on kunnossa, silloin lapset tulevat mukaan kuvioihin luonnostaan, jos te niin haluatte.
Vastuunsa tunteva mies ja nainen tietää kyllä, mitä lapsen saamisesta seuraa, joten en olisi tästä asiasta niin huolissani. Muista kuitenkin, että liiallista kiirettä ei kannata pitää.
Suosittelen muuten muuttamaan asennettasi suhteessa muihin miehiin. Ei siitä tarvitse tuntea alemmuutta vaikka lapsia omaakin eikä sitä kautta sitten yrittää esittää että olisi muita parempi kun omaa lapsia tai että muut eivät osaa asettua aloilleen.
Ehkä siinäkin on syytä jos seuraa ei ole vielä löytynyt. Samoin kuin jos uskot ettei lapsesi olisi joskus este jollekin ja ehkä pienoinen ärsyte myös?
Mutta kuitenkin oikealla positiivisella tsempillä eteenpäin ja ehkä sinullekin joku lapsia jo omaava-rakastava löytyy. Siten olet myös hyvä roolimalli lapsillesi.
No sinulta en kyllä kasvatukseen/roolimalliin liittyviä kommentteja kaipaa kun se puoli on varsin hyvin hallussa ja oikein hyvät oltavat lapsilla on.. kiitos vain "mielenkiinnosta". :)
Edelleenkään en tarkoittanut moittia muita miehiä siinä määrin kuin mitä sinä kirjoituksestani ymmärsit ja pahoillani olen jos otit kommenttini henkilökohtaisesti. Enhän minä mitenkään voisi KAIKKIA muita tuomita yleisillä kommenteilla kun en esimerkiksi sinuakaan tunne millään tavoin, enkä tiedä miten elät.
Puhuin joistain, monista, osasta ja tapauksista joihin en nimennyt kenenkään kuuluvan. Jos sinä otit ne kommentit henkilökohtaisesti, tarkoittaako se että kuulut juuri siihen ryhmään, joihin kommenttini kohdistin? Myönnän että lauoin asiattomia kommentteja sinulle tässä välissä, mutta et varmasti itsekään voi väittää, ettetkö niitä olisi omilla jutuillasi ansainnut.
Sinä voit olla varsin asiallinen sinkkumies ja naisille oikein hyvää seuraa ainakin silloin kun et ole yhtä hermostunut kuin mitä tämän keskustelun aikana olet vaikuttanut olevan. Se ei ole millään tavoin minun asiani eikä minua kiinnostakaan, enkä sinuun tai elämääsi halunnut ottaa kantaa ollenkaan.
Varmasti sinäkin tunnet vastuuntunnottomia ja epäkypsiä sinkkumiehiä vaikket itse olisikaan sellainen, joten mitä jos vain jättäisit typerät kommenttini omaan arvoonsa ja pysyisit siinä järkevämmässä porukassa?
Aivan varmasti jokaiselle löytyy joku, minullekin, vaikket esimerkiksi sinä siihen vaikuttaisi kovinkaan paljon uskovan. Olen myös tavannut lapsettomia nättejä nuoria naisia, jotka hyväksyivät lapset ilman ongelmaa. Heidän kanssaan eivät vaan kaikki muut asiat toimineet riittävän hyvin.
Voitaisiinko siis viimeinkin lopettaa tämä turha vääntäminen ja solvaaminen.. siis molemmin puolin. :)
"En millään tavoin odota että toisen pitäisi olla kiinnostunut lapsista ja nähdä heitä, saati olla perustamassa uusioperhettä. En etsi ihmistä lasteni elämään, enkä missään nimessä äitipuolta tai elättäjää heille. "
Olin itse aivan ällistynyt tästä kohdasta. Miten ihmeessä voit ajatella, että vakava suhde onnistuu ilman että se johtaa uusioperheeseen, siihen että naisen on tutustuttava lapsiin ja oltava läsnä heidänkin elämässään? Ajattelitko, että uudessa seuhteessa ei koskaan tarvitsisi muuttaa yhteen? Tuskin kukaan vakavaa suhdetta etsivä nainen tällaiseen suostuu, ja jos taas muutetaan yhteen, tuloksena on aivan väkisin jo määritelmällisestikin uusioerhe - uusioperhe velvoitteineen. Olen 23-vuotias nainen ja pidän ainakin mukavista lapsista, mutta ajatus perheen perustamisesta johon kuuluisi lapsiakin aiheuttaa minussa välittömästi paniikki- ja perääntymisreaktion. En ole valmis äidiksi, enkä edes kasvattajaksi, en valmis noinkin tärkeäksi aikuiseksi lapsen elämään. Sinä tuskin voit tästä roolista mahdollista naistasi vapauttaa, ei saman katon alla voi elää niin että vain toinen aikuisista kasvattaa ja osallistuu lasten elämään.
En myöskään ole ollenkaan varma olisinko valmis vielä tekemään elämässäni niin isoa uhrausta että ajattelisin kaikissa valinnoissani lasten parasta, kuten kuuluu tehdä silloin jos lapsia on, omia tai puolison. Esim. jos minua huvittaisi vaikka lähteä vuodeksi reppuretkelle Nepaliin tai muuttaa naapurikaupunkiin, haluan tehdä sen. En ole vielä valmis elämään, jossa kaikki pyörii lasten ympärillä. Tärkeämpi syy siihen miksi itse perääntyisin välittömästi on kuitenkin tuo minkä yllä kirjoitin - en ole valmis rooliin jota uusioperhe minulta edellyttäisi, ja josta sinä et voi ketään millään lupauksilla täysin vapauttaa.
Kiitos vastauksestasi. :)
Ilmaisin asian ehkä hieman huonosti tuon odotusten/uusioperhe-asian suhteen. Lähinnä tarkoitin siis sitä, että en voi alusta asti odottaa toiselta valmiutta mihinkään lasten osalta. Eihän kovinkaan moni lapseton nuori ole sellaisia asioita miettinyt, joten miksi minä vaatisin heiltä selkeää käsitystä ja mielipidettä niiden asioiden suhteen.
