Hei!
En tiedä, että onko tämä kysymys oikealla palstalla vai ei?
Olen 19-vuotias tyttö, ongelmani on se, että olen n. 10-vuotiaasta asti kuvitellut itselleni "toisen persoonallisuuden", eli olen tavallaan "leikkinyt", että olen mies. Ajatuksissani olen elänyt tänä miehenä jonka nimi olkoon nyt vaikka Juha, kuvitellut miltä näytän (komea, pitkä, lihaksikas). Olen kuvitellut, että seurustelen kauniiden naisten kanssa (yleensä todellisia naisia) jotka vaihtelevat aina "ihastumiseni" mukaan. Mietin kuinka menemme naimisiin harrastamme seksiä yms. Joskus olen jopa pukeutunut mieheksi, mutta tämä tapahtui nuorempana. Tämä on siis tapahtunut vain omassa mielessäni, esim. nukkumaan mennessä, lenkillä, musiikkia kuunnellessa. Tiedän, ettei nämä mielikuvituspersoonat ole totta ja olen aina välillä havahtunut ajattelemaan, että olenkohan nyt ihan normaali kun tämmöisiä ajattelen?
Kyseinen ilmiö juontaa juurensa ehkä siitä, että pienempänä halusin olla poika, enään en niinkään. Silti tunnen vielä vetoa vastakkaiseen sukupuoleen. Eli olen lesbo..tätä en ole silti myöntänyt kenellekään..
Toinen kuvitelmani, joka alkoi noin pari vuotta sitten..kun aloin katsomaan l-koodia..Olen kuvitellut, että olen kuuluisa lesbo, joka seurustelee l-koodin Sarah Shahin kanssa ja näyttelen l-koodissa. Siinä kuvitelmassa olen tavallaan oma itseni, mutta en kuitenkaan, olen hyvin erinnäköinen (paremman näköinen, hoikempi) ja persoonaltani ehkä hieman järkevämpi. Nyt tämä kuvitelma on syrjäyttänyt lähes kokonaan mieskuvitelmani...Kuulostaa siis vielä järjettömämmältä.
Nyt tässä yksi päivä oikein havahduin tähän ongelmaan...en mielestäni vaikuta kovinkaan normaalilta :D Vaikka ulkoisesti siltä ehkä vaikutankin..olen ihan ok näköinen, tulen toimeen ihmisten kanssa, puhun ja käyttäydyn muiden ihmisten seurassa normaalisti "omana itsenäni"...
Osaan siis itse erottaa, että nämä "persoonat" ovat vain kuvitelmaa, ehkä he ovat jotain mitä haluaisin olla. Silti tämä vaikuttaa niin sairaalta! :(
Kärsin myös jonkin asteisesta paniikkihäiriöstä tai luulosairaudesta...keksin aina uuden sairauden jota pelkään..nyt siis ilmeisesti vuorossa Dissosiatiivinen identiteettihäiriö tai skitsofrenia :S
Mutta voiko tämä vain olla ihan "normaalia" ihmisen haaveilua, unelmointia, eskapismia? Vai onko mulla oikeasti joku hätänä? Olen aika haaveiluun taipuvainen ihminen, mut silti mielestäni ihan järkevä..joitain ystäviä löytyy mut viihdyn myös hyvin yksin..tai perheen ja sukulaisten kanssa.
En tiedä, että onko tämä kysymys oikealla palstalla vai ei?
Olen 19-vuotias tyttö, ongelmani on se, että olen n. 10-vuotiaasta asti kuvitellut itselleni "toisen persoonallisuuden", eli olen tavallaan "leikkinyt", että olen mies. Ajatuksissani olen elänyt tänä miehenä jonka nimi olkoon nyt vaikka Juha, kuvitellut miltä näytän (komea, pitkä, lihaksikas). Olen kuvitellut, että seurustelen kauniiden naisten kanssa (yleensä todellisia naisia) jotka vaihtelevat aina "ihastumiseni" mukaan. Mietin kuinka menemme naimisiin harrastamme seksiä yms. Joskus olen jopa pukeutunut mieheksi, mutta tämä tapahtui nuorempana. Tämä on siis tapahtunut vain omassa mielessäni, esim. nukkumaan mennessä, lenkillä, musiikkia kuunnellessa. Tiedän, ettei nämä mielikuvituspersoonat ole totta ja olen aina välillä havahtunut ajattelemaan, että olenkohan nyt ihan normaali kun tämmöisiä ajattelen?
Kyseinen ilmiö juontaa juurensa ehkä siitä, että pienempänä halusin olla poika, enään en niinkään. Silti tunnen vielä vetoa vastakkaiseen sukupuoleen. Eli olen lesbo..tätä en ole silti myöntänyt kenellekään..
