Taloussanomat 11.10.2010
Etlatiedon toimitusjohtaja Pekka Ylä-Anttila:
Vähän kouluja käyneiden on entistä vaikeampaa löytää tulevaisuudessa töitä. Uudet työpaikat syntyvät ennen kaikkea aloille, joilla vaaditaan varsin korkeaa koulutusta. Kaikilla ei kuitenkaan ole haluja eikä kykyjä kouluttautua asiantuntijoiksi, joiden varassa kansantaloutemme yhä enemmän pyörii.
Tässä näyttää olevan takana taas trendi, kehityssuunta, jota ei syvimmiltään ymmärretä tai ei haluta ymmärtää. Tilanne on siis se, että vuosi vuodelta yhä suurempi osa työvoimasta kuuluu joukkoon, jonka valmiudet eivät mahdollista sellaista työntekoa, josta heille olisi varaa maksaa sellaista palkkaa, jolla voisi kohtuullisesti elää. Vika ei ole pohjimmiltaan koulutuksessa (eikä työhaluissa, kuten Ylä-Anttila esittää). Tietysti koulutuksen tehokas kehittäminen olisi väliaikaista ensiapua ongelmaan, siirtäen "katastrofia" hieman myöhemmäksi, ehkä kymmenellä vuodella. Pohjimmiltaan ongelmahan johtuu teknologisen kehityksen mahdollistamasta työn tuottavuuden jatkuvasta paranemisesta. Yhä vaikemmat tehtävät voidaan automatisoida kokonaan tai muuttaa niitä siten, että ihmistyöntekijälle jäävä osa prosessista on yhä vaikeampi ja vaativampi, ilman mitään rajaa. Ihmisen rajat tulevat vastaan, mutta teknologian kehitys ei pysähdy.
Asiahan on kuitenkin pohjimmiltaan hyvä: kone tekee rutiininomaiset hommat, työn laatu paranee, kustannukset laskevat. Tilanne on globaali. Kaikki valtiot joutuvat tämän kehityksen uhreiksi toiset ennemmin, toiset vasta vuosien kuluttua. Ainoa pysyvä ratkaisu on uusi taloudellinen järjestelmä, jossa tuotantokoneisto ja sen omistajat maksavat verot, työttömyysmaksut, eläkemaksut ym, eikä työntekijä, joka muuten on myös taloudellisen järjestelmän kipeästi tarvitsema maksukykyinen kuluttaja.
Etlatiedon toimitusjohtaja Pekka Ylä-Anttila:
Vähän kouluja käyneiden on entistä vaikeampaa löytää tulevaisuudessa töitä. Uudet työpaikat syntyvät ennen kaikkea aloille, joilla vaaditaan varsin korkeaa koulutusta. Kaikilla ei kuitenkaan ole haluja eikä kykyjä kouluttautua asiantuntijoiksi, joiden varassa kansantaloutemme yhä enemmän pyörii.
Tässä näyttää olevan takana taas trendi, kehityssuunta, jota ei syvimmiltään ymmärretä tai ei haluta ymmärtää. Tilanne on siis se, että vuosi vuodelta yhä suurempi osa työvoimasta kuuluu joukkoon, jonka valmiudet eivät mahdollista sellaista työntekoa, josta heille olisi varaa maksaa sellaista palkkaa, jolla voisi kohtuullisesti elää. Vika ei ole pohjimmiltaan koulutuksessa (eikä työhaluissa, kuten Ylä-Anttila esittää). Tietysti koulutuksen tehokas kehittäminen olisi väliaikaista ensiapua ongelmaan, siirtäen "katastrofia" hieman myöhemmäksi, ehkä kymmenellä vuodella. Pohjimmiltaan ongelmahan johtuu teknologisen kehityksen mahdollistamasta työn tuottavuuden jatkuvasta paranemisesta. Yhä vaikemmat tehtävät voidaan automatisoida kokonaan tai muuttaa niitä siten, että ihmistyöntekijälle jäävä osa prosessista on yhä vaikeampi ja vaativampi, ilman mitään rajaa. Ihmisen rajat tulevat vastaan, mutta teknologian kehitys ei pysähdy.
Asiahan on kuitenkin pohjimmiltaan hyvä: kone tekee rutiininomaiset hommat, työn laatu paranee, kustannukset laskevat. Tilanne on globaali. Kaikki valtiot joutuvat tämän kehityksen uhreiksi toiset ennemmin, toiset vasta vuosien kuluttua. Ainoa pysyvä ratkaisu on uusi taloudellinen järjestelmä, jossa tuotantokoneisto ja sen omistajat maksavat verot, työttömyysmaksut, eläkemaksut ym, eikä työntekijä, joka muuten on myös taloudellisen järjestelmän kipeästi tarvitsema maksukykyinen kuluttaja.
