Sivupersoona

Joka näyttäytyy aina erinlaisena eripäivinä ja hetkinä.

Hyvä "pulttibois" :). Hyvä vastaus...taidat olla ammattilainen. Kun puhut sivupersoonailmiöstä, niin mitä mieltä olet siitä seksuaalisuuden tasolla. Olen tavannut ihanan miehen, jonka "sivupersoona" seksuaalisuudessa tuli vasta ilmi pikkuhiljaa, kun olin jo rakastunut. Nyt yritän niellä asiaa käsittelemällä sitä harvakseltaan ja yrittämällä hakea siihen "hyväksyttyjä" käsitteitä. Hän on älykäs, huolehtivainen ja rakastava, mutta pelottaa vielä vähän ja tarvitsen jonkilaisen kokeneemman foorumin hyväksyntää. Hän on mielestäni s/m ja nimenomaan masokisti, jonka puitteissa hän haluaa vahvoja maksullisen naisen roolileikkejä minulta ja hän on se kärsijä. Tuntuu jotenkin pahalta, että hän on kiinnostunut heistä ja ns. huonoista, kovista naisista. Leikit sikseen ja miksikäs ei, hauskaahan se on ja uutta minulla, mutta ihmettelen sitä eläytymistä siihen "orjan" rooliin. Miten ihminen voi mennnä niin "sisälle" siihen. Olen miettinyt kaiken maailman traumat, kokemukset ja tapahtumat mitä hänelle on voinut tapahtua... voin olla ihan väärällä tiellä. Onkohan tää sisäsyntyistä vai mitä? Hän itse ei halua puhua asiasta. Muuten meillä on normaalia elämä. Olemme vielä seurustelu tasolla. Kerrohan mielipiteesi :) !




imagojamielikuvitus

Ei pidä paikkaansa, jokaisessa ihmisessä on vähintään kaksi puolta; valoisa ja pimeä. Ihmisen mieli on kummallinen ja outo juttu eikä sitä pidä latistaa käsityksesi lailla yksinkertaiseen muottiin. Ai miksikö ? Siksi, että sellaisesta toiminnasta niitä oikeita 'hulluja' vasta syntyykin.

siinä taas yksi pällitohtori yrittää kusettaa rahat koittaen saada terve itsensä tunteva ihminen syömään lääkkeitä ja saada terver ihmine lääkekoukkuun jolta on koko loppuelämän helppo ryöstää rahat. munista killumaan tommoset ja napit niiden omaan naamariin perkele.

Jokaisessa ihmisessä on kaksi puolta hyvä ja paha, hyvän ominaisuuksiin kuuluu tietty heikkous ja pahaan voimakas tahtoisuus. Nuo on ihna helposti kontrolloitavissa pottulautausella, jos et syö hyvin alkaa vituttamaan se on selviö. Jos voimakastahtoisuutta on omasta mielestä liikaa, sitä voi myös katsoa paljonko sitä kahvia tulee kitattua.

Olen jo elämän iltapäivää elävä nainen, ja olen kärsinyt jo iäkkäästä äidistäni, jolla on ollut paljon persoonia. Häneen ei voinut luottaa. Hän lupasi meille lapsille erota isästämme, mutta ei sitä koskaan tehnyt vaan saattoi hänet hautaan. Asun kaukana äidistäni ja puhumme vain puhelimessa. Joskus hän saattaa kuulostaa oikein äidilliseltä ja joskus on hirviö.

Silloin, kun hän kuulostaa äidilliseltä hän sopisi johonkin vanhaan Suomi-filmiin. Hänessä on menetetty näyttelijä.