Toinen kuvitelmani, joka alkoi noin pari vuotta sitten..kun aloin katsomaan l-koodia..Olen kuvitellut, että olen kuuluisa lesbo, joka seurustelee l-koodin Sarah Shahin kanssa ja näyttelen l-koodissa. Siinä kuvitelmassa olen tavallaan oma itseni, mutta en kuitenkaan, olen hyvin erinnäköinen (paremman näköinen, hoikempi) ja persoonaltani ehkä hieman järkevämpi. Nyt tämä kuvitelma on syrjäyttänyt lähes kokonaan mieskuvitelmani...Kuulostaa siis vielä järjettömämmältä.
Nyt tässä yksi päivä oikein havahduin tähän ongelmaan...en mielestäni vaikuta kovinkaan normaalilta :D Vaikka ulkoisesti siltä ehkä vaikutankin..olen ihan ok näköinen, tulen toimeen ihmisten kanssa, puhun ja käyttäydyn muiden ihmisten seurassa normaalisti "omana itsenäni"...
Osaan siis itse erottaa, että nämä "persoonat" ovat vain kuvitelmaa, ehkä he ovat jotain mitä haluaisin olla. Silti tämä vaikuttaa niin sairaalta! :(
Kärsin myös jonkin asteisesta paniikkihäiriöstä tai luulosairaudesta...keksin aina uuden sairauden jota pelkään..nyt siis ilmeisesti vuorossa Dissosiatiivinen identiteettihäiriö tai skitsofrenia :S
Mutta voiko tämä vain olla ihan "normaalia" ihmisen haaveilua, unelmointia, eskapismia? Vai onko mulla oikeasti joku hätänä? Olen aika haaveiluun taipuvainen ihminen, mut silti mielestäni ihan järkevä..joitain ystäviä löytyy mut viihdyn myös hyvin yksin..tai perheen ja sukulaisten kanssa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kuullostaa enemmänkin fantasioinnilta.
ihan normaali tavallista herkempi ihminen. Paljon yksin, emotionaalisesti hylätyt, traumatisoituneet lapset sekä lapset joita kiusataan voivat kehittää näitä mielikuvituskavereita itselleen korvatakseen puuttuvan vanhemman läheisyyden. Eskapismi on tapa selviytyä mm, jos ei ole ihmistä jonka kanssa käsitellä vaikeita ja kipeitä asioita.
Minusta sinulla on hyvä tilanne, sillä tiedostat asian, etkä elä sillä tavalla harhoissa ja voit halutessasi päättää milloin haluat elää tässä "fantasia-maailmassa". Koska osaat erottaa mikä on kuvitelmaa, mikä oikeasti sinua, niin minusta sitä ei sen kummemmin tarvitse ajatella. Se on sinun pikku salaisuutesi ja salainen maailmasi ;), pakopaikkasi ja turvasi, jota olet tarvinnut jossakin elämäsi vaiheessa selviytyäksesi. Sillä tuskin on enää samanlaista merkitystä sinulle kuin lapsena, eikä sillä mielestäni kannata vaivata päätä, sillä onhan se sinulla hallinnassa. ?
Minusta et ole skitsofrenikko ja dissosiatiivinen identiteettihäiriökään sinulla ei kuvailemasi mukaan mielestäni ole, sillä olet hyvin johdonmukainen ja depersonalisaatio ja derealisaatiokokemuksia esiintyy terveilläkin ihmisillä ja minusta ne eivät sinulla mitenkään tuntuisi haittaavilta. Jonkilainen traumanjälkeinen stressi- ja kompleksinen stressireaktio sinulle kuitenkin mielestäni on jäänyt oireidesi perusteella päälle, ehkä olet siitä tietoinenkin?
Jos paljon miettii asioita ja itseään ihminen voi helposti menettää todellisuudentajun ja mieli alkaa kehittämään mitä erilaisempia versioita omista ajatuksista. Paras tapa välttää luulosairautta ja psyykkistä kuormitusta on toiminnallinen puuhastelu, ulkoilu ja sosiaalinen kanssakäyminen ihmisten ja hyvien ystävien kanssa.
Olet herkkä ja sinulla on vilkas mielikuvitus se on osa sinun persoonaasi ja tulet aina olemaan sellainen. Minusta olet selviytyjä melko vahvakin ja erittäin fiksu. Haaveile vaan jatkossakin, haaveet kuuluvat ihmisen luonteeseen, ne antavat meille toivoa ja ne auttavat meitä arjessa selviytymiseen, ne antavat uskoa tulevaisuuteen, niillä on aivan oma erityinen tehtävänsä.
Tämä kaunis Musen kappale on sinulle :)
http://www.youtube.com/watch?v=CJDAmXHHfuM&feature=related