Vastaukset 14
Vanhimmat
"Kaikilla ei kuitenkaan ole haluja eikä kykyjä kouluttautua asiantuntijoiksi"
Tästä meidän tulisi olla äärettömän kiitollisia.
Jo kauan on jokaiselle ajattelevalle ihmiselle ollut selvää, että eläkemaksujen ja muiden yhteiskunnan jäsenmaksujen perinnän pitäisi pohjautua muuhun kuin menneen maailman tuotantorakenteeseen. 50-60 vuotta sitten oli hyvä valinta käyttää pohjana työntekijöiden palkkasummaa, koska kaikki teollisuustyö on työvoimavaltaista.
Kumma kyllä, samaa peruste on käytössä edelleenkin, vaikka teollisuustuotanto pohjautuu nykyisin valtaosin koneisiin ja automaatioon. Onkohan meillä yhteiskunnan rahoittamisessa nykyisin liian monta vapaamatkustajaa?
Tässä on kaksi mahdollisuutta. 1) Etla-retoriikka on puhdasta elinkeinoelämän propagandaa omaan pussiin. 2) Tai sitten on kyse vankasta viitekehyksestä.
Jos on propagandaa, niin Etla rahoittajineen pitää suurinta osaa kansakunnasta biologisena massana, jota saadaan hyödynnettyä parhaiten ehdollistamalla ja/tai manipuloimalla syyllistämällä.
Mikäli kyseessä on yritystalouden ahdas viitekehys, niin silloin yksioikoisesti katsotaan asiaa pelkästään (suur)yritysten kantilta. Ajatellaan yksi yhteen että se, mikä on yrityksille hyväksi, on sitä myös koko kansakunnalle. Peruslähtökohtanaan se, että kansakunta on osa talouselämää, eikä talouselämä osa kansakunnan elämää. Siis täysin ihmisten välineellistämistä Etla ajaa. Passaa arvioida kuinka paljon heidän sanansa painaa äänestämällä valittujen politiikkojen päätöksissä.
Koulutus on herkkää, vaativaa ja ennen kaikkea pitkäjännitteistä puuhaa. Se on rakentunut historiallisten perinteiden varassa. Se on ihmisten koulutusta eikä sitä voi päivittää alvariinsa yritysten hetkellisten tarpeiden mukaiseksi, kuten voidaan mm. tuotantolaitosten koneet. Nykyään, politiikkojen yläpuolella olevat talouselämän vaikuttajat, ovat huolestuttavan kaukana todellisuudesta. Tuollainen alkaa olla jo vaarallista. Suuryritysten/suurpääoman valta ilmeisesti ohjaa eniten valtioiden päätöksen tekoa ympäri maailman. Äänestäminen on vain illuusio kansanvallasta. Tuosta asiasta on tullut minulle väkisinkin sellainen yhteenvedonomainen johtopäätös. Huolestuttavaa
Äänestäminen nykymuodossaan on, jos nyt ei pelkkää kansanvallan illuusiota, niin ainakin kehittymätöntä kansanvaltaa. Muualla tilanne on vielä huonommin. Kerroin laajemmin ajatuksiani kansanvallasta blogissani:
http://akvama-ajattelua.blogspot.com/2010/09/demokratiaviikon-ajatuksia.html
Mutta pääkysymys oli kuluttajien kohtalo automaation ja tuottavuuden kasvun jatkuvan etenemisen olosuhteissa, 10v kuluttua, 30v kuluttua. Siitä kirjoitin mm.
http://akvama-ajattelua.blogspot.com/search/label/Globaali ekonomia
Mitkään pikku näpertelyt eivät näitä ongelmia ratkaise. Vakavaa on se, että niitä ei ymmärretä ja niitä vähätellään, jopa vaietaan. Aamulla talous-nobel-keskustelussa todettiin taas että samalla kun maailmassa tuotantokyky ja tuottavuus kasvaa, niin globaali kysyntä on melko pysyvässä laskussa. Viimeksi mainittu tietysti johtuu siitä, että kuluttajilen maksukyky laskussa, joka palautuu alkuperäiseen ongelmaan: heille ei ole varaa maksaa heidän kykyjään vastavasta työpanoksesta. Ja tämän joukon osuus on jatkuvassa kasvussa, eikä siihen auta mitkään koulutustemput.
Meinaavatko että kaikista tulisi valkokaulustyöläisiä? heh heh. Juu, ja kaikki työläiset hommataan sitten afrikasta yms... valtioista? Kylläpä kuulostaa järkevältä. Eiköhän olisi parempi jättää tuollaisten kenopäiden kirjoitukset huomiotta.