Itse en koe kovinkaan vaarallisena asiana tutustua ja katsoa miten välit ja asiat kehittyy, vaikkei lähtökohdat olisivatkaan täydelliset ja tutustuminen johtaisi parisuhteeseen. En myöskään pidä kovinkaan kiireellisenä asiana muuttaa saman katon alle, koska en näe siinä kovinkaan suuria käytännön hyötyjä. Yhdessä voi viettää aikaa aivan yhtä paljon, vaikka olisikin kaksi asuntoa ja kuluista se ei ainakaan minun kohdallani ole kiinni. Eli näkisin asian siis niin, että siinä missä suhde voi kehittyä kaveruudesta/ystävyydestä pidemmälle, voi myös toisen suhtautuminen lapsia kohtaan muuttua kokemusten ja tottumisen myötä. Tottakai myös tunteet toista kohtaan voi vaikuttaa niin, että onkin valmiimpi hyväksymään asioita, joita ei aiemmin voinut hyväksyä.
Minulla on tavoitteena pysyvä lopullinen suhde (no nin varmasti kaikilla) ja sen olen todennut että kiirehtimällä se ei synny, eli olen siis valmis antamaan aikaa ja etenemään järkevällä tahdilla, enkä missään nimessä suunnittelisi yhteenmuuttamista ensimmäisten kuukausien jälkeen. Siihen voi mennä vuosi, kaksi tai useampikin jos ei vaan tunnu oikealta. Ei kaikki lapsettomatkaan välttämättä halua muuttaa yhteen nopeasti.
Tuollaiset pitkät reissut, maisemanvaihdot jne ovat tottakai hyviä syitä ja syitä/näkemyksiä minä halusinkin kuulla, enkä muuttaa käsityksiä. Toki muutto toiseen kaupunkiin tai etenkin vuoden reppuretki Nepalissa on helposti rasite suhteelle ilman lapsiakin. ;)
"Itse en koe kovinkaan vaarallisena asiana tutustua ja katsoa miten välit ja asiat kehittyy, vaikkei lähtökohdat olisivatkaan täydelliset ja tutustuminen johtaisi parisuhteeseen"
No joo, totta puhut, en välttämättä minäkään kokisi sitä kovin vaarallisena, mutta veikkaan että hyvin moni kokee. Itse olen aina ajatellut, että suhteita syntyy ja sopivia miehiä tulee vastaan jos on tullakseen tai sitten ei, en ikinä ole mitenkään etsimällä etsinyt - ja minä en siksi olekaan koskaan nettideittaillut. Deittailussa on homman nimi se että ei jakseta odottaa josko sopiva ihminen löytyisi joskus itsestään, joten en yllättyisi, vaikka tällaiset ihmiset eivät haluaisi millään ottaa mitään riskejä ja "tuhlata aikaansa" ihmiseen jonka kanssa on olemassa riski siihen että yhteiselämä ei lopulta onnistu.
Kaikista helvetillisin tilannehan se varmaankin olisi, jos ollaan tutustuttu ja tunteita on paljon, mutta nainen huomaakin että suhtautuminen lapsiin ja elämään muutenkin ei ole muuttunut eikä edelleenkään osaisi kuvitella itseään uusioperheeseen. On hieno asia ettet haluaa painostaa ja olet valmis antamaan kaikelle aikaa, mutta silti, riski sinä valitettavasti olet lapsinesi epävarmoille naiselle.
Mutta uskon silti, että joku on sen riskin valmis sinun takiasi ottamaan. Kärsivällisiäkin naisia on, ainakin deittisivustojen ulkopuolella. ;) Ja onhan niitä useita nuoria naisia joille lapset eivät ole mikään ongelma. Toivon hyvää jatkoa ja onnea.
Kiitos.
Kyllä minä tiedän että nuoria suvaitsevia naisia on, kun sellainen kohdalle on sattunutkin. Siinä vain tuli muita ikäviä käytännön asioita esteeksi suhteelle minusta, hänestä tai lapsista riippumatta.
Olen kyllä huomannut, että täällä suhtautuminen on mustavalkoista, eikä kokeilumieltä tunnu kovinkaan paljon löytyvän. Sen vuoksi halusinkin kuulla mielipiteitä ja näkemyksyä, koska ero ns. tosielämän naisiin on valtava.
Tottakai se olisi ikävää jos suhde olisi kehittynyt muuten hyvin, mutta toinen ei vain pystyisi tottumaan lapsiin. Itse voin kyllä keksiä kymmeniä muitakin vaihtoehtoisia syitä, joten tuon tilanteen laittaminen lasten piikkiin on hieman kapeakatseista. Yleensä ihmiset ihastuessaan on normaalia suvaitsevaisempia ja ylimiellyttäviä ja tekevät kaikkensa lumotakseen toisen. Sen ratkaisevimman ihastusvaiheen jälkeen alkaa arki ja normikäyttäytyminen palata kuvioihin ja siinä vaiheessa voi tulla vaikka mitä muitakin pettymyksiä ja asioita, joiden kanssa ei voi elää. :D
Tottakai monet asiat on poistettavissa, kun taas lapset eivät, mutta onpa niitä niin jääräpäisiä ihmisiäkin, etteivät toisen vuoksi halua muuttaa asioita vaikka se mahdollista olisikin. ;)
Kiitos asiallisista vastauksistasi. :)
Olen pian 26 vuotias nainen, ja koska tiedän sellaistenkin miesten olemassaolosta, joille ei vielä ole siunaantunut lapsia; Valitsen ennemmin lapsettoman miehen.
Kyse ei, ainakaan minun kohdalla, ole siitä, ettäkö vieroksun ajatusta miehestä jolla on jo lapsia. Mutta koska kyseessä on minun tulevaisuuteni ja minun vapauteni valita, koen että edes siinä asiassa saan olla itsekäs, ja haluta olla tulevalle miehelleni se nainen, joka tuo ensimmäisen lapsen maailmaan.
Jokaisella meillä on menneisyys, johon kuuluu niin exiä, yhteisiä lemmikkieläimiä, velkoja, ja myös lapsia yms.. Mutta sitoutumattoman sinkun oikeus on olla tutustumatta sellaiseen ihmiseen, kenellä menneisyys on myös nykyisyyttä ja tulevaisuutta.
Tietenkin sitä saatan minäkin, vastoin kaikkia omia kuvitelmiani, rakastua ja haluta elämän miehen kanssa, jolla on jo jälkikäsvua. Mutta pointtina tosiaan se, että en tarkoituksella halua pyrkiä siihen suuntaan.
