Tietoja rintamakarkureista ? - Pärmiläisten matkassa.

Puolen miljoonan miehen armeija, liki satatuhatta kaatunutta ja sinun mielestäsi esimerkiksi Pärmin pataljoona karkureineen edustaa sotahistorian vaikuttavinta lehteä?

"Suomen sotahistoriaa on sodan jälkeen määrätietoisesti kaunisteltu, mikä on jättänyt päälimmäiseksi kuvaksi sankaritarinat."

Karkureiden ja pettureiden agendasia ei ole minulle henkilökohtaisesti kovin kiinnostava, mutta olkoon menneeksi, sillä haluan, että vedetään selkeä ero rangaistusvankien ja poliittisten turvasäilöläisten välille. Edellisistä tuli kovia sotilaita, jälkimmäiset pysyivät kunniattomina pettureina:

Pataljoonaan (ErP 21) saatiin noin 550 vapaaehtoista rangaistusvankia Sukevan ja Pelson vankiloista. Lisäksi otettiin Köyliön vankileiriltä 288 turvasäilöön poliittisten mielipiteidensä vuoksi määrättyä miestä. Joukossa oli 25 entistä punakaartin upseeria.

Pataljoona teki vuonna 1941 loppusyksystä hyökkäyksen Tsopinan kylää vastaan, joka noterattiin myös päämajassa, josta Mannerheim lähetti hänelle kiitos- ja tunnustussähkeen 3. maaliskuuta 1941.

Seitsemän turvasäilöläisistä karkasi jo Riihimäen asemalla matkalla rintamalle, yksi heistä oli myöhempi sisäministeri Yrjö Leino. Kun rintamalla jo ensimmäisen viikon aikana 80 miestä loikkasi vihollisen puolelle tai muuten karkasi, vietiin loput turvasäilöläiset vankileirille ja pataljoonaan jätettiin ainoastaan rangaistusvankeja. Rangaistusvangit sen sijaan osoittautuivat luotettaviksi sotilaiksi, ja myöhemmin yksikkö sai kutsumanimet Musta nuoli ja Pärmin pirut.

Pärmin johdolla pataljoona tappeli hyvin muiden muassa Onkamusjärvellä, Vuohtojärvellä, Vansjärvellä, Salmissa, Lintujärvellä, Porajärvellä, Pälkjärvellä, Semsjärvellä, Kumsassa, Plakkovaaralla, Ahvenjärvellä, Tsopinassa, Ristijärvellä ja Karhumäellä sekä Stalinin-kanavalla. Topi Vaara on kirjoittanut mainion teoksenkin Pärmin pirut, Otava 1977.

Sitaatti (Lindholm): "Nikke Pärmi pääsi (tai joutui) todelliseen näytön paikkaan, kun jatkosodan aikana vangeille tarjottiin mahdollisuutta ehdolliseen armahdukseen. Tämä armahdus edellytti vapaaehtoisena rintamalle menemistä ja osallistumista palvelukseen Nikke Pärmin joukoissa (ErP 21). Joukkojen perustamisen yhteydessä (Riihimäellä), hän oli haastattelemassa kaikkia vapaaehtoiseksi ilmoittautuneet vankeja (n. 550 henkeä). Heistä eräs oli alunperin taposta tuomittu, jota hän erikseen kehui: "Vai eddä daposda duomiddu. Sehän on erinomainen ansiolueddelo. Ammaddilasia me todella darvidaan."

Osa vapaahtoisesti palvelukseen ilmoittauneista oli myös vangittu poliittisten mielipiteiden takia, heidän lähetettiin Köyliön turvasäilöstä (n. 288 henkeä). Tässä joukossa oli mm. sisällissodan aikana punaisten puolella taistelleita punaupseereita sekä vakaumuksellisia kommunisteja. Heitä ja ihan aidoista rikoksista tuomittuja olivat nyt Nikke Pärmi ja hänen alunperin sotilaspoliiseiksi koulutetut johtajansa lähdössä viemään rintamalle, jossa matka jatkuisi aina Itä-Karjalan korpiin asti. Itse omasta sotaan lähtemisestään majuriksi ylennetty Pärmi totesi: "Kun nyd lähden dälle arvoidukselliselle sodaredkelle, dulen sildä dakaisin joko ruumiina tai everstiluudnanddina."

Nikke Pärmin vankeja käytettiin usein suurta mieshukkaa vaativissa operaatioissa. Tämä mieshukka aiheutti suuria vaikeuksia, jonka korjaamiseksi Nikke Pärmi ehdotti esimiehelleen: "Minä soitan esimerkiksi Kakolaan Durkuun ja sanon - Doinen kerros hedi tänne ja niin minulla on täysi muonavahvuus".

Alkuaikoina lisätappioita tuli myös rintamakarkuruudesta, joka aiheutti ajoittain koomisiakin tilanteita. Eräässä tälläisessä tapauksessa aamulla puna-armeijan puolelle karannut kokonainen joukkue oli jättänyt Pärmille viestin: "Duoda, Duoda, nytten teillä kävi huono duuri, sillä vaihdoimme naapurin puolelle". Loikkareiden epäonneksi kuitenkin Pärmin joukot hyökkäsivät seuraavana aamuna venäläisten asemiin ja vangeiksi jäi myös juuri puoltansa vaihtaneen joukkueen sotilaita. Heille Pärmi totesi: "Duoda, Duoda nydden deillä vasda dodella huono duuri kävi...".

Lopulta kuitenkin Pärmi sai joukoistaan lähetettyä pois poliittiset vangit takaisin työleireille, jonka jälkeen joukkojen uskollisuus ja luotettavuus paranikin huomattavasti. Tähän luottamukseen osaltaan vaikutti myös "Pärmin Pirujen" vakuuttava työn jälki, jonka laadusta kärsivät nahoissaan puna-armeijan sotilaat.

Tappioiden lisäksi myös Pärmin joukkoja kiusasi taudit, joista vakavin tapaus ilmeni hyökkäysvaiheen lopulla keväällä 1942. Nikke Pärmin joukot asetettiin karanteeniin, koska heistä alkoi löytymään luteita ja pilkkukuumetta. Lääkäri epäili, että luteet olivat tarttuneet alunperin venäläisistä joukoista, johon Pärmi totesi tyylilleen uskollisena: "Duoda duoda, pärkkele! Ensin meillä on piikkilankaesdeed, sidden miinakenddä ja sidden konepisdoolimiehed kuulovardiossa. Se on sidden vasda helvedin iso valhe, eddä yksikään däi selviäisi sieldä elävänä läpi."

Nikke Pärmin sota loppui toukokuussa 1942, kun armeija määräsi hänet pois rintamapalveluksesta yli-ikäisenä eli 55-vuotiaana. Tässä vaiheessa Nikke Pärmi oli kohonnut everstiluutnantiksi, jota arvoa hän kuvaili omille miehilleen: "Duoda duoda pojad. Nämä limaskid, nämä ovad jodain. Dekiväd minusda isoluudnandin."

Joko ymmärrät, miksi karkurisi eivät ole niin kiinnostavia?

kippanen kirjoitti:

Sitaatti (Lindholm): "Nikke Pärmi pääsi (tai joutui) todelliseen näytön paikkaan, kun jatkosodan aikana vangeille tarjottiin mahdollisuutta ehdolliseen armahdukseen. Tämä armahdus edellytti vapaaehtoisena rintamalle menemistä ja osallistumista palvelukseen Nikke Pärmin joukoissa (ErP 21). Joukkojen perustamisen yhteydessä (Riihimäellä), hän oli haastattelemassa kaikkia vapaaehtoiseksi ilmoittautuneet vankeja (n. 550 henkeä). Heistä eräs oli alunperin taposta tuomittu, jota hän erikseen kehui: "Vai eddä daposda duomiddu. Sehän on erinomainen ansiolueddelo. Ammaddilasia me todella darvidaan."

Osa vapaahtoisesti palvelukseen ilmoittauneista oli myös vangittu poliittisten mielipiteiden takia, heidän lähetettiin Köyliön turvasäilöstä (n. 288 henkeä). Tässä joukossa oli mm. sisällissodan aikana punaisten puolella taistelleita punaupseereita sekä vakaumuksellisia kommunisteja. Heitä ja ihan aidoista rikoksista tuomittuja olivat nyt Nikke Pärmi ja hänen alunperin sotilaspoliiseiksi koulutetut johtajansa lähdössä viemään rintamalle, jossa matka jatkuisi aina Itä-Karjalan korpiin asti. Itse omasta sotaan lähtemisestään majuriksi ylennetty Pärmi totesi: "Kun nyd lähden dälle arvoidukselliselle sodaredkelle, dulen sildä dakaisin joko ruumiina tai everstiluudnanddina."

Nikke Pärmin vankeja käytettiin usein suurta mieshukkaa vaativissa operaatioissa. Tämä mieshukka aiheutti suuria vaikeuksia, jonka korjaamiseksi Nikke Pärmi ehdotti esimiehelleen: "Minä soitan esimerkiksi Kakolaan Durkuun ja sanon - Doinen kerros hedi tänne ja niin minulla on täysi muonavahvuus".

Alkuaikoina lisätappioita tuli myös rintamakarkuruudesta, joka aiheutti ajoittain koomisiakin tilanteita. Eräässä tälläisessä tapauksessa aamulla puna-armeijan puolelle karannut kokonainen joukkue oli jättänyt Pärmille viestin: "Duoda, Duoda, nytten teillä kävi huono duuri, sillä vaihdoimme naapurin puolelle". Loikkareiden epäonneksi kuitenkin Pärmin joukot hyökkäsivät seuraavana aamuna venäläisten asemiin ja vangeiksi jäi myös juuri puoltansa vaihtaneen joukkueen sotilaita. Heille Pärmi totesi: "Duoda, Duoda nydden deillä vasda dodella huono duuri kävi...".

Lopulta kuitenkin Pärmi sai joukoistaan lähetettyä pois poliittiset vangit takaisin työleireille, jonka jälkeen joukkojen uskollisuus ja luotettavuus paranikin huomattavasti. Tähän luottamukseen osaltaan vaikutti myös "Pärmin Pirujen" vakuuttava työn jälki, jonka laadusta kärsivät nahoissaan puna-armeijan sotilaat.

Tappioiden lisäksi myös Pärmin joukkoja kiusasi taudit, joista vakavin tapaus ilmeni hyökkäysvaiheen lopulla keväällä 1942. Nikke Pärmin joukot asetettiin karanteeniin, koska heistä alkoi löytymään luteita ja pilkkukuumetta. Lääkäri epäili, että luteet olivat tarttuneet alunperin venäläisistä joukoista, johon Pärmi totesi tyylilleen uskollisena: "Duoda duoda, pärkkele! Ensin meillä on piikkilankaesdeed, sidden miinakenddä ja sidden konepisdoolimiehed kuulovardiossa. Se on sidden vasda helvedin iso valhe, eddä yksikään däi selviäisi sieldä elävänä läpi."

Nikke Pärmin sota loppui toukokuussa 1942, kun armeija määräsi hänet pois rintamapalveluksesta yli-ikäisenä eli 55-vuotiaana. Tässä vaiheessa Nikke Pärmi oli kohonnut everstiluutnantiksi, jota arvoa hän kuvaili omille miehilleen: "Duoda duoda pojad. Nämä limaskid, nämä ovad jodain. Dekiväd minusda isoluudnandin."

Joko ymmärrät, miksi karkurisi eivät ole niin kiinnostavia?

Lue lisää

Siis tämä kaikki mitä yllä kirjoitit ei ole mitenkään uutta tietoa, ja kysymyksenä;
"Joko ymmärrät, miksi karkurisi eivät ole niin kiinnostavia ? "

Niin eli, itseäni kiinnostaa henkilötarinat ja luvut ; kuinka paljon tapettuja karkureita on jätetty kirjaamatta, ja onko kyseinen asia ollut jossakin määrin määrätietoista.
Karkureitahan oli myös rangaistusvankien joukossa. Tietysti yksittäisten sotilaiden omat kokemukset kiinnostavat.

Poliittisen vangin ja rangaistusvangin ero on toki selvä, enkä missään yhteydessä sitä kyseenalaistakaan.

"Puolen miljoonan miehen armeija, liki satatuhatta kaatunutta ja sinun mielestäsi esimerkiksi Pärmin pataljoona karkureineen edustaa sotahistorian vaikuttavinta lehteä? "

Ja tähänkin voin todeta, että ei pelkästään Pärmin pataljoona vaan myös ne 24 000 sotilasta, jotka karkasivat tai muista syistä harhautuivat rintamalta NL:n kesän -44 suurhyökkäyksen toimesta, jotkä myöhemmin kerättiin Lappeenrannassa selustaan.

Olen tietoinen pataljoonan saavutuksista ja kiitos-kirjeestä Tasavallan presidentiltä, mutta olet sotkenut nyt aiheen. En käsittele Nikke Pärmiä yksittäisenä henkilönä enkä pelkästään Er.P 21:stä , vaan rintamakarkureita jotka teloitettiin, siirrettiin työleireille tai pakenivat.

Ja vastauksena, EI, ei edusta mitenkään sotahistorian vaikuttavinta lehteä.

"Suomen sotahistoriaa on sodan jälkeen määrätietoisesti kaunisteltu, mikä on jättänyt päälimmäiseksi kuvaksi sankaritarinat."

Mielestäni kyseinen lause on erittäin pätevä, monessa suhteessa.

kippanen kirjoitti:

Sitaatti (Lindholm): "Nikke Pärmi pääsi (tai joutui) todelliseen näytön paikkaan, kun jatkosodan aikana vangeille tarjottiin mahdollisuutta ehdolliseen armahdukseen. Tämä armahdus edellytti vapaaehtoisena rintamalle menemistä ja osallistumista palvelukseen Nikke Pärmin joukoissa (ErP 21). Joukkojen perustamisen yhteydessä (Riihimäellä), hän oli haastattelemassa kaikkia vapaaehtoiseksi ilmoittautuneet vankeja (n. 550 henkeä). Heistä eräs oli alunperin taposta tuomittu, jota hän erikseen kehui: "Vai eddä daposda duomiddu. Sehän on erinomainen ansiolueddelo. Ammaddilasia me todella darvidaan."

Osa vapaahtoisesti palvelukseen ilmoittauneista oli myös vangittu poliittisten mielipiteiden takia, heidän lähetettiin Köyliön turvasäilöstä (n. 288 henkeä). Tässä joukossa oli mm. sisällissodan aikana punaisten puolella taistelleita punaupseereita sekä vakaumuksellisia kommunisteja. Heitä ja ihan aidoista rikoksista tuomittuja olivat nyt Nikke Pärmi ja hänen alunperin sotilaspoliiseiksi koulutetut johtajansa lähdössä viemään rintamalle, jossa matka jatkuisi aina Itä-Karjalan korpiin asti. Itse omasta sotaan lähtemisestään majuriksi ylennetty Pärmi totesi: "Kun nyd lähden dälle arvoidukselliselle sodaredkelle, dulen sildä dakaisin joko ruumiina tai everstiluudnanddina."

Nikke Pärmin vankeja käytettiin usein suurta mieshukkaa vaativissa operaatioissa. Tämä mieshukka aiheutti suuria vaikeuksia, jonka korjaamiseksi Nikke Pärmi ehdotti esimiehelleen: "Minä soitan esimerkiksi Kakolaan Durkuun ja sanon - Doinen kerros hedi tänne ja niin minulla on täysi muonavahvuus".

Alkuaikoina lisätappioita tuli myös rintamakarkuruudesta, joka aiheutti ajoittain koomisiakin tilanteita. Eräässä tälläisessä tapauksessa aamulla puna-armeijan puolelle karannut kokonainen joukkue oli jättänyt Pärmille viestin: "Duoda, Duoda, nytten teillä kävi huono duuri, sillä vaihdoimme naapurin puolelle". Loikkareiden epäonneksi kuitenkin Pärmin joukot hyökkäsivät seuraavana aamuna venäläisten asemiin ja vangeiksi jäi myös juuri puoltansa vaihtaneen joukkueen sotilaita. Heille Pärmi totesi: "Duoda, Duoda nydden deillä vasda dodella huono duuri kävi...".

Lopulta kuitenkin Pärmi sai joukoistaan lähetettyä pois poliittiset vangit takaisin työleireille, jonka jälkeen joukkojen uskollisuus ja luotettavuus paranikin huomattavasti. Tähän luottamukseen osaltaan vaikutti myös "Pärmin Pirujen" vakuuttava työn jälki, jonka laadusta kärsivät nahoissaan puna-armeijan sotilaat.