Ilman tuottavaa työtä, (missä työläiset oikeasti valmistavat jotain) valtio tulee vaipumaan köyhyyteen.
Tässä on mies joka tietää mistä puhuu.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Peter_Schiff
"Uudet työpaikat syntyvät ennen kaikkea aloille, joilla vaaditaan varsin korkeaa koulutusta."
siivoavan korkeasti koulutettujen työpaikat, kuskaavan jätteet, vartioivan kiinteistöjä ja muuta omaisuutta, kääntelevän vanhuksia hoitolaitoksissa, kuljettavan linja- ja kuorma-autoja, rakentavan, asentavan johtoja ja putkia yms. Ei noita - ja monia muita - hommia korkeakoulutetut tee eikä noihin hommiin mitään korkeakoulutusta tarvita, vaikka jotkut reaalimaailmasta vieraantuneet virkamiehet kenties niin kuvittelee.
"Uudet työpaikat syntyvät ennen kaikkea aloille, joilla vaaditaan varsin korkeaa koulutusta."
"..ennen kaikkea.." Tämä tarkoittaa että, syntyy muuallekin, mutta oleellisesti vähemmän, merkittävästi vähemmän, kuin mitä olisi uusia nuoria vähän koulutettuja työntekijöitä tulossa. Kyllä remonttimiehille ja hoivahenkilökunnalle on jatkossakin töitä tarjolla, mutta nämä työpaikat eivät lisäänny, ja "tuottavuuden nousu" näkyy näilläkin aloilla. Ja oikeasti olisi töitä, mutta niistä ei ole varaa maksaa sellaista palkkaa jota suomalainen on tottunut työstään haluamaan. Siksi tuodaan halpatyövoimaa, joka tekee työt pimeänä, asuu parakeissa, eikä käytä sosiaalipalveluja. Se että ei ole varaa maksaa johtuu siitä, että osalla kuluttajista, pikku hiljaa yhä suuremmalla osalla, ostovoima vähenee, edellä mainituista syistä.
"Ilman tuottavaa työtä, (missä työläiset oikeasti valmistavat jotain) valtio tulee vaipumaan köyhyyteen."
Niin tekee. Teollisuus tuottaa edelleen yhä enemmän, yhä halvemmalla, mutta työllistää yhä harvempia: johtuu kehittyvästä automaatiosta. Ja automaatio ei maksa veroja. Valtio vaipuu köyhyyteen, teollisuuden omistajat eivät ihan heti, jos jossakin muualla, Intiassa, Kiinassa, keskiluokan ostovoima vielä kasvaa. Mutta sielläkin on sama edessä, samoista syistä. Siksi kapitalistillekin tulee luu kouraan ennenpitkää.
Ainoa pitkän aikavälin ratkaisu olisi, että me tavalliset työntekijät ostaisimme pikkuhiljaa yhä lisää osuuksia tuotantokoneistoista, saisimme pääomatuloja, säilyttäisimme ostovoimamme, jolloin myös teollisuustuotteilla olisi kysyntää. Millään yhteiskunnallisella sosialismilla ei ole tulevaisuutta.
"Ja automaatio ei maksa veroja." Ei maksa, ei. Nyt. Mutta ei tämä ole mikään ennalta määrätty ikiaikainen asiaintila. Tarvitaan vain poliittinen päätös, että verojen maksun perustaksi otetaan teollisessa toiminnassa tapahtuva jalostusarvon muutos riippumatta siitä, syntyikö tämä ihmistyöllä vai automaatiolla.
Niille, jotka ovat tietävinään, ettei tällaista voida tehdä, voi huomauttaa, että keskiajalla useissa paikoissa voimassa ollut paikallisten ruhtinaiden ensiyönoikeus oli myös muuttumaton, ikiaikainen asiaintila. Tosiasiassa tarvittiin vain yhteinen päätös, ettei ruhtinailla ollut tällaista oikeutta.
"Tarvitaan vain poliittinen päätös, että verojen maksun perustaksi otetaan teollisessa toiminnassa tapahtuva jalostusarvon muutos riippumatta siitä, syntyikö tämä ihmistyöllä vai automaatiolla."
On monia yhteiskunnallisen ja erityisesti globaalin tason ongelmia, joissa ensimmäinen vaihe ratkaisulle on laaja, kynnystason ylittävä ymmärrys kysymyksenasettelun ongelmista: yhteisen käsitteistön muodostuminen ilman esim tyhjää poliittista retoriikkaa. Yleinen ongelma tieteessäkin paradigman muutostilanteissa, on että vanhan paradigman kannattajat eivät voi käsittää uutta paradigmaa, koska heidän käsitteistönsä on erilainen kuin muutoksen kannattajilla. Sanat voivat olla samoja, mutta niitä käytetään eri tavalla.
Ennen kuin voidaan muuttaa lainsäädäntöä, ja sen perustana olevia arvoja, on kynnystason ylittävän määrän ihmisiä ymmärrettävä tilanne samalla tavalla. Tähän ei päästä kuin huolellisella argumentoinnilla, jossa lähtökohdat määritellään perustellisesti. Esim Piraattipuolueelta tämä lähestymistapa puuttuu lähes täysin. Sen vaatiminen jopa kielletään. Siksi heillä ei ole minkäänlaisia mahdollisuuksia. Heiltä puuttuu intellektuaalinen, avoin keskustelu. Kts esim:
http://www.piraattipuolue.fi/keskustelupalsta
Vasemmistolla ei 60-luvun jälkeen ollut ollut yritystäkään älylliseen keskusteluun, vain tyhjän fraseologian viljelyä. (Syynä voi olla se, että potentiaalisen, tavoitellun äänestäjäkunnan koulutustaso on alle keskimääräisen, toisin kuin 60-luvulla.) Jos oikeasti halutaan estää globaali taloudellinen katastrofi, asiasta on alettava laajasti ja avoisesti alettava keskustella ilman esim poliittisia ennakkoasenteita ja fraseologioita. Jos esim 30% ihmisistä perusteellisesti ymmärtää automaation, robotiikan, työn tuottavuuden, markkinoiden tarjonnan ja ostovoiman kysynnän välisen yhteyden ja muutoksen trendit, he voivat muuttaa maailman. Mutta tähän on pitkä tie, koska nyt aihe on suorastaan kielletty "vakavassa yhteydessä".
totta, että näin asia näyttää olevan. Tuottavuus nousee ennenkaikkea automaation kehittymisen myötä ja yhä useammat työtehtävät voidaan korvata roboteilla ja automaatiolla.
Ns. jälkiteollinen palveluyhteiskunta, jossa me Suomessakin nyt elämme, johtuu oikeastaan juuri automaatiosta ja teollisen työn tuottavuuden hurjasta kasvusta. Teollisuus ei siis kykene enään työllistämään ihmisiä.
Silti minusta on täysin väärin sanoa, että korkeasti koulutettu ihminen on tuottavampi kuin vähemmän koulutettu. Koulutetut Suomessa työllistyvät yleensä juuri julkiselle sektorille, jota taas pidetään yllä lähinnä verorahoilla. Verotusta taas puhdasoppiset kapitalistit pitävät lähinnä laillistettuna varastamisena.
Vaikka olenkin siinä samaa mieltä, että tuotantolaitoksia ja niiden voittoja tulee verottaa tai sitten yhä useampien ihmisten tulee päästä omistamaan näitä yrityksiä ja sitä kautta teollisuuden tuottamaa hyvinvointia tulee jakaa ihmisille. Sillä muutoin lopputuloksena on hyvin epätesa-arvoinen ja valtaisien tulo- ja varallisuuerojen yhteiskunta. Koulutuksen esteenä on jo ihan älykkyyskin, ei kaikista yksinkertaisesti voi tulla korkeasti koulutettuja asiantuntijoita. Tämä kehitys näyttää johtavan todellakin korkeasti koulutettujen "filosofien" yhteiskuntaan jossa koneet tekevät työt ja ihmiset vain ajattelevat. Ongelma vain on, että samaan aikaan syntyy syrjäytyneiden (ja huonosti koulutettujen) ihmisten yhä kasvava joukko, jotka ovat käyneet täysin tarpeettomiksi yhteiskunnalle.
Mutta esteenä tässä lienee ihmisen itsekeskeinen luonne, ihminen joka tekee hyväpalkkaista duunia ei mielellään luovu palkastaan työttömien hyväksi, vaan päinvastoin haluaa itse vielä enemmän. Tämä näkyy jo nyt Suomessa vaikkapa AY-retoriikassa. Akava mielellään pitää juuri koulutusta tärkeimpänä perusteena korkealle palkalle.
Taloudellisesta näkökulmasta pelkkä koulutus on kuitenkin kestämätön peruste. Vaativa ja vaikea työ tarvitsee yleensä korkeasti koulutetun tekijän. Mutta pitäisikö vaativasta ja vaikeasta työstä maksaa enemmän? Se vaativa ja vaikea työ voi olla täysin turhaa työtä. Puhtaasti taloudellinen ajattelu lähtee liikkelle aina rahassa mitatussa hyödystä. Vain se työ on tärkeätä, josta joku on valmis maksamaan - näin ajattelee aina kapitalisti.
