Psykokritiikin sudenkuopat

Kun kritisoidaan psykosektoria niin maallikko ja miksei myös oppinut voi helposti haksahtaa seuraaviin ansoihin:

# Argumentointivirheet. Mm olkinukke, ei pidä sotkea kärjistämiseen.
# Denialismi. Yritetään kiistää vakiintunut totuus heppoisin perustein. Ei pidä sotkea revisionismiin.
# Pseudoskeptismi. Ei kyseenalaisteta väitettä vaan kiistetään se jyrkästi.
# Salaliittoteoria. Väite jota ei voi todistaa oikeaksi tai vääräksi. Yleensä varsin lennokas. Syytä välttää.
# Tiedevastaisuus.

Yleensä noihin ansoihin haksahtaminen johtuu toiveajattelusta, toivotaan että jokin väite on tosi tai epätosi. Lehdistön helmasynteihin kuuluu toiveajattelu: harras toive että psykologia olisi suuri viisaus yli kaiken muun on muuttunut pyhäksi totuudeksi.

Mikä tahansa lehtiartikkeli tai tv-ohjelma niin lähes aina siellä on se sosiaalidosentti toistamassa ne samat hatarat väitteet psykosektorin puolesta. Rahvas voi luulla että kaikki psykologiset väittämät ovat tieteellisesti todistettuja (oikeasti näin ei ole) ja alkaa vastustaa tiedettä. Kun hän vielä netissä törmää skientologien löpinöihin niin selvän teki. Vaikka skientologit käyttävät tieteen retoriikkaa, skientologia ei ole tiedettä. Skientologeilla on ihmeellinen kyky saada vaikuttamaan selvinkin tosiasia hillittömältä humpuukilta: tekemällä totuudesta totuuden karikatyyri liioittelevalla, huutavalla ja sensaationhakuisella ilmaisulla ja ihan selvillä asiavirheillä.

Väite maksetusta todistajalausunnosta on kieltämättä houkuttava ja kyllä se on jossain tapauksissa vedetty hihasta mutta en jaksa uskoa että Myllykangas & Tuomainen kirjassaan Pharmageddon valehtelisivat. Kyse on lääkkeitten, lähinnä kolesterolilääkkeitten ja myös psyykelääkkeitten tutkimuksista. Mikäli väitteessä olisi pienikin virhe niin sitä olisi aivan varmasti rummutettu kaikissa lehdissä viikkotolkulla.

Väite että yleisistä psykologisista väittämistä vallitsee tiedeyhteisössä yksimielisyys on perätön. Esim. autenttista ja epäautenttista minuutta ei ole, sanovat myös monet oppineet. Esim. sosiologi Janne Kivivuori (s. 1967) ja biologi Susanna Björkholm (s. 1967). He ovat yhdessa tiedetoimittaja Marko Hamilon ja muutaman muun kanssa kirjoittaneet kirjan "Älkää säätäkö päätänne - häiriö on todellisuudessa"(2007). Kirja on yhteiskunnan ylipsykologisoitumisen kritiikki.
3367
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 3

Vanhimmat

Näitähän riittää uusia lueskeltavaksi jatkuvaksi. Mä olen kiinnostunut tällä hetkellä naiseudesta salaliittoteoriana. Mua ei haittaa naiskirjailija, mutta muuten kirkon kärjistämä sukupuoli voi muuttua tai parantua, että muut ihmiset voisivat siitä hyötyä. Puhun rasismista, sukupolvirasismista. Näihin yritetään mun mielestä törkeästi kysyä omaa neuvoa koko ajan. Nämä on unelmia... Mikä ei ole kenekään unelma? Jotta voisin jatkaa, minun kannattaisi lukea taas joku psykologinen teos. Lähinnä keskityn fiktiiviseen kirjallisuuteen ja kertomakirjallisuuteen. Mun teki mieli ostaa äsken halvalla runokirja, mutta miten nämä eroavat toisistaan.

Äänestä
  • Olen kaupan alan ammattilainen enkä hyväksy psykiatrioita sen enempää kuin kukaan muukaan. Mutta mikä ihmeen skientologi? ei toimi ollenkaan, mun mielestä.

    Äänestä

  • Mustelma muistaa kirjoitti:

    Olen kaupan alan ammattilainen enkä hyväksy psykiatrioita sen enempää kuin kukaan muukaan. Mutta mikä ihmeen skientologi? ei toimi ollenkaan, mun mielestä.