Hullut ovat kivoja ja eivät sitä itse huomaa, siinä se pieni ero, ihmisen persoona ei ole mikään kallioon kaiverru juttu,vaan voi muuttua, monihan on kuin kala vedessä. Ja kun nuoremman minän ajatuksia vertaa vanhempaan on siinä vissi ero, vaikka tausta on sama. Niin ja jos on kiva aurinkoinen sää vrt paha syksyn räntäsade, ero miellellä ja persoonalla on hieman erilainen, tai sitten kun baarista iskee viehättävän kauniin sopusuhtaisen naisen, jaa aamulla herää suuren p:n takaa, niin voi sanoa, että silloin huomaa että persoona oli jakautuneena. Sitten kun vielä laitat vaatteet päälesi ja juuri kun suljet ovea, niin peitonalta kuluu: vieläkö rakastat minnuu, se on persoonatesti.heheheheheh

Heh, heh sinullekin. Etkö ymmärrä, että tuo ketjun aloittaja on joku kilinkarva, joka huvikseen provosoi? Sitä en käsitä, että miks tää saitti nostaa ingressiin tollasia jutteluita, kuin aloittajalla.

Kuule mä en ole psykologi, mutta skitsari- diagnoosia tässä maassa ei tosiaankaan varmaankaan saa helpolla, luulen. Sellainen mielisairaus vaatinee laaja- alaista, toistuvaa elämänhallinnan menettämistä, useita jaksoja esim. psykiatirisissa hoitopaikoissa ja sitä rataa, tms. ylipäätään siten jatkuvasti poikkeavaa käytöstä yksilöltä suhteessa yhteiskuntaan tavanomaisessa kommunikoinnissa, että sellainen ko. sairaudesta kärsivä henkilö ei kykene esimerkiksi selviytymään arkipäivän tekemisistään, ei kykene esim. käymään kaupassa, hoitamaan raha- asioitansa, hoitamaan vaatehuoltoaan ja peseytymään tai hankkimaan vaikkapa ammattia. Kuuluisin skitsofreenikko Suomessa lienee Lauri Viita, mutta hänelläkin se sairautensa taisi olla siten lievä, että hän kykeni elämään muutenkin, kuin lepositeissä ja turpa koko ajan täysin lääkittynä.

Ja psykiatrit lienevät sen verran fiksuja, että he osaavat erottaa, milloin joku hakee huomiota ja että milloin joku oikeasti on yläpäästään niin tööt, että kuvittelisi vaikkapa mainitsemallasi tavalla "kuulevansa ääniä" tai mölömölö. Minä tosin en ole minkään sortin mielenterveysongelmainen, eikä siten suureellistakaan käsitystä asiasta omaa, mutta kun mä alaikäisenä kakarana, anorektikkona ja koulukiusattuna hetkellisesti olin psykiatrisen avun piirissä, niin ei siellä kyllä diagnooseja lätkitä. Persoonallisuushäiriödiagnoosejakaan ei yksisellitteisesti määritellä, jos oletetaan, että kyse on tilapäisestä kriisistä.

En koskaan ole kokeillut lsd:ta, mutta se voisi olla mielenkiintoista korkeintaan siksi, että siinä voisi eläytyä jonkun oikeasti skitson ajatusmaailmaan. Olisi mielenkiintoista tietää, että miten joku voi "kuulla ääniä" tai että millaisella ihmisellä ahdistus menee siihen pisteeseen, että konkreetisti todella kuvittelisi muiden esimerkiksi "vainoavan". Sellaisen täytyy olla todella pelottava kokemus kokijalleen.

uhkuhkjh kirjoitti:

Heh, heh sinullekin. Etkö ymmärrä, että tuo ketjun aloittaja on joku kilinkarva, joka huvikseen provosoi? Sitä en käsitä, että miks tää saitti nostaa ingressiin tollasia jutteluita, kuin aloittajalla.

Kuule mä en ole psykologi, mutta skitsari- diagnoosia tässä maassa ei tosiaankaan varmaankaan saa helpolla, luulen. Sellainen mielisairaus vaatinee laaja- alaista, toistuvaa elämänhallinnan menettämistä, useita jaksoja esim. psykiatirisissa hoitopaikoissa ja sitä rataa, tms. ylipäätään siten jatkuvasti poikkeavaa käytöstä yksilöltä suhteessa yhteiskuntaan tavanomaisessa kommunikoinnissa, että sellainen ko. sairaudesta kärsivä henkilö ei kykene esimerkiksi selviytymään arkipäivän tekemisistään, ei kykene esim. käymään kaupassa, hoitamaan raha- asioitansa, hoitamaan vaatehuoltoaan ja peseytymään tai hankkimaan vaikkapa ammattia. Kuuluisin skitsofreenikko Suomessa lienee Lauri Viita, mutta hänelläkin se sairautensa taisi olla siten lievä, että hän kykeni elämään muutenkin, kuin lepositeissä ja turpa koko ajan täysin lääkittynä.