Mutta mikä työ voidaan korvata automaatiolla ja mikä ei? Yleensä korkeastikoulutetut edustavat kantaa, jonka mukaan juuri korkeastikoulutettua "henkistä" työtä tekeviä ei voi korvata automaatiolla - tämä ei kuitenkaan ihan pidä paikkaansa. Terveyskeskuslääkäri voidaan hyvin korvata automaatilla, sillä mitä on diagnoosin tekeminen? Mielestäni se ei ole ATK-teknisesti muuta kuin eräänlainen tietokantahaku. Mutta hoitajan ihmisläheistä välittämistä ja huolehtimista on melkein mahdoton korvata robotilla. Ylinopeusvalvonta? Nyt jo voitaisiin aivan hyvin varustaa kaikki autot pakolliselle GPS-navigaatorilla joka on yhteydessä poliisin tietokonejärjestelmiin. Järjestelmä kertoisi heti kuka ja missä ylinopeus on tapahtunut ja jopa veloittaisi sakon automaattisesti auton omistajan tililtä. Sama koskee parkkisakkoja ja ylipäätään melkein koko tieliikennevalvontaa joka voitaisiin hyvin automatisoida.
"Mutta mikä työ voidaan korvata automaatiolla ja mikä ei?"
Automaation suunnittelijan työtä ei voida kokonaan korvata automaatiolla. Jos joskus voidaan, niin silloin saavutetaan teknologinen singulariteetti, jolloin työnteko muuttuu (syystä tai toisesta) tarpeettomaksi hyvin lyhyellä aikavälillä.
Automaation, tai yleensäkin vain tekniikan mahdollistama työn tuottavuuden kasvu etenee IHAN KAIKILLA ALOILLA. Kysymyksenä on vain millä nopeudella missäkin vaiheessa. Eivät vain tuotannon tehtävät ole hupenemassa, myös palvelualoilla hommat hupenevat. Ajatelkaa esim pankkialaa.
Oleellista on tajuta, että tällä etenemisellä ei ole mitään muuta päätepistettä kuin ihmisen täydellinen syrjäytyminen elinkeinoelämästä. Jotkut remonttireiskat ovat väliaikaisesti turvassa mutta eivät ikuisesti. Japanissa ja Koreassa puuhataan aktiivisesti robotteja hoitoaloille, ja vieläpä kiireellisenä asiana.
totta että juuri kukaan ei näytä olevan täysin turvassa tältä kehitykseltä. Monet palveluammatit on helposti korvattavissa. Kaupoissa voisi olla ovilla etälukulaitteet, jotka veloittavat mukana vietävien maksamattomien tuotteiden hinnan asiakkaan tililtä samalla hetkellä kuin hän ohittaa lukulaitteen jne. Näköpiirissä on todellakin tulevaisuus, jossa ihmisiä näytetään tarvittavan nykyistä paljon vähemmän.
Onneksi elämme demokratiassa, joka ainakin teoriassa mahdollistaa sen että viimeistään siinä vaiheessa kun iso osa ihmisiä on jäänyt työelämän ulkopuolelle on mahdollista tapahtua korjausliike. Tosin globaali taloudellinen kilpailutilanne heikentää demokratian mahdollisuuksia. Jos joku maa nostaa verot liian ylös, niin firmat muuttavat muualle - näin tämä tahtoo mennä nykyisen isänmaattoman rahan maailmassa.
"..viimeistään siinä vaiheessa kun iso osa ihmisiä on jäänyt työelämän ulkopuolelle..". Tämä on juuri parhaillaan tapahtumassa. Tärkeää olisi, että selkeä kokonaisymmärrys tilanteesta olisi mahdollisimman monen hallussa, jotten poliittisilla fraaseilla taloudeliisen kasvun ensiarvoisesta tarpeellisuudesta (mikä sinällään on totta) vesitetä todellisten isojen ratkaisujen, muutosten aloittamista.
"Tosin globaali taloudellinen kilpailutilanne heikentää demokratian mahdollisuuksia." Jep. siksi ei ole yhtä kaiken korvaavaa toimenpidettä, tarvitaan paljon erilaisia toisiaan korjaavia vaihtoehtoja. Yksi tärkeimmistä on kaikkien sosiaalisten ryhmien jopa pakottaminen omien pääomatulojen hankkimiseen.
Mutta ensin tulee avoin, laaja keskustelu ja tilanteen ymmärtäminen, ilman vanhaa fraseologiaa.