Tappioiden lisäksi myös Pärmin joukkoja kiusasi taudit, joista vakavin tapaus ilmeni hyökkäysvaiheen lopulla keväällä 1942. Nikke Pärmin joukot asetettiin karanteeniin, koska heistä alkoi löytymään luteita ja pilkkukuumetta. Lääkäri epäili, että luteet olivat tarttuneet alunperin venäläisistä joukoista, johon Pärmi totesi tyylilleen uskollisena: "Duoda duoda, pärkkele! Ensin meillä on piikkilankaesdeed, sidden miinakenddä ja sidden konepisdoolimiehed kuulovardiossa. Se on sidden vasda helvedin iso valhe, eddä yksikään däi selviäisi sieldä elävänä läpi."

Nikke Pärmin sota loppui toukokuussa 1942, kun armeija määräsi hänet pois rintamapalveluksesta yli-ikäisenä eli 55-vuotiaana. Tässä vaiheessa Nikke Pärmi oli kohonnut everstiluutnantiksi, jota arvoa hän kuvaili omille miehilleen: "Duoda duoda pojad. Nämä limaskid, nämä ovad jodain. Dekiväd minusda isoluudnandin."

Joko ymmärrät, miksi karkurisi eivät ole niin kiinnostavia?

Lue lisää

Pataljoonankomentaja Nikke Pärmi puhelimeen takalinjojen suunnassa olevalle upseerille:
"Duoda, duoda. Vänrikki dääldä dulee padaljoonani osia pakokauhussa, koita pidädelkkä heidä... Ja dulee däälä ehkä ryssiäkin... Koida pidädellä heidäkin!"

443322 kirjoitti:

Siis tämä kaikki mitä yllä kirjoitit ei ole mitenkään uutta tietoa, ja kysymyksenä;
"Joko ymmärrät, miksi karkurisi eivät ole niin kiinnostavia ? "

Niin eli, itseäni kiinnostaa henkilötarinat ja luvut ; kuinka paljon tapettuja karkureita on jätetty kirjaamatta, ja onko kyseinen asia ollut jossakin määrin määrätietoista.
Karkureitahan oli myös rangaistusvankien joukossa. Tietysti yksittäisten sotilaiden omat kokemukset kiinnostavat.

Poliittisen vangin ja rangaistusvangin ero on toki selvä, enkä missään yhteydessä sitä kyseenalaistakaan.

"Puolen miljoonan miehen armeija, liki satatuhatta kaatunutta ja sinun mielestäsi esimerkiksi Pärmin pataljoona karkureineen edustaa sotahistorian vaikuttavinta lehteä? "

Ja tähänkin voin todeta, että ei pelkästään Pärmin pataljoona vaan myös ne 24 000 sotilasta, jotka karkasivat tai muista syistä harhautuivat rintamalta NL:n kesän -44 suurhyökkäyksen toimesta, jotkä myöhemmin kerättiin Lappeenrannassa selustaan.

Olen tietoinen pataljoonan saavutuksista ja kiitos-kirjeestä Tasavallan presidentiltä, mutta olet sotkenut nyt aiheen. En käsittele Nikke Pärmiä yksittäisenä henkilönä enkä pelkästään Er.P 21:stä , vaan rintamakarkureita jotka teloitettiin, siirrettiin työleireille tai pakenivat.

Ja vastauksena, EI, ei edusta mitenkään sotahistorian vaikuttavinta lehteä.

"Suomen sotahistoriaa on sodan jälkeen määrätietoisesti kaunisteltu, mikä on jättänyt päälimmäiseksi kuvaksi sankaritarinat."

Mielestäni kyseinen lause on erittäin pätevä, monessa suhteessa.

Lue lisää

Koska olet asiallinen, vastaan sinulle mielelläni. Tämä voi tulla osissa.

Miksi koko "Saimaan divisioonaa" ei teloitettu? Koska heitäkin tarvittiin vielä. Miksi jotkut teloitettiin? Koska pienellä armeijalla ei ollut varaa leikinlaskuun.

Aluksi käyn läpi tarvittavia oikeuskäsitteitä sodan ajalta. Pikaoikeus ja kenttäoikeus tekivät paperit. Kenttäoikeuden päätöksestä saattoi valittaa, pikaoikeuden ei. Komentajan oikeus ampua kieltäytynyt oli kyseessä silloinkin, kun majuri Valkonen ampui Arndt Pekurisen - tämähän on täysin todistettu ja monesti kuvattu. Tuomio oli myös lainmukainen, koska komentajalla oli tuo oikeus. Muuta oikeutta ei käyty. En ota kantaa, oliko viisas tai tarpeellinen teko. Näitä on varmasti jäänyt kirjaamattakin sodan lihamyllyssä.

Kuvaan vähän huolellisemman instituution, pikaoikeuden, toimintaa hiukan vanhemman esimerkin perusteella, jotta asioissa käytetty huolellisuus näihin laskettuihin selviää. Populaarin ja kattavan kuvauksen voi lukea myös teoksesta Marokon Kauhu (Jukka. L. Mäkelä 1969).

Milloin teloittaminen alkoi ja miksi sotilaat lopettivat karkaamisen? Aloitetaan pari vuotta aikaisemmasta. Goran taisteluiden aikana ns. kirkkomiesten (pelikortti pakassa väärinpäin) toiminta vaikutti sotatoimiin. Siperialaiset joukot pistivät kenraali Svenssonin väsyneet porukat ahtaalle eikä Talvela myöntänyt vahvistuksia. Vihollinen iski Goraan. I/JR30:n miehet näkivät jo pikku-ukkoja väsymyskestä. Baranin kylään oli koottu joukko kirkkomiehiä sekä JR30:sta että 2./JR9:sta. Aiemmin syksyllä oli kenttäoikeus tuominnut vankiloihin 216 miestä: karkuruus ja kieltäytyminen oli vaarassa puhjeta epidemiaksi.

Svensson ei saanut lisävoimia, tappiot pienensivät divisioonaa ja kirkkomiestauti oli alkanut. Kenttäoikeuden sijasta hän valitsi kriittisess tilanteessa pikaoikeuden. Sitä ennen hän määräsi, että puhumalla yritetään vielä. Kaikille sanotaan, että pikaoikeus on vaihtoehto. Kahdella puhekierroksella Baraniin kerätys savolaiset saatiin takaisin yksiköihinsä. Pappi puhui tunteja. Tarjottiin teetä ja leipää. Jäljelle jäi kaksi savolaisrykmentin hiukan vierasta pohjalaismiestä, Ahoniemi ja Mäkelä. Heistä Ahoniemi oli ollut hyvin itsepäinen ja ammattiyhdistyshenkinen - jopa hyvä taistelija - lisäksi hän ei pelännyt. Mäkelä oli huonohermoinen jo siviilissä ja Ahoniemen varjo. Ahoniemi oli päättänyt vielä levätä, ja Mäkelä peesasi. Sbensson antoi vielä 12 tuntia aikaa miehille maata. Ahoniemi sanoi: "Me mennähän pikaoikeutehen, kukaan ei rupia meitä ampumahan. Ei me oo ennenkään peläätty uhkailua."

Lopun kansa tuntee Tuntemattomasta sotilaastakin, jossa Linna käytti Ahoniemen ja Mäkelän tapausta.

Sitä ennen:

Kahdeksan upseeria, syyttäjä (Edelman) ja sotatuomari (Multanen) istuivat. Pikaoikeuden luonne ja toiminta selitettiin syytetyille. Sotaoikeus tutkii syyllisyyttä, pikaoikeudessa on vain kiistattomasti syyllisiä (ei todisteluvaihetta). Sotaoikeuden kuolemantuomio alistetaan sotaylioikeudelle, pikaoikeuden ei. Pikaoikeuden päätökseen ei voi hakea muutosta.

Ahoniemi ja Mäkelä eivät tässä vaiheessa ymmärtäneet, että juttu päättyy siihen että heidät ammutaan, muut kirkkomiehet olivat asian uskoneet kun kerrottiin. Päätös 20.12. 1941 klo 11.45 oli yksimielinen.

Ahoniemi ja Mäkelä vasta tuomion julistamisen jälkeen halusivat takaisin rintamalle, mutta päätös oli tehty ja sotaylioikeudelle sen olisi voinut alistaa yksin Svensson (lykkäämällä yli 24. tunnin, mutta se olisi tehnyt pikaoikeuden merkityksettömäksi). Svensson määräsi täytäntöönpanon heti.

Miehet ammuttiin Baranin liepeillä pienen Syväriin pyrkivän jokipuron penkalle ja haudattiin lähistölle. Kotikylän pappi sai raskaan tehtävän kertoa kaikesta. Vanhemmat ottivat iskun ja järkytyksen hyvin rauhallisina ja olivat sitä mieltä, että pojat olivat jo lapsena olleet niin itsepäisiä, ja sitä kautta asia täytyisi käsittää.

Kirkkomiehiä ei Goran taisteluissa enää ilmaantunut.

kippanen kirjoitti:

Koska olet asiallinen, vastaan sinulle mielelläni. Tämä voi tulla osissa.

Miksi koko "Saimaan divisioonaa" ei teloitettu? Koska heitäkin tarvittiin vielä. Miksi jotkut teloitettiin? Koska pienellä armeijalla ei ollut varaa leikinlaskuun.

Aluksi käyn läpi tarvittavia oikeuskäsitteitä sodan ajalta. Pikaoikeus ja kenttäoikeus tekivät paperit. Kenttäoikeuden päätöksestä saattoi valittaa, pikaoikeuden ei. Komentajan oikeus ampua kieltäytynyt oli kyseessä silloinkin, kun majuri Valkonen ampui Arndt Pekurisen - tämähän on täysin todistettu ja monesti kuvattu. Tuomio oli myös lainmukainen, koska komentajalla oli tuo oikeus. Muuta oikeutta ei käyty. En ota kantaa, oliko viisas tai tarpeellinen teko. Näitä on varmasti jäänyt kirjaamattakin sodan lihamyllyssä.

Kuvaan vähän huolellisemman instituution, pikaoikeuden, toimintaa hiukan vanhemman esimerkin perusteella, jotta asioissa käytetty huolellisuus näihin laskettuihin selviää. Populaarin ja kattavan kuvauksen voi lukea myös teoksesta Marokon Kauhu (Jukka. L. Mäkelä 1969).

Milloin teloittaminen alkoi ja miksi sotilaat lopettivat karkaamisen? Aloitetaan pari vuotta aikaisemmasta. Goran taisteluiden aikana ns. kirkkomiesten (pelikortti pakassa väärinpäin) toiminta vaikutti sotatoimiin. Siperialaiset joukot pistivät kenraali Svenssonin väsyneet porukat ahtaalle eikä Talvela myöntänyt vahvistuksia. Vihollinen iski Goraan. I/JR30:n miehet näkivät jo pikku-ukkoja väsymyskestä. Baranin kylään oli koottu joukko kirkkomiehiä sekä JR30:sta että 2./JR9:sta. Aiemmin syksyllä oli kenttäoikeus tuominnut vankiloihin 216 miestä: karkuruus ja kieltäytyminen oli vaarassa puhjeta epidemiaksi.

Svensson ei saanut lisävoimia, tappiot pienensivät divisioonaa ja kirkkomiestauti oli alkanut. Kenttäoikeuden sijasta hän valitsi kriittisess tilanteessa pikaoikeuden. Sitä ennen hän määräsi, että puhumalla yritetään vielä. Kaikille sanotaan, että pikaoikeus on vaihtoehto. Kahdella puhekierroksella Baraniin kerätys savolaiset saatiin takaisin yksiköihinsä. Pappi puhui tunteja. Tarjottiin teetä ja leipää. Jäljelle jäi kaksi savolaisrykmentin hiukan vierasta pohjalaismiestä, Ahoniemi ja Mäkelä. Heistä Ahoniemi oli ollut hyvin itsepäinen ja ammattiyhdistyshenkinen - jopa hyvä taistelija - lisäksi hän ei pelännyt. Mäkelä oli huonohermoinen jo siviilissä ja Ahoniemen varjo. Ahoniemi oli päättänyt vielä levätä, ja Mäkelä peesasi. Sbensson antoi vielä 12 tuntia aikaa miehille maata. Ahoniemi sanoi: "Me mennähän pikaoikeutehen, kukaan ei rupia meitä ampumahan. Ei me oo ennenkään peläätty uhkailua."

Lopun kansa tuntee Tuntemattomasta sotilaastakin, jossa Linna käytti Ahoniemen ja Mäkelän tapausta.

Sitä ennen:

Kahdeksan upseeria, syyttäjä (Edelman) ja sotatuomari (Multanen) istuivat. Pikaoikeuden luonne ja toiminta selitettiin syytetyille. Sotaoikeus tutkii syyllisyyttä, pikaoikeudessa on vain kiistattomasti syyllisiä (ei todisteluvaihetta). Sotaoikeuden kuolemantuomio alistetaan sotaylioikeudelle, pikaoikeuden ei. Pikaoikeuden päätökseen ei voi hakea muutosta.

Ahoniemi ja Mäkelä eivät tässä vaiheessa ymmärtäneet, että juttu päättyy siihen että heidät ammutaan, muut kirkkomiehet olivat asian uskoneet kun kerrottiin. Päätös 20.12. 1941 klo 11.45 oli yksimielinen.

Ahoniemi ja Mäkelä vasta tuomion julistamisen jälkeen halusivat takaisin rintamalle, mutta päätös oli tehty ja sotaylioikeudelle sen olisi voinut alistaa yksin Svensson (lykkäämällä yli 24. tunnin, mutta se olisi tehnyt pikaoikeuden merkityksettömäksi). Svensson määräsi täytäntöönpanon heti.

Miehet ammuttiin Baranin liepeillä pienen Syväriin pyrkivän jokipuron penkalle ja haudattiin lähistölle. Kotikylän pappi sai raskaan tehtävän kertoa kaikesta. Vanhemmat ottivat iskun ja järkytyksen hyvin rauhallisina ja olivat sitä mieltä, että pojat olivat jo lapsena olleet niin itsepäisiä, ja sitä kautta asia täytyisi käsittää.

Kirkkomiehiä ei Goran taisteluissa enää ilmaantunut.

Lue lisää

Eli teloitukset lopettivat karkureiden aktiviteetin ja taudin le´viämisen, niin vastenmielistä ja vaikeaa kuin onkaan rangaista - etenkin, kun rangaistavalta viedään sekin ainoa ja vähä, mikä hänellä on.

1944 teloitetut vaikuttivat "Saimaan divisioonaan" samalla tavoin. Lappeenrannassa istuksi humalaisia karkureita kahviloissa konepistoolit sylissä. Suomi oli hajoamassa. Ei siinä päänsilitys auttanut, vaan sotapoliisit.

>Olisiko aika käydä keskustelu niin sanotusta "Rumasta sodasta"<

Lue vaikkapa ensin Sari Näreen ja Jenni Kirveen kirja Ruma sota ja ala keskustella aiheesta.


Kaikki on jo kirjoitettu, osa tuoreeltaan jo 1950 -luvulla

Sulla on hieman huono vedätys aiheeseen. Montakos kuolemaan tuomittua ja ammuttua olet löytänyt?

Itse olen löytänyt kirjoista muutamia, joita ei ole edes Ylikankaan tai "Jukkatotuus" -kuusikoiden kirjoissa mainittu ja joita ei Nieminenkään tunne.

Seuraa avaustani, siinä on linkit kiinnostaviin juttuihini...

http://keskustelu.suomi24.fi/node/9090830

Tuolla kommenteissa... Nimi Pakollinen

http://jarmonieminen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/2010/05/11/taavetti-heikkinen-rintaman-poliisi-valvontaupseerin-paivakirja-1941-1944

"Eräissä myöhemmin esiin tulleissä kirjeissä tuli esille, että kyseinen henkilö oli jossain vaiheessa ollut "Valkjärven varavankilassa", mutta kyseisestä vankilasta en myöskään löydä täsmällisiä tietoja."