Uskoisin kuitenkin, että Suomessa on enemmistö nimenomaan miehiä, jotka eivät missään tapauksessa halua yh-äitiä kumppanikseen. Eikö?
Ja aloittajan tapauksessa, kun muksut on niin paljon isänkin elämässä (mikä on siis hienoa ja arvostettavaa) joutuisi/pääsisi (miten asian haluaakaan ajatella) väkisinkin noiden lasten elämään osalliseksi.
Niin.. eiköhän se joutumisen/pääsemisen määrä olisi melkolailla itsestään kiinni. Joillekin pareille on aivan normaalia tavata vain joka toinen päivä - tai itse ainakin tunnen sellaisia - ja jotkut tapaavat jopa harvemmin, joten ainakaan ajan puolesta se lasten kanssa tekemisissä oleminen ei ole pakollista.
Näitä syitä ja näkemyksiä halusin kuulla lähinnä uteliaisuuden vuoksi. Monella on selkeät syyt, mutta kaikilla nekään eivät välttämättä ole lapsista riippuvaisia. Ihan yhtä isona esteenä joissain tapauksissa voisi olla työ, harrastukset, lemmikkieläin tms. asia, joka voi vielä paljon aikaa ja asettaa velvollisuuksia.
Tottakai jokaisella on vapaus valita millaisessa suhteessa ja millaisen ihmisen kanssa elää, enkä minä halua väittää vastaan ihmisille, jotka eivät vain yksinkertaisesti halua jälkikasvua omaavien ihmisten kanssa olla välttämättä edes tekemisissä. Sekin on tullut kuitenkin huomattua, että esimerkiksi baarissa tms tutustuessa, naisille lasten merkitys tuntuu huomattavasti pienemmältä ja lähtökohdat suhteen kehittymiselle on selvästi suotuisammat kuin netissä.
Keskustelua minä vain halusin herättää ja avartaa omaa käsitystäni/näkemyksiäni ja siinä samalla toivottavasti myös muidenkin.
Keskustelua ainakin syntyi, vaikka osa siitä menikin tarpeettomaan ilkeilyyn myös minun puoleltani. :)
Niin ja unohdin kiittää oikein asiallisesta vastauksesta, eli kiitos. :)
Huomioit mielestäni hyvin sen seikan, että itse tosiaan olen lasten elämässä niin paljon kuin pystyn. Jotkut ratkaisevat tilanteen ja mahdollisuudet uudelle suhteelle niin, että jättävät lapset ja vaihtavat maisemaa.
Itse pidän lapsia kuitenkin niin tärkeinä, etten voisi valita toista ihmistä heidän sijasta. Toki järjestelyt voivat muuttua ajan myötä kun lapset ovat isompia ja esimerkiksi reissaaminen ei ole ongelma.
Hmmm.. en usko että tuo lapselliseen elämään joutuminen/pääseminen olisi mitenkään muuten estettävissä, ainakaan tulevaisuudessa, kuin sillä, ettei se ole yhteinen tulevaisuus? :)
Ja tuntuuhan se vähän oudolta, että parisuhde ja suhde lapsiin pidetään erillään. Ovathan ne lapset kuitenkin osa sun elämää, myös niinä jokatoinen-päivinä, kun lapset ei oo sun katon alla?
Omituinen ajattelutapa..
Mutta niin, baaris ja muutenkin livenä, varmasti suhteen kehittymiselle, lapsista huolimatta, on paljon suotuisampaa; koska siinä ollaan kasvotusten ja näkee heti, onko kemiaa.
Netissä se on paljon viitsimisestä kiinni. Ja ainakin omalla kohdalla myönnän, että en 99% varmuudella lähde treffiviesteihin vastaamaan kuin ei kiitos- jos mies on ilmoittanut olevansa isä.
Mut ihan varmana löydät sellaisen naisen,kuka haluaa sut kaikkineensa :)
Tiedän että minulla on omituinen ajattelutapa tuon suhteen, enkä kyllä usko että kovinkaan moni tällaista tilannetta kokematon voi sitä täysin ymmärtää.
Itse olen elänyt monta vuotta lasten ehdoilla, eikä vakavia pitkäkestoisia suhteita ole ollut kovinkaan kummoisesti kun en suoranaisesti sellaista ole halunnutkaan.
Lapset ovat siis määränneet elämänrytmin, osittain työnkin, asuinpaikan jne. Kyllähän sitä siis voi elää niin, että lapset vaikuttavat kaikkeen - myös ihmissuhteisiin. Eri asia onkin, millaiseksi elämä silloin muodostuu.
Nyt kun olen saavuttanut elämässäni muilta osin jotakuinkin kaiken, mistä olen haaveillut, haluaisin elämääni pysyvän ihmisen rinnalleni. Siinä vaiheessa minun on pakko olla itsekkäämpi ja toimia enemmän omien halujen ja tarpeiden mukaan. Jos minulla ei ole täysin hyvä olla, en myöskään voi olla paras mahdollinen isä lapsilleni.
Lapset ovat nyt siinä iässä, että heidän kanssa on helppo elää ja he ymmärtävät asioita, joten koen että nyt on minun vuoroni tavoitella jotain mihin en aikaisemmin pystynyt. Niinä aikoina kun lapset eivät ole luonani, ovat he tottakai ihan yhtä tärkeitä minulle, mutta voin kuitenkin luottaa täysin siihen että heillä on hyvä olla äitinsä luona ja minä voin tehdä ihan mitä itse haluan.. järki minullakin on päässä kuitenkin, joten tekemiseni eivät vaikuta huonosti siihen aikaan kun lapset taas ovat luonani. Hätätapaukset ovat tietysti eri asia, mutta en voi elää joka toinen ilta ajatellen, että jotain pahaa sattuu ja lapset tarvitsevat minua.
Itse pyrin venyttämään uusien ihmisten tutustuttamista lapsiin niin kauan, kunnes oikeasti voin luottaa siihen ettei mitään äkillisiä muutoksia tule. Lapset kuitenkin kiintyvät ihmisiin enkä halua tuottaa heille harmia sillä, jos joku ihminen haluaakin lopettaa tapailemisen kanssani. Lapset ovat viattomia minun ihmissuhdeasioiden onnistumisen/epäonnistumisen osalta, joten haluan pitää heidät erossa niistä, kunnes asiat ovat edes suunnilleen varmoja.