Ja psykiatrit lienevät sen verran fiksuja, että he osaavat erottaa, milloin joku hakee huomiota ja että milloin joku oikeasti on yläpäästään niin tööt, että kuvittelisi vaikkapa mainitsemallasi tavalla "kuulevansa ääniä" tai mölömölö. Minä tosin en ole minkään sortin mielenterveysongelmainen, eikä siten suureellistakaan käsitystä asiasta omaa, mutta kun mä alaikäisenä kakarana, anorektikkona ja koulukiusattuna hetkellisesti olin psykiatrisen avun piirissä, niin ei siellä kyllä diagnooseja lätkitä. Persoonallisuushäiriödiagnoosejakaan ei yksisellitteisesti määritellä, jos oletetaan, että kyse on tilapäisestä kriisistä.

En koskaan ole kokeillut lsd:ta, mutta se voisi olla mielenkiintoista korkeintaan siksi, että siinä voisi eläytyä jonkun oikeasti skitson ajatusmaailmaan. Olisi mielenkiintoista tietää, että miten joku voi "kuulla ääniä" tai että millaisella ihmisellä ahdistus menee siihen pisteeseen, että konkreetisti todella kuvittelisi muiden esimerkiksi "vainoavan". Sellaisen täytyy olla todella pelottava kokemus kokijalleen.

Lue lisää

Jos aloittaja on "kilinkarva" niin mikä sinä kuvittelet olevasi ?

uhkuhkjh kirjoitti:

Heh, heh sinullekin. Etkö ymmärrä, että tuo ketjun aloittaja on joku kilinkarva, joka huvikseen provosoi? Sitä en käsitä, että miks tää saitti nostaa ingressiin tollasia jutteluita, kuin aloittajalla.

Kuule mä en ole psykologi, mutta skitsari- diagnoosia tässä maassa ei tosiaankaan varmaankaan saa helpolla, luulen. Sellainen mielisairaus vaatinee laaja- alaista, toistuvaa elämänhallinnan menettämistä, useita jaksoja esim. psykiatirisissa hoitopaikoissa ja sitä rataa, tms. ylipäätään siten jatkuvasti poikkeavaa käytöstä yksilöltä suhteessa yhteiskuntaan tavanomaisessa kommunikoinnissa, että sellainen ko. sairaudesta kärsivä henkilö ei kykene esimerkiksi selviytymään arkipäivän tekemisistään, ei kykene esim. käymään kaupassa, hoitamaan raha- asioitansa, hoitamaan vaatehuoltoaan ja peseytymään tai hankkimaan vaikkapa ammattia. Kuuluisin skitsofreenikko Suomessa lienee Lauri Viita, mutta hänelläkin se sairautensa taisi olla siten lievä, että hän kykeni elämään muutenkin, kuin lepositeissä ja turpa koko ajan täysin lääkittynä.

Ja psykiatrit lienevät sen verran fiksuja, että he osaavat erottaa, milloin joku hakee huomiota ja että milloin joku oikeasti on yläpäästään niin tööt, että kuvittelisi vaikkapa mainitsemallasi tavalla "kuulevansa ääniä" tai mölömölö. Minä tosin en ole minkään sortin mielenterveysongelmainen, eikä siten suureellistakaan käsitystä asiasta omaa, mutta kun mä alaikäisenä kakarana, anorektikkona ja koulukiusattuna hetkellisesti olin psykiatrisen avun piirissä, niin ei siellä kyllä diagnooseja lätkitä. Persoonallisuushäiriödiagnoosejakaan ei yksisellitteisesti määritellä, jos oletetaan, että kyse on tilapäisestä kriisistä.

