"Varausta ympäröivä sähkömagneettinen- ja gravitaatiokenttä on eetterin värähtelystä koostuvaa. Itse asiassa gravitaation välittäjä gravitoni on samainen eetteri ja fotonit taas koostuvat gravitoneista. Eetterin rakenne selittää samanaikaisesti molemmat, eli se on yhtenäiskenttäesitys. Massahiukkanen on vain näiden eetteristä koostuvien kenttien voimaviivojen risteyskohta. Varausta ympäröivät fotonit ja gravitonit=eetteri ovat ns. virtuaalihiukkasia eli kenttähiukkasia erotuksena vapaista sähkömagneettisista aalloista tai fotoneista."
http://www.tiede.fi/keskustelut/viewtopic.php?p=640280
http://www.tiede.fi/keskustelut/viewtopic.php?p=640280
Vastaukset 12
Vanhimmat
Kävin lukasemassa tuon linkin. Hauskaa tässä tieteen tekemisessäkin/siitä puhumisessa on nämä käsitteet. Kuten ihmiselle voidaan antaa lukemattomia eri nimiä, niin myös kaikelle muullekin havaitsemallemme. Eetteri, kvanttikenttä, sm-kenttä, gravitonikenttä.... Seppo, Pauli, Risto. Voihan olla, että lapsen äiti halusi pojastaan Riston ja isä puolestaan Paulin, joten myös vanhempana isä kutsuu poikaansa Pauliksi ja äiti Ristoksi olipa pojan ns. oikea nimi sitten... jebou.
Ja sitten me vielä puutumme näihin muotoseikkoihin. Ei se ole eetteri, kun se on... jne.
Mistä ne sanat ja termit noin niinkuin ylipäänsä tulee meidän kieliimme mukaan? No tietysti joku ne KEKSII.
Minusta eetterin ja veden välillä on selvä käsiteyhteys. On vesimolekyylit, jotka siirtävät energiaa aaltoiluna, vaikka itse vesimolekyylien ei tarvitse kauheasti siirtyä, tosin siirtyvät. Sitten on eetteri tai valoeetteri joka on kuin vesimolekyylit, ja jotka siirtävät myös energiaa aaltoiluna ja tämä aaltoilu on valoa ja muuta sm-säteilyä. Taaskaan eetterin ei tarvitse siirtyä vaan se siirtää energiaa aaltoiluna. Veden aallot ja valoaallot ovat siis vain tämän väliaineen värähtelyä ja värähtelyn siirtoa. Miten sitten havaita eetteri irrallisena sen aiheuttamasta ilmiöstä, eli värähtelystä joka ilmenee valoaaltoina ja muuna sm-säteilynä? Koska viimekädessä myös aineelliset objektit, atomit, protonit, elektronit jne. ovat aaltopaketteja, nekin ovat eetterin värähtelyn synnyttämiä. Miten voidaan näin mitata maan liike eetterin suhteen, jos maa kaikkine hiukkasineen on samaisen eetterin värähtelyn synnyttämää? Ei voida siis havaita eetteriä, vain sen värähtelyt eli aaltoilmiöt ja niiden siirtyminen, josta kaikki aalto- ja hiukkasilmiöt syntyvät. Eetteri on tavallaan perusrakenne taustalla ja aalto- ja hiukkasilmiöt hetkellisiä virtuaalisia virtauksia tässä kehyksessä.
Ei taida sopia erityisen suhteellisuusteorian postulaatteihin. Ne on kuitenkin varsin tarkasti monella tapaa todennettu oikeiksi.
Millähän tapaa eivät voi sopia? Einstein jätti eetterin pois tarpeettomana, ei siksi ettei sitä olisi. Michelsonin-Morleyn koe (1887) taas koski eetteriä, jonka läpi maa "kyntäisi". Kun oletukseksi otetaan että maa hiukkasineen eli aaltopaketteineen sekä sm-aaltoilmiöt ovat eetterin värähtelyä, voidaan helposti huomata ettei M&M-koe voi havaita valonnopeuden muutosta suhteessa eetteriin maan kulkusuuntaan nähden tai muutenkaan, koska eetteri luo myös kentät joissa tutkittavat asiat mitataan. Maa ei kynnä eetterissä, vaan eetteri luo hiukkaset ja aallot, ja vasta näitä luotuja aaltoilmiöitä voidaan havainnoida.