Kyseessä on Kannaksen varavankilan keskuspaikka. siitä on oma kirjansakin, mutta en nyt muista nimeä. Se oli osa Konnunsuon vankilaa. Vankeja oli kaikkiaan noin 10 000. He tekivät linnoitustöitä. Hyvä kuvaus on Kalle Päätalon kirjassa "Nälkämäki". Se oli Siiranmäki, missä Kalle oli muonitusaliupseerina.

kyllä löytyy. kirjoitti:

"Eräissä myöhemmin esiin tulleissä kirjeissä tuli esille, että kyseinen henkilö oli jossain vaiheessa ollut "Valkjärven varavankilassa", mutta kyseisestä vankilasta en myöskään löydä täsmällisiä tietoja."

Kyseessä on Kannaksen varavankilan keskuspaikka. siitä on oma kirjansakin, mutta en nyt muista nimeä. Se oli osa Konnunsuon vankilaa. Vankeja oli kaikkiaan noin 10 000. He tekivät linnoitustöitä. Hyvä kuvaus on Kalle Päätalon kirjassa "Nälkämäki". Se oli Siiranmäki, missä Kalle oli muonitusaliupseerina.

Lue lisää

Kiitoksia vastauksesta ja tiedonannosta.
Nälkämäki kirjaa en ole vielä lukenut, mutta tämän jälkeen tulen sen varmasti lukemaan.
Olin lukenut joitakin dokumentteja Kannakseen varavankilaan liittyen, mutta en osannut yhdistää näitä.

-AET

Nimi Pakollinen kirjoitti:

>Olisiko aika käydä keskustelu niin sanotusta "Rumasta sodasta"<

Lue vaikkapa ensin Sari Näreen ja Jenni Kirveen kirja Ruma sota ja ala keskustella aiheesta.


Kaikki on jo kirjoitettu, osa tuoreeltaan jo 1950 -luvulla

Sulla on hieman huono vedätys aiheeseen. Montakos kuolemaan tuomittua ja ammuttua olet löytänyt?

Itse olen löytänyt kirjoista muutamia, joita ei ole edes Ylikankaan tai "Jukkatotuus" -kuusikoiden kirjoissa mainittu ja joita ei Nieminenkään tunne.

Seuraa avaustani, siinä on linkit kiinnostaviin juttuihini...

http://keskustelu.suomi24.fi/node/9090830

Tuolla kommenteissa... Nimi Pakollinen

http://jarmonieminen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/2010/05/11/taavetti-heikkinen-rintaman-poliisi-valvontaupseerin-paivakirja-1941-1944

Lue lisää

Siis kyseisen kirjan "RUMA SOTA" olen jo aikanaan lukenut, mutta olen myös lukenut paljon muuta mielenkiintoista asiaa, eikä pidä mielestäni todeta, että kyseinen teos vastaisi kaikkiin "esitettyhin kysymyksiin".

Kaikista sodan aikana teloitetuista ei löydy asianmukaista dokumentaatiota ja mielestäni tätä ei tarvitse lähteä edes perustelemaan. Kaikista ei raportoitu.

Ja täytyy nyt vielä korostaa, että kaikkea ei varmasti ole vielä kirjoitettu, ja vaikka olisikin niin julkisuuden valoa se ei ole ikinä nähnyt.

Kyseista Taavetti Heikkisen kirjaa kävin tänään tiedustelemassa läheisestä kirjastosta, mutta joudun muutaman päivän kyseistä teosta odottamaan ennen kuin pääsen tutustumaan siihen.

Kiitoksia vastauksista ja linkeistä.

-AET

kippanen kirjoitti:

Eli teloitukset lopettivat karkureiden aktiviteetin ja taudin le´viämisen, niin vastenmielistä ja vaikeaa kuin onkaan rangaista - etenkin, kun rangaistavalta viedään sekin ainoa ja vähä, mikä hänellä on.

1944 teloitetut vaikuttivat "Saimaan divisioonaan" samalla tavoin. Lappeenrannassa istuksi humalaisia karkureita kahviloissa konepistoolit sylissä. Suomi oli hajoamassa. Ei siinä päänsilitys auttanut, vaan sotapoliisit.

Lue lisää

Oma näkemykseni asioista on hieman poikkeava, nimenomaan miksi toimittiin juuri niin kuin toimittiin. Tässä tuli kuitenkin uutta asiaa itselleni, ja kiitän vastauksesta!

-AET

"Seuraavan kirjeen peiteluku oli 1898 - 501. TyöK.
Kyseisestä komppaniasta en ole löytänyt mitään yksittäisiä tietoja.
Käsittääkseni kyseessä ei kuitenkaan ollut vankileiri ?"

No kannattanee ensialkuun vilkaista yksikön sotapäiväkirja, joka löytyy tuolta:

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3376129

kippanen kirjoitti:

Eli teloitukset lopettivat karkureiden aktiviteetin ja taudin le´viämisen, niin vastenmielistä ja vaikeaa kuin onkaan rangaista - etenkin, kun rangaistavalta viedään sekin ainoa ja vähä, mikä hänellä on.

1944 teloitetut vaikuttivat "Saimaan divisioonaan" samalla tavoin. Lappeenrannassa istuksi humalaisia karkureita kahviloissa konepistoolit sylissä. Suomi oli hajoamassa. Ei siinä päänsilitys auttanut, vaan sotapoliisit.

Lue lisää

Onko yhteisöllä, valtiolla, oikeutus pakolla, viimekädessä elämän riistämisen uhalla, velvoittaa jäsenensä äärimmäisiin uhrauksiin? Ovatko kuolemantuomiot oikeutettuja vaikka valtion kohtalo ja hajoaminen kuinka olisivat vaakalaudalla?

Yksilön kannaltahan loppuviimeksi vaihtoehtoja ovat kaiken absoluuttinen loppu, kuolema yhteisön puolesta versus elämän jatkuminen yhteisön luhistumisesta huolimatta, muodossa tai toisessa, olipa se sitten vankileirillä Siperiassa tai pakolaisena Alaskassa. Jatkuihan elämä Saksassakin natsismin luhistumisesta huolimatta.

Eikö siinä tapauksessa tulisi ensisijaisesti erottaa yksilö yhteisöstä jonka velvoitteita hän ei enää katso voivansa hyväksyä, karkottaa hänet maasta ja peruuttaa hänen yhteisöltä saamansa oikeudet, kansalaisuus? Ellei näin ole, vaan tappaminen on kuuliaisen yhteisössä pysymisen vaihtoehto, mikä erottaa demokraattisen kansalaisvaltion mafiatyyppisistä järjestöistä?

päiväkirja: kirjoitti:

"Seuraavan kirjeen peiteluku oli 1898 - 501. TyöK.
Kyseisestä komppaniasta en ole löytänyt mitään yksittäisiä tietoja.
Käsittääkseni kyseessä ei kuitenkaan ollut vankileiri ?"

No kannattanee ensialkuun vilkaista yksikön sotapäiväkirja, joka löytyy tuolta:

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3376129

Lue lisää

Yritin kyseistä sotapäiväkirjaa etsiä, mutta en ollut löytänyt!
Kiitoksia avustanne.

-AET

501. kirjoitti:

Yritin kyseistä sotapäiväkirjaa etsiä, mutta en ollut löytänyt!
Kiitoksia avustanne.

-AET

Noihin Koverissa olleisiin liittyen muuten sen verran että osa niistä oli aiemmin Linnoitusrakennuspataljoona HK-A:ssa (joka oli pääasiassa Kivennavan suunnalla), ja sen varastojoukkueen sotapäiväkirja ulottuu myös ajalle 1941-1942 jolloin esim. myöhemmin Koveriin siirretty Harry Vuorinen oli siinä osastossa. Osa taas oli Erillisessä työkomppaniassa, jonka osalta verkossa on sotapäiväkirja yksiköstä Erllinen työkomppania 2, jossa mm. Algot Niska suoritti "palvelustaan".

Päiväkirjat löytyy tuolta:

http://www.narc.fi:8080/VakkaWWW/Selaus.action?kuvailuTaso=SARJA&avain=326.SARK

lisää. kirjoitti:

Noihin Koverissa olleisiin liittyen muuten sen verran että osa niistä oli aiemmin Linnoitusrakennuspataljoona HK-A:ssa (joka oli pääasiassa Kivennavan suunnalla), ja sen varastojoukkueen sotapäiväkirja ulottuu myös ajalle 1941-1942 jolloin esim. myöhemmin Koveriin siirretty Harry Vuorinen oli siinä osastossa. Osa taas oli Erillisessä työkomppaniassa, jonka osalta verkossa on sotapäiväkirja yksiköstä Erllinen työkomppania 2, jossa mm. Algot Niska suoritti "palvelustaan".

Päiväkirjat löytyy tuolta:

http://www.narc.fi:8080/VakkaWWW/Selaus.action?kuvailuTaso=SARJA&avain=326.SARK

Lue lisää

Paljon kiitoksia ! Tiedoistanne on ollut paljon hyötyä!

-AET

Rateki kirjoitti:

Onko yhteisöllä, valtiolla, oikeutus pakolla, viimekädessä elämän riistämisen uhalla, velvoittaa jäsenensä äärimmäisiin uhrauksiin? Ovatko kuolemantuomiot oikeutettuja vaikka valtion kohtalo ja hajoaminen kuinka olisivat vaakalaudalla?

Yksilön kannaltahan loppuviimeksi vaihtoehtoja ovat kaiken absoluuttinen loppu, kuolema yhteisön puolesta versus elämän jatkuminen yhteisön luhistumisesta huolimatta, muodossa tai toisessa, olipa se sitten vankileirillä Siperiassa tai pakolaisena Alaskassa. Jatkuihan elämä Saksassakin natsismin luhistumisesta huolimatta.

Eikö siinä tapauksessa tulisi ensisijaisesti erottaa yksilö yhteisöstä jonka velvoitteita hän ei enää katso voivansa hyväksyä, karkottaa hänet maasta ja peruuttaa hänen yhteisöltä saamansa oikeudet, kansalaisuus? Ellei näin ole, vaan tappaminen on kuuliaisen yhteisössä pysymisen vaihtoehto, mikä erottaa demokraattisen kansalaisvaltion mafiatyyppisistä järjestöistä?

Lue lisää

Narsistuvassa kulttuurissa on vaikea ymmärtää yhteisöllisyyttä. Solidaarisuus ei ole muotia. Koko kansakuntaa koskevan suuren onnettomuuden torjuminen kuuluu kaikille.

Pinnareita ei tarvinnut ampua talvisodassa. Oman kylän pojat pitivät huolta, tunsivat toistensa hermoston ja rakenteen.

Lukumies. kirjoitti:

Narsistuvassa kulttuurissa on vaikea ymmärtää yhteisöllisyyttä. Solidaarisuus ei ole muotia. Koko kansakuntaa koskevan suuren onnettomuuden torjuminen kuuluu kaikille.

Pinnareita ei tarvinnut ampua talvisodassa. Oman kylän pojat pitivät huolta, tunsivat toistensa hermoston ja rakenteen.

Lue lisää

Yhteisöön kuuluminen täytyy tapahtua markkinavoimien ja evoluution ehdoilla: se kannattaa niin kauan kuin hyödyt ylittävät haitat. Esimerkiksi äärimmäisessä tilanteessa, kuten sodassa, yksilöllä tulee olla mahdollisuus kaikissa tapauksissa erota yhteisöstä ellei hyöty-haitta -analyysi tuota riittävän hyvää tulosta. Mikäli johtopäätös on kollektiivinen, demokratian ja evoluution näkökulmasta yhteisö on menettänyt olemassa olon oikeutuksensa ja joutaakin hävitä, kuten kävi mm. Roomalle ja Kolmannelle valtakunnalle.

Rateki kirjoitti:

Yhteisöön kuuluminen täytyy tapahtua markkinavoimien ja evoluution ehdoilla: se kannattaa niin kauan kuin hyödyt ylittävät haitat. Esimerkiksi äärimmäisessä tilanteessa, kuten sodassa, yksilöllä tulee olla mahdollisuus kaikissa tapauksissa erota yhteisöstä ellei hyöty-haitta -analyysi tuota riittävän hyvää tulosta. Mikäli johtopäätös on kollektiivinen, demokratian ja evoluution näkökulmasta yhteisö on menettänyt olemassa olon oikeutuksensa ja joutaakin hävitä, kuten kävi mm. Roomalle ja Kolmannelle valtakunnalle.

Lue lisää

"Yhteisöön kuuluminen täytyy tapahtua markkinavoimien ja evoluution ehdoilla: se kannattaa niin kauan kuin hyödyt ylittävät haitat"

Täsmälleen. Jotta kategoriat eivät sekoitu: Koko kansakuntaa koskeva suuri onnettomuus Saksassa kulminoitui Hitlerissä, jota taas olisi pitänyt vastustaa. Suomessa koko maan olemassaolo oli uhattuna, ja silloin ei ole kansalaisella oikeutta mennä pensaaseen piiloon imemään peukaloa, jos asiat muuten ovat kunnossa. Siihen ei ole varaa.

En ole taas hetkeen tavannut yhtä lukutaidotonta herraa.

Missä vaiheessa olen väittänyt, että karkuruutta ei esiintynyt puna-armeijassa?
Missä vaiheessa sanoin, että ihailen puna-armeijaa ?

Puna-armeijassa karkuruutta esiintyi vielä enemmän kuin suomalaisten sotilaiden keskuudessa, mutta tätä on turha lähteä enempää avaamaan.

T. AET

Tekstin päähenkilö oli Sinervon sellitoveri. Yleisesti on ollut vallalla käsitys, että Natalia olisi ollut ukrainalainen partisaani.

Toimittaja Miska Rantasen laajan artikkelin mukaan kyseessä oli kuitenkin vakoilusta tuomittu venäläissukuinen Suomen kansalainen Natalia Tusula-Vereschjagin. Hän tosin oli asunut Ukrainassa neljä vuotta.

http://koti.welho.com/mrantan4/natalia.html

(Julkaistu alun perin Helsingin Sanomien sunnuntaisivuilla 12.12.2004. Osittainen lainaaminen ja artikkelin triviatiedolla elvistely baarissa on ihan okei, jos muistaa mainita lähteen ja tekijän.)

Laulun Natalia olikin vakooja

Elvi Sinervon runon Natalia oli todellinen ihminen. Hänen kotimaansa ei kuitenkaan ollut Ukraina vaan Suomi.

Teksti: Miska Rantanen


1970-luvun alussa Kaj Chydenius sävelsi runon lauluksi näyttämöesitykseen Isänmaalle vaaralliset henkilöt. Laajemmin tunnetuksi sen teki Agit-Prop-kvartetin levytys vuodelta 1972.

http://www.yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=8&ag=96&t=858&a=7906


Sinervo oli hyvännäköinen nainen. Hänestä ja Mauri Ryömästä on nuoruudenaikainen valokuva vuodelta 1948 Matti Viialaisen kirjassa Neljä järisyttävää päivää.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Matti_Viialainen

"Gradunsa Viialainen teki 22 vuoden opintotauon jälkeen SKP:n 14. edustajakokouksesta ja siihen johtaneesta kehityksestä. Edita julkaisi tutkielman vuonna 2005 nimellä Neljä järisyttävää päivää. SKP:n puolinainen vallanvaihdos 1966."

YLEnantoa kirjoitti:

Tekstin päähenkilö oli Sinervon sellitoveri. Yleisesti on ollut vallalla käsitys, että Natalia olisi ollut ukrainalainen partisaani.

Toimittaja Miska Rantasen laajan artikkelin mukaan kyseessä oli kuitenkin vakoilusta tuomittu venäläissukuinen Suomen kansalainen Natalia Tusula-Vereschjagin. Hän tosin oli asunut Ukrainassa neljä vuotta.

http://koti.welho.com/mrantan4/natalia.html

(Julkaistu alun perin Helsingin Sanomien sunnuntaisivuilla 12.12.2004. Osittainen lainaaminen ja artikkelin triviatiedolla elvistely baarissa on ihan okei, jos muistaa mainita lähteen ja tekijän.)

Laulun Natalia olikin vakooja

Elvi Sinervon runon Natalia oli todellinen ihminen. Hänen kotimaansa ei kuitenkaan ollut Ukraina vaan Suomi.