Minulla ei itsenikään osalta ole kiire heittäytyä vakituiseen/pysyvään suhteeseen ennenkuin olen "varma" siitä, että se kestää kaiken, joten miksipä minä lapsiakaan siihen toisin isoissa määrin ennenkuin on aiheellista ja asiaa on ehtinyt totutella molemmin puolin. Kiirehtimällä ei kummastakaan tule mitään, se on selvää.
Nuoret naiset haluavat itse olla perustamassa sitä ensimmäistä perhettään ja he suunnitellevat omaa äitiyttään ja tulevia lapsiaan. Sinulla ne lapset ovat jo valmiina. Sinun aikaisemmat lapsesi ovat joskus perinnönjaossa mukana ja jakamassa sitä ehkä tämän tulevan naisen uusien ja sinun jo olemassa olevien lastesi kanssa? Eihän kukaan nainen sitä ehdoin tahdoin halua että jonkun toisen naisen lapset ja omat lapset joutuvat jakamaan sekä isän että joskus myös sen mahdollisen perinnön. Lasten äidillä on aina sinuun myös tietynlainen merkitys ja pakostakin olette tekemisissä toistenne kanssa hamaan loppuun saakka.
Näin kuuluu olla ja jokainen nainen tietää sen.
Minä olen uusioäiti ja miehelläni on kaksi lasta. Minuun teki suuren vaikutuksen se että miehelläni on hyvät välit ex vaimoonsa eli lastensa äitiin. Minä en olisi ikinä ottanut sellaista lapsellista miestä joka olisi huonoissa väleissä lastensa äitiin. He ovat yhteydessä toisiinsa monta kertaa viikossa. Tämä vaatii minulta paljon ja tiedän ettei se olisi minulta luonnistunut yhtään nuorempana. Minulle merkitsee se mies kunnioittaa lastensa äitiä. Hän viestittää minulle sillä sitä miten hän hoitaa vastuunsa ja se ei ole myöskään aina yksinkertaista. Nuoret naiset kokevat sen uhkana jos miehellä on hyvät välit exiinsä ja he kokevat myös ne lapset kilpailijoinaan. Varsinkin jos sinulla on tytär. Tytär tulee olemaan mustasukkainen aina isästään jollakin tavoin ja varsinkin jos isällä on naisena joku muu kuin tyttären oma äiti.
Minä suosittelen että itsekkin katselisit ihan lapsellisia naisia sillä luulen että sinäkin haluat naisen joka ei vaadi sinua olemaan etäisempi tyttärellesi tai pojallesi. Hän tietää kuinka tärkeää on se että annat huomiota lapsillesi eikä koe sitä uhkana. Hän huomioi myös omiaan ja te otatte sen ajan mikä jää. Aika aikansa. Järjestelyasioita.
Noh.. sitä mustasukkaisuutta ja ongelmaa lapsieni suhteen on kyllä ollut lapsellisissakin naisissa havaittavissa, joten aivan noin karkeaan jaoitteluun en itse usko.
Ymmärrän kyllä nuo perinnönjakoasiat yms, mutta eikö se nyt ole aivan järjetöntä alkaa tässä iässä miettimään mitä on jaettavana ja kuka sen tulee saamaan? Tuollainen ajattelutapa kyllä minusta kertoo ihmisestä ihan riittävästi muutenkin.. en kyllä todellakaan haluaisi naista, joka havittelee omaisuuttani tai haluaisi evätä sen lapsiltani, olivat ne kenen tahansa. Omaisuutta on kuitenkin näillä näkymin ihan kiitettävästi kertymässä, joten kyllä siitä riittää jaettavaa sitten aikanaan ihan ilman tappeluitakin vaikka muidenkin lapsille. :)
Eihän ikinä voi ylipäätänsä tietää millainen lama tai henkilökohtainen konkurssi jonkun onnettoman sattuman kautta iskee, eikä kyllä minkään parisuhteenkaan osalta nykyisin kai voi ikuisuutta luvata, joten tuollaisten toissijaisten asioiden mukaanlaskeminen suhteen perusteille on minusta melko turhamaista.
Sen ymmärrän kyllä että monelle nuorelle naiselle on tärkeää olla se ensimmäinen ja luoda se oma perhe.. jotkut tosin osaavat nähdä asian niin, että asioita kokenut tietää mitä tekee ja yllätyksille on aineksia vähemmän. En nyt halua taaskaan vähätellä lapsettomia miehiä tai naisia, mutta kyllähän se selvää on että kokemuksien myötä oppii.
Itse suhtaudun lapsiin niin, että voisin ihan hyvin kasvattaa ja elättää lasta, joka ei ole biologisesti minun. Adoptiota olen omien lasten saamisen jälkeen pitänyt vaihtoehtona, joten en jaksa murehtia siitä kuka on siittänyt ja kenet. ;)
Kiitos kuitenkin vastauksesta.. oli oikein mukavaa saada hieman vanhempaakin näkökantaa tähän asiaan. :)
"Itse suhtaudun lapsiin niin, että voisin ihan hyvin kasvattaa ja elättää lasta, joka ei ole biologisesti minun. Adoptiota olen omien lasten saamisen jälkeen pitänyt vaihtoehtona, joten en jaksa murehtia siitä kuka on siittänyt ja kenet. ;) "
Sinulla on jo oma lapsi, joten ehkä juuri sen takia suhtaudut lapsiin erilailla kuin lapsettomat ihmiset (toki yksilöissäkin on eroja). Etkä mitenkään voisi vaatia naiselta lapsettomuutta ja samalla naisen pitäisi olla valmis ottamaan sinun lapsesi osaksi elämäänsä.
Elämä muuttuu melkeinpä täydellisesti kun saa lapsen ja lapsettoman on todella vaikeaa lähteä perhe-elämään jossa eletäänkin lasten ehdoilla ja aina pitää ottaa se huomioon reissuissa. Sitten on lähes historiaa ex-tempore reissut ym.