Eetteristä on kuitenkin hyötyä, vaikkei sitä suoraan havaita kuin sen värähtelyn synnyttäminä hiukkasina, koska se on taustarakenne joka kertoo mitä hiukkasia voi olla ja miten ne vuorovaikuttavat maailman perusmittakaavan tasolla, joka on diskreetti. Maailman diskreettiys taas juontuu suoraan eetterin rakenteesta. Kvantittuminen on siis samaa kuin eetterin epäjatkuva rakennesymmetria.
Suhteellisuusteoriaan eetterin rakenteen selvittäminen taas vaikuttaa suoraan, se tuo samanaikaisuuden käsitteen takaisin aikaan ja avaruuteen, kun koordinaatistomuutokset otetaan huomioon. Eli taustalla on sittenkin objektiivinen aika ja avaruus.
Samankaltaisuuden käsite on erityisen suhtiksen postulaattien mukaan mahdottomuus, samoin kuin absoluuttinen avaruus.
Samanaikaisuuden käsite on mahdottomuus Einsteinin suhteellisuusteorian olettamilla, ei muuten. Jos malli pystyy kuvaamaan eetterin, paikalliskentät aikadilataatiolla ja vielä samanaikaisuuden käsitteellä, niin kumpi on puutteellinen teoria?
Aaltoilmiöt ovat virtausta absoluuttisessa eetterissä, me voimme havaita vain tätä virtausta, koska olemme osa sitä, vaikka eksakti eetterin rakenne on taustalla. Näin ollen hiukkasilmiöt(aaltopaketit) ja aaltoilmiöt ovat virtuaalisia tiloja varsinaisen avaruuden perusrakenteen päällä.
Totta, on vain ajattelun kapeutta ettei muka suhteellisuusteorian ilmiöitä voitaisi kuvata samanaikaisuuden ja absoluuttisuuden kaltaisilla klassisilla käsitteillä. Massojen paikalliskoordinaatistot selittävät aikadilataation klassisin käsittein, ilman abstraktiutta. Kaikille löytyy yksi yhteinen vertailukoordinaatisto, vaikka eri liiketiloissa oleville löytyvät myös omat "jätättävät" sisäiset koordinaatistonsa. Aikadilataatio johtuu puhtaasti avaruuden geometrian muutoksesta, venymästä/"painumasta", joka on liitettävissä kaikkiin muihin koordinaatistoihin ja esitettävissä niiden kanssa. Samanaikaisuus tai universaali aika on siis edelleen kaikille sama, vaikka kiihtyvyyskenttiin vaikuttavat liiketilasta riippuvat sisäiset tekijät, jotka hidastavat nopeasti kulkevan järjestelmän sisäistä aikaa. Valonnopeus on näin ollen kaikille havaitsijoille sama ja vaatii nimenomaan aikadilataation.
Molemmat postulaatit on kokeellisesti osoitettu "murskaavan varmasti", kuten erän fysiikan matiikkaa käsittelevä kirja asian ilmaisi. Erityinen suhtis on eräs maailman parhaiten testattuja teorioita.
Samankaltaisuuden käsite ja absoluuttinen avaruus eivät ole poissuljettuja suhteellisuusteorian idean takia, vaan koska niitä ei ole osattu pitää teoriassa siten että teoria edelleen toimisi. Tämä on kiinni vain ja ainoastaan suhteellisuusteoriaa kehittäneiden rajoittunesta ajatuksenkulusta, ei itse teorian pakosta. Oma paikalliskenttätulkintani sisältää suhteellisuusteorian väittämät (mm. valonnopeuden vakioisuuden ja aikadilataation), mutta se kuvaa ne yhdistäen kaikille yhteisen ajan ja avaruuden, jossa jokainen kiihtyvyyskoordinaatisto ja massakoordinaatisto luo oman "paikallisaikansa" ja avaruutensa joka aiheuttaa aikadilataatioilmiöt. Absoluutinen avaruus ja aika voidaan siis edelleen olettaa, ja saada samanaikaisuuden käsite takaisin. Huolimatta siitä että valon nopeus c on sama kaikille liiketilasta huolimatta, kun aikadilataatio otetaan huomioon.
Kaiken lisäksi malli ei aiheuta aikaparadokseja missään tapauksessa.
Onko sinulla matemaatinen mallinnus tehtynä? Muutenhan se ei ole mikään teoria, vaan tyhjää puhetta.
Kaipa tuon tarjoaa sitä ennen vertaisarviointiin jonnekin.
Jos vertaisaviointiin riittääkin JB 11 tai vaikka Pressure, niin ei taida vielä tiedelehdet korvaansa lotkauttaa.