Teksti: Miska Rantanen


1970-luvun alussa Kaj Chydenius sävelsi runon lauluksi näyttämöesitykseen Isänmaalle vaaralliset henkilöt. Laajemmin tunnetuksi sen teki Agit-Prop-kvartetin levytys vuodelta 1972.

http://www.yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=8&ag=96&t=858&a=7906


Sinervo oli hyvännäköinen nainen. Hänestä ja Mauri Ryömästä on nuoruudenaikainen valokuva vuodelta 1948 Matti Viialaisen kirjassa Neljä järisyttävää päivää.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Matti_Viialainen

"Gradunsa Viialainen teki 22 vuoden opintotauon jälkeen SKP:n 14. edustajakokouksesta ja siihen johtaneesta kehityksestä. Edita julkaisi tutkielman vuonna 2005 nimellä Neljä järisyttävää päivää. SKP:n puolinainen vallanvaihdos 1966."

Lue lisää

Matti Viialainen kertoo kirjassaan Neljä järisyttävää päivää, SKP:n puolinainen vallanvaihdos 1966, Edita 2005, Elvi Sinervosta hupaisan jutun sivuilla 70-73:

Elvi Sinervo, erosi ja erotettiin puolueesta

Hovirunoilija "Natalia-Neuvostohymni" -Sinervo erotettiin SKP:sta 15.5.1963 ja keskuskomitean kaaderiosasto vahvisti erottamisen, mutta Hertta Kuusisen sekaannuttua asiaan Länsi-Helsingin osasto perui jo kertaalleen tehdyn erottamisen. Tästä suivaantuneena kirjailija-hovirunoilija Sinervo itse erosi omasta aloitteestaan puolueesta MUTTA sitä ei vahvistettu missään puolue-elimissä! Asia haluttiin pitää visusti salassa suurelta yleisöltä, koska hovirunoilijan asema oli kovin näkyvä kommunistien keskuudessa.

Oli muuten hyvännäköinen nainen vielä 1948 kun poseeraa perhekuvassa Mauri Ryömän ja lastensa kanssa.


http://fi.wikipedia.org/wiki/Elvi_Sinervo

Elvi Sinervo (4. toukokuuta 1912, Helsinki – 28. elokuuta 1986, Helsinki) oli suomalainen työväenluokkainen kirjailija, runoilija ja suomentaja. Hänen tuotteliain kautensa osui ajalle 1931–1956. 1950-luvulta alkaen Sinervo teki myös suomennoksia. Hän oli selkeän vasemmistolainen ja toi vakaumuksensa ilmi myös teksteissään.

Elvi Sinervo oli naimisissa kansanedustaja-lääkäri Mauri Ryömän (1911–1958) kanssa. Vuonna 1933 solmittu liitto päättyi, kun Ryömä sai surmansa liikenneonnettomuudessa.

P.S. Ryömäläiset oli yksiä piruja eduskunnassa sodan jälkeen.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Mauri_Ryömä

Ryömä kirjoitti ylioppilaaksi 1929 ja valmistui lääketieteen lisensiaatiksi 1945. Hän toimi lääkärinä Rauhan ja Nikkilän sairaaloissa. Hän solmi vuonna 1933 avioliiton runoilija Elvi Sinervon (1912–1986) kanssa.

http://tutkielmat.uta.fi/pdf/gradu00817.pdf

http://agricola.utu.fi/keskustelu/viewtopic.php?p=404


Harvinainen dokumenti Mainilan laukauksista

http://antifasistit.blogspot.com/2009/02/safka-t-harvinainen-dokumenti-mainilan.html

Aiheesta lisää:

http://keskustelu.suomi24.fi/node/4816408

Martti Ryömän tarina on kyllä tuttu, ja myös 19.12.1939 kirjattu avoin kirje Ulkoministeri Väinö Tannerille, jossa hän vetoaa Tanneriin, että hänen tulisi vaatia sotatoimien keskeytystä.
Tämän jälkeen hänet pidätettiin.

-AET

ryömä.. kirjoitti:

Martti Ryömän tarina on kyllä tuttu, ja myös 19.12.1939 kirjattu avoin kirje Ulkoministeri Väinö Tannerille, jossa hän vetoaa Tanneriin, että hänen tulisi vaatia sotatoimien keskeytystä.
Tämän jälkeen hänet pidätettiin.

-AET

Lue lisää

>>Martti Ryömän tarina on kyllä tuttu

On jo todistettu kirjoitti:

>>Martti Ryömän tarina on kyllä tuttu

Kirjoitusvirheenä tuota enempi voisi pitää.
Keskustelun luonne alkaa olemaan pilkun viilaamista, kun taas konkreettinen asiasisältö taas jätetään toissijaiseen arvoon.

-AET

SEKUNDAA. kirjoitti:

Kirjoitusvirheenä tuota enempi voisi pitää.
Keskustelun luonne alkaa olemaan pilkun viilaamista, kun taas konkreettinen asiasisältö taas jätetään toissijaiseen arvoon.

-AET

Lue lisää

"ryhmäläinen tai ryömäläinen"

Jos sekoitat RYÖMÄLÄISET kirjoitusvirheisiin tai RYHMÄLÄISIIN, niin silloin olet kyllä aika hukassa.

Valvontakomission arkistot, mitkä käsittelivät suurelta osin rintamakarkureiden sodan aikaista toimintaa, teloituksia sekä muuta toimintaa, ovat kaikki poltettu.
Sota-arkistota toki löytyy vaikka millä mitalla materiaalia. Siellä on ollut myös sodan jälkeen kadonnut asiakirjakokonaisuuksia, mistä on nykyään jäljellä vain kannet.
Mutta, varmasti asiakirjoja on vielä hukassakin.

Mutta olen tässä kohtaa vielä niin alussa, että koko ajan löytyy uutta ja mielenkiintoista asiaa.
Kiitos vastauksesta.

-AET

piisaa piisaa.. kirjoitti:

Valvontakomission arkistot, mitkä käsittelivät suurelta osin rintamakarkureiden sodan aikaista toimintaa, teloituksia sekä muuta toimintaa, ovat kaikki poltettu.
Sota-arkistota toki löytyy vaikka millä mitalla materiaalia. Siellä on ollut myös sodan jälkeen kadonnut asiakirjakokonaisuuksia, mistä on nykyään jäljellä vain kannet.
Mutta, varmasti asiakirjoja on vielä hukassakin.

Mutta olen tässä kohtaa vielä niin alussa, että koko ajan löytyy uutta ja mielenkiintoista asiaa.
Kiitos vastauksesta.

-AET

Lue lisää

arkisto löytyy Venäjältä. Aiemmin valtiota kutsuttiin Neuvostoliitoksi.

CCCP kirjoitti:

arkisto löytyy Venäjältä. Aiemmin valtiota kutsuttiin Neuvostoliitoksi.

Sieltäkö löytyy tiedot ja arkistot suomalaisista rintamakarkureista ?
Onko ne salaisia ?

CCCP kirjoitti:

arkisto löytyy Venäjältä. Aiemmin valtiota kutsuttiin Neuvostoliitoksi.

Pahoittelen, tarkoitin tietysti valvontaosastoa.

-AET

CCCP+ kirjoitti:

Pahoittelen, tarkoitin tietysti valvontaosastoa.

-AET

Seuraavaksi lue http://www.jarmonieminen.fi/historia/?p=882

piisaa piisaa.. kirjoitti:

Valvontakomission arkistot, mitkä käsittelivät suurelta osin rintamakarkureiden sodan aikaista toimintaa, teloituksia sekä muuta toimintaa, ovat kaikki poltettu.
Sota-arkistota toki löytyy vaikka millä mitalla materiaalia. Siellä on ollut myös sodan jälkeen kadonnut asiakirjakokonaisuuksia, mistä on nykyään jäljellä vain kannet.
Mutta, varmasti asiakirjoja on vielä hukassakin.

Mutta olen tässä kohtaa vielä niin alussa, että koko ajan löytyy uutta ja mielenkiintoista asiaa.
Kiitos vastauksesta.

-AET

Lue lisää

Ei muuten käsitelleet. Ne olivat täynnä vastavakoilua ja kommunisteja. Lue Kasvottomien miesten sota. Karkurit olivat siinä näytelmässä sivuosissa.

Olisi muuten aika mielenkiintoista kuulla, että mitä kansia tarkoitat?

piisaa piisaa.. kirjoitti:

Valvontakomission arkistot, mitkä käsittelivät suurelta osin rintamakarkureiden sodan aikaista toimintaa, teloituksia sekä muuta toimintaa, ovat kaikki poltettu.
Sota-arkistota toki löytyy vaikka millä mitalla materiaalia. Siellä on ollut myös sodan jälkeen kadonnut asiakirjakokonaisuuksia, mistä on nykyään jäljellä vain kannet.
Mutta, varmasti asiakirjoja on vielä hukassakin.

Mutta olen tässä kohtaa vielä niin alussa, että koko ajan löytyy uutta ja mielenkiintoista asiaa.
Kiitos vastauksesta.

-AET

Lue lisää

Suosittelen myös Jaakkosen Huhtiniemi -kirjaa.

piisaa piisaa.. kirjoitti:

Valvontakomission arkistot, mitkä käsittelivät suurelta osin rintamakarkureiden sodan aikaista toimintaa, teloituksia sekä muuta toimintaa, ovat kaikki poltettu.
Sota-arkistota toki löytyy vaikka millä mitalla materiaalia. Siellä on ollut myös sodan jälkeen kadonnut asiakirjakokonaisuuksia, mistä on nykyään jäljellä vain kannet.
Mutta, varmasti asiakirjoja on vielä hukassakin.

Mutta olen tässä kohtaa vielä niin alussa, että koko ajan löytyy uutta ja mielenkiintoista asiaa.
Kiitos vastauksesta.

-AET

Lue lisää

"Valvontakomission arkistot, mitkä käsittelivät suurelta osin rintamakarkureiden sodan aikaista toimintaa, teloituksia sekä muuta toimintaa, ovat kaikki poltettu. "

Päämajan valvontaosaston arkistot todella poltettiin. Niissä oli tiedot kuitenkin vain niistä karkureista, joita oli syytä epäillä esimerkiksi yliloikkauksesta tai toiminnasta vihollisen hyväksi. Näitä oli noin 300. Valvontaosasto seurasi myös karkureille annettuja kuolemantuomioita. Muuten karkureiden asiat olivat kurinpitokysymyksiä, ei vastavakoilua.

Luttelot karkureista ja heille kenttäoikeuksissa määrätyistä tuomioista löytyvät entisestä sota-arkistosta. Vankeusrangaistuksia määrättiin noin 6 000. Lue Jukka Kulomaan tutkimus karkuruudesta, niin tiedät edes jotain. Tai helpommin löydettävissä on "Teloitettu totuus". Siinä on riittävästi tietoa, niin ei tarvitse höpistä oman mielikuvituksen pohjalta.

Sotket asioita aika perinpohjaisesti.

näistä asioista kirjoitti:

"Valvontakomission arkistot, mitkä käsittelivät suurelta osin rintamakarkureiden sodan aikaista toimintaa, teloituksia sekä muuta toimintaa, ovat kaikki poltettu. "

Päämajan valvontaosaston arkistot todella poltettiin. Niissä oli tiedot kuitenkin vain niistä karkureista, joita oli syytä epäillä esimerkiksi yliloikkauksesta tai toiminnasta vihollisen hyväksi. Näitä oli noin 300. Valvontaosasto seurasi myös karkureille annettuja kuolemantuomioita. Muuten karkureiden asiat olivat kurinpitokysymyksiä, ei vastavakoilua.

Luttelot karkureista ja heille kenttäoikeuksissa määrätyistä tuomioista löytyvät entisestä sota-arkistosta. Vankeusrangaistuksia määrättiin noin 6 000. Lue Jukka Kulomaan tutkimus karkuruudesta, niin tiedät edes jotain. Tai helpommin löydettävissä on "Teloitettu totuus". Siinä on riittävästi tietoa, niin ei tarvitse höpistä oman mielikuvituksen pohjalta.

Sotket asioita aika perinpohjaisesti.

Lue lisää

Teloitettu totuus oli ensimmäisiä asiaan liittyviä kirjoja mitä luin. Tässä kyseinen teoksessa esitetyt numerot perustuvat armeijan taulukoihin ja sieltä saatuihin tietoihin.

En mielestäni ole sotkenut asioita, ehkä olen kirjoittanut epäselvästi, eikä siitä näin ollen voi huomata todellista asiayhteytta. En pidä kyseista kirjaa "Teloitettu Totuus" oikeana historiantutkimuksena, mikä voisi tarkastella rationaalisesti ajan tapahtumia.

Ja mielestäni jos kuvittelee, että kaikki sodan aikana tapahtuneet karkuritapaukset ja teloitukset olisivat nykypäivänä tiedossa, niin ihmettelen mihin mielipiteesi perustuu.

Mutta, jos väität, että kyseiset valvontaosaston arkistot, eivät olisi olleet merkityksellisiä asiaa käsitellessä, niin mielestäni olet väärässä.

Olen koko ajan pyrkinyt saamaan tietoa useista lähteistä, sekä nykyään saatavilla olevasta kirjallisuudesta, enkä perusta mielipidettäni yhden vain kirjan perusteella aiheesta; mikä nykypäivänäkin herättää suuresti tunteita ja mielipiteitä.

"Asialla on myös filosofinen puoli"- yllä olevassa tekstissäkin on mielestäni myös pohdinnan arvoisia kysymyksiä.

-AET

.. perillä.. kirjoitti:

Teloitettu totuus oli ensimmäisiä asiaan liittyviä kirjoja mitä luin. Tässä kyseinen teoksessa esitetyt numerot perustuvat armeijan taulukoihin ja sieltä saatuihin tietoihin.

En mielestäni ole sotkenut asioita, ehkä olen kirjoittanut epäselvästi, eikä siitä näin ollen voi huomata todellista asiayhteytta. En pidä kyseista kirjaa "Teloitettu Totuus" oikeana historiantutkimuksena, mikä voisi tarkastella rationaalisesti ajan tapahtumia.

Ja mielestäni jos kuvittelee, että kaikki sodan aikana tapahtuneet karkuritapaukset ja teloitukset olisivat nykypäivänä tiedossa, niin ihmettelen mihin mielipiteesi perustuu.

Mutta, jos väität, että kyseiset valvontaosaston arkistot, eivät olisi olleet merkityksellisiä asiaa käsitellessä, niin mielestäni olet väärässä.

Olen koko ajan pyrkinyt saamaan tietoa useista lähteistä, sekä nykyään saatavilla olevasta kirjallisuudesta, enkä perusta mielipidettäni yhden vain kirjan perusteella aiheesta; mikä nykypäivänäkin herättää suuresti tunteita ja mielipiteitä.

"Asialla on myös filosofinen puoli"- yllä olevassa tekstissäkin on mielestäni myös pohdinnan arvoisia kysymyksiä.

-AET

Lue lisää

"En pidä kyseista kirjaa "Teloitettu Totuus" oikeana historiantutkimuksena, mikä voisi tarkastella rationaalisesti ajan tapahtumia."

Olet perinjuurin väärässä. "Teloitettu totuus" perustuu nimenomaan erityisen korkealuokkaiseen tutkimukseen. Sen ovat tehneet kesän -44 parhaat asiantuntijat.Tiedot eivät ole "armeijan taulukoista", vaan kenttäoikeuksien päätösasiakirjoista ja niiden perusteella Päämajaan ja oikeusministeriöön tehdyistä ilmoituksista. Lähteet ovat yhtäpitäviä.

"Ja mielestäni jos kuvittelee, että kaikki sodan aikana tapahtuneet karkuritapaukset ja teloitukset olisivat nykypäivänä tiedossa, niin ihmettelen mihin mielipiteesi perustuu."

Kuvittelua on juuri se, että asiaa tuntemattomana luulee karkuruutta ja teloituksia olleen tutkittua enemmän. Tietysti jokin yksittäistapaus voi aina olla. Esimerkiksi karkuruus on voitu merkitä joukosta erilleen joutumiseksi. Kaikki tapahtuneet teloitukset on kirjattu. Jos sinulla on muuta tietoa, niin tuo se esille, lähteineen.

Valvontaosaston arkisto käsitteli pääasiassa kokonaan muita asioita kuin karkuruutta. Se on selvitetty vastuuhenkilöiden haastatteluilla. Karkuruutta koskevat tiedot ovat kokonaisuudessaan löydettävissä yhtymien arkistoista ja niiden Päämajalle tekemistä ilmoituksista sekä kenttäoikeuksien päätösasiakirjoista.Tietysti myös sotapoliisin katsauksista.

todistit uudelleen! kirjoitti:

"En pidä kyseista kirjaa "Teloitettu Totuus" oikeana historiantutkimuksena, mikä voisi tarkastella rationaalisesti ajan tapahtumia."