    Sellainen amerikkalainen uskonlahko (kts. wikipedia) jonka jäsenet muutama vuosi sitten mellastivat tälläkin palstalla ja yleistä mielenterveydestä - palstalla psykiatriaa vastaan.

    Ei puhuttu niin kuin ihminen ihmiselle vaan oltiin oman roolin vankeja, toistettiin vain jääräpäisesti niitä samoja väittämiä jotka on kumottu kerta toisensa perään. Kuten "liikkeen johtaja L Ron Hubbart on maailman siteeratuin tiedemies" oikeasti vain muutama sitaatti ja sekin parapsykologiasta.

    Nettimellastuksen lisäksi liike julkaisee julkaisusarjaa (neliväripainatus hienolle paperille) psykiatrian epäkohdista. Mottoina "psykiatria tappaa" ymv. Älyllinen sisältö on laihaa: rinnastetaan psyykelääkkeet huumeisiin mutta siihen se sitten jää.

    Ihan selvästi he pyrkivät psykologiksi psykologin paikalle. Paniikkinappulaa painetaan kuin morsetusavainta. Toisin samaan syyllistyvät myös viranomaiset:

    http://mattiw73.blogspot.com/2010/10/keskisuomalainen-potilaat-karkaavat-jo.html

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


Matti.W kirjoitti:

Kun kritisoidaan psykosektoria niin maallikko ja miksei myös oppinut voi helposti haksahtaa seuraaviin ansoihin:

# Argumentointivirheet. Mm olkinukke, ei pidä sotkea kärjistämiseen.
# Denialismi. Yritetään kiistää vakiintunut totuus heppoisin perustein. Ei pidä sotkea revisionismiin.
# Pseudoskeptismi. Ei kyseenalaisteta väitettä vaan kiistetään se jyrkästi.
# Salaliittoteoria. Väite jota ei voi todistaa oikeaksi tai vääräksi. Yleensä varsin lennokas. Syytä välttää.
# Tiedevastaisuus.

Yleensä noihin ansoihin haksahtaminen johtuu toiveajattelusta, toivotaan että jokin väite on tosi tai epätosi. Lehdistön helmasynteihin kuuluu toiveajattelu: harras toive että psykologia olisi suuri viisaus yli kaiken muun on muuttunut pyhäksi totuudeksi.

Mikä tahansa lehtiartikkeli tai tv-ohjelma niin lähes aina siellä on se sosiaalidosentti toistamassa ne samat hatarat väitteet psykosektorin puolesta. Rahvas voi luulla että kaikki psykologiset väittämät ovat tieteellisesti todistettuja (oikeasti näin ei ole) ja alkaa vastustaa tiedettä. Kun hän vielä netissä törmää skientologien löpinöihin niin selvän teki. Vaikka skientologit käyttävät tieteen retoriikkaa, skientologia ei ole tiedettä. Skientologeilla on ihmeellinen kyky saada vaikuttamaan selvinkin tosiasia hillittömältä humpuukilta: tekemällä totuudesta totuuden karikatyyri liioittelevalla, huutavalla ja sensaationhakuisella ilmaisulla ja ihan selvillä asiavirheillä.

Väite maksetusta todistajalausunnosta on kieltämättä houkuttava ja kyllä se on jossain tapauksissa vedetty hihasta mutta en jaksa uskoa että Myllykangas & Tuomainen kirjassaan Pharmageddon valehtelisivat. Kyse on lääkkeitten, lähinnä kolesterolilääkkeitten ja myös psyykelääkkeitten tutkimuksista. Mikäli väitteessä olisi pienikin virhe niin sitä olisi aivan varmasti rummutettu kaikissa lehdissä viikkotolkulla.

Väite että yleisistä psykologisista väittämistä vallitsee tiedeyhteisössä yksimielisyys on perätön. Esim. autenttista ja epäautenttista minuutta ei ole, sanovat myös monet oppineet. Esim. sosiologi Janne Kivivuori (s. 1967) ja biologi Susanna Björkholm (s. 1967). He ovat yhdessa tiedetoimittaja Marko Hamilon ja muutaman muun kanssa kirjoittaneet kirjan "Älkää säätäkö päätänne - häiriö on todellisuudessa"(2007). Kirja on yhteiskunnan ylipsykologisoitumisen kritiikki.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu