"Lapsista pitäminen" on naurettava käsite

Aivan:
vastaankin aina näille kyselijöille, että pidän joistakin lapsista, mutta en kaikista.

En näe miehenä mitään syytä (enkä yhdenkään toisen ihmisen mukaanluettuna) pitää kenenkään toisen ipanoista, kakaroista ja äpäristä.

Miksi pitäisi?

Maksan veroja ja elätän heitä.

Pitääkö minun pitää myös jokaisesta ihmisestäkin joka sattuu elämään täällä pallolla?
Pitääkö minun pitää myös jokaisesta vaikkpa 24-vuotiaasta?

Lapset eivät ole viattomia pikku enkeleitä vaikka osa ne ehkä kokee joita toisten ihmisten paitsi heidän vanhempansa tulisi pitää, paapoa ja rakastaa. Ei ole mitään tarvetta, velvollisuutta tai perustetta sellaiseen.

typerä avaus. :((

Niinpä, ihmiset ovat yksilöitä, joista osa on ihastuttavia, jotkut ehkä vastenmielisiä, mutta jos ihminen on "mitään sanomaton" on useimmiten vika kuulijassa. Jokaisella kun on persoonansa, luonteensa ja tarinansa, lapsillakin. Joku sanoo "Lapset eivät ole viattomia pikku enkeleitä", vaikka itseasiassa, lapset ovat viattomia, ei ehkä enkeleitä, mutta ihmisiä, joista aikuiset sitten muokkaavat sitä, mitä heistä tulee: lapsi syntyessään on tyhjä paperi. Se joka ei nää lapsissa, on ne ihmisten tai eläinten, sitä viatonta katsetta, uteliaisuutta ja avoimuutta, kun kaikki on uutta, on tyhmä ja sokea.
Jossain vaiheessa, eli yleensä 3 vuoden aikaan ja jälkeen, lapsen on sopeuduttava, muututtava, tehtävä parhaansa sillä mitä on, sillä muuten ei aikuisten kanssa pärjää. Aikuisten, jotka itse itkevät rakkauden perään, nyyhkivät jos kukaan ei rakasta, loukkaantuvat, jos joku vihaa, ovat pettyneitä, jos kukaan ei nää ja on samantekevä, mutta joilla on kuitenkin itsellä tarve oikein olla rakastamatta, kertoa miten kylmiä (typeriä) ovat ja miten samantekeviä muut ovat.

Ihmiset tuntuvat nykyään olevan vieraantuneita tunteistaan, etenkin myötätunnosta, ajattelusta syvemmin, eli tunteella. Järkeistetään, verrataan, jauhetaan paskaa. Mutta ei tunneta, olla aitoja, aidosti läsnä, kiinnostuneita, koeta ja eletä. Siksi nämäkin palstat on täynnä tyhjän päiväisiä paskan jauhajia, joille aitojen tunteitten myöntäminen olisikin katastrofi. Ties mitä paljastuisi.

Miten sitä kaikki ymmärtävätkään itseään, omaa tuskaansa tarpeen tullen, ovat oikeutettuja rakkauteen ilman ansiota ja suhteeseen toisiin ilman yritystä, miten huomion kipeitä ja omana itsenään hyväksytyiksi tulemisen tarvetta täynnä. Miten paljon huutoa tulee, kun kukaan ei kuule. Miksi pitäisi, ettehän te ole kuin ventovieraita toisillenne ja kaikille, turhia kuluja pahimmillaan ja pyrkyreitä, joista ei ole kuin haittaa ja vaivaa, ja joissa kaikissa on huonot puolensa eikä suurimmassa osassa ole edes mitään kovin erikoista, mitään sanomattomiako suurin osa sitten taitaa olla.

Joku tuossa laittoi myös:"En näe miehenä mitään syytä (enkä yhdenkään toisen ihmisen mukaanluettuna) pitää kenenkään toisen ipanoista, kakaroista ja äpäristä. "
Eipä nää moni muukaan, sillä miten sitä voisikaan tutustua muihin kun omaan ympyräänsä, maailmaansa, puhumattakaan siitä, että saisi iloa jonkun olemassa olosta ilman hyötyä itselleen? Mitäspä siitä voisikaan saada, mitäpä lapsilta voisikaan oppia?
"Maksan veroja ja elätän heitä. "
Niin, ja kuitenkin kun tästäkin tulee vanhus, ja hänestä tulee, heikko ja avuttomampi. Painot kasvaa, askel on raskaampi, eikä yhteiskunta enää hyödy, eikä kukaan mistään vanhasta kääkästä siis tietenkään mitään saa, eikä opi, ja mitäs syytä siitä olisikaan pitää, niin miksi silloin niitten lasten, jotka silloin ovat aikuisia, pitäisikään paskaakaan välittää: hehän vain maksavat veroja ja elättävät hyödytöntä vanhusta?

Onko sama asia siis pitää kaikista ihmisistä tai onko sama asia verrata sinisiin silmiin? Onko sama asia nähdä asioita, kuin "paapoa toisten kakaroita"?
Aika moni on nykyään pelkkä iso lapsi, aikuinen joka on lapsellinen, kehittymätön ja jäänyt itsekkyydessään lapsen tasolle: joka kuitenkin sitä tarvitsee ja ymmärryksellään ei parempaan pysty. Mitäpä aikuisella on puolustuksenaan. Muuta kuin tyhmyys.

Olen samaa mieltä siinä, että on naurettavaa, että täytyy oikein erikseen keskustella ja kysellä "pidätkö lapsista". Yleensä puhutaan niinkuin ei puhuttaisi ihmisistä, elämästä. Ja on yhtä naurettavaa kysellä "pidätkö vanhuksista" on yhtä naurettavaa ja typerää, että ihmisen oikein täytyy mitata, mitä elämää kunnioittaisi, paitsi tietenkin sitä niin kovasti ihailemaansa peilikuvaa.
Mutta pienimpiään käy lyömään, pienimpiään käy haukkumaan, halveksumaan ja nekin maksaa liikaa, kuten kaikki heikkoudet nykyään, sillä mitäs rikkautta niissä voisikaan olla, kun ei rahaa ole. Sitten kuitenkin itketään, kun se sama käy itselle ja itse on se pienempi. No, sitä saa mitä tilaa ja jokainen rakentaa tätä yhteiskuntaa niihin arvoihin, mihin uskoo.

Joo, no kuulostaako sitten "Pidän lihapullista" fiksulta?

Niitä lihapullia on niin erilaisia, jotkut ovat aivan ihastuttavia, toiset vastenmielisiä, iso osa mitäänsanomattomia.