En koskaan ole kokeillut lsd:ta, mutta se voisi olla mielenkiintoista korkeintaan siksi, että siinä voisi eläytyä jonkun oikeasti skitson ajatusmaailmaan. Olisi mielenkiintoista tietää, että miten joku voi "kuulla ääniä" tai että millaisella ihmisellä ahdistus menee siihen pisteeseen, että konkreetisti todella kuvittelisi muiden esimerkiksi "vainoavan". Sellaisen täytyy olla todella pelottava kokemus kokijalleen.

Lue lisää

Skitsofrenialla ei ole dissosiaatiohäiriön kanssa mitään tekemistä. Multiple personality disorder= dissosiaatiohäiriö tarkoittaa että on useita persoonia. Ja se on aika helppo havaita, kun aikuinen alkaa puhumaan kuin 4-vuotias kesken kaiken.
Luulisin että ap on vain erilainen erilaisten ihmisten kanssa. Kun hän tapaa voimakkaan ihmisen, hän on arka ja ujo, mutta yksin tai heikompien seurassa hän on itse vahva luonne.
Skitsofreniassa on mieli pirstaloitunut(?).

Hah ! kirjoitti:

Jos aloittaja on "kilinkarva" niin mikä sinä kuvittelet olevasi ?

Jaa? Minä en tapaa kuvitella mitään. Rakkauteni tiedeuskoon taitaa olla sitä luokkaa, että yleensä en kuvittele, koska kuvitteleminen on mielestäni tylsää ja epä-älyllistä. Kuvittelemista voi harrastaa vaikkapa proosaa lukiessaan, taideharrastuksissa tai läheisten kanssa tsoukkeillen, mutta en tunkisi provokaatiokuvitelmaa keskustelupalstalle, kuten toi tyhmä ketjun aloittanut provokaattori.

Kuten jo aiemminkin sanoin, minä en ole psykologi, mutta sanoisin, että toi ketjun aloittaja voisi hankkia kehittävämpiä harrastuksia. Jos aloittaja oikeasti olisi psyykkisesti niin sekaisin, että hän luulisi itselläään olevan " kaksi persoonaa", kuten ketjun aloituksessaan esittää, niin tekstinsä ei olisi niin jäsennettyä, kuin tolla trolli-aloittajalla on. Minua vituttaa suoraan sanoen se, että ne jotka oikeasti hakevat vaikka vertaistukikokemuksia ja ylipäätään normaalia ajatuksenvaihtoa tuntemattomien kesken näillä keskustelupalstoilla, on häädetty tai laitettu paitsioon keskusteluissa näiden kaiken maailman tuhnuperu- sekoilijoiden vuoksi. Lisäksi kun olen nähnyt, että suurin osa palstojen kirjoittelusta on jotakin aivan mielihäiriöisten mustamaalaamista, en siten kertakaikkiaan jaksa lukea ja ottaa vakavasti kaikkea paskaa(!) ja trollaamista, mitä silmäni näkevät.

Ota nyt silmä käteen ja kato, että onks toi aloittajamulkku muka edes yrittänyt keskustella hänelle vastanneiden kanssa. Jos se olisi vakavissaan, se keskustelisi aiheestaan hänelle vastanneiden kanssa.

uhkuhkjh kirjoitti:

Heh, heh sinullekin. Etkö ymmärrä, että tuo ketjun aloittaja on joku kilinkarva, joka huvikseen provosoi? Sitä en käsitä, että miks tää saitti nostaa ingressiin tollasia jutteluita, kuin aloittajalla.

Kuule mä en ole psykologi, mutta skitsari- diagnoosia tässä maassa ei tosiaankaan varmaankaan saa helpolla, luulen. Sellainen mielisairaus vaatinee laaja- alaista, toistuvaa elämänhallinnan menettämistä, useita jaksoja esim. psykiatirisissa hoitopaikoissa ja sitä rataa, tms. ylipäätään siten jatkuvasti poikkeavaa käytöstä yksilöltä suhteessa yhteiskuntaan tavanomaisessa kommunikoinnissa, että sellainen ko. sairaudesta kärsivä henkilö ei kykene esimerkiksi selviytymään arkipäivän tekemisistään, ei kykene esim. käymään kaupassa, hoitamaan raha- asioitansa, hoitamaan vaatehuoltoaan ja peseytymään tai hankkimaan vaikkapa ammattia. Kuuluisin skitsofreenikko Suomessa lienee Lauri Viita, mutta hänelläkin se sairautensa taisi olla siten lievä, että hän kykeni elämään muutenkin, kuin lepositeissä ja turpa koko ajan täysin lääkittynä.

Ja psykiatrit lienevät sen verran fiksuja, että he osaavat erottaa, milloin joku hakee huomiota ja että milloin joku oikeasti on yläpäästään niin tööt, että kuvittelisi vaikkapa mainitsemallasi tavalla "kuulevansa ääniä" tai mölömölö. Minä tosin en ole minkään sortin mielenterveysongelmainen, eikä siten suureellistakaan käsitystä asiasta omaa, mutta kun mä alaikäisenä kakarana, anorektikkona ja koulukiusattuna hetkellisesti olin psykiatrisen avun piirissä, niin ei siellä kyllä diagnooseja lätkitä. Persoonallisuushäiriödiagnoosejakaan ei yksisellitteisesti määritellä, jos oletetaan, että kyse on tilapäisestä kriisistä.

En koskaan ole kokeillut lsd:ta, mutta se voisi olla mielenkiintoista korkeintaan siksi, että siinä voisi eläytyä jonkun oikeasti skitson ajatusmaailmaan. Olisi mielenkiintoista tietää, että miten joku voi "kuulla ääniä" tai että millaisella ihmisellä ahdistus menee siihen pisteeseen, että konkreetisti todella kuvittelisi muiden esimerkiksi "vainoavan". Sellaisen täytyy olla todella pelottava kokemus kokijalleen.

Lue lisää

Ihanaa lukea todella päivää piristäviä kirjoituksia joihin nyt tämä "kilinkarva" kuuluu. :D En ole näin nauranut aikoihin, kiitos! Ja juu, harhaisena tuntunee varmaan samalta kuin hallusinogeeneissä. Jännä juttu sinänsä, että joku siitä maksaa. ;)

760nh kirjoitti:

Skitsofrenialla ei ole dissosiaatiohäiriön kanssa mitään tekemistä. Multiple personality disorder= dissosiaatiohäiriö tarkoittaa että on useita persoonia. Ja se on aika helppo havaita, kun aikuinen alkaa puhumaan kuin 4-vuotias kesken kaiken.
Luulisin että ap on vain erilainen erilaisten ihmisten kanssa. Kun hän tapaa voimakkaan ihmisen, hän on arka ja ujo, mutta yksin tai heikompien seurassa hän on itse vahva luonne.
Skitsofreniassa on mieli pirstaloitunut(?).

Lue lisää

Ja tuo jakautunut persoona -härpäke on todella todella harvinainen ja sillon persoonat ei tiedä toistensa olemassaolosta. Kaikenlaista muutosta persoonassa ja käytöksessä eri aikoina on kaikilla.

uhkuhkjh kirjoitti:

Jaa? Minä en tapaa kuvitella mitään. Rakkauteni tiedeuskoon taitaa olla sitä luokkaa, että yleensä en kuvittele, koska kuvitteleminen on mielestäni tylsää ja epä-älyllistä. Kuvittelemista voi harrastaa vaikkapa proosaa lukiessaan, taideharrastuksissa tai läheisten kanssa tsoukkeillen, mutta en tunkisi provokaatiokuvitelmaa keskustelupalstalle, kuten toi tyhmä ketjun aloittanut provokaattori.

Kuten jo aiemminkin sanoin, minä en ole psykologi, mutta sanoisin, että toi ketjun aloittaja voisi hankkia kehittävämpiä harrastuksia. Jos aloittaja oikeasti olisi psyykkisesti niin sekaisin, että hän luulisi itselläään olevan " kaksi persoonaa", kuten ketjun aloituksessaan esittää, niin tekstinsä ei olisi niin jäsennettyä, kuin tolla trolli-aloittajalla on. Minua vituttaa suoraan sanoen se, että ne jotka oikeasti hakevat vaikka vertaistukikokemuksia ja ylipäätään normaalia ajatuksenvaihtoa tuntemattomien kesken näillä keskustelupalstoilla, on häädetty tai laitettu paitsioon keskusteluissa näiden kaiken maailman tuhnuperu- sekoilijoiden vuoksi. Lisäksi kun olen nähnyt, että suurin osa palstojen kirjoittelusta on jotakin aivan mielihäiriöisten mustamaalaamista, en siten kertakaikkiaan jaksa lukea ja ottaa vakavasti kaikkea paskaa(!) ja trollaamista, mitä silmäni näkevät.

Ota nyt silmä käteen ja kato, että onks toi aloittajamulkku muka edes yrittänyt keskustella hänelle vastanneiden kanssa. Jos se olisi vakavissaan, se keskustelisi aiheestaan hänelle vastanneiden kanssa.

Lue lisää

Sinä unohdat kaikki ne luovat hullut, jotka ovat tehneet kautta maailmanhistorian ihmisten mieliin syöpyneitä taiteita ja tieteitä. Sellaisia tuloksia ei tule eikä synny, jos ihminen ei osaa kuvitella, ajatella jotenkin muuten kuin järjellä, jotenkin muuten kuin muut. Useimpia heistä on varmaankin pidetty idiootteina omana aikanaan kun ovat ajatelleet ja eläneet erilailla kuin ns. normaalit, tavalliset tallaajat ja taapertajat, niin kuin sinäkin.

Mikä lupa ns. normaalilla on käyttää muista ihmisistä sellaisia nimityksiä kuin sinäkin; kilinkarva, mulkku, tuhnuperu- (?) ... Ja kuka sun käskee olla täällä näitä lukemassa, hae tasoistasi seuraa, siis yksinkertaista, vailla luovuutta, hyvänoloista hulluutta, suvaitsevaisuutta, ymmärrystä ...

et ole ainoa. Töissä minä olen hyvinkin sosiaalinen ihminen, itsevarma, puhelias jne., toisaalta vapaa-ajalla jään mieluiten kotiin. Toimin mm. kouluttajana eräässä yrityksessä.

Seurustelin hiljattain erittäin sosiaalisen ihmisen kanssa, joka taasen täysi vastakohta minusta eli pois kotoa ja kyläilemään, kokoajan menossa, mutta ei ilmeisesti mitään päämäärää. Mielestäni mukavaa roikkua mukana.

Jätin hänet, mutta menen tapaamaan häntä tänään, tarkoitus puhua.
En ymmärrä hänen käytöstään ja ei puhu ainakaan minulle. Siinäpä se syy, jotain palasia puuttuu.

Olen hieman epävarma itsestäni siitä huolimatta, että monet puhuu, että olen tärkeä. Tuntuu, että kaikki vaan haluaa minulta jotain. No tällä exälläni ei ole rahaa, mutta olen sanonut miljoona kertaa, että ottaa pannuun, kun kokoajan ruinaat jotain. No olen antanutkin (lainannut) rahaa viimeksi eilen. Nyt haluaa 2 pulloa jaffaa, kun menen käymään. Toivoton tapaus, mutta no eipä rahan tekeminen ole minulle ikinä tuottanut ongelmia.

Järki ja fiilikset pahasti ristiriidassa siis, mieliala vaihtelee nopeaa tahtia masentuneen ja olen voittamaton fiiliksen välillä.

Itseasiassa pakenen omia ajatuksiani tekemällä älyttömästi ylitöitä tai vetämällä tajun kankaalle lääkkeillä.

Pointti kenties sitä onkin kaksi omia ajatuksia pakenevaa? Toinen vaan säntäilee kuin päätön kana ja toinen tekee hulluna ylitöitä jne.

Pohjoisessa, kun tuli oltua hommissa. Niin juttelin siellä erään kanssa ja hetken juteltuani hän totesi, että olen levoton sielu. Mielestäni paras kuvaus itsestäni.

levoton sielu kirjoitti:

et ole ainoa. Töissä minä olen hyvinkin sosiaalinen ihminen, itsevarma, puhelias jne., toisaalta vapaa-ajalla jään mieluiten kotiin. Toimin mm. kouluttajana eräässä yrityksessä.