Ajattelutapa muuttuu kun tulee vanhemmaksi, ja suosittelen sinulle yh-äitiä koska toisaalta olette samalla aallonpituudella, jonne harvat lapsettomat pääsevät, tai edes tahtovat. Itse pitää myöntää, etten lähtisi luomaan suhdetta mieheen jolla on jo lapsia, sen mukanaan tuomat sitoutumiset eivät tunnu omalta elämältäni, muutoin kuin siten että kasvan itse vanhemmaksi, äidiksi, omien lapsien myötä, en toisen.
Koin suhteen mieheen jolla oli lapsi ja suhde oli todella ongelmallinen siksikin, kun en lapsettomana tahtonut ymmärtää, ettei voida lähteä matkalle kun lapsi tulee isälle, ei voida viettää kahden keskistä aikaa niin paljon kuin olisin tahtonut kun lapsi oli "liian" usein isällä. Sitten tuli vielä ongelmat lapsen äitiin, kun lapsi piti minusta ja äiti oli siten mustasukkainen.. Ja loppupeleissä en olisi ollut valmis uusioperheeseen, koska mies jolla on jo lapsi/lapsia, ei välttämättä tahdo lisää niitä vaan nämä/tämä lapsi ed. suhteesta riitää hänelle.
Tietysti nuo olosuhteet ajan, lasten äidin yms. vaihtelevat niin suuresti etten lähtisi suoraan tekemään noin suoraa yleistystä. Toki sinä kyllä esitit varsin hyviä syitä siihen, mikset itse jälkikasvua omaavaa miestä enää halua.
Nuo ex-tempore -reissut ym. ovat myös asioita, jotka vaihtelevat. Meillä joustovaraa löytyy ja äkillisetkin lähdöt onnistuvat kyllä usein. Toki minun käsitykseni äkillisestä ja tuosta kaikesta on varmasti erilainen verrattuna sinkkuihmisen vastaavaan ja ylipäätänsä halut tehdä, mennä ja toteuttaa äkillisesti jotain ovat lapsista riippumattakin erilaiset.
En tiedä ajattelitko kovinkaan paljon käyttämääsi termiä yh-äiti. Itsehän en nimenomaan yh-äitiä kumppanikseni haluaisi, koska siinä vaiheessa katoaa kaikki mahdollisuudet vapaisiin ja menoihin. Monella yh-äidillä ei vaan yksinkertaisesti ole lapselleen hoitomahdollisuuksia, joten sellaiseen suhteeseen en minäkään halua (vaikka tässä lapsia omaavia ihmisiä tavalla tai toisella puolustan).
En tietenkään halua tuomita/tyrmätä yksinhuoltajia mitenkään, kun eihän heidän asemansa ole ainakaan yksin heidän oma vikansa. Jotkut rajat minunkin on kuitenkin pidettävä ja kaikesta vapaa-ajasta minäkään en halua luopua. Yh-äidin kanssa eläminen mahdollisesti (riippuen hoitomahdollisuuksista) tarkoittaisi sitä, että yksi lapsista olisi todellakin koko ajan paikalla, joten siinä jää kyllä parisuhteellekin tilaa melko vähän verrattuna siihen, että minulla nyt on vähintään puolet ajasta käytettävissä mihin haluan.
Toinen asia on nainen, jolla on yhteishuoltajuus ja hänen lapsensa on mahdollista saada hoitoon silloin kun minunkin lapset ovat äidillään. Se ei suoranaisesti rajoita vapaa-aikaa ja mahdollisuuksia ainakaan minun mittapuulla :D
Tämän keskustelun aikana ilmi tulleiden näkökantojen myötä totean kyllä sen, että yllättävän monet asiat eivät lopulta ole edes lapsista kiinni, vaan ihmisistä joita heidän ympärillään on. Lapset itsessään ovat hyvinkin suvaitsevaisia ja normiolosuhteissa joustovaraa ja toimintapoja varmasti löytyy moniinkin eri lähtökohtiin.
Se tottakai on selvää, että lapsettomat ihmiset kokevat lapset eri tavalla ja on todellakin järkevää, ettei lähde väkisin totuttautumaan asiaan jota ei vain koe mieluisaksi.
Kiitos kaikille vastauksista.. vastoin odotuksiani ja tarkoitusperiäni tämä keskustelu aikaansai lukuisia yhteydenottoja, joten itse pyrin nyt keskittymään muuhun kuin tänne kirjoitteluun. :D
Mukavaa jatkoa ja onnea tulevaan kaikille. :)
Onpas omituinen näkökanta tämä
"Itsehän en nimenomaan yh-äitiä kumppanikseni haluaisi, koska siinä vaiheessa katoaa kaikki mahdollisuudet vapaisiin ja menoihin. Monella yh-äidillä ei vaan yksinkertaisesti ole lapselleen hoitomahdollisuuksia, joten sellaiseen suhteeseen en minäkään halua (vaikka tässä lapsia omaavia ihmisiä tavalla tai toisella puolustan). "
Kaksinaismoralismilta haiskahtaa. Etsit siis naimattomia lapsettomia mielellään nättejä ja hoikkia sinkkunaisia elämääsi?
Ei kannata yrittää kauhalla ammentaa jos vain lusikalla on annettu...elämäntilanteet ovat erilaisia lapsettomilla ja lapsellisilla, joten tässäkin näkee miten lapsellinen mies ajattelee että naisen tulee hyväksyä hänen lapsensa vaikka siihenkin kuluu aikaa, muttei hän ole valmis samaan jonkun yh-äidin kanssa.
No hienosti kyllä käänsit tuon asian ympäri. Ei minulla ole mitään ongelmaa hyväksyä toisen ihmisen lasta elämääni siinä missä omiakin lapsia, mutta kyllä minä ainakin tällä hetkellä kaipaan myös mahdollisuutta tehdä jotain reissuja ja asioita, jotka ei ole kotona lasten kanssa toteutettavissa.
Yh-äiti itse, eikä hänen lapsensa ole ongelma millään tavoin vaan AIKA. Toki jos yh-äidillä on tukiverkosto, joille lasta saada hoitoon, niin ongelmaa ei ole. Itse tunnen useitakin yh-äitejä joilla ei hoitopaikkoja ole, jolloin ei myöskään ole vapaa-aikaa. Jos lapsettomilla sinkkunaisilla ja -miehillä on varaa ja oikeus valikoida ihminen, jonka kanssa ei ole minkäänlaisia aikarajotteita lasten osalta, niin kai minullakin on oikeus pitää "vähäisistä" vapaistani kiinni?
Tuossa asiassa ei esimerkiksi ulkonäöllä ole mitään tekemistä minun mielenkiintoni kanssa, vaan yksinkertaisesti sillä seikalla, että kaipaan etenkin nyt sinkkuna mahdollisuutta reissata ja mennä siinä missä muutkin sinkut. Jos teille lapsettomille sinkkuihmisille ei edes se puoli viikkoa riitä suhteeseen ja reissaamiseen, niin miten ihmeessä esimerkiksi sinä kuvittelet, että jotain kunnollista parisuhdetta pystyy ylläpitämään jos on ihan koko ajan vähintään yksi lapsi paikalla eikä vapaa-aikaa ole laisinkaan?
Kyllä jokainen voi valikoida halunsa mukaan. Minä voin tapailla ja elää ihmisen kanssa jolla on useampikin lapsi jos ne lapset on myös mahdollista saada edes joskus hoitoon. Ei tarvitse vapaata olla joka viikko, jotta minä olen tyytyväinen, mutta täydellinen vapaa-ajasta luopuminen ei minunkaan kohdalla tule kysymykseenkään. Oli se sitten kaksinaismoralismia tai ihan samaa oikeutta valita parinsa ja ajankäyttönsä kuin teillä lapsettomilla.
Otathan huomioon sen, että yksinhuoltaja on eri asia kuin ihminen, jolla on yhteishuoltajuus lapsesta. Yksinhuoltajan lapsella ei yleensä ole sitä toista vanhempaa, jolla lapsi viettää osan ajastaan, vaan monet yh-vanhemmat ovat täysin yksin lapsensa kanssa. Se on tietysti eri asia jos löytyy sukulaisia, tuttuja tms, jotka lasta voi otta hoitoon, mutta itse tunnen moniakin joilla ei ole edes niitä.
Kyllä minä melkolailla pidän omalla kohdallani järkevimpänä vaihtoehtona ihmistä, jolla on lapsi(a), mutta siltikin toivoisin että hänellä on myös jonkinlainen tukiverkosto ja mahdollisia hoitopaikkoja. Elin useamman vuoden suhteessa, jossa ei lapsia saanut hoitoon KOSKAAN, joten tiedän kyllä mitä se vähäinenkin, vaikka kerran kuukaudessa oleva vapaailta merkitsee. Ilman pienintäkään vapaa-aikaa on todella vaikea ylläpitää parisuhdetta.
Tuosta suhtautumisestasi voisi siis olettaa, ettet tiedä mitä lasten kanssa eläminen on, etkä sitä, millaista on ylläpitää parisuhdetta kun ei ole ikinä vapaailtoja, joita viettää kahdenkesken. Tai vaihtoehtoisesti olet yh-äiti, joka veti tarpeettomasti kirjoituksestani herneen nenään.
Oli miten oli, ymmärsit asiani väärin.. pahoittelut siitä.
Jos ihmisellä oli mies tai nainen on lapsia hänestä ei käytetä sinkku sanaa vaan hän on perheellinen. Sinä olet perheen isä et sinkku. Sinun tärkein tehtäväsi on pistää nämä lapsesi etusijalle ihan kaikissa asioissa etkä tunnu edes itse sitä tajuavan. Et hyväksy niitä tosiasioita mitä täällä on nyt eteesi annettu eli miksi lapsettomat nuoret naiset karttavat lapsellista miestä. Sinä vänkäät väkisin vastaan kun täällä moni on vastannut että miksi näin on. Hyväksy siis se että MONI nuori nainen ajattelee näin ja miettii perinnönjakoakin sillä se on jokatapauksessa tulevaisuudessa eteen joskus tuleva asia. Olkoot turhamaista tai ei sinun mielestäsi. Nainen joka on se sinkku ja lapseton ajattelee näin. Hänellä on vapaa-aikaa ja sinulla se on rajattua. Sinun lapsesi tulisivat sanelemaan ehdot tässä kohtaa. On eri asia kun ne ehdot sanelee sitten yhteiset lapsenne. Silloin nainen elää omasta tahdostaan niin. VOit nyt totea että en lähtisi yleistämään ja ihan varmaan joku nuori nainen jossakin ajattelee toisin eikä koe lapsellista miestä yhtään huonona vaihtoehtona. Varsinkin jos se mies itsessään on sen arvoinen.
NYt kuitenkin sait monta vastausta eikä mikään sopinut sinulle.
Kyllä yksinhuoltajalla saattaa olla myös lapsen isä kuvioissa mukana ja tämä jopa tapaa lapsia säännöllisesti. Tuo yksinhuoltajuuden saaminen itselleen merkitsee sitä, ettei äidin tarvitse joka asiassa pyytää lasten isältä siihen lupaa vaan tekee itse päätökset mitä lapsiin tulee. Näin toimitaan tuntemissani yh-perheissä ja isät ovat kyllä hoitaneet vastuunsa lapsista.
Ihme kaksinaismoralismia noi sun sanomiset. Lapsettoman naisen pitäis olla valmis suhteeseen sun kanssa, välittämättä siittä että sinun lapset vievät aikaasi jonka muuten voisitte viettää yhdessä. Naisella siis olisi helpommin järjestettävissä teille yhteistä aikaa. Mutta sinulle ei kelpaa nainen, jonka lapset vievät enemmän hänen aikaansa kuin sinun lapset sinun aikaasi. Millä perusteella voit vaatia moista?
Olet aika nuori isä jos sallit sanoa, eli ymmärtääkseni 25 vuotias? Muistan itse tuolta ajalta kun tutustuin ikäiseesi mieheen jolla olikin lapsia edellisestä suhteesta. Myönnän että tuohon aikaan se oli minulle turnoff ja se tapailu ei kauaa kestänyt. En ollut henkisesti kypsä haasteeseen, jonka kuvio jossa on mukana lapsia, tuo mukanaan. Ja olin asiasta täysin rehellinen, toinenkin osapuoli sitä kunnioitti vaikka harmittelikin.
Jokainen aikuinen joka on tiiviisti lapsen elämässä mukana on myöskin kasvattaja omalta osaltaan halusi tai ei. Monella nuorella, sekä naisella että miehellä, on juhliminen mukana yli kaksikymppiseksi asti. Se varmasti selittää miksi he eivät halua sekaantua perhe-elämään, se ei kertakaikkiaan vain ole ajankohtaista.
Etsit seuraa itsellesi, mutta lapset ovat aina osa sinua. Heidät ja heidän tarpeet menevät ohi omiesi ja jokainen nainen tietää tämän. Jos he haluavat saada sinut kokonaan, se ei onnistu koska aina joutuu jakamaan. Varsinkin nuorelle ihmiselle se voi olla vaikeaa, ei olla ehkä totuttu jakamaan sitä tärkeää ihmistä edes hänen kavereiden, saatikka lasten kanssa.
Käytännön neuvoja en edes anna, koska hyvääkin tarkoittava neuvo voi kääntyä itseään vastaan. Kerroin vain näkökantani, mutta ihmisten sydämet ovat erilaisia myös siinä kuinka paljon sinne mahtuu. Jotkut ihmiset ovat niin avaria että he ovat kuin luotuja uusperhekuvioon. Ehkäpä löydät yhden heistä.
Olen nainen, ja tuossa ikähaarukassasi. (Aluksi luulin, että olet vanhempi mies, joka haluaa nuorta nais-seuraa, mutta huomaisn, että ikäsi on siis 25v)
Omia ajatuksiani: Haluan aikanaan pari omaa lasta ja haluan että lapset ovat yhteisiä ja ainutkertaisia kummallekin. En halua miestä, jolla on lapsia ennestään. En halua jakaa arkeani ex-kumppaneiden kanssa hankittujen lasten kanssa. Vaan haluan että perheessäni on minä, mieheni ja yhteiset lapsemme. Piste.
Totta on sekin, että kyllä ne elatusmaksut ovat pois "meidän" perheemme rahoista! Haluan, että rahat jotka minä ja mieheni hankimme, jäävät kokonaisuudessaan meidän perheemme käyttöön, eikä mihinkään ex-liittojen hedelmien elareihin! Koska kyllä se on silloin pois meidän yhteisten lasten elatuksesta, sano mitä sanot.
Seurusteluaikana haluan kuherrella missä ja milloin haluan rakkaani kanssa, en vain joka toinen päivä.
Enkä halua hoitaa kenenkään toisen lapsia, vaan haluan keskittyä kumppaniini ja haluan, että hän keskittyy minuun. Ja kuinka helppoa se sitten olisi päästä parin viikon yhteiselle lomamatkalle, juuri silloin kun saan lomaa töistä? Ex-kumppani voisi herkästi kieltäytyä hoitamasta lapsiaan ja yrittää pilata yhteisen kuherruslomamme.
Parempi on, että hankit tyttöystävän, joka on samassa elämäntilanteessa kuin sinä.
"Omia ajatuksiani: Haluan aikanaan pari omaa lasta ja haluan että lapset ovat yhteisiä ja ainutkertaisia kummallekin. En halua miestä, jolla on lapsia ennestään. En halua jakaa arkeani ex-kumppaneiden kanssa hankittujen lasten kanssa. Vaan haluan että perheessäni on minä, mieheni ja yhteiset lapsemme. Piste."
Sulla on ihan normaali lähestymistapa. Olen sinua vissiin 10-vuotta vanhempi, ja ajattelen samalla tavalla. Suhde alkaa yleensä molemminpuolisesta kiinnostuksesta ja siitä, että haluaa ja kokee olevansa toiselle jotain ainutkertaista. Yhteiset lapset tulevat mukaan suhteeseen, jos niin halutaan. Ero on myös siinä, että yh-suhteessa (tai siis suhteen alussa) mennään aina jonkun muun ehdoilla.
Sulla on ihmeellinen asenne.
Lapsettomana miehenä olen sitä mieltä, että jokainen lapsia hankkinut vastaa ensisijaisesti itse omien lapsien toimeentulosta ja kasvatuksesta. Jos on pakko mennä eroamaan (kun se on nykyään niin helppoa), silloin pitää hyväksyä myös se tosiasia, että toimeentulo tulee olemaan tiukempaa, eikä sitä uutta kumppania välttämättä löydy kovin helposti. Paitsi tietysti toisista yksinhuoltajista. Tämä ei tietysti käy toiselle yksinhuoltajalle, kun on ehdottomasti saatava lapseton kumppani omien tarpeiden tyydyttäjäksi ja arjen pyöritykseen !
Mitä tulee miehiin, lapsettomalla miehellä on vapaus valita millaiseen suhteeseen on valmis menemään. Jos esimerkiksi puhutaan tavallisesta, lapsettomasta heteromiehestä, joka haluaa jossain vaiheessa myös perustaa oman perheen, silloin uusiosuhteet eivät todellakaan ole ensimmäisenä mielessä - jos ollenkaan. Mulle suhde ei ole vain suhde, vaan kyllä siihen kuuluu myös ajatus omasta vanhemmuudesta eli se, aiotaanko jossain vaiheessa perustaa perhe. Tämä vaihtoehto on yleensä yksinhuoltajan tapauksessa poissuljettu vaihtoehto myös siinä mielessä, ettei ole kiinnostusta mennä täysin ulkopuolisena valmiiseen pöytään leikkimään perheleikkejä. Jos joskus tulen omia lapsia saamaan, haluan olla mukana niiden elämässä alusta alkaen, enkä vain jonain puolittain ulkopuolisena isäpuolena.
Bilehileistä sun muista puhuminen menee yleistyksen puolelle, koska eivät kaikki lapsettomat(kaan) harrasta dokailua ja baareissa asumista, vaan voivat olla kaikin puolin potentiaalista ainesta jopa vanhemmiksi.
"Kysehän on lopulta kuitenkin siitä, että minä haen seuraa itselleni, en lapsilleni. En millään tavoin odota että toisen pitäisi olla kiinnostunut lapsista ja nähdä heitä, saati olla perustamassa uusioperhettä. En etsi ihmistä lasteni elämään, enkä missään nimessä äitipuolta tai elättäjää heille. Oma toimeentuloni riittää enemmän kuin hyvin ja lapsilla on jo äiti, enkä halua muiden puuttuvan niihin asioihin. Lasten äidinkään kanssa en ole tekemisissä kuin sen verran, mitä menee aikaa kun vien lapset hänen ovelleen ja haen heidät pois sieltä, eli sitäkään asiaa on aivan turha pohtia."