Olet perinjuurin väärässä. "Teloitettu totuus" perustuu nimenomaan erityisen korkealuokkaiseen tutkimukseen. Sen ovat tehneet kesän -44 parhaat asiantuntijat.Tiedot eivät ole "armeijan taulukoista", vaan kenttäoikeuksien päätösasiakirjoista ja niiden perusteella Päämajaan ja oikeusministeriöön tehdyistä ilmoituksista. Lähteet ovat yhtäpitäviä.

"Ja mielestäni jos kuvittelee, että kaikki sodan aikana tapahtuneet karkuritapaukset ja teloitukset olisivat nykypäivänä tiedossa, niin ihmettelen mihin mielipiteesi perustuu."

Kuvittelua on juuri se, että asiaa tuntemattomana luulee karkuruutta ja teloituksia olleen tutkittua enemmän. Tietysti jokin yksittäistapaus voi aina olla. Esimerkiksi karkuruus on voitu merkitä joukosta erilleen joutumiseksi. Kaikki tapahtuneet teloitukset on kirjattu. Jos sinulla on muuta tietoa, niin tuo se esille, lähteineen.

Valvontaosaston arkisto käsitteli pääasiassa kokonaan muita asioita kuin karkuruutta. Se on selvitetty vastuuhenkilöiden haastatteluilla. Karkuruutta koskevat tiedot ovat kokonaisuudessaan löydettävissä yhtymien arkistoista ja niiden Päämajalle tekemistä ilmoituksista sekä kenttäoikeuksien päätösasiakirjoista.Tietysti myös sotapoliisin katsauksista.

Lue lisää

Ja nämä kyseiset väitteet näyttävät toteen tietämättömyyteni?

Kulomaan Teloitusta totuudessa, on väitteitä, jotka eivät pidä paikkaansa ja on mielestäni kummallista pitää tätä kirjaa pelkästään = totuutena.

Ja jos tarkoitat kesän -44 parhaina asiantuntijoina: Ohto Mannista, Jukka Kulomaata, Jukka Lindstedtiä, Tapio Nurmista ja Jarmo Niemista jne.. niin en toki heidän asiantuntemustaan ja laajaa tietämystään asiasta missään vaiheessa kyseenalaista, kuin muutamien yksityiskohtien osalta.

Voisin tarjota vastineeksi Heikki Ylikankaan; Yhden miehen jatkosotaa, mikä käsittee osaltaa Teloitetun Totuuden väitteitä, siitä löytyy myös mielenkiintoista asiaa.

"Kuvittelua on juuri se, että asiaa tuntemattomana luulee karkuruutta ja teloituksia olleen tutkittua enemmän. "

Eli oletko sitä mieltä, että asiasta on jo tullut esiin kaikki tarpeellinen, ja todistetusti pystytty oikeaksi toteamaan, että tätä asiaa ei olisi syytä enään kyseenalaistaa, eikä kriittisesti tutkia ?

Tämän viestiketjun alkuperäinen tarkoitus saada tietoa kyseisistä tapahtumista monesta eri lähteestä. Keskustelu on jo hieman lähtenyt raiteiltaan.

.. perin väärässä.. kirjoitti:

Ja nämä kyseiset väitteet näyttävät toteen tietämättömyyteni?

Kulomaan Teloitusta totuudessa, on väitteitä, jotka eivät pidä paikkaansa ja on mielestäni kummallista pitää tätä kirjaa pelkästään = totuutena.

Ja jos tarkoitat kesän -44 parhaina asiantuntijoina: Ohto Mannista, Jukka Kulomaata, Jukka Lindstedtiä, Tapio Nurmista ja Jarmo Niemista jne.. niin en toki heidän asiantuntemustaan ja laajaa tietämystään asiasta missään vaiheessa kyseenalaista, kuin muutamien yksityiskohtien osalta.

Voisin tarjota vastineeksi Heikki Ylikankaan; Yhden miehen jatkosotaa, mikä käsittee osaltaa Teloitetun Totuuden väitteitä, siitä löytyy myös mielenkiintoista asiaa.

"Kuvittelua on juuri se, että asiaa tuntemattomana luulee karkuruutta ja teloituksia olleen tutkittua enemmän. "

Eli oletko sitä mieltä, että asiasta on jo tullut esiin kaikki tarpeellinen, ja todistetusti pystytty oikeaksi toteamaan, että tätä asiaa ei olisi syytä enään kyseenalaistaa, eikä kriittisesti tutkia ?

Tämän viestiketjun alkuperäinen tarkoitus saada tietoa kyseisistä tapahtumista monesta eri lähteestä. Keskustelu on jo hieman lähtenyt raiteiltaan.

Lue lisää

se, että aina kun on tullut mahdollinen uusi nimi, niin se on tarkistettu ja hyväksytty aikaisemmin "unhoon jääneenä".

En ole seurannut kovin tarkasti keskustelua, mutta olen ymmärtänyt, että lähes ainoa uusi nimi on JR49:n komentajan eversti Wahlbeckin ampuma sotamies.

Monia aktiivisia sotahistorian harrastajia ja tuntijoita (omasta mielestään) ärsyttää hyvin vetelät väittämät ilman mitään nimiä tai joukko-osastoa.Sellaiseen pystyvät ja harrastavat jopa pikkupioneerit.

.. perin väärässä.. kirjoitti:

Ja nämä kyseiset väitteet näyttävät toteen tietämättömyyteni?

Kulomaan Teloitusta totuudessa, on väitteitä, jotka eivät pidä paikkaansa ja on mielestäni kummallista pitää tätä kirjaa pelkästään = totuutena.

Ja jos tarkoitat kesän -44 parhaina asiantuntijoina: Ohto Mannista, Jukka Kulomaata, Jukka Lindstedtiä, Tapio Nurmista ja Jarmo Niemista jne.. niin en toki heidän asiantuntemustaan ja laajaa tietämystään asiasta missään vaiheessa kyseenalaista, kuin muutamien yksityiskohtien osalta.

Voisin tarjota vastineeksi Heikki Ylikankaan; Yhden miehen jatkosotaa, mikä käsittee osaltaa Teloitetun Totuuden väitteitä, siitä löytyy myös mielenkiintoista asiaa.

"Kuvittelua on juuri se, että asiaa tuntemattomana luulee karkuruutta ja teloituksia olleen tutkittua enemmän. "

Eli oletko sitä mieltä, että asiasta on jo tullut esiin kaikki tarpeellinen, ja todistetusti pystytty oikeaksi toteamaan, että tätä asiaa ei olisi syytä enään kyseenalaistaa, eikä kriittisesti tutkia ?

Tämän viestiketjun alkuperäinen tarkoitus saada tietoa kyseisistä tapahtumista monesta eri lähteestä. Keskustelu on jo hieman lähtenyt raiteiltaan.

Lue lisää

"Kulomaan Teloitusta totuudessa, on väitteitä, jotka eivät pidä paikkaansa".

Voisit kertoa, mitä kohtia kirjasta tarkoitat.

.. perin väärässä.. kirjoitti:

Ja nämä kyseiset väitteet näyttävät toteen tietämättömyyteni?

Kulomaan Teloitusta totuudessa, on väitteitä, jotka eivät pidä paikkaansa ja on mielestäni kummallista pitää tätä kirjaa pelkästään = totuutena.

Ja jos tarkoitat kesän -44 parhaina asiantuntijoina: Ohto Mannista, Jukka Kulomaata, Jukka Lindstedtiä, Tapio Nurmista ja Jarmo Niemista jne.. niin en toki heidän asiantuntemustaan ja laajaa tietämystään asiasta missään vaiheessa kyseenalaista, kuin muutamien yksityiskohtien osalta.

Voisin tarjota vastineeksi Heikki Ylikankaan; Yhden miehen jatkosotaa, mikä käsittee osaltaa Teloitetun Totuuden väitteitä, siitä löytyy myös mielenkiintoista asiaa.

"Kuvittelua on juuri se, että asiaa tuntemattomana luulee karkuruutta ja teloituksia olleen tutkittua enemmän. "

Eli oletko sitä mieltä, että asiasta on jo tullut esiin kaikki tarpeellinen, ja todistetusti pystytty oikeaksi toteamaan, että tätä asiaa ei olisi syytä enään kyseenalaistaa, eikä kriittisesti tutkia ?

Tämän viestiketjun alkuperäinen tarkoitus saada tietoa kyseisistä tapahtumista monesta eri lähteestä. Keskustelu on jo hieman lähtenyt raiteiltaan.

Lue lisää

"Voisin tarjota vastineeksi Heikki Ylikankaan; Yhden miehen jatkosotaa, mikä käsittee osaltaa Teloitetun Totuuden väitteitä, siitä löytyy myös mielenkiintoista asiaa."

Olet ihan pihalla. Juuri Ylikankaan "jatkosodan" järjettömiä väitteitä Teloitettu totuus oikoo - ja viimeisen päälle.

Sinun on aivan turha lukea kirjoja. Et näköjään osaa katsoa edes ilmestymisvuotta.

"Eli oletko sitä mieltä, että asiasta on jo tullut esiin kaikki tarpeellinen, ja todistetusti pystytty oikeaksi toteamaan, että tätä asiaa ei olisi syytä enään kyseenalaistaa, eikä kriittisesti tutkia ? "

Kukapa sen tietää? Et sinä ainakaan. Kukan ei ole kyennyt kumomaan Teloitetussa totuudessa esitettyjä faktoja.

Koeta edelleen perehtyä lähteisiin. Valitettavasti Sinun kohdaltasi pätee sama kuin monen muunkin. Luettu asia tulisi myös ymmärtää. Siinä et onnistu.

"sivullinen" kirjoitti:

se, että aina kun on tullut mahdollinen uusi nimi, niin se on tarkistettu ja hyväksytty aikaisemmin "unhoon jääneenä".

En ole seurannut kovin tarkasti keskustelua, mutta olen ymmärtänyt, että lähes ainoa uusi nimi on JR49:n komentajan eversti Wahlbeckin ampuma sotamies.

Monia aktiivisia sotahistorian harrastajia ja tuntijoita (omasta mielestään) ärsyttää hyvin vetelät väittämät ilman mitään nimiä tai joukko-osastoa.Sellaiseen pystyvät ja harrastavat jopa pikkupioneerit.

Lue lisää

jo useita vuosia sitten. Ei löydy W:n ampumaksi väitettyä sotanmiestä. Ei JR 49:stä, eikä koko 2.D:sta.

"En ole seurannut kovin tarkasti keskustelua, mutta olen ymmärtänyt, että lähes ainoa uusi nimi on JR49:n komentajan eversti Wahlbeckin ampuma sotamies."

Väite ei ole fakta. Tarina ei muutu todeksi toistamalla. Yritetty on.

on tarkistettu kirjoitti:

jo useita vuosia sitten. Ei löydy W:n ampumaksi väitettyä sotanmiestä. Ei JR 49:stä, eikä koko 2.D:sta.

"En ole seurannut kovin tarkasti keskustelua, mutta olen ymmärtänyt, että lähes ainoa uusi nimi on JR49:n komentajan eversti Wahlbeckin ampuma sotamies."

Väite ei ole fakta. Tarina ei muutu todeksi toistamalla. Yritetty on.

Lue lisää

samalla puolen keskultaessa lainkäytöstä sodan oloissa, niin sinä silmää räpäyttämättä kiistät kaiken omaan arvomaailmaasi sopimattoman.

Kuten tuo vanha nimimerkki Bybi uudella nimimerkillään lyhyesti ja yksinkertaisesti kertoi, niin meidän kaltaisen pienen valtion on yksinkertaisesti hädänhetkellä turvauduttava koviinkin keinoihin säilyttääksemme itsenäisyyden.

todistit uudelleen! kirjoitti:

"En pidä kyseista kirjaa "Teloitettu Totuus" oikeana historiantutkimuksena, mikä voisi tarkastella rationaalisesti ajan tapahtumia."

Olet perinjuurin väärässä. "Teloitettu totuus" perustuu nimenomaan erityisen korkealuokkaiseen tutkimukseen. Sen ovat tehneet kesän -44 parhaat asiantuntijat.Tiedot eivät ole "armeijan taulukoista", vaan kenttäoikeuksien päätösasiakirjoista ja niiden perusteella Päämajaan ja oikeusministeriöön tehdyistä ilmoituksista. Lähteet ovat yhtäpitäviä.

"Ja mielestäni jos kuvittelee, että kaikki sodan aikana tapahtuneet karkuritapaukset ja teloitukset olisivat nykypäivänä tiedossa, niin ihmettelen mihin mielipiteesi perustuu."

Kuvittelua on juuri se, että asiaa tuntemattomana luulee karkuruutta ja teloituksia olleen tutkittua enemmän. Tietysti jokin yksittäistapaus voi aina olla. Esimerkiksi karkuruus on voitu merkitä joukosta erilleen joutumiseksi. Kaikki tapahtuneet teloitukset on kirjattu. Jos sinulla on muuta tietoa, niin tuo se esille, lähteineen.

Valvontaosaston arkisto käsitteli pääasiassa kokonaan muita asioita kuin karkuruutta. Se on selvitetty vastuuhenkilöiden haastatteluilla. Karkuruutta koskevat tiedot ovat kokonaisuudessaan löydettävissä yhtymien arkistoista ja niiden Päämajalle tekemistä ilmoituksista sekä kenttäoikeuksien päätösasiakirjoista.Tietysti myös sotapoliisin katsauksista.

Lue lisää

>> "Teloitettu totuus" perustuu nimenomaan erityisen korkealuokkaiseen tutkimukseen. Sen ovat tehneet kesän -44 parhaat asiantuntijat.Tiedot eivät ole "armeijan taulukoista", vaan kenttäoikeuksien päätösasiakirjoista ja niiden perusteella Päämajaan ja oikeusministeriöön tehdyistä ilmoituksista. Lähteet ovat yhtäpitäviä.

Jukkatotuus kirjoitti:

>> "Teloitettu totuus" perustuu nimenomaan erityisen korkealuokkaiseen tutkimukseen. Sen ovat tehneet kesän -44 parhaat asiantuntijat.Tiedot eivät ole "armeijan taulukoista", vaan kenttäoikeuksien päätösasiakirjoista ja niiden perusteella Päämajaan ja oikeusministeriöön tehdyistä ilmoituksista. Lähteet ovat yhtäpitäviä.

Lue lisää

virheet!

"Lähteet ja lopputulos ovat taatusti "yhtäpitävä"! Onhan molemmissa kyse "valtion palveluksessa olevista miehistä", niin muuten on TT -kirjassakin suurin osa sen tekijöistä! "

Rintamasotilaat eivät ole tutkijoita. Heillä on tieto vain omista kokemuksistaan. Minkähän instituution palveluksessa he muuten mahtoivat olla?

me olemmekin kirjoitti:

samalla puolen keskultaessa lainkäytöstä sodan oloissa, niin sinä silmää räpäyttämättä kiistät kaiken omaan arvomaailmaasi sopimattoman.

Kuten tuo vanha nimimerkki Bybi uudella nimimerkillään lyhyesti ja yksinkertaisesti kertoi, niin meidän kaltaisen pienen valtion on yksinkertaisesti hädänhetkellä turvauduttava koviinkin keinoihin säilyttääksemme itsenäisyyden.

Lue lisää

---" sinä silmää räpäyttämättä kiistät kaiken omaan arvomaailmaasi sopimattoman.--"

Puutun vain virheellisin väittämiin, jotka perustuvat kaunaiosiin ennakkoasenteisiin. Pidän kiinni tutkimuksin osoitetuista faktoista täysin riippumatta siitä, sopivatko ne minun arvomaailmaani vai eivät.

Suomi käytti kovia keinoja, mutta laillisesti. Niitä ei ollut, eikä ole tarpeen salailla. Sellaisia väittävät voisivat esittää todisteet väitteileen. Mitään ei vain kuulu, vaikka kuinka pyydetään.

valehtele!! kirjoitti:

---" sinä silmää räpäyttämättä kiistät kaiken omaan arvomaailmaasi sopimattoman.--"

Puutun vain virheellisin väittämiin, jotka perustuvat kaunaiosiin ennakkoasenteisiin. Pidän kiinni tutkimuksin osoitetuista faktoista täysin riippumatta siitä, sopivatko ne minun arvomaailmaani vai eivät.

