Onko kukaan muu kiinnittänyt huomiota sellaiseen asiaan, että kuun vaihe on menossa kohti täyttä kuuta niin henkisesti epävakaat ihmiset alkavat oireilla? Esimerkiksi ihmiset, jotka tekevät niin sanoakseni omituisia juttuja väkijoukossa (esim. liikennevälineissä), ovat aktiivisimmillaan täyden kuun alla ja käytännössä katoavat, kun kuusta heijastuvan valon määrä alkaa vähetä.
Nähdäkseni kuun valo aktivoi nimenomaan jonkinlaista yliampuvaa territoriaalista ja/tai seksuaalista käyttäytymistä tässä ihmisjoukossa. Vältän puhumasta herkistä ihmisistä, koska taipumuksella reagoida kuunvaloon ei ole tietynlaiseen herkkyyteen, kuten pelokkuuteen tai tunteellisuuteen, mielestäni paljoa yhtymäkohtia. Pikemminkin näitä oireilevia ihmisiä voi normaalina aikoina luonnehtia hyvin aloilleen jämähtäneiksi. Olivat sitten hyvässä tai huonommassa sosiaalisessa asemassa.
Olen keskustellut tästä muutenkin, mutta ajattelin, että tälle asialle voi olla täälläkin mielenkiintoa. Onko muilla samanlaisia havaintoja? Jännintä olisi, jos joku havaitsee omassa käyttäytymisessään muutoksia. Muiden tarkkailu on helppoa, mutta oman itsensä realistinen arviointi on useimmille mahdotonta. Toiset piilottavat omat vikansa itseltään, toiset ylidiagnosoivat itseään.
On jännää, kuinka älyllisestä kapasiteetistamme huolimatta olemme silti niin kovasti hormonien ja vaistojen varassa. Toiset enemmän, toiset vähemmän. Jokin ulkoinen ärsyke voi tehdä joistakin kukkoilevia häiriköitä, toisista perverssejä. Ja sitten ollaan taas muutaman päivän kuluttua kuin ei mitään.
Nähdäkseni kuun valo aktivoi nimenomaan jonkinlaista yliampuvaa territoriaalista ja/tai seksuaalista käyttäytymistä tässä ihmisjoukossa. Vältän puhumasta herkistä ihmisistä, koska taipumuksella reagoida kuunvaloon ei ole tietynlaiseen herkkyyteen, kuten pelokkuuteen tai tunteellisuuteen, mielestäni paljoa yhtymäkohtia. Pikemminkin näitä oireilevia ihmisiä voi normaalina aikoina luonnehtia hyvin aloilleen jämähtäneiksi. Olivat sitten hyvässä tai huonommassa sosiaalisessa asemassa.
Olen keskustellut tästä muutenkin, mutta ajattelin, että tälle asialle voi olla täälläkin mielenkiintoa. Onko muilla samanlaisia havaintoja? Jännintä olisi, jos joku havaitsee omassa käyttäytymisessään muutoksia. Muiden tarkkailu on helppoa, mutta oman itsensä realistinen arviointi on useimmille mahdotonta. Toiset piilottavat omat vikansa itseltään, toiset ylidiagnosoivat itseään.
On jännää, kuinka älyllisestä kapasiteetistamme huolimatta olemme silti niin kovasti hormonien ja vaistojen varassa. Toiset enemmän, toiset vähemmän. Jokin ulkoinen ärsyke voi tehdä joistakin kukkoilevia häiriköitä, toisista perverssejä. Ja sitten ollaan taas muutaman päivän kuluttua kuin ei mitään.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Erään eläinlajin edustajahan ihminenkin vain on. Nukkuessaan kolmasosan elämästään on vain planktonin älyllisellä tasolla.
Oikeastaan on järkevää olla kuuriippuvainen. Kun kuu etääntyy riittävästi, gravitaatiorotaatio ei enää toimi. Huonompi homma tässä se, että Maakin tekee Merkuriuksen tempun, pyörimisliike lakkaa.
Auringon puolella tulikuumaa, varjon puolella -100C. Aikanaan kuufani kunon vielä mahis.
Mitä jos kuutamo edellyttää sukupuolen vaihdosta? Mä olen nainen, jonka kuukautisilla ei ole elämässä merkitystä. Eikö neurologia anna naiselle tarpeeksi a. tilaa b. osaamista c. ulkonäöllisiä oikeuksia (avuja) olla tarpeeksi primitiivinen? Aloittajan mielestä nk. yhteishyvä, Sokos toiminta vailla äänioikeutta on jännittävää. Mitä mieltä, jos se ei ole koskaan perustunut tai tule koskaan perustumaan ammattietiikkaan? Olet ilmeisesti terveydenhuollon ammattilainen, ehkä Tampereelta, nääs. Työsuojelun olisi ehkä puututtava ajoissa kaltaisiisi mielipideseurailun luojiin. Maapallo esteenä, kato. Eihän mitään psykologista riippuvuutta ole ihan olemassa terveydenhuoltoon? Kun mielenterveysdiagnoosejakaan ei voi aikuisella olla.
Lisää ja aina lisää, sitähän "Sinä" primitiivisyydellä tarkoitat. Koskaan luopumatta mistään. Kehitysvammahuollossa sitä ainakin on aliarvostettu. Näin kerjäät paitsi verta nessustasi myös luot ongelmia analyyttisesti. (ei lainkaan tärkeää) Mikä sitten voisi olla tärkeätä tässä analyyttisessä diagnosointi- kohdassa? Yhdessä miettien eteenpäin... Onko mahdollista, ettei se sovi asiaan kuin asiaan ja ettei heitteillejättää saisi sikaasikaan? Lähestymistavan muutoksella on edellytyksiä, joita pelkkä palanen elämää, taipaleen matkaa rakkautta ja lämpöä ei pysty ympäristölle luomaan. Ajatuksella kehollisesta koskemattomuudesta, miksi se olisi tärkeää? Tiesitkö että niitä ja sitä voi verrata?
Kuunkierron mukaan et voi itse sellaiseen osallistua? Miksi et? Olisit ylpeä lapsettomuudestasi, et tarvitse sukupuolta ei pidä paikkaansa eikä sellaiseen tule jatkuvasti alistua. Mikä tässä kohdassa oli väärin? Mun mielestä täydellisyys-myytillä kasvojen luominen. Siksi mitään korvaamatonta primitiivisyyttä ei tulisi provosoimalla luoda. Kasvoja voi tavoitella kukan tavoin, rakenteellisuuden huomioiminen kaikissa elämänvaiheissa on tärkeää. Syyseuraussuheeksi tätä ei tule nimetä, koska on nimetön ja sydämmen ilmaukset tulisi tällaisilla sanamerkityksillä lopettaa. Missä mun oma itse? Primitiivisessä pakkomielteessä ja vallankäytön harhassa, jossa ei ole huomioitu näitä muuta kuin kiusantekona. Miksi sanosita teoiksi ei onnistu?