Tässä lähestymistavassa on vain yksi iso ongelma - ajattelet asioita vain itseäsi ajatellen.
Toiseksi lähestymistapasi on melko naivi, koska kyllä ne lapset ovat uusiosuhteessa läsnä 24H, ja jopa vaikuttavat jokapäiväisiin menoihin. Sen sijaan oleellista olisi ymmärtää se, mikä on biologisen ja sijaisvanhemmuuden ero, ennen kuin alkaa asettamaan kumppanille vaatimuksia. Myös se on muistettava, että uusiosuhteessa saa usein myös riesakseen eksät ja eksien anopit, jolloin soppaa alkaa olla kauhomassa vähän liian monta hämmentäjää...
Jos pitäisi asettautua lapsettoman naisen asemaan, sinun tarjoamasi suhde ei näyttäisi yhtä houkuttelevalta, koska nainen tuskin haluaa lähteä vain puolinaiseen suhteeseen. Kun aletaan puhumaan perheestä, siinä pitää toimia muutakin, kuin vain vanhempien välinen suhde.
Haluan lapsettoman miehen, koska en ole valmis siihet että lapset määräävät menemisiämme. Pidemmälle matkalle lähteminen voi olla vaikeaa, kun miehen pitää hoitaa lapsiaan. En halua tilanteeseen, jossa minun pitää kilpailla miehen ajasta hänen lastensa kanssa.
En todellakaan ole valmis siihen, että lapsista tulee yht'äkkiä osa minun elämääni. En halua vielä päätyä kasvattajaksi, joka minusta kuitenkin tulisi viimeistään yhteen muuton tapahtuessa. En vaan yksinkertaisesti koe olevani siihen valmis. Haluan vapaampaa elämää esim. matkustella ennen lapsiin sitoutumista.
Toisekseen haluan miehen kanssa omia lapsia, sitten muutaman vuoden päästä kun olen siihen valmis. Haluan olla ensimmäinen nainen miehelle, jonka kanssa hän tekee lapsia. Halua omaan perheeseeni kuuluvan minun lisäki miehen ja yhteisien lapsiemme, en miehen lapsia entisestä liitosta ja sitä kautta myös miehen exän.
"Minulla lapset ovat suunnilleen puolet ajastaan ja yleensä siis joka toinen päivä."
Lapsettomalla miehellä on enemmän aikaa naiselleen. Jos lapset ovat luonasi joka toinen päivä, niin ne rajoittavat huomattavasti yhdessä vietettyä aikaa. Lapsettoman miehen kanssa voi viettää aikaa vaikka joka päivä, kun sulla sitä löytyy vain joka toinen päivä. Ja turha vedota harrastusten viemään aikaan, kun harvalla ne kuitenkaan vie koko iltaa vaan kyse on tunneista.
Lapsettoman miehen kanssa voi viettää vaikka joka yön yhdessä, jommman kumman luona. Sinun kanssasi se ei onnistuisi niin usein. En halua aamulla tai yöllä herätä siihen, että lapsi kömpii sänkyyn jossa nukun.
Sanot ettei lapsesi millään tavalla ärsytä. Kyseessä on oma mielipiteesi. Se mikä ai sinua ärsytä voi ärsyttää muita. Entä kun lapsesi tulee murrosikään, voitko taata ettei heistä silloin tule ärsyttäviä.
"Kysehän on lopulta kuitenkin siitä, että minä haen seuraa itselleni, en lapsilleni. En millään tavoin odota että toisen pitäisi olla kiinnostunut lapsista ja nähdä heitä, saati olla perustamassa uusioperhettä. En etsi ihmistä lasteni elämään, enkä missään nimessä äitipuolta tai elättäjää heille"
Jos haet vakavampaa ja pidempiaikaista suhdetta, niin eiköhän ne lapsetkin jossain vaiheessa tuu mukaan kuvioihin. Vai loppuuko lastesi luonasi kyläyly siihen kun muutat naisen kanssa yhteen? Mikäli ei lopu, niin väkisinhän nainen on tekemisissä lastesi kanssa, kun ne tulevat luoksesi kylään. Naisen on silloin omissa menoissaankin huomioitava lastesi kyläilyt. Vai onko sinulle ok, että nainen kutsuu kavereitaan illanistujaisiin (jossa nautitaan alkoholia) kun lapsesi ovat luonanne kylässä?
Et vaikuta yhtään ikäistäs kypsemmältä ainakaan näiden viestien perusteella. Sinulla tuntuu olevan käsitys, että omat mielipiteesi ovat oikeita ja muut ovat väärässä. Kannattaa oppia, ettei kaikki ajattele asioista samalla tavalla. Mutta jos joku esittää mielipiteen, joka ei sinua miellytä, sinun pitää olla heti väittämässä vastaan.
Sinä voit esittää vaatimuksia naisten suhtee, et kelpuuta yh-äitiä. Mutta jos lapseton nainen haluaa lapsettoman miehen, sinun mielestäsi hänen vaatimuksissaan on jotain väärää. Mielestäsi yh-äidin lapsi vie liikaa aikaa, mutta sulla ei käynyt mielessä että lapsettomasta naisesta sinun lapsesi voi viedä liikaa sinun aikaasi.
En yhtään ihmettele, ettei naiset halua tutustua sinuun. Vaikuttaa sille, että pidät itseäsi muita parempana ja omia mielipiteitäsi muiden mielipiteitä parempina.
Ikäisesi kylpä ihminen ymmärtää, että ihmisillä on erilaisi mielipiteitä. Jokainen yrittää löytää itselleen sellaisen puolison kuin haluaa, eikä sinulla ole mitää syytä arvostella muiden toiveita asian suhteen.
Turha tulla tänne valittamaan, ettei nuoret naiset halua miestä jolla on lapsia. Itse olet lapsen hankkinut, joten ihan omasta valinnastasi on kyse. Olisit aikanaan ajatellut, miten se vaikuttaa tulevaisuuteesi.