Suomi käytti kovia keinoja, mutta laillisesti. Niitä ei ollut, eikä ole tarpeen salailla. Sellaisia väittävät voisivat esittää todisteet väitteileen. Mitään ei vain kuulu, vaikka kuinka pyydetään.

Lue lisää

se "vyösyöttöinen" pois koska sinä ammut kaikkea liikkuvaa kuten useimmat muutkin tosikot tekevät varmuudeksi. (Sitä kutsutaan nikkelivarmistukseksi)

pitäisi ottaa kirjoitti:

se "vyösyöttöinen" pois koska sinä ammut kaikkea liikkuvaa kuten useimmat muutkin tosikot tekevät varmuudeksi. (Sitä kutsutaan nikkelivarmistukseksi)

ei saisi puuttua? Kaikkinaiselle hölynpölylle tulisi vain nyökytellä ja todeta tutkimukset perättömiksi, niinkö?

Jos tutktimuksia ei uskota, niin tulisi osoittaa niiden virheet uusilla tutkimuksilla ja lähteillä, eikä vain leimata päteviä tutkijoita epäilyttäviksi. Mutta muuhunhan te äv-retardit ette pysty.

tietojasi!! kirjoitti:

"Voisin tarjota vastineeksi Heikki Ylikankaan; Yhden miehen jatkosotaa, mikä käsittee osaltaa Teloitetun Totuuden väitteitä, siitä löytyy myös mielenkiintoista asiaa."

Olet ihan pihalla. Juuri Ylikankaan "jatkosodan" järjettömiä väitteitä Teloitettu totuus oikoo - ja viimeisen päälle.

Sinun on aivan turha lukea kirjoja. Et näköjään osaa katsoa edes ilmestymisvuotta.

"Eli oletko sitä mieltä, että asiasta on jo tullut esiin kaikki tarpeellinen, ja todistetusti pystytty oikeaksi toteamaan, että tätä asiaa ei olisi syytä enään kyseenalaistaa, eikä kriittisesti tutkia ? "

Kukapa sen tietää? Et sinä ainakaan. Kukan ei ole kyennyt kumomaan Teloitetussa totuudessa esitettyjä faktoja.

Koeta edelleen perehtyä lähteisiin. Valitettavasti Sinun kohdaltasi pätee sama kuin monen muunkin. Luettu asia tulisi myös ymmärtää. Siinä et onnistu.

Lue lisää

Hetkinen, oletko nyt itsekään perillä mistä puhut ?

Täytyy nyt näköjään eritellä:

Teloitettu Totuus on vuodelta 2008 ja on vastaus Ylikankaan kirjaan Romahtaako rintama?; Suomi puna-armeijan puristuksessa kesällä 1944 (v.2007)

Eli, ei kirjaan Yhden miehen jatkosota, mistä sinulle puhuin ja mikä on kirjoitettu vuonna 2009.

Yksi mainio esimerkki jos olet todellakin perehtynyt kyseiseen aiheeseen on Erik Heindrichsin nimissä annettu käsky 20.6-44


" 'Kaikki' rintamalinjojen takana kiinnisaadut sotilaskarkurit, myöskin ne, jotka ovat sotilasviranomaisten toimenpiteestä passitettu vankiloihin, on viipymättä palautettava a.o. yhtymänsä henkilötäydennyskeskukseen taikka, ellei henkilötäydennyskeskusta saada selville, HTK 1:n yhteydessä toimivalle elimelle. Täällä on PM:n käskyn nro 735/Järj.2/sal/12.8.1941 mukaisesti karkurille selitettävä, että hän on tehnyt raskaan rikoksen sekä käskettävä häntä viipymättä palaamaan yksikköönsä. Mikäli karkuri tottelee käskyä, on häneen nähden meneteltävä niin kuin mainitussa käskyssä on määrätty. Jos karkuri sitä vastoin kieltäytyy käskyä noudattamasta eikä ota toistetustakaan käskystä ojentuakseen, on hänet pakkokeinoin, tarpeen tullen ankarintakin aseellista pakkokeinoa käyttäen, palautettava järjestykseen."


Osaatko perustella miksi kyseinen käsky annettiin ?
Ja mikä muutti Heindrichsin kannan karkureihin huomattavasti ankarammaksi ?
Olisiko kyseinen käsky ollut seurausta lisääntyvästä karkuruudesta ?

Ja mikä oli HTK 1:n yhteydessä toimiva "elin" jonne karkureita palautettiin ?
Kenttäoikeus se ei ainakaan ollut.

Mielestäni jo kyseisen käskyn antaminen jo itsessään kuvaa rintamalla kasvanutta sekasortoa.
Myös Sisäasiainministeriön käsky 21.6.1944 mobilisoi poliisiviranomaiset "jännittämään kaikki voimansa karkurien pidättämiseksi"

21.6 IV Armeijakunnasta tiedusteltiin 21.6 aamupäivällä tarkempaa tietoa siitä, mitä aseellinen pakottaminen käytännössä tarkoitti.
Asiaa ei varmasti olisi kysytty jos se olisi heti sen tultua ymmärretty.
(upseerin oikeudesta käyttää asetta sotapelkuruuden ja karkuruuden hillitsemiseksi.)

Päämajasta vastattiin välittömästi, Kapteeni Rolf Franck ; "käskyn tarkoituksena olevan, että kaikki HTK 1:een toimitetut karkurit, jotka ilmoittivat palaavansa yksiköihin, on kuulusteluja suorittamatta niihin toimitettava, kun sen sijaan ne, jotka kieltäytvät yksikköihinsä palaamasta, on ammuttava"

Armeijan lukujen puitteessa karkureita ammuttiin vain 2 (4) kesäkuussa. ( Neuvostoliiton -44 kesän suurhyökkäyksen aikaan), kun taas huippu osuu heinäkuun 2 viimeiselle viikolle, jolloin suurhyökkäys oli kuitenkin jo laantunut.

"Oikeustieteen tohtori Jukka Linstedtin mukaan kesän 1944 aikana teloitettiin 46 karkuria ja 3 kieltäytyjää. 14 sotilasta ammuttiin esimiehen aseenkäyttöoikeuden nojalla"

Siis vain 3 kieltätyjää ? Omasta mielestäni kuitenkin ( ja tämä on todellakin vain oma mielipiteeni ), kesän tapahtumat huomioonottaen kyseiset luvut tuntuvat uskomattoman alhailsilta.

En tässä kirjoituksessani osoita mitään sisänsä uutta, mutta olisi outoa olla miettimättä tapahtumia syy-seuraus yhteydessä.

-AET

ja valheisiin kirjoitti:

ei saisi puuttua? Kaikkinaiselle hölynpölylle tulisi vain nyökytellä ja todeta tutkimukset perättömiksi, niinkö?

Jos tutktimuksia ei uskota, niin tulisi osoittaa niiden virheet uusilla tutkimuksilla ja lähteillä, eikä vain leimata päteviä tutkijoita epäilyttäviksi. Mutta muuhunhan te äv-retardit ette pysty.

Lue lisää

Mielestäni tämän kaltaisesta "leimaamisesta" ei ole edes kyse. Kaikkinaiselle hölynpölylle ?
Mikä on siis oma mielipiteesi asiasta ?

- AET

vai miten se oli ? kirjoitti:

Hetkinen, oletko nyt itsekään perillä mistä puhut ?

Täytyy nyt näköjään eritellä:

Teloitettu Totuus on vuodelta 2008 ja on vastaus Ylikankaan kirjaan Romahtaako rintama?; Suomi puna-armeijan puristuksessa kesällä 1944 (v.2007)

Eli, ei kirjaan Yhden miehen jatkosota, mistä sinulle puhuin ja mikä on kirjoitettu vuonna 2009.

Yksi mainio esimerkki jos olet todellakin perehtynyt kyseiseen aiheeseen on Erik Heindrichsin nimissä annettu käsky 20.6-44


" 'Kaikki' rintamalinjojen takana kiinnisaadut sotilaskarkurit, myöskin ne, jotka ovat sotilasviranomaisten toimenpiteestä passitettu vankiloihin, on viipymättä palautettava a.o. yhtymänsä henkilötäydennyskeskukseen taikka, ellei henkilötäydennyskeskusta saada selville, HTK 1:n yhteydessä toimivalle elimelle. Täällä on PM:n käskyn nro 735/Järj.2/sal/12.8.1941 mukaisesti karkurille selitettävä, että hän on tehnyt raskaan rikoksen sekä käskettävä häntä viipymättä palaamaan yksikköönsä. Mikäli karkuri tottelee käskyä, on häneen nähden meneteltävä niin kuin mainitussa käskyssä on määrätty. Jos karkuri sitä vastoin kieltäytyy käskyä noudattamasta eikä ota toistetustakaan käskystä ojentuakseen, on hänet pakkokeinoin, tarpeen tullen ankarintakin aseellista pakkokeinoa käyttäen, palautettava järjestykseen."


Osaatko perustella miksi kyseinen käsky annettiin ?
Ja mikä muutti Heindrichsin kannan karkureihin huomattavasti ankarammaksi ?
Olisiko kyseinen käsky ollut seurausta lisääntyvästä karkuruudesta ?

Ja mikä oli HTK 1:n yhteydessä toimiva "elin" jonne karkureita palautettiin ?
Kenttäoikeus se ei ainakaan ollut.

Mielestäni jo kyseisen käskyn antaminen jo itsessään kuvaa rintamalla kasvanutta sekasortoa.
Myös Sisäasiainministeriön käsky 21.6.1944 mobilisoi poliisiviranomaiset "jännittämään kaikki voimansa karkurien pidättämiseksi"

21.6 IV Armeijakunnasta tiedusteltiin 21.6 aamupäivällä tarkempaa tietoa siitä, mitä aseellinen pakottaminen käytännössä tarkoitti.
Asiaa ei varmasti olisi kysytty jos se olisi heti sen tultua ymmärretty.
(upseerin oikeudesta käyttää asetta sotapelkuruuden ja karkuruuden hillitsemiseksi.)

Päämajasta vastattiin välittömästi, Kapteeni Rolf Franck ; "käskyn tarkoituksena olevan, että kaikki HTK 1:een toimitetut karkurit, jotka ilmoittivat palaavansa yksiköihin, on kuulusteluja suorittamatta niihin toimitettava, kun sen sijaan ne, jotka kieltäytvät yksikköihinsä palaamasta, on ammuttava"

Armeijan lukujen puitteessa karkureita ammuttiin vain 2 (4) kesäkuussa. ( Neuvostoliiton -44 kesän suurhyökkäyksen aikaan), kun taas huippu osuu heinäkuun 2 viimeiselle viikolle, jolloin suurhyökkäys oli kuitenkin jo laantunut.

"Oikeustieteen tohtori Jukka Linstedtin mukaan kesän 1944 aikana teloitettiin 46 karkuria ja 3 kieltäytyjää. 14 sotilasta ammuttiin esimiehen aseenkäyttöoikeuden nojalla"

Siis vain 3 kieltätyjää ? Omasta mielestäni kuitenkin ( ja tämä on todellakin vain oma mielipiteeni ), kesän tapahtumat huomioonottaen kyseiset luvut tuntuvat uskomattoman alhailsilta.

En tässä kirjoituksessani osoita mitään sisänsä uutta, mutta olisi outoa olla miettimättä tapahtumia syy-seuraus yhteydessä.

-AET

Lue lisää

"Yksi mainio esimerkki jos olet todellakin perehtynyt kyseiseen aiheeseen on Erik Heindrichsin nimissä annettu käsky 20.6-44"

Heinrichs vain toisti jo aiemmin käsketyt järjestelyt ja sotki hieman asioita. Aseen käyttö karkuria kohtaan oli oikeutettu vain välittömässä karkuruustilanteessa. Siksi käskyä ei tältä osin noudatettu.

Lappeenrannassa toimi sotapoliisn asettama karkurien kokoamiselin, joka toimitti kuulustellut karkurit yhtymiinsä tuomittavaksi. Elin ei teloittanut yhtään karkuria. Ylikangas on keksinyt koko jutun, koska ei ole vaivautunut perehtymään asiaan.

Et hallitse asiaa sinäkään.

"Siis vain 3 kieltätyjää ? Omasta mielestäni kuitenkin ( ja tämä on todellakin vain oma mielipiteeni ), kesän tapahtumat huomioonottaen kyseiset luvut tuntuvat uskomattoman alhailsilta."

Todista sitten omat arviosi oikeiksi. Sitähän Ylikangas yritti ja metsään meni.

TT-kirjan kirjoitti:

virheet!

"Lähteet ja lopputulos ovat taatusti "yhtäpitävä"! Onhan molemmissa kyse "valtion palveluksessa olevista miehistä", niin muuten on TT -kirjassakin suurin osa sen tekijöistä! "

Rintamasotilaat eivät ole tutkijoita. Heillä on tieto vain omista kokemuksistaan. Minkähän instituution palveluksessa he muuten mahtoivat olla?

Lue lisää

osaavat hommansa. Toisin on Sillä puolella.

Jukkatotuus kirjoitti:

>> "Teloitettu totuus" perustuu nimenomaan erityisen korkealuokkaiseen tutkimukseen. Sen ovat tehneet kesän -44 parhaat asiantuntijat.Tiedot eivät ole "armeijan taulukoista", vaan kenttäoikeuksien päätösasiakirjoista ja niiden perusteella Päämajaan ja oikeusministeriöön tehdyistä ilmoituksista. Lähteet ovat yhtäpitäviä.

Lue lisää

he osoittavat tuloksensa tutkimuksen kautta, eivät ravista hihasta kuten Ylikankaan miehet.

vai miten se oli ? kirjoitti:

Hetkinen, oletko nyt itsekään perillä mistä puhut ?

Täytyy nyt näköjään eritellä:

Teloitettu Totuus on vuodelta 2008 ja on vastaus Ylikankaan kirjaan Romahtaako rintama?; Suomi puna-armeijan puristuksessa kesällä 1944 (v.2007)

Eli, ei kirjaan Yhden miehen jatkosota, mistä sinulle puhuin ja mikä on kirjoitettu vuonna 2009.

Yksi mainio esimerkki jos olet todellakin perehtynyt kyseiseen aiheeseen on Erik Heindrichsin nimissä annettu käsky 20.6-44


" 'Kaikki' rintamalinjojen takana kiinnisaadut sotilaskarkurit, myöskin ne, jotka ovat sotilasviranomaisten toimenpiteestä passitettu vankiloihin, on viipymättä palautettava a.o. yhtymänsä henkilötäydennyskeskukseen taikka, ellei henkilötäydennyskeskusta saada selville, HTK 1:n yhteydessä toimivalle elimelle. Täällä on PM:n käskyn nro 735/Järj.2/sal/12.8.1941 mukaisesti karkurille selitettävä, että hän on tehnyt raskaan rikoksen sekä käskettävä häntä viipymättä palaamaan yksikköönsä. Mikäli karkuri tottelee käskyä, on häneen nähden meneteltävä niin kuin mainitussa käskyssä on määrätty. Jos karkuri sitä vastoin kieltäytyy käskyä noudattamasta eikä ota toistetustakaan käskystä ojentuakseen, on hänet pakkokeinoin, tarpeen tullen ankarintakin aseellista pakkokeinoa käyttäen, palautettava järjestykseen."


Osaatko perustella miksi kyseinen käsky annettiin ?
Ja mikä muutti Heindrichsin kannan karkureihin huomattavasti ankarammaksi ?
Olisiko kyseinen käsky ollut seurausta lisääntyvästä karkuruudesta ?

Ja mikä oli HTK 1:n yhteydessä toimiva "elin" jonne karkureita palautettiin ?
Kenttäoikeus se ei ainakaan ollut.

Mielestäni jo kyseisen käskyn antaminen jo itsessään kuvaa rintamalla kasvanutta sekasortoa.
Myös Sisäasiainministeriön käsky 21.6.1944 mobilisoi poliisiviranomaiset "jännittämään kaikki voimansa karkurien pidättämiseksi"

21.6 IV Armeijakunnasta tiedusteltiin 21.6 aamupäivällä tarkempaa tietoa siitä, mitä aseellinen pakottaminen käytännössä tarkoitti.
Asiaa ei varmasti olisi kysytty jos se olisi heti sen tultua ymmärretty.
(upseerin oikeudesta käyttää asetta sotapelkuruuden ja karkuruuden hillitsemiseksi.)

Päämajasta vastattiin välittömästi, Kapteeni Rolf Franck ; "käskyn tarkoituksena olevan, että kaikki HTK 1:een toimitetut karkurit, jotka ilmoittivat palaavansa yksiköihin, on kuulusteluja suorittamatta niihin toimitettava, kun sen sijaan ne, jotka kieltäytvät yksikköihinsä palaamasta, on ammuttava"

Armeijan lukujen puitteessa karkureita ammuttiin vain 2 (4) kesäkuussa. ( Neuvostoliiton -44 kesän suurhyökkäyksen aikaan), kun taas huippu osuu heinäkuun 2 viimeiselle viikolle, jolloin suurhyökkäys oli kuitenkin jo laantunut.

"Oikeustieteen tohtori Jukka Linstedtin mukaan kesän 1944 aikana teloitettiin 46 karkuria ja 3 kieltäytyjää. 14 sotilasta ammuttiin esimiehen aseenkäyttöoikeuden nojalla"

Siis vain 3 kieltätyjää ? Omasta mielestäni kuitenkin ( ja tämä on todellakin vain oma mielipiteeni ), kesän tapahtumat huomioonottaen kyseiset luvut tuntuvat uskomattoman alhailsilta.

En tässä kirjoituksessani osoita mitään sisänsä uutta, mutta olisi outoa olla miettimättä tapahtumia syy-seuraus yhteydessä.

-AET

Lue lisää

Näyttääpi vähän siltä, että sinun pitää jatkaa edelleen aiheeseen perehtymistä. Et näemmä ole lukenut TT:tä. Siellähän niiden elimien tarina on esitetty. Ja niitä oli monta. Palaa asiaan kun olet asiaan perehtynyt. Kun olet kyseiset kohdat tavannut niin avaappa Niemisen nettisivut. Koet valaistuksen. Suosittelen.

Jukkatotuus kirjoitti:

>> "Teloitettu totuus" perustuu nimenomaan erityisen korkealuokkaiseen tutkimukseen. Sen ovat tehneet kesän -44 parhaat asiantuntijat.Tiedot eivät ole "armeijan taulukoista", vaan kenttäoikeuksien päätösasiakirjoista ja niiden perusteella Päämajaan ja oikeusministeriöön tehdyistä ilmoituksista. Lähteet ovat yhtäpitäviä.

Lue lisää

Erinomainen havainto: ""kesän -44 parhaat asiantuntijat" on jo aikoja sitten kuolleet ja kuopattu".

todistit uudelleen! kirjoitti:

"En pidä kyseista kirjaa "Teloitettu Totuus" oikeana historiantutkimuksena, mikä voisi tarkastella rationaalisesti ajan tapahtumia."

Olet perinjuurin väärässä. "Teloitettu totuus" perustuu nimenomaan erityisen korkealuokkaiseen tutkimukseen. Sen ovat tehneet kesän -44 parhaat asiantuntijat.Tiedot eivät ole "armeijan taulukoista", vaan kenttäoikeuksien päätösasiakirjoista ja niiden perusteella Päämajaan ja oikeusministeriöön tehdyistä ilmoituksista. Lähteet ovat yhtäpitäviä.

"Ja mielestäni jos kuvittelee, että kaikki sodan aikana tapahtuneet karkuritapaukset ja teloitukset olisivat nykypäivänä tiedossa, niin ihmettelen mihin mielipiteesi perustuu."

Kuvittelua on juuri se, että asiaa tuntemattomana luulee karkuruutta ja teloituksia olleen tutkittua enemmän. Tietysti jokin yksittäistapaus voi aina olla. Esimerkiksi karkuruus on voitu merkitä joukosta erilleen joutumiseksi. Kaikki tapahtuneet teloitukset on kirjattu. Jos sinulla on muuta tietoa, niin tuo se esille, lähteineen.

Valvontaosaston arkisto käsitteli pääasiassa kokonaan muita asioita kuin karkuruutta. Se on selvitetty vastuuhenkilöiden haastatteluilla. Karkuruutta koskevat tiedot ovat kokonaisuudessaan löydettävissä yhtymien arkistoista ja niiden Päämajalle tekemistä ilmoituksista sekä kenttäoikeuksien päätösasiakirjoista.Tietysti myös sotapoliisin katsauksista.

Lue lisää

asiantuntijat ovat pääosiltaan jo hautausmailla,joten totuudet jäävät kuulematta.Pidetään tämä nyt mielessä näissä kinailuissa.

ole tietoa!! kirjoitti:

"Yksi mainio esimerkki jos olet todellakin perehtynyt kyseiseen aiheeseen on Erik Heindrichsin nimissä annettu käsky 20.6-44"

Heinrichs vain toisti jo aiemmin käsketyt järjestelyt ja sotki hieman asioita. Aseen käyttö karkuria kohtaan oli oikeutettu vain välittömässä karkuruustilanteessa. Siksi käskyä ei tältä osin noudatettu.

Lappeenrannassa toimi sotapoliisn asettama karkurien kokoamiselin, joka toimitti kuulustellut karkurit yhtymiinsä tuomittavaksi. Elin ei teloittanut yhtään karkuria. Ylikangas on keksinyt koko jutun, koska ei ole vaivautunut perehtymään asiaan.

Et hallitse asiaa sinäkään.

"Siis vain 3 kieltätyjää ? Omasta mielestäni kuitenkin ( ja tämä on todellakin vain oma mielipiteeni ), kesän tapahtumat huomioonottaen kyseiset luvut tuntuvat uskomattoman alhailsilta."

Todista sitten omat arviosi oikeiksi. Sitähän Ylikangas yritti ja metsään meni.

Lue lisää

"Ja mikä oli HTK 1:n yhteydessä toimiva "elin" jonne karkureita palautettiin ? "

Nyt on taas hieman sekaannusta ilmassa, tähän kyseiseen virkkeeseenhän en pohjusta "yhtään mitään".

Kysyin avoimesti kysymyksiä ja yhteen sain vastauksen, mikä ei osaltaan avaa sen suurempaa ikkunaa mihinkään, koska kysymyksenä se ei ollut kovin merkittävä.

Kysymykseni on, että mistä johtui päämajan ja "hallituksen" nopea suunnanmuutos ?

"Heinrichs vain toisti jo aiemmin käsketyt järjestelyt ja sotki hieman asioita."
Herätystä nyt taas.

Ja nyt täytyy kyllä hieman kyseenalaistaa ;

Oletko oikeasti noin naiivi, mitä annat ymmärtää ?

Kriittinen suhtautuminen esitettyihin asioihin voisi tuoda asioihin hieman uutta perspektiiviä (sinullekin) ilman, että tarvitsisi olla keksimässä "salaliittoteorioita".

"Todista sitten omat arviosi oikeiksi"
Historiantutkimus ei kohdistu pelkästään jo saatavilla olevan materiaalin tutkimiseen.
Historiantutkimisessa on kysymys myös linkkien yhdistämisestä ja eri asiayhteyksien esille tuomisesta.

-AET

776688 kirjoitti:

"Ja mikä oli HTK 1:n yhteydessä toimiva "elin" jonne karkureita palautettiin ? "

Nyt on taas hieman sekaannusta ilmassa, tähän kyseiseen virkkeeseenhän en pohjusta "yhtään mitään".

Kysyin avoimesti kysymyksiä ja yhteen sain vastauksen, mikä ei osaltaan avaa sen suurempaa ikkunaa mihinkään, koska kysymyksenä se ei ollut kovin merkittävä.

Kysymykseni on, että mistä johtui päämajan ja "hallituksen" nopea suunnanmuutos ?

"Heinrichs vain toisti jo aiemmin käsketyt järjestelyt ja sotki hieman asioita."
Herätystä nyt taas.

Ja nyt täytyy kyllä hieman kyseenalaistaa ;

Oletko oikeasti noin naiivi, mitä annat ymmärtää ?

Kriittinen suhtautuminen esitettyihin asioihin voisi tuoda asioihin hieman uutta perspektiiviä (sinullekin) ilman, että tarvitsisi olla keksimässä "salaliittoteorioita".

"Todista sitten omat arviosi oikeiksi"
Historiantutkimus ei kohdistu pelkästään jo saatavilla olevan materiaalin tutkimiseen.
Historiantutkimisessa on kysymys myös linkkien yhdistämisestä ja eri asiayhteyksien esille tuomisesta.

-AET

Lue lisää

Ei tuo nyt niin nopea muutos ollut, Kannaksen komentajat esittivät jo ennen Viipuria kovempien otteiden sallimista. -AET:han se salaliittoja jo vihjailee, kun "hallituksenkin" jo ottaa mukaan. Paitsi se oli näissä hommissa täysin statisti.

on tarkistettu kirjoitti:

jo useita vuosia sitten. Ei löydy W:n ampumaksi väitettyä sotanmiestä. Ei JR 49:stä, eikä koko 2.D:sta.

"En ole seurannut kovin tarkasti keskustelua, mutta olen ymmärtänyt, että lähes ainoa uusi nimi on JR49:n komentajan eversti Wahlbeckin ampuma sotamies."

Väite ei ole fakta. Tarina ei muutu todeksi toistamalla. Yritetty on.

Lue lisää

Onko tämäkin sotamies Moilanen mukana luvuissa? Oliko eversti Wahlbeck itse omakätisesti tämän sotamiehen ampujana kesällä 1944?

Ainakin tässä kirjassa kerrotaan juuri näin: Paavo Rintalan Sodan ja rauhan äänet, Otava 1967, 4.p

Sivulla 199-200 on kuvaus JR 49:ssä tapahtuneessa sotamiehen ampumisesta. Sotamies Moilanen sai "komentajan kädestä" kun muut paikalla olijat ei lähteneet ampujiksi!

Tätä tapausta ei taida löytyä Ylikankaan kirjasta eikä "Jukkatotuuskirjakaan" kerro siitä. Onko tapaus totta? Muistelijana on useampi Vuosalmen taistelija ja haastatteluthan löytyvät YLEn arkistoista.

"Kun yksikkömme pääsi toisen kerran lepovuoroon sillanpääasemasta, silloin sattui se puolin ja toisin hyvin ikävä tapaus: erään sotilaan ampuminen."

"Eversti ampui sotamiehen riviin, siihen toisten, vieressä seisovien rinnalle."

"Kun eversti W sitten kaatui komentopaikkansa yläkertaan, ja kun hänen hautajaisiaan pidettiin ja niihin kerättiin seppelerahaa, miehet sanoivat: -Ennen me pannaan rahaa koiran adressiin. Ja meiltä ei pannut rahaa siihen ketkään muut kuin upseerit.

Tätäkään Moilasta ET löydä Narc.Fi tietokannasta! Luultavasti hänetkin on kirjattu vain kadonneeksi. Omituista on että kovin monta miestä näki tapahtuman. Tosin sotamies Hytin tapauksellakin oli monta silminnäkijää ja tapauksesta ei Linkkua saatu tuomittua.

Tässä eräs kommentti aiempaan kirjoitukseeni:

>>

Tämä on jäänyt ilmoittamatta
12.1.2010 14:21

http://keskustelu.suomi24.fi/node/8492557#comment-41993455

koska W kaatui pian. Ylipäätään tätä tapahtumaa voi pitää melko varmana, koska aika, paikka ja henkilöt ovat tiedossa. Kyse on kuitenkin yksittäisestä tapauksesta. Kuten tarina kertoo, oma esimies ei asia hyväksynyt. Jos Ylikankaan väitteet pitäsiivät paikkansa, kaikki olisi ammuttu. Eversti toimi suuren paineen alla niin kuin toimi. Esimiehne laillinen aseen käyttö tuli tarkasti ottaen kyseeseen vain välittömässä taistelutilanteesdsa, mutta joitain poikkeuksia on varmaan ollut.

Lindstedt ei ole tätä tapausta kirjannut, koska Moilasta ei löydy kaatuneiden tai kuolleiden tilastosta.

Uumajan lohkolta kirjoitti:

Onko tämäkin sotamies Moilanen mukana luvuissa? Oliko eversti Wahlbeck itse omakätisesti tämän sotamiehen ampujana kesällä 1944?

Ainakin tässä kirjassa kerrotaan juuri näin: Paavo Rintalan Sodan ja rauhan äänet, Otava 1967, 4.p

Sivulla 199-200 on kuvaus JR 49:ssä tapahtuneessa sotamiehen ampumisesta. Sotamies Moilanen sai "komentajan kädestä" kun muut paikalla olijat ei lähteneet ampujiksi!

Tätä tapausta ei taida löytyä Ylikankaan kirjasta eikä "Jukkatotuuskirjakaan" kerro siitä. Onko tapaus totta? Muistelijana on useampi Vuosalmen taistelija ja haastatteluthan löytyvät YLEn arkistoista.

"Kun yksikkömme pääsi toisen kerran lepovuoroon sillanpääasemasta, silloin sattui se puolin ja toisin hyvin ikävä tapaus: erään sotilaan ampuminen."

"Eversti ampui sotamiehen riviin, siihen toisten, vieressä seisovien rinnalle."

"Kun eversti W sitten kaatui komentopaikkansa yläkertaan, ja kun hänen hautajaisiaan pidettiin ja niihin kerättiin seppelerahaa, miehet sanoivat: -Ennen me pannaan rahaa koiran adressiin. Ja meiltä ei pannut rahaa siihen ketkään muut kuin upseerit.

Tätäkään Moilasta ET löydä Narc.Fi tietokannasta! Luultavasti hänetkin on kirjattu vain kadonneeksi. Omituista on että kovin monta miestä näki tapahtuman. Tosin sotamies Hytin tapauksellakin oli monta silminnäkijää ja tapauksesta ei Linkkua saatu tuomittua.

Tässä eräs kommentti aiempaan kirjoitukseeni:

>>

Tämä on jäänyt ilmoittamatta
12.1.2010 14:21

http://keskustelu.suomi24.fi/node/8492557#comment-41993455

koska W kaatui pian. Ylipäätään tätä tapahtumaa voi pitää melko varmana, koska aika, paikka ja henkilöt ovat tiedossa. Kyse on kuitenkin yksittäisestä tapauksesta. Kuten tarina kertoo, oma esimies ei asia hyväksynyt. Jos Ylikankaan väitteet pitäsiivät paikkansa, kaikki olisi ammuttu. Eversti toimi suuren paineen alla niin kuin toimi. Esimiehne laillinen aseen käyttö tuli tarkasti ottaen kyseeseen vain välittömässä taistelutilanteesdsa, mutta joitain poikkeuksia on varmaan ollut.

Lindstedt ei ole tätä tapausta kirjannut, koska Moilasta ei löydy kaatuneiden tai kuolleiden tilastosta.

Lue lisää

Tätä juuri tarkoitan, kyseistä vastaavia tapauksia on varmasti ollut.
Sotamies Moilanen on oiva esimerkki, että myös kirjaamatta jääneitä vielä "tänäkin päivänä" voi olla.
En ota kuitenkaan kantaa, onko kyseinen tapaus tullut esille jo myös aikaisemmin, ilman "nimellistä mainintaa".

"ei löydy kaatuneiden tai kuolleiden tilastosta"

-AET

Stm. Moilanen kirjoitti:

Tätä juuri tarkoitan, kyseistä vastaavia tapauksia on varmasti ollut.
Sotamies Moilanen on oiva esimerkki, että myös kirjaamatta jääneitä vielä "tänäkin päivänä" voi olla.
En ota kuitenkaan kantaa, onko kyseinen tapaus tullut esille jo myös aikaisemmin, ilman "nimellistä mainintaa".

"ei löydy kaatuneiden tai kuolleiden tilastosta"

-AET

Lue lisää

Nieminen ja Jukkatotuus aiheena täälläkin:

Niemistutkimus: kenraali ja majuri
Kirjoittanut: valehtelevat? / 24.2.09 / klo 23:12

http://keskustelu.suomi24.fi/node/6889640


Eikö Niemistutkimus sytytä enää?
Kirjoittanut: opetuslapsia? / 3.3.09 / klo 22:41

http://keskustelu.suomi24.fi/node/6916588

Kannaksella kirjoitti:

Ei tuo nyt niin nopea muutos ollut, Kannaksen komentajat esittivät jo ennen Viipuria kovempien otteiden sallimista. -AET:han se salaliittoja jo vihjailee, kun "hallituksenkin" jo ottaa mukaan. Paitsi se oli näissä hommissa täysin statisti.

Lue lisää

"Hätähän siellä oli"

Niinhän siellä oli, osa rintaman komentajista esitti toki jo aikaisemmin mielipiteitänsä, mutta nyt puhun lähinnä ylimmän johdon Päämajan; Mannerheimin ja sitä kautta Heindrichsin linjauksesta karkurien suhteen ja se muutos oli kyllä huomattava. (18.6-20.6.-44)
Ja jos olet edellämainittua keskustelua seurannut, viittaan "hallituksella" Sisäasiainministeriöön, ja sen 21.6.1944 antamaan kirjattuun käskyyn.

Edelleen täytyy näköjään vääntää rautalangasta;

Tarkoitin, että myös armeijan lukujen tarkasteleminen edellyttää kriittistä suhtautumista.
Salaliitto-sanalla ilmaisin, että ns. "huhuja" voi myös tutkia ilman, että joku arvostelee häntä heti "salaliittoteorian" keksimisestä.

- AET

Uumajan lohkolta kirjoitti:

Onko tämäkin sotamies Moilanen mukana luvuissa? Oliko eversti Wahlbeck itse omakätisesti tämän sotamiehen ampujana kesällä 1944?

Ainakin tässä kirjassa kerrotaan juuri näin: Paavo Rintalan Sodan ja rauhan äänet, Otava 1967, 4.p

Sivulla 199-200 on kuvaus JR 49:ssä tapahtuneessa sotamiehen ampumisesta. Sotamies Moilanen sai "komentajan kädestä" kun muut paikalla olijat ei lähteneet ampujiksi!

Tätä tapausta ei taida löytyä Ylikankaan kirjasta eikä "Jukkatotuuskirjakaan" kerro siitä. Onko tapaus totta? Muistelijana on useampi Vuosalmen taistelija ja haastatteluthan löytyvät YLEn arkistoista.

"Kun yksikkömme pääsi toisen kerran lepovuoroon sillanpääasemasta, silloin sattui se puolin ja toisin hyvin ikävä tapaus: erään sotilaan ampuminen."

"Eversti ampui sotamiehen riviin, siihen toisten, vieressä seisovien rinnalle."

"Kun eversti W sitten kaatui komentopaikkansa yläkertaan, ja kun hänen hautajaisiaan pidettiin ja niihin kerättiin seppelerahaa, miehet sanoivat: -Ennen me pannaan rahaa koiran adressiin. Ja meiltä ei pannut rahaa siihen ketkään muut kuin upseerit.

Tätäkään Moilasta ET löydä Narc.Fi tietokannasta! Luultavasti hänetkin on kirjattu vain kadonneeksi. Omituista on että kovin monta miestä näki tapahtuman. Tosin sotamies Hytin tapauksellakin oli monta silminnäkijää ja tapauksesta ei Linkkua saatu tuomittua.

Tässä eräs kommentti aiempaan kirjoitukseeni:

>>

Tämä on jäänyt ilmoittamatta
12.1.2010 14:21

http://keskustelu.suomi24.fi/node/8492557#comment-41993455

koska W kaatui pian. Ylipäätään tätä tapahtumaa voi pitää melko varmana, koska aika, paikka ja henkilöt ovat tiedossa. Kyse on kuitenkin yksittäisestä tapauksesta. Kuten tarina kertoo, oma esimies ei asia hyväksynyt. Jos Ylikankaan väitteet pitäsiivät paikkansa, kaikki olisi ammuttu. Eversti toimi suuren paineen alla niin kuin toimi. Esimiehne laillinen aseen käyttö tuli tarkasti ottaen kyseeseen vain välittömässä taistelutilanteesdsa, mutta joitain poikkeuksia on varmaan ollut.

Lindstedt ei ole tätä tapausta kirjannut, koska Moilasta ei löydy kaatuneiden tai kuolleiden tilastosta.

Lue lisää

Stm. Moilanen, A
Ammuttu karkurina 3.7.-44
Joukko-osastoksi ilmoitetaan JR 10
Jahdattiin pitkään ja ammuttiin Juaassa, koska hän ei totellut pysähtymiskäskyä.

Mutta, onko kyseessä sama henkilö ?

-AET

Veteraanin poika kirjoitti:

asiantuntijat ovat pääosiltaan jo hautausmailla,joten totuudet jäävät kuulematta.Pidetään tämä nyt mielessä näissä kinailuissa.

kertoneet sekä tutkijoille, että tuomioistuimille. Paljon on myös muistelmia ja haastatteluja sekä veteraanikirjoja. Totuus on jo niissä tallennettu. Se on kaikkien halukkaiden löydettävissä.

Turha on virhetietojen ja niistä syntyneiden ennakkokäsitysten varassa mustamaalata viime sotia ja veteraanien toimintaa.

moilanen ? kirjoitti:

Stm. Moilanen, A
Ammuttu karkurina 3.7.-44
Joukko-osastoksi ilmoitetaan JR 10
Jahdattiin pitkään ja ammuttiin Juaassa, koska hän ei totellut pysähtymiskäskyä.

Mutta, onko kyseessä sama henkilö ?

-AET

Lue lisää

Paavo Rintalan Sodan ja rauhan äänet, Otava 1967, 4.p

Sivulla 199-200 on kuvaus JR 49:ssä tapahtuneessa sotamiehen ampumisesta. Sotamies Moilanen sai "komentajan kädestä" kun muut paikalla olijat ei lähteneet ampujiksi!

Muistelijana on stm Kaukonen I/JR49 ja haastattelut löytyvät YLEn arkistoista.

"Kun yksikkömme pääsi toisen kerran lepovuoroon sillanpääasemasta, silloin sattui se puolin ja toisin hyvin ikävä tapaus: erään sotamiehen ampuminen."

"En tiedä, pelostako vai minkä takia he olivat lähteneet ja jättäneet asemat. Heitä oli saatu kiinni kymmenkunta miestä, ja heidät tuotiin meidän pataljoonan komentopaikalle. Minä olin näkemässä, kun heidät pantiin riviin. Rykmentin komentaja Wahlbeck kuulusteli heitä. Hän määräsi rivissä ensimäisenä seisovan miehen ammuttavaksi. Tämä poika, johon määräys osui, pyysi armoa. Hän sanoi, ettei hän ollut lähtenyt tahallaan. Hän sanoi, ettei hän ollut tahtonut halventaa Suomen armeijaa. Hän sanoi, että hän oli lähtenyt, koska oli väsynyt ja pelkäsi. Hän oli sotamies Moilanen. Eversti pysyi päätöksessään. Hän tahtoi, että hänen päätöksensä pantaisiin heti täytäntöön. Hän kysyi ja haki katseellaan ampujia, hänen tuomionsa täytäntöön panijoista. Kukaan ei tahtonut tehdä sitä. - Kun eversti näki, ettei kukaan ryhtynyt ampujaksi, hän sanoi: - Jos kukaan ei ammu, minä ammun. Eversti ampui sotamiehen riviin, siihen toisten, vieressä seisovien rinnalle."

JR 49 kirjoitti:

Paavo Rintalan Sodan ja rauhan äänet, Otava 1967, 4.p

Sivulla 199-200 on kuvaus JR 49:ssä tapahtuneessa sotamiehen ampumisesta. Sotamies Moilanen sai "komentajan kädestä" kun muut paikalla olijat ei lähteneet ampujiksi!

Muistelijana on stm Kaukonen I/JR49 ja haastattelut löytyvät YLEn arkistoista.

"Kun yksikkömme pääsi toisen kerran lepovuoroon sillanpääasemasta, silloin sattui se puolin ja toisin hyvin ikävä tapaus: erään sotamiehen ampuminen."

"En tiedä, pelostako vai minkä takia he olivat lähteneet ja jättäneet asemat. Heitä oli saatu kiinni kymmenkunta miestä, ja heidät tuotiin meidän pataljoonan komentopaikalle. Minä olin näkemässä, kun heidät pantiin riviin. Rykmentin komentaja Wahlbeck kuulusteli heitä. Hän määräsi rivissä ensimäisenä seisovan miehen ammuttavaksi. Tämä poika, johon määräys osui, pyysi armoa. Hän sanoi, ettei hän ollut lähtenyt tahallaan. Hän sanoi, ettei hän ollut tahtonut halventaa Suomen armeijaa. Hän sanoi, että hän oli lähtenyt, koska oli väsynyt ja pelkäsi. Hän oli sotamies Moilanen. Eversti pysyi päätöksessään. Hän tahtoi, että hänen päätöksensä pantaisiin heti täytäntöön. Hän kysyi ja haki katseellaan ampujia, hänen tuomionsa täytäntöön panijoista. Kukaan ei tahtonut tehdä sitä. - Kun eversti näki, ettei kukaan ryhtynyt ampujaksi, hän sanoi: - Jos kukaan ei ammu, minä ammun. Eversti ampui sotamiehen riviin, siihen toisten, vieressä seisovien rinnalle."

Lue lisää

Luku 16: Sotilaan katkeria ilmeitä

Korjaan tuohon 7 kertomukseen tullee virheen sivulta 199:

Muistelijana on stm Kaukonen I/JR49 ja haastattelut löytyvät YLEn arkistoista.

"erään sotamiehen ampuminen" kuuluu olla "erään SOTILAAN ampuminen".

"Kun yksikkömme pääsi toisen kerran lepovuoroon sillanpääasemasta, silloin sattui se puolin ja toisin hyvin ikävä tapaus: erään SOTILAAN ampuminen."

---

Jo aikaisemmin kerrotaan sivuilla 197-198 tapaus, jossa Jääkärijoukkueesta paikalle jo ennalta valmiiksi määrätyllä teloitusryhmällä uhkaamalla Wahlbeck sai erään sotilaan palaamaan linjoihin.- "Tässä on teloitusryhmä. Kysyn nyt Teiltä viimeisen kerran, lähdettekö linjoihin, vai ette? Poika vastasi: - Linjoihin, asemiin, minä tulen."

ovat tietonsa kirjoitti:

kertoneet sekä tutkijoille, että tuomioistuimille. Paljon on myös muistelmia ja haastatteluja sekä veteraanikirjoja. Totuus on jo niissä tallennettu. Se on kaikkien halukkaiden löydettävissä.

Turha on virhetietojen ja niistä syntyneiden ennakkokäsitysten varassa mustamaalata viime sotia ja veteraanien toimintaa.

Lue lisää

Kerroin vain totuuden parhaista asiantuntijoista.He itse näkivät ja kokivat paljon.Täällä olevat teoreetikot perustavat ns. asiantunvuutensa vain toisten kertomiin tai kirjoittamiin näkemyksiin.Ovat ehkä toiseksi tai kolmanneksi parhaita asiantuntijoita,mutta eivät parhaita.Pysyttäisiin nyt totuudessa,eikä väheksytä veteraanien toimintaa.

selvä. Kyse on luvaton poistuminen taistelussa olevasta yksiköstä tarkoituksella vapautua palveluksesta ja päälle tarvitaan jatkossa yleensä kieltäytyminen palveluksesta.

Luvattomia irtautumisia yksin, usemman miehen tai isomman joukon voimin on harvoin käsitelty varsinaisena karkaamisena. Silloinhan ei yleensä poistuta lähiselustaa kauemmas.

"Tietenkin oli sitten myös ideologiset syyt,kaikki eivät olleet natsi-ideologian kannattajia"

Tarkoitatko siis, että piti olla natsi taistellaakseen Suomen armeijassa? Se kertoo hyvin, mistä poliittisesta suunnasta karkuruuden ymmärtäjät tulevat.

Hermonsa menettäneitä ei tietenkään ammuttu. Heidät siirrettiin tukitehtäviin, työkomppanioihin tai sairaalahoitoon.

asiantuntijoille kirjoitti:

selvä. Kyse on luvaton poistuminen taistelussa olevasta yksiköstä tarkoituksella vapautua palveluksesta ja päälle tarvitaan jatkossa yleensä kieltäytyminen palveluksesta.

Luvattomia irtautumisia yksin, usemman miehen tai isomman joukon voimin on harvoin käsitelty varsinaisena karkaamisena. Silloinhan ei yleensä poistuta lähiselustaa kauemmas.

"Tietenkin oli sitten myös ideologiset syyt,kaikki eivät olleet natsi-ideologian kannattajia"

Tarkoitatko siis, että piti olla natsi taistellaakseen Suomen armeijassa? Se kertoo hyvin, mistä poliittisesta suunnasta karkuruuden ymmärtäjät tulevat.

Hermonsa menettäneitä ei tietenkään ammuttu. Heidät siirrettiin tukitehtäviin, työkomppanioihin tai sairaalahoitoon.

Lue lisää

Uskon, että rintamakarkureista löytyy vielä monenlaisia tarinoita ja uusia "todistettavasti oikeita" tapauksia ajan ja tutkimisen myötä. mm. 5000 kadonneen suomalaisen sotilaan "löytyminen" varmasti edesauttaisi muistipalapelin valmistumista.

Yksittäisten henkilöiden avulla on helppo rakentaa "ehyempää tilannekuvaa", ja lähteä siitä kerros kerrokselta etenemään - kohti suurempaa kokonaisuutta.

Ja vaikka tämä "suuri kokonaisuus" noudattaisikin pääsääntöisesti totuutta ja jo ennalta tiedettyä asiaa, niin mahtuu joukkoon aina yksittäisiä henkilötapauksia, mitkä kiinnostavat ( ainakin itseäni ) ja tuovat esiin niitä pieniä, lopputuloksen kannalta ehkä mitättömiä, mutta silti tärkeitä havaintoja suomalaisen sotilaan omista näkemyksistä.

-AET

.. I guess not.. kirjoitti:

Uskon, että rintamakarkureista löytyy vielä monenlaisia tarinoita ja uusia "todistettavasti oikeita" tapauksia ajan ja tutkimisen myötä. mm. 5000 kadonneen suomalaisen sotilaan "löytyminen" varmasti edesauttaisi muistipalapelin valmistumista.

Yksittäisten henkilöiden avulla on helppo rakentaa "ehyempää tilannekuvaa", ja lähteä siitä kerros kerrokselta etenemään - kohti suurempaa kokonaisuutta.

Ja vaikka tämä "suuri kokonaisuus" noudattaisikin pääsääntöisesti totuutta ja jo ennalta tiedettyä asiaa, niin mahtuu joukkoon aina yksittäisiä henkilötapauksia, mitkä kiinnostavat ( ainakin itseäni ) ja tuovat esiin niitä pieniä, lopputuloksen kannalta ehkä mitättömiä, mutta silti tärkeitä havaintoja suomalaisen sotilaan omista näkemyksistä.

-AET

Lue lisää

Miksi tosiaan inttää siitä, mitä noin 50 sotilaalle tapahtui, kun on ainakin 5000-30000 sotilasta, joiden kohtalo on tuntematon.

V kirjoitti:

Miksi tosiaan inttää siitä, mitä noin 50 sotilaalle tapahtui, kun on ainakin 5000-30000 sotilasta, joiden kohtalo on tuntematon.

eli taistelukentälle jääneitä. Heidän kohtaloitaan voidaan kyllä asiakirjojen avulla selventää. Esimerkiksi Viipurin kadonneista jäi vain neljälle pelkkä "kadonnut Viipurissa" merkintä.Asia vaatii vain pätevän tutkijaryhmän ja aikaa eli rahoituksen.

Kadonneista noin 5 000:sta on 99,99 % taistelussa kaatuneita. Lopuissa voi olla joku yksittäinen yliloikkari tai karkuri, miksei joku omien vahingossa tai tarkoituksella ampumakin.

vaan kadonneita kirjoitti:

eli taistelukentälle jääneitä. Heidän kohtaloitaan voidaan kyllä asiakirjojen avulla selventää. Esimerkiksi Viipurin kadonneista jäi vain neljälle pelkkä "kadonnut Viipurissa" merkintä.Asia vaatii vain pätevän tutkijaryhmän ja aikaa eli rahoituksen.

Kadonneista noin 5 000:sta on 99,99 % taistelussa kaatuneita. Lopuissa voi olla joku yksittäinen yliloikkari tai karkuri, miksei joku omien vahingossa tai tarkoituksella ampumakin.

Lue lisää

Tässäpä asia on puristettu yhteen artikkeliin Kadonneiden kohtalot on selvitettävä: http://www.jarmonieminen.fi/historia/?p=208 .