Seurustelin hiljattain erittäin sosiaalisen ihmisen kanssa, joka taasen täysi vastakohta minusta eli pois kotoa ja kyläilemään, kokoajan menossa, mutta ei ilmeisesti mitään päämäärää. Mielestäni mukavaa roikkua mukana.

Jätin hänet, mutta menen tapaamaan häntä tänään, tarkoitus puhua.
En ymmärrä hänen käytöstään ja ei puhu ainakaan minulle. Siinäpä se syy, jotain palasia puuttuu.

Olen hieman epävarma itsestäni siitä huolimatta, että monet puhuu, että olen tärkeä. Tuntuu, että kaikki vaan haluaa minulta jotain. No tällä exälläni ei ole rahaa, mutta olen sanonut miljoona kertaa, että ottaa pannuun, kun kokoajan ruinaat jotain. No olen antanutkin (lainannut) rahaa viimeksi eilen. Nyt haluaa 2 pulloa jaffaa, kun menen käymään. Toivoton tapaus, mutta no eipä rahan tekeminen ole minulle ikinä tuottanut ongelmia.

Järki ja fiilikset pahasti ristiriidassa siis, mieliala vaihtelee nopeaa tahtia masentuneen ja olen voittamaton fiiliksen välillä.

Itseasiassa pakenen omia ajatuksiani tekemällä älyttömästi ylitöitä tai vetämällä tajun kankaalle lääkkeillä.

Pointti kenties sitä onkin kaksi omia ajatuksia pakenevaa? Toinen vaan säntäilee kuin päätön kana ja toinen tekee hulluna ylitöitä jne.

Pohjoisessa, kun tuli oltua hommissa. Niin juttelin siellä erään kanssa ja hetken juteltuani hän totesi, että olen levoton sielu. Mielestäni paras kuvaus itsestäni.

Lue lisää

Minäkin olen "levoton sielu", sukulaiset sanovat, että adhd-tapaus, niin vilkas, tarkkaavaisuutta löytyy onneksi ainakin omiksi tarpeiksi. Mutta tyhmäksi sielun levottomuus ja ylivilkkaus ei mua tee; en koskaan "vedä tajua kankaalle" minkäänlaisella aineella.

Sen sijaan menen lenkille tai vaikka tanssimaan joskus ja säännöllisesti omaan harrastukseen, joka vie ajatukset kauas pois kaikesta muusta; työstä, arkipäivän pyörittämisestä, velvollisuuksista ...

Ihmisessä voi olla monenlaisia puolia ja erilaisia / erikoisia särmiä, mutta järkikullan on hyvä olla kotona.

Kyllä minua harmittaa, kun en koulussa pysty kertomaan mielipiteitäni tai juttelemaan kellekään vieraalle. Tietysti vastaan, jos joku kysyy jotain, mutta en pysty aloittamaan keskustelua. Se minua ärsyttää ja syvästi. Ennen minä oleskelin kolmen hengen kaveriporukassa, mutta yhdelle tuli varmaan narsistinen persoonallisuushäiriö käytöksestä päätellen. En enää välitä koko paskasta, koska häntä ärsyttää kaikki minun kommenttini, ihan sama mitä sanon. Jos sanon vaikka: "Aurinko paistaa kauniisti.", niin hän katsoo minua murhanhimoisesti. Hän myös haukkui vaatteitani, ihan sama mitä puin. Muut kehuivat takkiani, hän haukkui. Kaikki varmaan johtuu siitä, että olen yhtä hyvä koulussa kuin hän, kymppejä pääsääntöisesti ja pari ysiä. Sain parhaan keskiarvon stipendin, joten hänen päässään kilahti. Nykyään en ole enää hänelle "uhka", koska hän on nyt syrjäyttänyt minut siitä kaveriporukasta. Kolmas porukan osapuolihan saa hieman huonompia numeroita kuin hän, joten hän voi kehua itseään ja tuntea taas itsensä parhaaksi. Ei se minua haittaa, haluaisin uusia ystäviä, mutta se on hyvin vaikeaa.